lauantai 26. tammikuuta 2013

Kadonneen Achel 8 Blondin metsästäjät

Blondi
Tarina sai alkunsa huomattuani Alkon nettisivuilta, että kahteen Joensuun Alkoon oli saapunut Achel 8 Blond olutta. En ollut ennen maistanutkaan tätä kyseistä olutta ja lukemieni arvioiden mukaan sen pitäisi olla erittäin toimiva Trappistiolut. Kaupungilla käydessäni ajattelin käydä hakemassa pullollisen tätä Belgialaista herkkua ja eikun tsekkiläisen autoni keula kohti Prismaa. Hetken päästä seisoin silmäilemässä, että missä blondini olisi. Samaisen panimon brunettia oli hyllyssä reilusti, mutta blondia ei näkynyt missään. Todettuani, että perskeles ei sitä ole hyllyssä. Kysyin sitten Alkon myyjältä, että löytyykö Teiltä tätä olutta, mutta sen pitäisi olla Blond ja samalla osoitin Achel 8 Brunea. Myyjä vastasi: Joo löytyy ja osoitti La Trappe Dubbelia siinä alemmalla hyllyllä. Sitten käydään tämä asiakaspalvelutilanne vuoropuheluna tässä alla.
Jaska: Ei ei tuo on ihan eri olut. Se pitää olla Achel Blond ja samannäköinen, kuin tuo Achel Brune.

Myyjä: Joo se on varmaan niitä pienpanimo- oluita, jotka ei ole vielä tullu myyntiin.

Jaska: Ei se kyllä ihan niitä ole. Alkon sivuilla näkyy Teidän liikkeen saldon, että 24 pulloa pitäisi olla.

Myyjä: Käyn katsomassa takahuoneesta.

Minä totesin päässäni, etten nyt taida keskustella sellaisen henkilön kanssa, joka hirveästi tietää oluista. Sitten hän palasi takahuoneesta tyhjin käsin ja tuli osoittamaan Achel Brunea sanoen.

Myyjä: Että tässähän tätä on, mutta hinta on väärä.

Jaska: Se on Brune ja minä haluan sitä Blondia. Saman näköinen pullo, mutta siinä lukee Brunen tilalla Blond.

Myyjä: Hetkinen käyn katsomassa täkahuoneesta vielä uudestaan.

Tässä välissä toinen myyjäkin kävi osoittamassa sitä Brunea ja ilmoitti, että tässä sitä on. Meinasin jo tässä vaiheessa kävellä hakemaan Kossupullon vaikken kirkkaita juokkaan ja kävellä ulos. Mutta olin ajanut sinne hakemaan tätä vaaleaa Achelia ja sen kanssa minä päätin myös poistuvani liikkeestä. Sitten myyjä saapui iloisena takahuoneesta kantaen laatikkoa (laatikossa teksti La Trappe Bockbier) ja ilmoitti hymyissä suin.

Myyjä: Nyt se vihdoin ja viimein löyty. Avasi laatikon ja tarjosi pullollisen hollantilaisen Trappistipanimon olutta.

Jaska: Ei tämä ole se vaan tällainen.

Osoitin kännykästäni kuvaa Blondistani (huom: olut). Sitten myyjä lähti kolmannen kerran takahuoneeseen ja sitten se tapahtui. Takahuoneesta tuli laatikko eteeni ja sieltä paljastui 24 pulloa Achel 8 Blond nimistä Trappistiolutta. Myyjän hymy tarttui omaankin naamaani, kun laitoin pullollisen tätä juomaa koriini

Myyjä: Kiitos että kävit, niin saadaan tämä olut hyllyyn, jonne se kuuluukin.

Kiittelin myyjää ja hymyissä suin nappasin vielä pullollisen Stadin Barley Winea mukaan. Viime viikolla kävin laittamassa Alkon hyllyyn Ayinger Jahrhundert-Bierin, kun sitä kyselin ja nyt oli Achel 8 Blondin aika. Seuraavaksi varmaan se Brooklyn Black Ops ja 4.2. käyn laittelemassa 11 pienpanimo-olutta. Toimitan sivutuloverokortin Alkoon. No vitsi vitsinä.

Tarinan tarkoitus:

Tarinan tarkoitus ei ollut olla vittuiluviesti kenellekään, eikä tämä ole tarkoitettu loukkaamaan kyseisen yrityksen työntekijöitä. En halua tällä moittia kyseistä asiakaspalvelijaa, joka jaksoi hymy naamallaan auttaa minua, vaikka selvästi näin, ettei hän ole mikään olutasiantuntija. Haluan kiittää, että hän hoiti asian kunnialla loppuun, eikä vaan todennut että enpä tiedä ja no eihän tuota näytä hyllystä löytyvän. Kiitos ja tänään Blondia lasiin.


Ja onhan se totta, että nuo Achelin kaksi pulloa ovat lähes identtiset.
 






