sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Jaska reissussa: Heltsinki/Epsoo 02/2013 osa3

Reissupäiväkirja se vaan jatkuu. Ettei tämä olisi ollut pelkkää hienojen oluiden nautiskelua, niin tulihan sitä eilen hoidettua se viikonlopun päätarkoitus eli muutto alta pois. Reilu 12 tuntia tuli lauantaina roudattua kamoja asunnosta toiseen. Sitä kun kymmenen jälkeen illalla istahti alas, niin ensimmäinen huurteinen meni pelkästään ikenille ja toista vasta maisteltiin. Jalassa oli koko päivän tukiside, kun vasemman jalan nivelsiteet meni pari viikkoa sitten kunnolla solmuun. Savu nousi nilkasta, kun kiskaisin illalla siteen veks ja nostin varpaat kohti kämpän kattoa. Tämä on paljon mukavampaa olla toisten muutoissa mukana, kuin omassa muutossa, koska jää se pakkaaminen ja laatikoiden purkaminen itseltä pois.
"Hedelmäpommi"

Sen verran pitää vielä palata perjantai-iltaan, että leffaa katsellessa tuli aloitettua Arkadian Alkon valikoiman tuhoaminen, joka oli saksalainen Crew IPA. Mukavan hedelmällinen IPA, josta luonnollisesti laittelen tarkemman arvion tulemaan. Tässä tätä juttua kirjoitellessa istuskelen ”varajunassa”, kun VeeÄrrä oli taas kerran rikkonut junansa. Laitoinkin tuossa aikaisemmin jo sen Leikolan Ismon Pendolino laulun, niin en tähän väliin laita sitä uudestaan, vaikka voisi sopia aika mainiosti. Hyvä paikka ja nettiyhteys vaihtui näppärästi paskaan paikkaan ja netittömäänyhteyteen. No kirjoitellaan jutut talteen ja näköään olen saanut julkaistua, kun siellä omalta koneeltanne tätä juttua lueskelette.



"SumppIPA"
"Punkkipanimon blondi"

Aamu yhdeksästä ilta kymmeneen tuli siis muuttokamoja roudattua ja viiden maissa piti pitää vartin tauko, jolloin muuttomies pyörähti Sellon Citymarketissa hakemassa muutaman putelin, jolla itseään voisi palkita urakan jälkeen. Sellon Citymarketin valikoima oli oikein mainio ja monipuolinen. Sieltä löytyi lukuisia mielenkiintoisia oluita, joista mukaan lähti BrewDog Trashy Blonde ja samaisen panimon 77 Lager. Tämän lisäksi ostoskoriin eksyi Nøgne Ø Blonde ja Suomenlinnan Spithead Bitter. Näistä tuo Nøgne Ø:n vaaleaverikkö oli ehkä sellainen hieno olut ja muut lähti vaan ihan mielenkiinnon vuoksi. Illalla sitten tuli maisteltua tuota Trashy Blondea, joka oli maitokauppaolueksi oikein maistuva. Tämän lisäksi piti sitten maistella nimihirviötä: Mikkeller Koppi Tomahawk x Guji Natural Coffee IPA, joka oli tähän mennessä maistelemieni Mikkeller oluiden huonointa antia. Lähes mitään sanomaton IPA, jossa jälkimaussa tuntui se kahvi. Muuten melko tunkkainen tapaus, josta ei paljoa positiivisia lausahduksia synny.

"HC IPA"

Näiden maisteluiden jälkeen en raaskinut tuhota enempää Arkadian oluita, niin piti siirtyä naapurissa sijaitsevaan Oluthuone William K Selloon, jossa ajattelin käydä maistelemassa parit juomat. Kyseinen paikka oli oikein viihtyisä ja olutvalikoima oli erittäin kattava. Hienoja juomia mm. Rochefort 10 jne… komeili kaapissa. Tämän lisäksi kaapista löytyi erittäin laaja BrewDog oluiden valikoima. Nämä skotlantilaisen Punkpanimon tuotteet ovat itselleni olleet suunmukaisia, joten niitähän sitä piti ruveta maistelemaan. Otin hanasta mukillisen BrewDogin Punk IPAa ja lähdin pöytään mietiskelemään seuraavaa siirtoa. Pöydässä oli kansio, josta löytyi jokainen valikoimassa oleva olut ja niistä hieman tietoa. tämän lisäksi näkyi myös hinnat. Tämä hinnasto-opaskansio oli aivan loistava juttu, kun siemailin maistuvaa PunkkiIPAA, niin oli mukava lueskella ja mietiskellä seuraavaa makuelämystä. Olisin ottanut pullollisen BrewDogin Paradox Juraa pullollisen, mutta se oli valitettavasti loppunut. Onneksi valikoima oli pullollaan muitakin itselleni mielenkiintoisa uusia kokemuksia. Pienen tuumailun jälkeen päädyinkin sitten ottamaan pullollisen BrewDogin Hardcore IPAa ja neljän sentin siivun BrewDogin Sink The Bismarck:ia. Tämä Sink The Bismarck oli vielä muutama hetki sitten maailman vahvin olut sisältäen 41 prosenttia. En viitsinyt ottaa isoa tuoppia, kun olis saattanut ruveta päänupissa tuntumaan jossain vaiheessa. Neljä senttiä tätä paksua ”olutta” oli kyllä aivan tarpeeksi. Tuo juoma ei ollut mikään makuelämys, vaan pelkkä elämys. Tulipahan maisteltua ja varmuudella voisi sanoa, että viimeisen kerran. Hardcore IPA taas oli loistava Double IPA ja paras maistelemani BrewDogin olut.
"Olutsnapsi"

Kolmen BrewDogin jälkeen oli sitten aika suunnistaa kebabbimestan kautta laatikoiden keskelle ja unten maille. Oluthuone William K Sellosta jäi erittäin positiiviset muistot ja varmasti tulen käymään myös seuraavan kerran, kun eksyn Leppävaaraan. Paikka oli viihtyisä, eikä mikään räkälä, jossa juodaan tynnyri tolkulla väljähtänyttä hanabulkkia. Asiakaskunta oli käynti hetkellä melko nuorekasta ja asiakkaita oli melko paljon. Sain kuitenkin itselleni hyvän istumapaikan, jossa pystyin hyvin maistelemaan herkkuja.
Siinäpä oli hieman tarinaa lauantai päivältä ja kohta puoliin laittelen yhteenvetoa tulemaan viikonlopulta, joka oli kyllä olutharrastajan unelma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti