perjantai 28. syyskuuta 2012

Stone Levitation Ale

Stone Levitation Ale

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Tälläinen herkku löytyi muutamia viikkoja takaperin Espoon Ison Omenan Citymarketin oluthyllystä. Ei tarvinnut sekuntteja hukata miettimiseen, että lähteekö Stone kyytiin. En ehtinyt huomatakkaan, kun se teki seuraa ostoskorissa jo majaileville Nøgne:n Havre Stoutille ja Brown Alelle. Samaan koriin eksyi vielä Ruotsalaisen pienpanimo Nynäshamnsin Bedarö Bitter ja Sotholmen Stout. Kyseiseen koriin ei huonoilla oluilla ollut tällä kertaa asiaa. Stone on kivenkova jenkkiläispanimo, josta lukeman perusteella ei huonoja oluita pihalle päästetä. Itselleni tämä Levitation Ale oli ensimmäinen kokemus Stonen oluista ja lupaan ettei missään nimessä viimeinen. Tänä viikonloppuna pitää reilun parin vuoden tauon jälkeen maistella saman amber ale tyylilajin skottilaista BrewDogin 5 A.M. Sainttia. Muistelen sen myös olevan Stonen lisäksi maukas olut. Arvio tulossa siitäkin tulevaisuuden puolella. Stonen kohdalla ainakin odotukset olivat erittäin suuret ja nyt voin jo paljastaa, että eipä tarvinnut pettyä. Humalaa riitti ja nyt en puhu olotilasta.

Panimo: Stone

Tyyli: Amber Ale

Voltit: 4,4 %

Ulkonäkö: Pari senttinen kupliva beige vaahto kasautuu tumman ruskean, ehkä hivenen punertavan kirkkaan oluen päälle. Tätä voisi sanoa jopa tumman kupariseksi väriltään.

Tuoksu: Vahvaa humalointia ja havumetsää puskee tuoksusta ilmoille.

Maku: Katkeran makuinen, mutta hyvällä tavalla. Tässä päällimmäisenä tuntuu juurikin erittäin vahva ja laadukas humalointi. Loppua kohti maistuu vielä katkerammalta ja melko kuivalta. Sitrushedelmiä tuntuu ja niistä vahvimpana greippi. Voimakas maku kannattelee nätisti ensi puraisusta viimeiseen tippaan ja jättää erittäin positiivisen olotilan jälkeensä. Nam!

Tuomio: Hienosti humaloitu jenkki. En välttämättä lähtisi suosittelemaan aivan aloittelijoita. Vahvat maut lähinnä humaloinnissa saattaa Pirkka-lageriin tottuneen säikäyttää. Kuuluu niihin oluisiin joita jokaisen olutharrastajan pitäisi mielestäni edes kerran elämässä maistaa. En pakota vaan suosittelen. 

Ostanko jatkossa Voihan se olla, että seuraavalla Espoon reissulla Stone hyppää taas ostoskoriin, ellei parempia löydy kyseisestä kaupasta.

Mistä: Ainakin Espoon Ison Omenan Citymarketista

Olutopas.info pisteeni: 36/50

torstai 27. syyskuuta 2012

Chimay Triple

Chimay Triple

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Arvionti arkistosta löytyi Chimay panimon toinen tuotos, joka kantaa nimeä Triple (käytetään myös nimityksiä: Tripel, White ja Blanche) Käyttäkäämme tällä kertaa Triple:a. Saman panimoperheen sinisen version olenkin jo täällä blogissa arvostellut ja kyseinen kuuluu omiin klassikoihin, joita pitää silloin tällöin maistella. Tämä Triple oli minulla toista kertaa maistelussa ja odotusarvot eivät olleet lähelläkään sitä luokkaa, mitä ne ovat joka kerta sinistä maistellessa. En tietenkään tarkoita, että Triple olisi jotenkin huono olut, mutta mielestäni Blue vaan sattuu olemaan paljon parempi. No niin mennään takaisin tähän vaalealla etiketillä puettuun pulloon, ettei tästä tule pelkästään Chimay Bluen ylistämistarina. Triple ei tällä hetkellä kuulu Alkon vakiokalustoon, joten nähtyäni pullon Joensuun keskustan Alkossa, niin mukaanhan se lähti. Silloin pitää ottaa, kun juoma on saatavilla. Ostamani pullo oli muistaakseni vain muutaman kuukauden ikäinen eli tuoretapaus, joten muutamien kellarivuosien jälkeen tämä olut, voisi olla jo huomattavasti parempi tai tiedä häntä.

Panimo: Chimay

Tyyli: Tripel

Voltit: 8,0 %

Ulkonäkö: Samean oranssi olut, jossa päällä kaunis runsas vaahto. Jättää hienon pitsin lasinreunoille.

Tuoksu: Hieman banaaninen. Voimakas ja hiivainen.

Maku: Hiilihappoinen juoma, jossa maistuu hiiva ja hedelmät. Hedelmistä lähinnä sitrukset. Tuoksun banaanisuus ei juurikaan välity makuun. Nautittava luostarijuoma. 

Tuomio: Onnistunut tripel ja tykkäsin, mutta omaan suuhuni jotenkin Westmalle Tripel maistuu paremmin.

Ostanko jatkossa: Voisin kuvitella, että muutaman vuoden päästä maistelen seuraavan kerran.

