sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Duvel Tripel Hop Citra

Duvel Tripel Hop Citra

Duvel on yksi suurista olutmaailman klassikoista ja oman olutharrastukseni alkuaikojen suunnannäyttäjä. Duvelin perusversio oli ensimmäisiä ns. ”erikoisoluita” joita tuli maistettua ja kyseinen olut avasi silmäni oluiden mielenkiintoiselle ja monivivahteiselle maailmalle. Nyt maistossani on Duvelin Tripel Hop, jossa humalana on Citra. Tripel Hop Citra on Duvel-fanien äänestämä paras Tripel Hop -sarjan olut ja oli viimeksi myynnissä vuonna 2012. Nyt tätä Citra-versiota tulee saamaan useammin, koska siitä tuli vakituinen tuote.

Aikaisempia Duvel -arvioita:
Duvel -arvio vuodelta 2014
Duvel Tripel Hop Mosaic -arvio vuodelta 2014 



Panimo: Duvel Moortgat

Maa: Belgia

Tyyli: Belgian Strong Ale

Voltit: 9,5 %

Katkerot: 48 EBU


Humalat: Styrian Golding, Saaz ja Citra

Fiilikset:
Tuoksu on aromaattinen, belgihiivainen ja mukavasti purevaa greippistä sitruksisuutta. Voima tuntuu, mutta sitrus samalla tekee tästä yllättävänkin virkistävän oloisen.

Sitrushedelmäisen kirpsakka, poreilee suussa ja hivenen makeahkon maltainen. Klassikko Duvel saa Citrasta boostia, kuin eläkeläinen heittäisi nitron huuleensa. Piristävä ja raikas tuttavuus, mikä on kokonaisuutena toimiva. Onko parempi, kuin tavallinen versio, niin sitä on paha mennä sanomaan. Tämä kuitenkin uppoaa paremmin lämpimämpänä päivänä, koska Citra taittaa paksuhkoa pyöreyttä hieman liukkaamman puolelle. Duvel + Citra on kuin belgihiivalla synnytetty Tupla IPA ja varmasti IPA-ihmisten on helpompi lähestyä tätä kuin alkuperäistä. Vaikka kyseessä oli hyvä olut, niin ei ole normi-Duvelin voittanutta.


Mistä: Saatu. Löytyy Alkon valikoimasta.

Kuvausvekotin: Canon EOS M3


Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50



tiistai 11. syyskuuta 2018

Jaska reissussa: Belgia 2018 – Belgian Beer Tours osa 3


Kolmas päivä olikin sitten reissun ensimmäinen, jossa lähdimme tutustumaan belgialaisiin panimoihin. Tälle maanantaille oli sovittu käynnit kolmella panimolla. Ensiksi suuntasimme vuonna 1979 perustettuun Abbeye Des Rocs -nimiseen panimoon. Omat kokemukseni panimosta ovat tähän mennessä olleet yksi olut, joka on  nimeltään Abbaye des Rocs Brune. Tämä olut on ehdottomasti yksi parhaita Belgian Strong Aleja, joita on tullut vastaan.

Abbeye Des Rocs valmistaa oluitaan edelleen samoilla laitteilla, joilla ovat aloittaneetkin ja viime vuonna ovat päivittäneet laitteitaan ostamalla lisää käymistankkeja. Vanhassa rakennuksessa sitä oikeaa käsityöläismeininkiä. Panimokierroksen jälkeen siirryimme muutaman sadan metrin päähän vanhalle vesimyllylle, joka on muutaman vuoden ajan ollut panimon omistuksessa. Siellä heillä oli pieni baari, jossa joka sunnuntaiaamu kyläläiset pääsevät nauttimaan panimonantimista. Samassa pihapiirissä oli menossa myös rakennusprojekti, jossa tarkoituksena on tehdä sellainen panimo johon voi tulla tekemään oman oluensa. Tämä oli mielenkiintoinen juttu, johon täytyy palata myöhemmin, kun projekti etenee. Hieno paikka lähteä Belgiaan lomalle, käydä tekemässä oma olut ja nauttia rauhallisesta maalaistunnelmasta loistavien oluiden ympärillä. Panimokierroksen meille piti Nathalie Eloir, joka on jatkanut panimolla vanhempiensa jalan jäljillä. Nathalie oli ehdottomasti yksi lämminsydämisiä ihmisiä, joita olen pitkään aikaan tavannut ja hänestä huokui positiivisuus työtänsä kohtaan. Hieno vierailu, joka kruunattiin maistamalla useampi heidän tuotteistaan.






