keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Karhumiehen luostari-ilta - Orval

Karhumiehen luostari-ilta - Orval

Olutopas.info - Arvio 

Luostarioluiden maistelu aloitettiin belgialaisella Orvalilla. Orval on vuonna 1927 perustetun belgialaisen trappistipanimon ykköstuote. Kaikki kyseisen panimon voitosta menevät luostarille. Orval on Hallertau- ja Styrian Golding –humalalajikkein kuivahumaloitu olut, jonka valmistuksessa käytetty villihiivaa ja pullotus vaiheessa siihen on lisätty nestemäistä kandisokeria. Oikein säilytettynä paranee vain pullossa. Tämä olut on prosenteiltaan miedoin Trappistolut. Klassikko!

Antamani ruokavinkki: Leipä ja vahva juusto

VeliHopean ruoka: Juustopatonki, jonka päällä Musta Salaneuvos Goudajuusto.

Sitten arviointien kimppuun. Tässä vielä minun aikaisempi arvioni Orvalista.

Tyyli: Belgityylinen ale

Voltit: 6,2 %

Arvioija: Jaska

Yleistä: Tämä kuuluu omiin vakio-ostoksiini, kun haluaa nauttia hienosta oluesta. Minulla on kellarissa yksi pullo Orvalia ikääntymässä ja varmaan pitää jossain vaiheessa lisää hamstrata kavereita sille.

Ulkonäkö: Oranssi olut vahvalla vaahdolla. Jättää kauniin pitsin lasin reunoille. Samea.

Tuoksu: Tunkkainen, hiivainen ja marjaisa. Tuoksussa havaittavissa myös hedelmällisyyttä.

Maku: Vahvasti humaloitu, hiivainen ja hieman katkera. Maussa tuntuu marjaisuus ja maltaisuus.

Tuomio: Mahtava nautiskelu olut, joka toimii tälleen tuoreeltaan ja varmasti ikääntyessään pehmenee. Paikasta ja ajasta riippumaton olut, kun maistuu aina hyvältä.

Ostanko jatkossa: Tulen ostamaan aina ja ikuisesti.

Mistä: Alkosta

Olutopas.info pisteeni: 42/50



Arvioija: VeliHopea

Yleistä: Houkutteleva puolisamea väri + kiinnostava background stoori.

Ulkonäkö:  Hedelmällinen, lähes Pommaccinen väritys, ei juurikaan vaahtoa (huom. vaahto oli jo laskeutunut, kun isäntä saapui olutta arvioimaan)

Tuoksu: Myös hedelmäisen kirpeä.

Maku: Voimakkaan pehmeä, ”sulaa suussa”.

Tuomio: Semiherkullisen tujakka

Ostanko jatkossa: Ostan!


Arvioija: Karhumies

Yleistä: Tuetaan munkkeja Ry!

Ulkonäkö:  Nyt ainakin näyttää kovin väljähtäneelle irkkukahville!

Tuoksu: Hyvä! kuin edellinen.

Maku: Pehmeä, mieto, mahtava!

Tuomio: Tulee ostettua!

Ostanko jatkossa: Tulee ostettua!


Yhteenvetona: 

Orval oli kaikkien mielestä erittäin hyvänmakuinen olut ja hieno aloitus tälle maisteluiltamalle. Vahva juusto antoi hieman syvyyttä makuun ja rupesi herättelemään makunystyröitä tuleville herkkuruoille ja juomille.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Karhumiehen luostari-ilta - Tervetuliaismaljat

Karhumiehen luostari-ilta - Tervetuliaismaljat

Olutopas.info - Anchor Liberty Ale

Olutopas.info - Schneider Weisse TAP6 Unser Aventinus

Olutopas.info - Fuller's 1845 Celebration Ale



Kuten kaikissa suurissa tapahtumissa, niin tässäkin aloitettiin tervetuliaispuheella. Olin kirjoittanut lyhyen parin A4:sen pituisen puheen, jonka sitten sanailin ilmoille. Keskityin puheessa selittämään mitä tarkoittaa sana luostariolut ja mikä taas on Trappist. Nämä olivat kuitenkin melko oleellinen osa illan antia, joten heti kättelyssä tuli pojille selvittää, että mistä tulen koko illan höpöttämään. Puolessa välin puhetta iskin pöytään kolme paperilla verhoiltua pulloa ja ryhdyin kertomaan tervetuliaismaljoista hieman faktoja.