Mistä: Itse löysin Joensuun keskustan Alkosta. Ei kuulu vakiokalustoon, niinkuin yllä olenkin jo maininnut.

Olutopas.info pisteeni: 34/50

Katso myös: Arvioni Chimay Bluesta

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Erdinger Oktoberfest

Erdinger Oktoberfest

 Olutopas.info - Arvio

Yleistä: Muutaman viikon takainen Erdingerin Oktoberfest oluen sain lahjana ja hymyissä suin pääsin sitä maistelemaan. Olin juuri taittanut Suomen maanteitä sellaiset 600 kilometriä, niin tällä oli mukava lähteä huuhtomaan asvalttipölyjä kurkusta. Muistaakseni tämä Erdingerin Oktoberfest olut on ensimmäinen vehnä Oktoberfest olut. Lähden aina intoa puhkuen maistelemaan vehnäoluita, koska vehnäset ovat tyyliltään lähellä sydäntä, joten odotukset olivat suuret tätä pulloa korkatessa.

Panimo: Erdinger Weissbräu

Tyyli: Hefeweizen

Voltit: 5,7 %

Ulkonäkö: Samettinen runsas vaahto. Samea kultaoranssi väri.

Tuoksu: Hedelmällinen tuoksu, jossa jotenkin banaanisuus jää taka-alalle. Hieman banaania tässä kuitenkin on, mutta muut hedelmät pyrkivät sitä peittämään. Raikkaan houkutteleva tuoksu.

Maku: Maltaisen vehnäinen maku, jossa hedelmällisyys tuntuu mainiosti. Banaani maussakin takataustalla, muiden hedelmien puskiessa esille. Raikas nauttivat vehnäolut

Tuomio:  Onnistunut vehnäolut, joka ei kuitenkaan yllä parhaimpia täysin haastamaan. Mausta puuttuu, ehkä hieman syvyyttä. Tämä maistui hyvältä, mutta jotain jäi kaipaamaan.

Ostanko jatkossa: Tuskin tulen ostamaan, kun tarjolla on lukuisia parempia vehnäoluita.

Esimerkkejä paremmista vehnäoluista:
- Weihenstephaner Hefeweissbier
- Franziskaner Hefe-Weissbier
- Paulaner Hefe-weissbier
ja suomalaisista edelle menee mielestäni Nokia Panimon Keisari EloWehnä 5,3 % (eli Alkon versio)

Mistä: Alkosta

Olutopas.info pisteeni: 33/50




torstai 20. syyskuuta 2012

Victory Storm King Imperial Stout

Victory Storm King Imperial Stout

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Tässä on lupaamani tarkempi arviointi The Gallows Birdissä maistelemastani Victory Brewing Companyn Imperial Stoutista. Kyseessähän on Pennsylvaniassa 1996 perustetun jenkkiläisen pienpanimon hieno tuotos, jota pääsin ensimmäisen kerran maistamaan. Olen aikaisemmin ainoastaan lukenut hehkutuksia tästä oluesta esim. Tuopin ääressä blogissa on myös arvio kyseisestä oluesta ja tekstistä päätellen maistuu myös Kouvostoliiton jätkälle. Suunnitellessani reissua The Gallows Birdiin kävin heidän Internetsivustoilla tutustumassa heidän tuotteisiinsa ja tämä juoma kirjautui maisteltavien listalle. Toinen listalleni päässyt oli Sierra Nevada Torpedo Extra IPA, mutta se oli päässyt heiltä loppumaan. Sitten eikun arviota tiskiin.

Panimo: Victory Brewing Company

Tyyli: Imperial Stout

Voltit: 9,1 %

Ulkonäkö: Nelisenttinen pitkäkestoinen beige vaahto. Väriltään sysimusta. Jättää kauniin pitsin lasin reunalle.

Tuoksu: Voimakas paahteinen, jossa lakritsi puskee pintaan. Havumetsää ja greippistä kirpeyttä. Sanotaanko leikkisästi, että arvokkaan tuoksuinen.

Maku: Täyteläinen, monipuolinen, hedelmällinen, katkera, mutta samalla erittäin paahteinen ja tuhti. Täyttävä olut. Vahvat prosentit eivät tee tästä alkoholin makuista, mutta voimakkaalta tämä maistuu. Suutuntumaltaan matalahiilihappoinen ja paksu. Mahtavan makuinen olut.

Tuomio: Erittäin hieno juoma, josta ei puutu oikeastaan mitään. Maku on niin monipuolinen, että kieli meinaa mennä solmuun, kun yrittää tästä makujenilotulituksesta  saada selkoa. Nautiskeluolut viimeisen päälle. Jos tämä tulee vastaan, niin maistelkaa ihmeessä. Niinkuin Tuopin ääressä blogin Johnny Rio sanoo, että "Ei aloittelijoille, mutta tällaiselle suutaan pahoinpitelevälle masokistille; pahus että on hyvää, spank that throat with your hops." Ei voi kuin olla samaa mieltä.

Ostanko jatkossa: Tulen ehdottomasti maistelemaan uudestaan.

Mistä: Itse kävin maistelemassa The Gallows Birdissä, niin kuin yllä mainitsinkin.