Baari








Seuraavana etappina olikin yhden suosikkiolueni valmistaja ja oluthan on Saison Dupont. Panimohan on tietenkin Brasserie Dupont. Perustettu vuonna 1950 ja hyvin erilainen, kuin päivän ensimmäinen panimo. Tämän reissun panimovierailut olivat mielenkiintoisia, koska ne erosivat kaikki toisistaan hyvin paljon. Huomattavasti teollisempi panimo, kuin Abbeye Des Rocs, mutta oluenvalmistustilat yllättävän pienen kokoiset siihen nähden, että melko paljon valmistavat olutta. Vierailun päätteeksi saimme lahjaksi 1,5 litran Bons Voeux -pullot. Oman pulloni annoin oppaallemme, koska kyseinen pullo painoi melkein 5 kiloa ja olisi vienyt melkoisen tilan laukustani (olisin tietysti voinut lähettää sen itselleni Suomeen, mutta tämä oli elämysmatka eikä mikään oluen hamstrausreissu). Kävimme myös panimonpuodissa, joka oli rakennettu Drive-inn periaatteella eli ajat puodin viereen, nappaat juomat ja maksun jälkeen jatkat matkaasi. Oluiden hinnat olivat järkyttävän alhaisia. 0,33 l Saison Dupont 0,97 €, heidän Pils 0,63 € jne…




"kallista"



Nämä lähti mukaan ja maksoi hurjat 7,43€

Päivän viimeinen panimovierailu oli Brouwerij Alvinne, jonka oluet eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja. Meidät vastaanotti Glenn Castelein, joka saman tien ohjasi meidät yläkertaan, jossa heillä oli pullokauppa ja baari. Sieltä laseihin olutta ja rupattelemaan. Glen kertoi heidän panimostaan ja samalla maistoimme useamman heidän oluensa. Tällä panimolla löytyi lähes joka nurkasta jonkinlainen oluttynnyri. Panimo käyttää oluissaan Morpheus -hiivaa, mikä on heidän ns. talon hiiva. Hiiva on otettu talteen vuonna 2008 Auvergnesta Ranskasta ja sekoitus Saccharomyces cerevisae ja Lactobacillus hiivakantoja. Hyvin mielenkiintoinen panimo, mikä valmistaa juuri omanlaisiaan oluita.




Välipala


Alvinne olikin sitten päivän viimeinen panimovierailumme ja lähdimme kohti seuraavaa majapaikkaamme, joka oli Ranskan ja Belgian rajalla sijaitsevassa pienessä Watou -nimisessä kylässä. Yöpaikkana meillä oli St. Bernardus -panimon Brouwershuis. Pieni ja idyllinen B & B -paikka aivan panimon vieressä. Illalla kävimme katsomassa edesmenneen pyöräilijän Frank Vandenbroucken kunniaksi järjestettyä hyväntekeväisyyspyöräilytapahtumaa VDB Foreveria. Tapahtumassa oli tarjolla olutta ja hampurilaisia. Siellä 500 pyöräilijää ajoivat leikkimielisesti kilpaa hyvän asian puolesta. Voitteko kuvitella, että tapahtumassa oli tarjolla olutta ja sitä aluetta ei ollut aidattu mitenkään. Siellä oli myös lapsia leikkimässä pomppulinnassa. Hurjaa meininkiä!
Brouwershuis

Brouwershuis pihalta




VDB Forever







Illaksi sitten yöpaikkaan, jossa alakerran olohuoneessa oli mukavan rauhallinen tunnelma. Himmeä valaistus ja rauhallinen musiikki soi taustalla. Istuimme useamman tunnin pyöreän pöydän ääressä keskustellen oluesta ja ehkä myös maistoimme oluita. Siellä oli kolme jääkaappia täynnä St. Bernarduksen oluita ja niiden yläpuolella avonainen purkki. Purkissa luki ”Jääkaapissa on olutta, olkaa hyvä. Tämän purkkiin voitte maksaa omantunnon mukaan.” Siinä se ilta menikin nätisti taskusta kolikoita tuhlaten.







sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Jaska reissussa: Belgia 2018 – Belgian Beer Tours osa2

Kello herätti taas kerran liian aikaiseen. No en siis ole aamuihmisiä, joten se herättää aina liian aikaiseen. Kettuna pomppasin sängystä ylös (siis valuin lattialle, kuin ameeba) ja aamupalan kautta minibussiin istumaan. Oli sunnuntaiaamu ja tälle päivälle oli suunnitteilla käydä olutravintolassa, mikä on auki ainoastaan sunnuntaisin ja kirkkopäivinä. Jos joku kuolee ja hautajaiset ovat viereissä kirkossa, niin paikka on auki. Sinne piti päästä hyvissä ajoin, koska jo klo 10.00 aamusta paikka on aivan täynnä ihmisiä. Rupesinkin miettimään, että mikä tämä suosittu paikka on?