Hommasin jokaiselle osanottajalle oman olutpullon, jonka kuvittelin sopivan juuri kyseiselle jätkälle. Karhumiehelle hommasin Anchor Liberty Alea ja vain siksi, kun hän oli muutama viikko sitten sitä maistellut ja tykännyt erityisen paljon. VeliHopealle ostin pullon Schneider Weisse TAP6 Unser Aventinusta. VeliHopea maisteli minulta Prykmestar WehnäBockkia, kun sitä viimeksi pullollisen ostin ja tykkäsi. Meinasin ensin hommata pullollisen Prykmestaria, mutta TAP6 tarttui mukaan.  TAP6 on kuitenkin tyylilajinsa paras tuotos. Kolmas pullo oli tietenkin itselleni ja siihen valitsin Fuller's 1845 Celebration Alen. Ainut syy tähän oli, että kyseisen juoman nautiskelusta oli kulunut, niin pitkä aika, että oli jo korkea aika kokeilla uudestaan. Seuraavaksi onkin arviointien aika. Näiden tervetuliaismaljojen arvioinnissa oli, että jokainen tekee omasta juomastaan tarkemman arvion ja myös arvioi toisten juomat muutamalla sanalla. Katsotaan kuinka poikien käy. Tässä vaiheessa ei voi kuin kiittää jätkien hienosta heittäytymisestä tähän arviointi kokeiluun. Mielenkiintoisia kommentteja luvassa.

Anchor Liberty Ale

Arvioinut: Karhumies

Yleistä: Hieno idyllinen pullo kuulemma hyvältä panimolta.

Ulkonäkö: Laimean konjakin värinen. Voi myös muistuttaa timakkaa c-vitamiinijuomaa.

Tuoksu: Hieman greippinen, raikas ja kiihottava.

Maku: Pehmeä. Hyvin mieto greipin sivumaku.

Tuomio: Mahtava. Ei liikaa greipin makua. Jatkossa kassissa jos hallitus sallii.

Ostanko jatkossa: A-markettiin!

VeliHopean arvio: Keppeä! Hivenen sitruksinen maku, pirskahtelevan raikas.

Jaskan arvio: Erittäin raikas jenkkihumaloitu. Havumetsäinen. Sitrusmaista hedelmää. Huom. Tarkempi arvio tulossa joskus tulevaisuudessa.



Schneider Weisse TAP6 Unser Aventinus

Arvioinut: VeliHopea

Yleistä: Epäilyttävän kuohuva.

Ulkonäkö: Erittäin samea, muistuttaa rapakosta äyskäröityä liejua. Paksu vaahtohattu.

Tuoksu: Päällimmäisenä lahopuu. Kirpeyttä myös ilmassa.

Maku: Pistävä, aavistus banaania, polttava.

Tuomio: Ei saanut makuorgasmia aikaiseksi.

Ostanko jatkossa: En osta

Karhumiehen arvio: Nestemäinen leijonapastilli.

Jaskan arvio: Sahtimainen. Paksun hedelmällinen (banaaninen). Loistava olut. Huom. Tarkempi arvio tulossa joskus tulevaisuudessa.



Fuller's 1845 Celebration Ale

Arvioinut: Jaska

Yleistä: Kyseessä on yhden suosikkipanimoni juhlaolut, joka jäi valikoimaan pysyvästi. Viime maistelukerrasta taitaa olla lähelle viisi vuotta, joten jo oli korkea aika maistella tätä.

Ulkonäkö: Vahva kupliva vaahto. Punertavan ruskea väriltään.

Tuoksu: Marjaisa. Hieman paahteinen ja maltainen. Karamellinen

Maku: Maussa havaittavissa karamellisuutta, sekä paahteisuutta. Mukavan marjainen paksu runkoinen olut. Havaittavissa katkeruutta ja muutenkin melko voimakkaan makuinen.

Tuomio: Erittäin maistuva olut. Fuller’sin laatutuote. Ei kuitenkaan yllä ESB:n ja London Porterin tasolle.

Ostanko jatkossa: Muutaman vuoden päästä varmasti tulee taas koitettua.