Olutopas.info pisteeni: 42/50

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Pihamaan Sahti 9%

Pihamaan Sahti 9%

Olutopas.info - Arvio


Yleistä:
Sahtihan on perinteikäs suomalainen suodattamaton alkuolut, jota on valmistettu jopa tuhansia vuosia. Tässä Pihamaan Sahdissa on käytetty Asikkalan viljavainioiden ohraa ja ruista. Näin ainakin valmistajan sivustolla lukee. Nykyisin tätä arvioitavana olevaa juomaa valmistetaan Heinolassa Viini-Heilan tiloissa ja oman pulloni kävin ostamassa Heinolan ABC:n vieressä sijaitsevasta Heila lähiruokatorista, niinkuin Lammin Sahdin arviossa mainitsinkin. Säästin tätä herkkua eiliseen eli 18.9.2012 tämä kauniin näköinen pullo sitten avautui synttäreideni kunniaksi. Mikäs sen mukavampaa kuin sahtilasi kädessä istua sohvalla ja katsella futismatsia, jossa suosikkini Real Madrid pelasi voittokkaan pelin Manchester Citya vastaan. Mutta miltä juoma maistui, niin siitä seuraavassa.

Panimo: Viini & Puutarhatila Pihamaa


Tyyli: Sahti

Voltit: 9 %

Ulkonäkö: Ulkonäöltään tämä Heinolan alkuolut oli täysin vaahdoton, hapoton ja kuparin värinen.

Tuoksu: Paksu mausteinen tuoksu, jossa hedelmällistä banaanisuutta.

Maku: Suutuntumaltaan erittäin paksu, öljyinen ja hapoton. Maultaan makea, hedelmänektarimainen ja hivenen tunkkainen.

Tuomio: Erittäin hyvän makuinen sahti. Paras sahti mitä olen tähän mennessä maistanut.

Ostanko jatkossa: Joka kerta kun ajan Heinolan ohi, niin pullo pitää käydä hakemassa.

Mistä: Heila - Lähiruokatori

Olutopas.info pisteeni: 39/50


tiistai 18. syyskuuta 2012

Jaska reissussa: The Gallows Bird - Real Ale Festival 2012



 

Real Ale Festival 2012

Sain vihdoin ja viimein kirjoitettua valmiiksi reissustani The Gallows Bird –olutravintolan Real Ale Festivaleille 8.9.2012. Kyseinen reissu oli reilu viikko sitten tehdyn Espoon matkani yksi kohokohdista. Tämä kyseinen ravintola sijaitsee Espoossa Merituulentie 30:ssä. Itselleni matkaa kyseiseen oluenystävien paratiisiin kertyi kolmisen kilometriä, jonka kävellen meinasin ensiksi huitaista, mutta lopulta sain autokyydin. Oli lauantaipäivä, joten paikka aukesi klo. 15:00 ja itse myöhästyin tästä varttitunnin. Annettakoon tämä anteeksi, koska minulla oli useita tunteja aikaa tutustua paikkaan ja ennen kaikkea hienoon olutvalikoimaan.

Kyseinen viikonloppu oli muutenkin oivallinen hetki tutustua Gallowsin tarjontaan, kun samaisena viikonloppuna paikassa järjestettiin Mary I Coronation Party – Real Ale Festival. Kaksipäiväinen festivaali sisälsi skottilaista meininkiä, oluita ja viskejä. Jos en väärin laskenut, niin Cask Conditioned oluita oli n 20, yksi Craft beer ja viisi pulloa. Tämän lisäksi lukuisia viskejä, mutta ne eivät kuulu omaan alaani. 26 skottilaista olutta ja erittäin kattava valikoima ”vakiovarustukseen” kuuluvia, niin on siinä Jaskalle tekemistä muutamaksi tunniksi. Tarkoituksena oli tutustua muutamaan skottilaiseen juomaan ja kokeilla myös muutamia oluita olutlistalta tai Gallowsin tapauksessa olutseinältä. Ostin viisi lippua, joilla naamani eteen saisin viisi puolikasta tuopillista skottilaisia herkkuja. Sittenpä aloitetaan ensimmäisestä. Hieman selailin tarjontaa ja päätin ottaa ensimmäisen ihan nimen perusteella. Nimeen oli upotettu taikasana Cascade ja näin ollen ensimmäiseen tuoppiin valui Tryst Cascade Pale Ale. Tuopponen kädessä silmäilin paikkaa tarkemmin etsien kohdetta, jossa urakka olisi mahdollisimman hyvä suorittaa ensimmäisestä kulauksesta viimeiseen pisaraan asti. Sitten huomasin vasemmassa takanurkassa vanhan sohvan, joka kutsui minua ja sinne vaeltelin ajatuksena vain, että kun pääsisi jo maistamaan kädessä heiluvaa juomaa. Eikun hanuri sohvanperukoille ja tutkiskelemaan juomaa tarkemmin. 

Tästä se alkaa!

Tryst Cascade Pale Ale 
Panimo: Tryst Brewery
Tyyli: American Pale Ale (APA)
Voltit: 5,0 %
Ulkonäkö: Muutaman millin vaahdolla suojattu kultaisen värinen olut.
Tuoksu: Erittäin hedelmällinen, hiivainen ja maltainen tuoksu.
Maku: Hienosti Cascade humaloitu olut, joka on hedelmällinen ja samalla hieman tunkkainen. 
Tuomio: Hieno aloitus koko ajan paranevalle illalle. 

Seuraavaa juomaa tuli mietittyä tuota Cascade APA:a juodessa ja piti valita mahdollisimman erityylinen olut. Ohjevihkosesta esille tuli seuraava ”uhri”, joka oli tyyliltään Stout. Lippu baarimikolle ja tummaa juomaa mukillinen mukaan.