Oppaamme kertoi, että paikan nimi on In de Verzekering tegen de Grote Dorst (Eng. In the Insurance against Great Thirst). Kyseinen paikka on useaan otteeseen voittanut mm. Ratebeer.com palkintoja ja onkin yksi Belgian parhaita olutravintoloita. Olimme paikalla aivan ensimmäisten joukossa ja hetken päästä tupa oli täynnä, kuten meille alun perin jo sanottiinkin. Valikoima koostui valtavasta määrästä maailman parhaita Lambiceja. Asiakaskunta koostui vanhemmista herrasmiehistä, muutamista olutnörteistä ja polkupyöräilijöistä. Hanasta ensin De Troch Chapeau Gueuze, joka ei tyylissään aivan parhaasta päästä, mutta happamuus avasi silmät melkoisella vauhdilla. Ensimmäinen kerta elämässäni, että juon tämän tyylilajin edustajaa näin aikaiseen.

Tälle retkelle olimme saaneet joukkomme täyteen, kun yhdysvaltainen Mark liittyi seuraamme. Kovanluokan olutmies, joka on mm. kirjoittanut kirjan nimeltä Craftbeer In Japan. Hänen kanssaan saimme käytyä lukuisia mielenkiintoisia keskusteluja ja ajatuksemme oluesta oli hyvin samanlaista. Ostimme porukalla maistoon Bokkereyder Wijngaard Muscat & Riesling -pullon. Sivistynyt ja hyvin viinimäinen Lambic. Tähän mennessä yksi hienoimpia makuja mitä on tullut vastaan. Istuimme parisen tuntia nauttien ja keskustellen oluesta. Paikkana aivan helmi eli jos sunnuntaiaamuna kaipaat laadukkaita oluita, niin tämä on se paikka.



De Troch Chapeau Gueuze


Boon Oude Geuze

Bokkereyder Wijngaard Muscat & Riesling

Siitä sitten siirryimme lounaalle De Heeren van Liedekercke -nimiseen paikkaan, jossa noin 400 oluen valikoima. Hanasta tuli maistettua Westmalle Dubbel, joka oli mahtavan pehmeää ja aivan erilainen kuin pullosta, vaikka pullotuotteenakin loistava. Jani otti 13 vuotta vanhan Orvalin. Orval -ostopäätös ei suomalaiselle ollut hankala, koska samainen olut tuoreena maksoi noin pari euroa enemmän kuin Suomessa. Pullon hinta 15€. Hyvin varastoitu pullo, koska ikä näkyi, mutta makumaailma hyvin tasainen. Ruokana oli perunajauhelihalaatikkoa, jossa seassa Orval-juustoa  ja Orval-olutta. Vanha Orval oli hieno kokemus ja ruoka ensiluokkaista.

De Heeren van Liedekercke

Talon olutta

Kokin tervehdys

Pääruoka

Vanhaa Orvalia

Westmalle Dubbel
Saimme valita, että mennäänkö BLX Beer Festivaleille vai De Lambikstoemper’s Beerweekend. Ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan, kun kaikki halusimme Lambicien maailmaan ja tämä valinta kannatti. Kolme euron olutlasipantti ja 0,80 € maksoi juomapoletti. Juomien hinnat kahdesta viiteen polettiin, mutta pääasiassa 2-3 poletin paikkeilla. Valikoimassa hieman reilu 60 erilaista Lambicia ja aivan sieltä parhaasta päästä. Valikoimasta löytyi oluita mitkä tekivät koko maailman ensimmäisen esiintymisensä. Noiden lisäksi kolmisenkymmentä muuta olutta. Ostin 20 eurolla poletteja ja sillä sai kyllä hyvin maistettua. Sitten kun maistoimme vielä Janin ja Markin kanssa ristiin, niin erilaisia maistettuja tuli hurja määrä. Melko hapottava kokemus, mutta hyvin vatsa kesti.