Karhumiehen arvio: Ruismainen, laimea Kenny.

VeliHopean arvio: Jämäkkä, voimakas, hieman penisilliininen.

Olutopas.info pisteeni: 35/50

Yhteenvetona näistä tervetuliaismaljoista: Karhumies tykkäsi erittäin paljon Liberty Alestaan ja VeliHopean mielestä tämä jenkki oli paras. TAP6 ei oikein maistunut VeliHopealle ja näistä tämä oli oma suosikkini, joten teimme tyylikkään vaihtoliikkeen ja sain nautiskella täpi kutosen. Seuraavassa jutussa ryhdymmekin käymään jo läpi illan päätähtiä eli luostarioluita.

 

Karhumiehen luostari-ilta 2012 - Alkusanat



Karhumiehen luostari-ilta 2012 - Alkusanat


Tämä seuraava juttu poikkeaa hieman normaaleista olutarvioistani. Syy tälle on selkeä, koska kerralla testissä oli suurempi joukko erilaisia oluita ja arviointiurakassa minulla oli mukana vähän apujoukkoja. Aloitetaan tämä juttu kertomalla ensiksi hieman lähtökohtia tälle luostari-illalle, että mistä ajatus sai alkunsa ja kuinka sitä lähdettiin ajamaan eteenpäin.
 
Muutamia viikkoja sitten keskustelin ystäväni kanssa erilaisita oluista ja hän kertoi, että haluaisi joskus maistella luostariolutta, kun on kuullut niiden olevan erittäin hyvän makuisia. Olisin voinut tietysti lonkalta heittää muutaman esimerkin, että maistappa tuosta, mutta eihän se olisi ollut mitenkään hauskaa. Joten ryhdyin päässäni kehittelemään ideoita, kuinka näitä oluita voisi ystävälle maistatuttaa.

Muutaman minuutin tiukan pohtimisen jälkeen syntyi konsepti: Karhumiehen luostari-ilta. Karhuolut on ystäväni suosikkiolut, joten nimi tälle tapahtumalle syntyi juuri siitä. Samalla kutsuin mukaan, myös toisen ystäväni joka oli myös kokematon näiden hienojen oluiden maailmassa. Hän on kerran maistanut Rochefortin kymppiä allekirjoittaneen lasista ja kommentti ”nyt oli muuten suun mukainen” jäi minulle mieleen, joten pitihän tämä jätkä saada messiin.  Tiukka kolmen kopla oli kasassa ja tehtävänä oli tutustua luostarioluiden kiehtovaan maailmaan. 

Käytän tässä jutussa yllä mainituista henkilöistä seuraavia nimiä: Karhumies (joka oli tämä Karhu oluen ystävä) ja VeliHopea (Rocheforttia maistellut oluen ystävä). Kumpikin oluthommissa melko perussuomalaisia (en tarkoita sitä puoluetta) käyttäjiä, eli oluet ostetaan salkuissa ja hinta ratkaisee mitä ostetaan.

Aloitin tapahtuman järjestämisen tekemällä kevyen 10 sivuisen kutsun, jossa oli melko tarkasti kerrottu mitä tuleman pitää. Loin kolmeosaisen menukokonaisuuden, jotka liittyivät hienosti toisiinsa ja siitä jokaisella osanottajalle jäi tehtäväksi suorittaa yksi kokonaisuus. Tapahtuma paikaksi valitsin Karhumiehen luolan, joka hänelle selvisikin lukiessa kutsua. Kommentti ”ai katos tää näköään järjestetään meikäläisen luona” vahvisti, että paikan valinta oli nappisuoritus. Seuraavaksi näiden menujen kimppuun.


Ensimmäinen menu: Luostarimenu

Tämän menun vastaavanamestarina toimin minä ja rupesin miettimään sopivanlaista juomakokonaisuutta, jolla saisi melko kattavan kokemuksen luostarioluisiin. Pienen tutkailun jälkeen valitsin seitsemän erilaista luostariolutta, jotka kaikki tietenkin löytyivät Alkon valikoimasta. Mielellään olisin ottanut mukaan Rochefort 10:n ja Westvleteren Abt 12:n, mutta niitä nyt ei hirveästi Monopolin hyllyiltä löydy. Ostoskoriin tiensä kuitenkin löysi seuraavanlainen rykmentti juomia: Orval, Westmalle Trappist Tripel, La Trappe Dubbel, Achel Bruin, Leffe Blond, Kasteel Donker ja Chimay Blue. Näistä olin aikaisemmin maistellut kaikkia paitsi Achel Bruinia. Muutamien maistelusta olikin jo useita vuosia, kun taas Chimay ja Orval kuuluvat omiin vakkariherkkuihin.