Ayinger Celebrator

Ayinger Celebrator

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Tässä tulee se lupaamani arvio Ayinger Celebratorista. Kyseessä on Doppelbock tyylilajin edustaja ja itse asiassa lajinsa ykköstuote. Tämä on yksi Alkon valikoiman omia suosikkejani ja kuuluu vakio-ostoksiini siinä missä Fuller’s ESB, Schneider Weisse TAP6 Unser Aventinus ja Sinebrychoff Portteri. Tämä baijerilaisen olutpanimon hienoakin hienompi olut oli poissa Alkon valikoimasta nelisen vuotta kunnes palasi valikoimaan viime vuoden syyskuussa. Oluen saavuttua takaisin Alkon hyllyyn muistelen heti hyökänneeni hakemaan pullollisen tätä herkkua, koska ennen en ollutkaan Celebratoria maistanut. Ayingerin juomista ainoa kokemus oli viime kesä Espoon Gallows Birdissä maistelemani Ur-Weisse, joka oli kelpo olut ja myös oman tyylinsä ykkönen. Ayingerin laadun huomaa selailemalla Olutoppaassa olevia Ayingerin oluita, joista monet ovat tyylinsä kärjessä tai kolmen parhaan joukossa. Taas yksi panimo, joka ei huonoa olutta taida tehdä. Itse en voi vielä täysin lukkoon lyödä tuota väittämää, koska makuhermostoani on koitellut vain kolme Ayingerin juomaa. Pitemmittä puheitta arvion kimppuun. Eilen löytyi Joensuun Citymarketista Ayingerin Leichte Bräu-Weisse, joka on ainakin Olutoppaan mukaan huonoin Ayingerin olut. Pitää joku ilta maistella tätä mietoa vehnäolutta ja arviohan tulee tänne, kunhan runosuoni on puskenut pihalle tarpeeksi tekstiä.

Winter-Bock
Tästä Celebratorista on olemassa myös versio nimeltä Winter-Bock. Kyseinen olut on tismalleen sama tuote. Ainoat erot ovat eri nimi, isompi pullo ja erilainen etiketti. Tämä Winter-Bock kuului mm. vuoden 2013 Alkon jouluolutvalikoimaan. Winter-Bock on hieman parempi, kuin tuo Celebrator, koska se on isommassa pullossa :)

Panimo: Aying

Maa: Saksa

Tyyli: Doppelbock

Voltit: 6,7 %

Kantavierre: 18,4 %

Katkerot: 22,0 EBU

Väri: 136,0 EBC 

Ulkonäkö: Erittäin tumman ruskea olut valuu hiljalleen lasiin rakentaen reilun, mutta melko lyhyt kestoisen vaahdon.

Tuoksu: Tuoksussa vallitsee paahteisuus. Paahteisuuden kanssa käsi kädessä tulee karamellista makeutta ja maltaisuutta.

Maku: Maultaan makean karamellinen ja paahteinen. Maussa mukana tummaa hedelmää ja hiven suklaata. Maltaisuus tuntuu myös melko voimakkaasti.

Tuomio: Aivan loistava olut, joka maistuu joka kerta yhtä ainutlaatuiselta. Taas yksi olut, josta ei huonoa sanottavaa keksi.

Ostanko jatkossa: Vakio-ostos


Mistä: Alkosta

Olutopas.info pisteeni: 41/50

Huom. muokattu 21.12.2013 - Lisätty kuvia Ayinger Winter-Bockista ja hieman kommentteja!

torstai 24. tammikuuta 2013

Pienpanimolaiset Alkoon – Alkutahdit olutvuodelle 2013

Pienpanimolaiset Alkoon – Alkutahdit olutvuodelle 2013

Vuosi 2013 lähti melko hiljaisesti liikenteeseen olutrintamalla. 18.1. kävin hakemassa ensimmäisen ”uutuuden” Alkon takahuoneesta, kun ei ollu vielä hyllyyn ehtinyt. Kyseinen olut oli äskettäin arvioimani Ayinger Jahrhundert-bier, joka oli Alkon paluumuuttaja. Ayinger oli oikein mainio ”perus”olut, joka antaa hieman väriä harmaaseen bulkkimaahamme. Lähipäivien aikana pitäisi Monopolimarketin hyllyyn tipahtaa Achel 8 Blond, joka on itselleni vielä maistamaton tapaus. Tämä Belgityylinen vahva ale on ainakin lukemieni arvioiden perusteella hyvä olut, mutta ei kuulu niihin oluisiin joita nyt alku vuonna hirveästi odottelen.
Sitten mielenkiintoni heräsi aivan eri tavalla, kun kuulin tämän seuraavan oluen rantautuvan tänne kylmään pohjolaan: Brooklyn Black Ops, josta ei hirveästi tietoa edes löydy. Tai löytyy, mutta suurin osa on Lontoon kielellä. Black Ops on tynnyrikypsennetty Imperial Stout ja mitä tulee ainakin toiseen Brooklynin Imperial Stouttiin Black Chocolate Stoutiin, niin odotettavissa on erittäin mielenkiintoinen olut, joka tekee makuhermoille ihmeitä. Tämä on itselleni, niitä Once in a lifetime oluita elikkäs kerran kun kopasee, niin ompahan tullu maisteltua. Varmasti mielenkiintoinen tapaus.