Houston Warlock
Panimo: Houston
Tyyli: Stout
Voltit: 4,7 %
Ulkonäkö: Musta ja lähes vaahdoton.
Tuoksu: Melko mieto ”palanut” tuoksu. Tuoksussa tulee esille myös suklaa.
Maku: Erittäin raikas paahteisen suklainen olut. Jälkimaussa tulevat lakritsi ja kahvi.
Tuomio: Maukas helposti juotava raikas olut.

Seuraavana halusin poiketa Real Ale Festarioluista ja kokeilla pulloseinän tuotteista jotain itselle tuntematonta, mutta juomaa josta olen paljon kehuja kuullut/lukenut. Juomaksi oli helppo valita Victory Storm King Imperial Stout. Juoma on niin hyvä, että aion tässä mainita muutamalla sanalla ja lähiaikoina kirjoitan tarkemman arvion. Sen tämä juoma kyllä ansaitsee. Storm King on beige vaahtoinen musta olut, jossa on paahteinen tuoksu ja täyteläisen monipuolinen maku. Enempää en tässä vaiheessa paljasta kyseisestä juomasta, vaan tarkempaa tietoa tulossa lähiaikoina. Edellä mainitun juoman jälkeen olikin sitten aika palata Festarijuomiin ja kokeilla tarjonnan ainoaa IPA:a (India Pale Ale), joka ainakin paperista luettuna vaikutti mielenkiintoiselta. Baaritiskiltä mukaan lasillinen Tryst Raj -nimistä olutta ja takaisin sohvalle istumaan.

Tryst Raj
Panimo: Tryst Brewery
Tyyli: India Pale Ale (IPA)
Voltit: 5,5 %
Ulkonäkö: Kupliva vaahtoinen ja siirappisen värinen. Hapoton.
Tuoksu: Hieman maltaisuutta ja rutkasti hedelmällisyyttä, muuten melko mieto tuoksu. Havaittavissa pientä toffeisuutta ja hedelmistä päällimmäisenä esille tulee persikka.
Maku: Erittäin hedelmällinen pirteän raikas juoma. Tuoksun tavoin päällimmäisenä hedelmistä maistuu persikka. Osittain hieman sitrushedelmämäinen tarkemmin sanottuna mieleen tulee pinkkigreippi. Aivan mahtavan makuinen hedelmäpommi.
Tuomio: Tämä voisi olla mahtava kesäterassijuoma, kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, niin tätä tuoppiin ja eipä sitä muuta tarvitsis. Maistui muuten loistavalta myös sisätiloissa sohvalla istuessa. Erittäin hieno olut. Tykkäsin ja paljon.

Real Ale Festivaali oluiden seassa oli yksi Craft beer ja se sattui olemaan BrewDog International Arms Race. Tämä olut sinänsä on mielenkiintoinen kokeilu, jossa ei ole käytetty ollenkaan humalia, vaan maut on kaiveltu marjoista ja yrteistä. Mukillinen sitä ja maistelemaan. 

BrewDog International Arms Race
Panimo: BrewDog
Tyyli: India Pale Ale (IPA)
Voltit: 7,5 %
Ulkonäkö: Lähes vaahdoton. Kirkas kuparin värinen.
Tuoksu: Ei oikeastaan tuoksu miltään. Pitkän tuoksuttelun jälkeen pientä marjaisuutta, mutta mikään haistelemani olut ei tähän mennessä ole ollut näin hajuton.
Maku: Paksu sahtimainen suutuntumaltaan ja maultaan. Hedelmällinen ja marjaisa. Mausteinen. Ihan kuin banaani yrittäisi puskea jälkimaussa esille. Ei voi kun sanoa, että erikoinen.
Tuomio: Ei mullistanut minun maailmaani, mutta kaikin puolin mielenkiintoinen kokemus. En usko, että tulen kokeilemaan uudestaan. 

Sitten maisteluun Highlanderi!

Fynes Ales Highlander
Panimo: Fynes Ales
Tyyli: Strong Bitter
Voltit: 4,8 %
Ulkonäkö: Vaahdoton, hapoton ja meripihkan värinen olut.
Tuoksu: Maltainen tuoksu, mutta mieto.
Maku: Hienosti humaloitu. Hivenen sitrusmainen.
Tuomio: Juotavan makuinen, mutta hienon illan huonoimmasta päästä.

Hetkeksi pois skottilaisbisseistä ja mukillinen saksalaista tummaa vehnäolutta, joka arvosteluiden mukaan on erittäin hyvää ja uskon kyllä. Kohta koen ja todennäköisesti tykkään.

Ayinger Ur-Weisse
Panimo: Aying
Tyyli: Dunkelweizen (tumma vehnäolut)
Voltit: 5,8 %
Ulkonäkö: Vaalean ruskea korkea vaahto, joka viihtyy melko pitkään juoman pinnalla. Hiilihappoinen juoma.
Tuoksu: Banaaninen, hiivainen ja hivenen paahteinen.
Maku: Maultaan kirpeän pehmeän banaaninen. Maussa on pientä makeisuutta ja juoma banaanin lisäksi on myös muutenkin melko hedelmällinen.
Tuomio: Erittäin laadukas vehnäolut, joka ei kuitenkaan nouse omiin suosikkeihini. Melko tasapaksu esitys tai ehkä liian puhdas suoritus, ettei päässyt mullistamaan. Odotin jotain tajunnan räjäyttävää kokemusta, mutta tämä olikin vaan loistava. Tulen kokeilemaan uudestaan.