Karhumiehen välimallinmallasjuomamenu

Hommani eivät jääneet ainoastaan oluiden ostoon, vaan kirjoitin jokaisesta oluesta pienen esitelmän, jossa käsittelin juoman historiaa ja muita faktoja. En halunnut, että pelkästään juomme oluet pois ja päälle röyhtäisemme, joten pieni tietopaketti ennen jokaisen oluen maistelua oli paikallaan.

Toinen menu: Välimallinmallasjuomamenu

Menun vastaavana toimi Karhumies, jonka haastavana tehtävä oli hommata juomia, joita nautitaan luostarioluiden välissä, saunassa, terassilla ja senkin jälkeen kun kaikki luostarioluet on nautittu. Tämän lisäksi menuun kuului naposteltavat ja seuraavan aamun virvokkeet. Juoma puoleksi Karhumies valitsi pari salkkua Karhua ja salkullisen Sandelsia. Pari pussillista sipsejä naposteltavaksi ja useampi litra Coca-Colloo. Nyt voin jo sanoa, että kaikkea ei tuhottu :)

Kolmas menu: Syöminkimenu

Kolmannen menun hoiteli VeliHopea, jonka tehtäväksi jäi rakentaa ruoat, jotka sopisivat mahdollisimman hyvin näiden luostarioluiden kanssa ja korostaisi näiden juomien makuja. Näihin ruokiin tulemme palaamaan tämän jutun aikana, kun käymme läpi jokaisen juoman yksi kerrallaan. Annoin VeliHopealle pienen vinkin, että minkälainen pöperö sopisi parhaiten minkäkin kanssa. Tässä sitten ottakaan huomioon, etten ole ammattilainen yhdistämään oluita oikeisiin ruokiin, vaan käytin melko paljon ystäväni Googlen ehdotelmia etsiessä sopivia herkkuja. Täten älkää tuomitko ainakaan liian pahasti, jos ja kun olen hakoteillä.
Nyt olemme käyneet läpi nämä kolme menukokonaisuutta, joihin tämän illan kulku nojautuu. 

Seuraavaksi menemme käsiksi tähän luostari-illan kulkuun. Illan tarkoituksena oli myös laittaa nämä kokemattomat maistelijat kokeilemaan oluiden arviointia ja he saivatkin naamansa eteen paperilaput, jossa arviointi suoritettiin oman blogini kriteerejä käyttäen.

Tulen tässä muutaman päivän aikana julkaisemaan blogissani näiden illan aikana maisteltujen oluiden arvioinnit, kunhan saan ne vaan puhtaaksi kirjoitettua.Karhumiehen painostuksen jälkeen suostuin myös arvioimaan hänen suosikkinsa eli Karhun ja siitäkin laittelen arvion johonkin väliin. Ilta aloitettiin tervetuliaismaljalla ja tervetuliaispuheelle. Siitä lisää tuonnempana.

Oluiden arviot:

Tervetuliaismalja

Orval

Westmalle Trappist Tripel

La Trappe Dubbel

Achel 8 Bruin

Leffe Blonde

Kasteel Donker

Chimay Blue

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Aecht Schlenkerla Helles Lagerbier

Aecht Schlenkerla Helles Lagerbier

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Heller-Trum panimon se ainut tuotos josta ei savumallasta löydy. Tästä juomasta ei kuitenkaan täysin savu ole jäänyt pois, vaan maussa tulee pieni vivahde savua mukana. Onko sitten tämä juoma sitä panimon seinistä kylkeensä raapaissut, niin tiiä häntä, mut kyllä se tuntuu. Ensimmäisen tämä juoma löytyi lasistani muutamia kuukausia sitten ja löydettyäni tämän Prisman hyllystä piti päästä ottaa uudestaan maisteluun ja siitä sitten arviota kehiin.