Tässä muutamia omaan makuuni osuneita:
  • Boon Oude Geuze Black Label 1st Edition
  • Oud Beersel Rabarber
  • Boon Oude Geuze VAT 108
  • Oud Beersel Oude Kriek
  • De Cam Framboos - Bloesem
Tästä pääsette näkemään koko tapahtuman olutvalikoiman:
www.lambikstoempers.be - olutlista




Boon Oude Geuze VAT 108


Belle-Vue Selection Lambic Kriek 2018



Oud Beersel Rabarber lambik

Hanssens Oude Gueuze

Boon Oude Geuze Black Label 1st Edition


Kokonaisuutena De Lambicstoemper’s Beerweekend oli rauhallinen ja loistavia oluita sisällään pitävä oluttapahtuma, jossa kävijät olivat pääasiassa iältään siinä 50 – 70 iässä ja paikallisia kyläläisiä. Siellä oli myös perheitä nauttimassa oluita. Lapset olivat mukana ja heille löytyi pihalta pomppulinna. Tämä sama asia toistui muuallakin, että tällaisia tapahtumia voi olla ja lapsia myös mukana. Ei onnistu Suomessa, koska meillä on kännigeeni ja yhden oluen jälkeen ajetaan perhe hankeen, oli sitten kesä tai talvi.





Siinä se ilta alkoikin taas tehdä tuloaan, kun saavuimme hotellille. Tämä olikin viimeinen iltamme Brysselissä, joten piti lähteä Janin kanssa etsimään ruokaa ja mahdollisesti myös oluttakin. Paikaksi valitsimme Brasserie Lombard -nimisen ravintolan. Hanoissa 15 erilaista olutta. Juomaksi otin Gouden Carolus Classicin (tämä olut on ollut pitkään Alkon valikoimassa, mutta ei ole tullut maistettua) Hyvin tasoitti vatsaa, jota koko päivä oli hapatettu Lambicein. Ruoaksi jänistä Oud Gueuz -kastikkeessa. Jälkiruoaksi hanasta aina toimiva St Feuillien / Green Flash Belgian Coast IPA.


Hanalista

Gouden Carolus Classic


Jänis Oud Gueuz -kastikkeessa

St Feuillien / Green Flash Belgian Coast IPA

Vatsa pullollaan oli hyvä lähteä etsimään vielä parit paikat, joissa voisi tutustua oluisiin. Jos käyt Brysselissä, niin Delirium Cafe on paikka, jota ei voi sivuuttaa. Valtavan kokoinen olutravintola, joka sokkeloinen kuin hankalin labyrintti. Kyseinen olutravintola pitää sisällään maailman laajimman olutvalikoiman ja tällä hetkellä siellä oli 2400 erilaista olutta, joista valita. Joka puolella hirmuiset määrät ihmisiä ja hinnat rakennettu turisteille (siltikin paljon edullisempaa, kuin Suomessa). Pitkän ja haastavan labyrinttiseikkailun jälkeen löytyi huone, jossa oli tilaa istua. Huoneen hanavalikoima oli italialaispainotteista craftbeeriä. Maistoon otin italialaista NEIPAa ja samaisesta maasta myös savuisen Stoutin. Kumpikin juotavia, mutteivat kyllä säväyttäneet suuresti.

Delirium Cafe

La Débauche Superbia

Lambrate Ghisa
Siinä välissä alkoikin ulkona pudottamaan vettä ja tarkoitus oli löytää vielä paikka, josta voisin katsoa Real Madridin peliä ja sellainen löytyikin. Isolta screeniltä suosikkijoukkueen voitokasta matsia oli oikein rattoisaa katsella maistellen kahta erilaista Leffeä. Ensimmäinen oli Cascade IPA ja toinen Whitbread Golding. Noista Cascade IPA, ei mikään erityisen miellyttävä, mutta Whitbread Golding oli oikein mainio. Matsin ja oluiden jälkeen oli aika lähteä katsomaan, että kuinka onnistuu oluen ostaminen keskellä yötä. Hetken kävelyn jälkeen löytyi pieni kioski ja lähdimme katsomaan löytyisikö sieltä olutta. BINGO! Pari pientä kylmäkaappia täynnä olutta ja sitten muutenkin hyllyt pursusivat oluita. Yömyssyksi valitsin yhden suosikkioluistani eli Rochefort 10. Tämä pullo maksoi 3,50 €. Siinäpä oli oikein mainio lopetus ikimuistoiselle päivälle, kun pienessä vesisateessa hörpin Rochefort kymppiä suoraan pullosta.

Yömyssy

Tähän oli hyvä lopettaa hieno päivä