Seuraavaksi mahassa rupesi tuntumaan nälkä ja mitäs muutakaan ruokaa syödään skottilaisolutfestareilla, kuin haggista. Niille jotka eivät tiedä mikä/mitä haggis on, niin tässä pieni tietoisku. Haggis on skottien perinneruoka. Tässä ruuassa täytetään lampaan mahalaukku mm. kaurahiutaleilla, lampaan maksalla, keuhkolla, sydämellä, ihralla, sipulilla ja mausteilla. Oman annokseni sain perunamuusin kera, joka on myös perinteeseen kuuluvaa. Äskettäinen saattaa kuulostaa ällöttävältä heikompien mielestä, mutta oikeastaan se maistui pippuriselta maksalaatikolta. Oikein maukas ateria ja sopi erittäin hyvin illanteemaan. Taustalla kun vielä jätkät soittivat säkkipilleillä musiikkia kiltit päällä, niin eipä voisi ilta paremmaksi muuttua. Juomana haggiksen kanssa maistelin Traquair Jacobite Alea, joka myöskin sattui olemaan skottilaista. Siitä seuraavassa.

Traquair Jacobite Ale
Panimo: Traquair 
Tyyli: Old Ale
Voltit: 8,0 %
Ulkonäkö: Tumman ruskea olut, jonka kruununa pinnalla nelisenttinen vaahto.
Tuoksu: Erittäin paahteinen tuoksu. Hedelmällinen, maltainen ja lakritsinen aromi.
Maku: Maultaan melko mausteinen ja vahva paahteisuus jatkuu yhä vahvasti. Mausta tulee esille hieman viinimäisyyttä. Lämmetessä aromit vahvistuvat ja tämä olut pääsee oikeuksiinsa. Edellä mainitut ominaisuudet vain vahvistuvat juoman lämmitessä.
Tuomio: Hieman lämmittyään erittäin maukas olut ja uskon, että tulen kokeilemaan uudestaan lähes huoneenlämpöisenä. 

Jacobite Ale on viimeistä pisaraa myöten juotu ja haggis lautasellisesta ei ole kuin koristeeksi heitetty persilja jäljellä. On aika ottaa illan viimeinen ja lähteä talsimaan kolmen kilsan päähän majapaikkaan, jossa maisteluita todennäköisesti tulee jatkettua, mutta ilman arvioita. Sen verran alkaa olla juomia alla, ettei maistajan ote ole enää kaikkein tarkin. Viimeiseksi valikoitui. BrewDog Tokyo Rising Sun Highland Edition. Kyseisen juoman erikoisuus on se, että BrewDogin jätkät ovat ”unohtaneet” tämän oluen kypsymään neljäksi vuodeksi viskitynnyriin ja siitä syntyi tämä olut. 

BrewDog Tokyo Rising Sun Highland Edition 
Panimo: BrewDog
Tyyli: Imperial Stout
Voltit: 13,2 %
Ulkonäkö: Täysin musta olut, jossa päällä kolmesenttinen beige vaahto.
Tuoksu: Tervainen tuoksu, jossa hiven makeutta.
Maku: Maultaan metsäinen, tervainen ja paksu. Seassa kahvisuutta ja marjoja. Silti lopulta melko makean makuinen.
Tuomio: Erikoinen, mutta hyvällä tavalla. Hauska olut, jota tuskin ikinä tulen uudestaan maistelemaan. En väitä, että olisi huono, mutta on paljon myös parempia oluita olemassa.

 












Tähän kuitenkin oli hyvä päättää ilta. Sitä on kuitenkin pitkä hieno makuelämyksien täyteinen päivä The Gallows Birdissä takana ja maistelija on vielä siinä kunnossa, että ei tarvitse nelivetoa. On hyvä laittaa säkkipillit pussiin ja suunnata kohti uusia seikkailuja. 

Yhteenvetona illasta: The Gallows Bird on erittäin hieno olutravintola, josta en moitteen sijaa löydä. Olutvalikoima mielestäni on melko laaja ja sitäkin paremmin mietitty. Itsellekin jäi olutseinälle vielä monia kokemattomia oluita, joita pitää käydä maistelemassa. Tapahtumana Real Ale Festival oli onnistunut ja maistelemani festarioluet erittäin hyviä. Tulen varmasti vierailemaan Gallowsissa jatkossakin. Hieno paikka, hieno tunnelma ja hienot oluet. 

Ja mielestäni illan paras skottilainen olut oli Tryst Raj. 



Käykää tutustumassa tarkemmin The Gallows Birdiin klikkaamalla alla olevaa logoa
ja
ennen kaikkea paikan päällä.


Huom. Kaikki artikkelin kuvat laitettu The Gallows Birdin luvalla!