Tyyli: Helles (Muistaakseni tää on baijerilainen normilageria maltaisempi laakeri. Korjatkaa jos olen väärässä ja monesti olenkin)

Voltit: 4,3 %

Ulkonäkö: Kolmesenttisellä vaahdolla päällystetty vaalean keltainen olut

Tuoksu: Päällimmäisenä tuntuu maltaisuus. Pientä savuisuutta havaittavavissa tuoksussa.

Maku: Pehmeä ja lievästi savuinen. Maltainen. Helposti juotava ja massasta erottuva lager.

Tuomio: Oikein onnistunut olut, joka voisi olla parhaimmillaan rasvaisen kalan esim. lohen kaverina. Pitääpä seuraavan kerran kokeilla uunilohen tai lohimedaljonkien kanssa. Varmasti toimii. Panimon huonoin, mutta en tarkoita että tää olisi huono olut. Heller-Trum panimo vaan sattuu tekemään ainoastaan laadukkaita ja hyviä juomia ja jonkun tulee olla niistä häntäpäässä. Eli hyvvee on!

Ostanko jatkossa: Joo o kyllä vaan tulen uudestaan maistelemaan. Laatutuote

Mistä: Joensuun Prismasta kävin oman pulloni. Näyttäisi löytyvän ympäri Suomea melko monesta Prismasta taikka Citymarketista. Jos tulee vastaan, niin heitä Lapparit, Koffit ja Pirkat takanäppiin ja kokeile tätä.

Olutopas.info pisteeni: 31/50

torstai 18. lokakuuta 2012

Anchor Porter

Anchor Porter

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Jaskan arkistoista kampeaa luettavaksi seuraavanlainen hienous, kuin vuonna 1972 alkunsa saanut yhdysvaltalainen Anchor Porter. Tämä paahteisista maltaista valmistettu tummapintahiivaolut eli portteri on tyyliltään ollut mulle iät ja ajat sellainen mukava nautiskeluolut, jonka kanssa on ollut mukava istuskella pimeässä. Ainoana valona jokuinen kynttilä ja nauttia hetkestä. Vuorottelen yleensä Koffin Portterin, Fuller'sin London Porterin ja tämän arvioinnissa olevan Anchorin Portterin välillä. Ainoa syy tähän on ollut, että kaikista maistelemistani nämä olen kokenut parhaiksi ja miksi juoda paskaa, kun voi juoda näitä hyviä.

Anchor Porter on San Franciscolaisen Anchor Brewing panimon valmistama tumman puhuva olutnautinto. Anchor Brewingia pidetään amerikkalaisen pienpanimokulttuurin uranuurtajina. Panimo on perustettu vuonna 1896, mutta vasta tuossa 70 luvulla alkoi tähänkin päivään asti kestänyt menetystarina, kun Fritz Maytag painavalla lompakollaan pelasti suosikkioluensa tulevaisuuden.

Tyyli: Portteri

Voltit: 5,6 %

Ulkonäkö: Juoma kaatuu lasiin tummana lähes mustana, jossa havaittavissa hieman ruskeutta. Päälle muodostuu beige kaunis vaahto, joka pysyy hienosti mukana lähes koko maistelusession.

Tuoksu: Makean paahteinen, siirappinen, kahvinen ja suklainen. Tuoksu on hieman miedompi verrattuna Fuller'sin ja Koffin vastaaviin.

Maku: Paahteisuutta riittää vallan mainiosti ja maku on melko makea. Olut on melko kuiva. Karamellisen maltainen.

Tuomio: Oikein mainio makuinen nautiskeluolut. Pronssisijalle menee jos laitetaan nämä kolme tässä arvionnissa mainittua Portteria vastakkain. Helposti juotava olut, mutta tästä kuitenkin puuttuu se jokin, jota näissä kahdessa muussa on rutkasti. Onko se sitten joku pään sisällä oleva ajatus, vaan Fullers'sin ja Koffin Porttereita nauttiessa tulee aina sellainen olo, että nyt juodaan jotain maailmaa mullistavaa ja ainutlaatuista. Anchorista puuttuu juuri se tunne.

Ostanko jatkossa: Ostelenhan minä tätä silloin tällöin.

Mistä: Alkosta löytyy

Olutopas.info pisteeni: 38/50