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Lammin Sahti

Lammin Sahti

Olutopas.info - Arvio

Yleistä: Tämän juoman saanti vaati hieman enemmän ponnisteluja kun, että sen olisi hakenut lähikaupasta. Matkalla Joensuusta Espooseen tein pienen sadan kilometrin lenkin ja ajaa hurautin Tuuloksen Kauppakeskukseen Hämeenlinnan lähettyville, jossa sijaitsee Lammin Sahdin vähittäismyynti. Ennen tätä kävin kokeilemassa jos olisin saanut Hollolasta saanut Hollolan Hirvi Kivisahtia, mutta ei ollut ketään paikalla. Pitää varmaan ensi kerralla laittaa sähköpostia ja kysellä onko kyseistä juomaa edes mahdollista saada. Mutta palataan tähän Lammin Sahtiin, jota tosiaan kävin kolmen litran kanisterin hakemassa. Tämän lisäksi kaveriksi lähti kaksi pulloa Käki olutta ja kaksi pulloa Pöllö olutta. Näistäkin pistän arviot kunhan kiireiltäni ehdin. Pullot oli kyydissä ja nokka kohti Lahtea, josta perhe hyppäsi takaisin takapenkille ja matka jatkui kohti Espoota. Illalla piti sitten kanisteri avata ja testiajaa tämä Lammin alkuolut.

Lammin Sahti on perustettu samana vuonna kuin allekirjoittanut eli vuonna 1985 ja on tällä hetkellä Suomen vanhin pienpanimo. Ensimmäinen sahti heilahti myyntiin pari vuotta myöhemmin. Lammin Sahti valmistaa myös muita oluita, siidereitä, sahtivierrettä yms.

Sahtien saatavuus on melko haastavaa. Lisätietoja saatavuudesta löytyy heidän kotisivuiltaan: www.sahti.fi/

Suosittelen kaikille jotka eivät pelkää kokeilla, niin ostamaan sahtia jos sellaista vaan sattuu eteen tulemaan. Monilla on suuret ennakkoluulot tätä alkuolutta kohtaan, mutta tältä sanomalta ne voidaan unohtaa. Jokainen maistamani sahti on ollut erittäin maukkaita kokemuksia ja itse ainakin olen tykännyt erittäin paljon.



Kotia kohti ajaessa pysähdyimme Heinolan ABC:llä, mutta kun huomasin Apsin vieressä kahvilan, jonka seinässä luki, että saatavilla sahtia. Ei tarvinnut paljoa Apsin ovensaranoita kuluttaa. ABC:n vieressä sijaitsee Heila lähiruokatori, josta mukaan lähti pullollinen Pihamaan Sahtia. 

18.9.2012 tämä Pihamaan Sahti pääsee maisteluun, kun Jaska täyttää taas seuraavan vuoden.

Panimo: Lammin Sahti

Tyyli: Sahti

Voltit: 7,5 %

Ulkonäkö: Täysin vaahdoton punertavan ruskea samea juoma.

Tuoksu:
Vahvasti toffeinen tuoksu, josta banaani puskee takavasemmalta. Hieman hiivainen ja ripaus katajaa.

Maku:
Täyteläisen paksu ja miedosti banaaninen. Hapoton, makea ja hiivainen.

Tuomio:
Hyvän makuinen sahti, mutta häviää melkoisesti Finlandia Sahdille.

Ostanko jatkossa:
En varta vasten enää lähde hakemaan kyseistä juomaa, mutta joskus jos vastaan tulee, niin maistelen.

Mistä:
Hyvän Tuulen Tuulonen Kauppakeskus (Tuulosentie 1 - 14810 Tuulos), Saatavana myös Alkosta tilausvalikoimasta, mutta ainoastaan 20 pulloa kerrallaan hintaan: 156,60. Kuka oikeasti tuollaisen ostaa???
Kolmen litran kanisteri maksoi 21 euroa, kun kävin sen hakemassa.

Olutopas.info pisteeni: 31/50


maanantai 3. syyskuuta 2012

Jaskan vertailu: Rochefort 10 vs. Rochefort 8

Jaskan vertailu: Rochefort 10 vs. Rochefort 8

Olutopas.info - Arvio (Rochefort 10)

Olutopas.info - Arvio (Rochefort 8)

Yleistä: Tälläistä arviota ei voi kuin ilolla kirjoittaa. Arvioinnin kohteena on kaksi maapallon kärkikastiin kuuluvaa olutta, joista toinen taistelee aivan kärkisijoilla ja toinen turvallisen välimatkan päässä tulee perässä. Suoraan toisiinsahan näitä ei voikkaan verrata, mutta ainahan loppujen lopuksi makunystyrät kertovat paremmuuden oli sitten vastakkain hyvinkin eri tyyliset oluet tai saman lajin edustajat.
Maistelupaikkana arviointitilanteessa toimi Joensuulainen olutpub Palaveri.
Brasserie de Rochefort panimon tuotevalikoimaan kuuluvat arvionnnissa olevat 10 (11,3%), 8 (9,2%) ja lisäksi vielä 6 (7,5%). Näistä kolmesta oluesta tuo kuutonen on vielä minulta maistamatta, mutta joku päivä pitää tämäkin käydä Palaverissa juomassa alta pois. Tämä kuutonen sattuu vielä olemaan kolmikon harvinaisin ja lukemani perusteella vastaa vain yhtä prosenttia koko panimon oluttuotannosta. Voin tietysti olla väärässäkin. Rochefortin alueella oluen valmistuksessa on erittäin pitkät perinteet ja olutta siellä on pantu 1500 -luvun loppupuolelta saakka. Trappistioluet ovat tunnetusti pitkällä päivämääräleimalla varustettuja ja niin nämäkin Rochefortit ovat viiden vuoden leiman kylkeen saaneet. Nämä ovat juuri sellaisen huonomuistisen kaljoja eli ei haittaa vaikka kellariin unohtuisi viideksi vuodeksi, eikun vaan paranee. 10 ja 8 ovat kumpikin oman tyylilajinsa kärjessä. Kymppi on tyyliltään Quadrupel ja edellään taitaa olla ainoastaan Westvleteren 12 (listojen mukaan maailman paras olut) ja kasilla edellään Westvleteren 8, sekä muutama muu Belgityylinen vahva ale. Tällä hetkellä Alkon valikoimasta ei tästä Rochefortin kolmikosta löydy ainuttakaan, joka on todellinen vääryys.Kertaalleen olen näitä oluita maistanut, mutta ainoat muistikuvat olivat vaan, että jotain uskomattoman uskomattoman hyvää ne olivat. Mennäänpäs tutustumaan tähän hienoon kaksikkoon.

Rochefort 10  

Panimo: Rochefort

Tyyli: Quadrupel

Voltit: 11,3 %

Ulkonäkö:  Juoma valuu arvokkaasti tummanpuhuvana Chimayn Trappistilasiin. Paksu ja lyhyt valkoinen, ehkä hieman ruskeahko pysyvä vaahto suojaa juomaa ulkoilman saasteilta ja sen alla tämä maaginen nektariini odottaa ottajaansa.

Tuoksu:
  Tuoksussa tuntuu tämä juoman hienous viimeistään ja oluen aromit puskevat sieraimia pitkin takaraivoon asti räjäyttäen kaiken turhan mielestä. Päässä liikkuu vain yksi ajatus ja se on tämä olut. Tuoksussa tuntuu vahvasti lakritsi ja hedelmällinen hieman banaaninen aromi. Nenä kertoo aivoille, että nyt ollaan hyvän äärellä ja kehoittaa suuta maistelemaan.

Maku:
Suu ottaa mukisematta käskyn vastaan ja käsi tuo lasin huulien ulottuville. Liemi valuu kielen kanssa työskentelemään ja kyllä se vaan on hyvää. Maussa tuntuu tuoksun banaanisuus, mutta miedommin. Juoman yrttisyys tuntuu voimakkaana ja laku tuntuu myös maussa. Voimakas alkoholipitoisuus ei tunnu suussa, mutta mukavasti poskia lämmittää. Täydellisyyttä hipova olut ja pistää miettimään omaa top 5 listaa, että kukahan sieltä pudotetaan pois poikkeen.

Olutopas.info pisteeni: 44/50


Rochefort 8

Panimo: Rochefort

Tyyli: Belgityylinen Vahva Ale

Voltit: 9,2 %

Ulkonäkö:  Kasin kohdalla käytämme myös Chimayn Trappistilasia ja plussat Palaverin henkilökunnalle, että sain itse kaataa nämä herkut mukiin. Tummanruskea väriltään ja hieman läpikuultava. Isoveljeensä verrattuna hieman lyhyempi vaahto, mutta hyvin säilyy juoman päällä. Tätä juomaa kohden ei synny samanlaista ylistävää tunnesidettä kuin kymppiä kohtaan, mutta onhan tämä silti erittäin laadukas juoma.

Tuoksu:
Tuoksussa hedelmällisyys miedompaa, mutta tuoksultaan maltaisempaa. Tuoksultaan häviää Rochefort kympille, mutta kuuluu silti tuoksultaan parhaimmistoon.

Maku:
Hedelmällisyys jää miedoksi, mutta runsaan mausteisuuden takaa hieman tuntuu. Maltaisuutta ja lakritsia mausta löytyy. Päällimäisenä makuna tuntuu mausteet.

Olutopas.info pisteeni: 41/50

Lopputulos:

Rochefort 10 kuuluu oluiden maailman eliittiin ja on makunautintona aivan uskomaton. Pikkuveli 8 on myös erittäin toimiva olut, mutta kymppiin verrattuna hieman keskinkertainen. Muussa seurassa varmasti 8 olisi ottanut helpon voiton, mutta vain toinen voi voittaa ja tällä kertaa ei ollut mitään epäselvyyttä kumpi on voittaja.

Jaskankaljat blogin ensimmäisen vastakkainasettelun voittaja ylivoimaisesti: Rochefort 10

Jos Rochefortin tuotteita tulee vastaan, niin älkää ihmeessä säikähtäkö vaan rohkeasti kokeilemaan. Nämä ovat kuitenkin erittäin onnistuneita taideteoksia. Jaska suosittelee!!!
--




lauantai 1. syyskuuta 2012

Efes Pilsen


Efes Pilsen

Olutopas.info - Arvio

Yleistä: Tämä Efes Pilsen saapui minulle tuliaisena suoraan sen synnyinsijoilta eli Turkin lämmöstä. Anoppini tai siis tuleva anoppini toi meikäpojalle pari purnukkaa tätä ohrapirtelöä. Ei voinut kuin kiittää ja kumartaa. Uusi tuttavuus on aina mukava asia ja Turkki on uusi olutmaa omissa listoissa. Hirveästi en tästä juomasta aikaisemmin tiedä. Googletin tietoa tästä Efes Beverage Group -panimosta (perustettu vuonna 1969) ja huomasin, että panimo on myynniltään Euroopan kahdeksanneksi suurin panimo. Tämä maistelussa oleva Pilsen on taas panimon lippulaivatuote. Efesin oluita saa yli 50 eri maasta. Paljon tekevät bisseä myös Turkin poijjat. Mennäänpä maistelemaan tuliaistölkkiä.

Panimo: Efes

Tyyli: Pils

Voltit: 5,0 %

Ulkonäkö: Vaalean keltainen väriltään ja tekee reilun nelisenttisen saippuamaisen vaahdon pintaan, joka on kestoltaan lyhyt.

Tuoksu: Tuoksu on melko mieto pilssiksi, mutta pitemmän nuuhkimisen jälkeen sieltä saa hieman humalaa esiin. Hieman hiivaa puskee myös läpi.

Maku: Maultaan mieto ja metallinen. Metallisuus on erittäin voimakas ja häiritsee melko paljon. En tiedä sitten olisiko pullotavarana parempi. Humaloinniltaan tuntuu vähäiseltä. Suuhun jää ihmeellinen tunkkainen tuntu. Jälkimaku on lyhyt ja ihan hyvä niin.

Tuomio: Sanotaanko näin, että tämä voisi maistua erilaiselta nautittuna esim. Istanbulissa aurinkoisena päivänä maatessa uima-altaan vierustalla ja pitäisi saada nestettä joka siirtäisi janon tunteen hieman etiäpäin. En kuitenkaan ole ikinä käynyt Turkissa, joten tämä ajatusleikki on sinänsä turhaa. KotiSuomessa maisteltuna ei kyllä sytyttänyt. Nesteenä arvosteltuna: märkää. Oluena arvosteltuna: keskinkertainen, jopa huono. Siltikkin menee heittämällä kaikenlaisten Karjaloitten, Olvien ja EuroshopperPirkkaRainbow kurien edelle. Ensimmäinen turkkilainen olueni ja uusi maa on aina positiivinen asia. No jääkaapissa odottaa Chimay Triple, joten eiköhän suussa oleva maku parane.

Ostanko jatkossa: Suomessa jos näen, niin hyllyyn jää. Turkissa jos joskus käyn, niin lasipullossa kokeilen ja sitten arvioidaan uudelleen.

Mistä: Turkista ja nyt tarkoitan sitä maata. heh heh olinpa hauska.

Olutopas.info pisteeni: 14/50

Stallhagen Baltic Porter

Stallhagen Baltic Porter

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Vuonna 2004 Ahvenanmaalla aloittanut Ålands Bryggeri Ab jatkoi Kapteeni L.T.Lignellin jo vuonna 1865 aloittamaa kaupallista panimotoimintaa Ahvenanmaalla. Tätä Balttityylistä portteria saa välillä Monopolimarketista myös Winter Porter nimellä, jolloin etiketti on tumman sininen. Tässä Baltic Portterissa etikettiä koristaa "tatuointi", jossa irvistelee sika ja kukko. Takapuolen etiketissä kerrotaan tarina näistä eläimistä. Merimiesten keskuudessa sika tatuointi vasemmassa jalassa ja kukko oikeassa jalassa auttavat suojelemaan merimiehiä hukkumasta, kun laiva on haaksirikkoutunut. Tämä juomahan sopisi ehkä paremmin jouluna nautittavaksi, mutta silloin pitää napata kun kohdalleen sattuu. Eilen perjantaina tämä löytyi Joensuun keskustan Alkosta ja räikeä etiketti herätti kiinnostuksen. Hinnaltaanhan tämä juoma oli kallis ja siihen hintaan saisi huippuoluita vaikka kuinka monta. Esimerkiksi Koffin Portteria saisi hakea tuohon hintaan sen kaksi putelia ja puhumme aivan eritason juomista. Koffihan kuitenkin on enemmän Imperial Stout tyylinen olut. Sitten katsellaan mitä tästä juomasta saadaan irti.

Panimo: Stallhagen

Tyyli: Balttityylinen portteri

Voltit: 7,0 %

Ulkonäkö:
Lasiin valuu erittäin tumma lähes musta olut. Lasin loppu täyttyy hapokkaalla vaahdolla, joka haihtuu nopeasti pois jättäen hiilihapokkaan näköisen oluen lasiin odottelemaan ottajaansa. Vaahdon hävittyä juoma näyttää lähes coca-colalta.

Tuoksu:
Paahteinen tuoksu ja hieman raikas pirskahteleva aromi. Juomasta puskee pihalle kahvin aromeja ja lakritsia.

Maku:
Maussa paahteisuus tuntuu yhä voimakkaasti. Happaman kitkerä ja lakuinen. Kahvi ja laku maistuvat lähes rintarinnan. Loppumaussa tuntuu alkomahooli, mutta ei voimakkaasti. Mukavan lämmittävä olut.

Tuomio:
Oikein maistuva olut. Valot pois päältä ja kynttilöitä nurkkiin, niin tunnelmakin lisää nautintoa. Kuitenkin Alkosta löytyy parempiakin porttereita ja halvemmalla. Hyvänä esimerkkinä vaikka jenkkilän Anchor Porter, Enkkulan Fuller's London Porter ja tietenkin Koffilainen Portteri. Kokeilkaa noita kolmea ennen Stallhagenia, niin ei voi epäonnnistua.

Ostanko jatkossa:
En tule ostamaan uudestaan, vaan käytän yllä mainittua kolmikkoa ja välillä heitän jonkun tuntemattoman sekaan.

Mistä:
Alkon tilausvalikoimassa

Olutopas.info pisteeni: 32/50

Possu ja kukko