Viime vuonna juhlittiin Alkon 80 –vuotista taivalta kymmenellä pienpanimo-oluella. Itse kävin hakemassa Joensuun ensimmäiset pullot heti putiikin auettua ja kannatti kyllä hakea. Päällimmäisenä mieleeni jäi loistavat Stadin American Amber IPA ja Malmgård Huvila X-Porter. Näistä kumpainenkin oli maultaan aivan maailmanluokkaa ja suuri kaipuu jäi kumpaakin kohtaan. Vuosi on kulunut näistä oluista, kun Alkoon saapuu seuraava satsi pienpanimo-oluita. On tietenkin yksittäisiä tipahdellut silloin tällöin, mutta harvassa on ollut. Nyt hyllyihin heilahtaa 11 erilaista olutta ja edustettuna yhdeksän eri oluttyyliä. Yhdeksän näistä on suomalaisten pienpanimoiden taidonnäytteitä ja kaksi saapuu Tanskasta. Kun pääsemme neljänteen päivään helmikuuta, niin kannattaa ruveta seurailemaan oman paikkakuntansa A-marketin saatavuuksia näissä oluissa. Nämä oluet ovat käsityöoluita ja ovat rajallisen ajan saatavilla. Näillä näkymin jos ei pidä huolta, että saa omansa, niin alta aikayksikön ne häviävät parempiin suihin. Tässä on lista saapuvista oluista ja laittelin sekaan myös hieman omia mietteitä.

Beer Hunter's Mufloni Saison de Randonneur Kataja Edition: Tämän Beer Hunter’sin oluen viime kesäinen maitokauppaversio osasi vältellä minua melko hyvin, kun ei tarttunut haaviin. Nyt myyntiin tuleva olut on viritetty 4,5 %:sta 6,5 %:iin ja sekaan heitelty katajaa. Mielenkiintoa riittäisi, mutta euromäärä, jolla pullo vaihtaisi omistusoikeutta on ehkä sen verran suuri, että voi jäädä haaveeksi.

Laitilan Kukko Ale: Tämä ei herätä suuria tunteita. Nykyisin jokaisesta kaupasta löytyy Kukko Alea 4,3 %:lla ja tässä 5 %. Voi olla, että maistelen tai sitten en. Tai sitten tiukka vertailu näiden kahden Kukko Alen välillä. Aika näyttää.

Malmgårdin Panimon Huvila Oak Porter: Paluu vuoden takaisen X-Porterin makuun pienellä tammitynnyrikypsennyksellä höystettynä. En malta odottaa. Varmasti hieno olut.

Mikkeller Sort Gul Black India Pale Ale: Tanskalainen Black IPA. Itselleni melko tuntematon oluttyyli, mutta antaakin lisää mielenkiintoa tätä olutta kohtaan. Olen tähän mennessä maistanut viittä erilaista Mikkellerin olutta ja kaikki ovat olleet erittäin nautinnollisia kokemuksia. Tämä Sort Gul ei tule poikkeamaan kaavasta.

Nokian Tuplakeisari: Kahdeksan prosenttinen Doppelbock. Tämä herättää jonkin sortin kiinnostuksen, koska tässä on tullu pari putelia juotua Doppelbockkien kuningasta Ayinger Celebratoria, josta äskettäin kirjoittelinkin arvion, mutta aivan pakko on käydä yksi sellainen ostamassa, että saa hyvän valokuvan arvioon.

Nørrebro Kings County Brown Ale:
Itselleni täysin tuntematon panimo tai olen Alkossa nähnyt pulloja, mutta ei niin paljon ole Nørrebron oluet kiinnostusta herättänyt, että olisin niistä maksanut pyydettyjä hintoja. Tämä todennäköisesti jää omalta osaltani hyllyyn. Brown Ale ei kuulu omiin suosikkityyleihini

Saimaan Juomatehtaan Marsalkka Savu: Savuoluet kiinnostavat aina joten testing testing. Ja Saimaan Marsalkka oluet ovat sellaisia hyviä perusoluita.

Stadin Panimon American Saison: Stadin Panimon oluet ovat melko harvinaisia täällä Pohjois-Karjalan suunnalla, joten sellaisen kun näkee niin maisteltava on. Nämä American –sarjan oluet ovat omaan suuhuni uponneet loistavasti. Olen maistanut melko vähän Saison tyylisiä oluita, joten innolla tätä maistelemaan.

Suomenlinnan Panimon Zander Winter Ale: Viime vuonna maistelin kolmea eri Suomenlinnan Panimon olutta, joista yksikään ei ollut omaan makuuni. Tämä jää todennäköisesti testaamatta.

Teerenpeli Vehnäväinö: Teerenpeli on Suomenlinnan Panimon tapaan itselleni sellainen panimo, josta en hirveästi ole irti saanut. Kahdeksan maisteltua Teerenpelin olutta ja paras on yhden oluen nimi: LaiskaJaakko, jonka maku ei taas ollut mikään loistava. Weizenbock on kuitenkin tyylilajina lähellä sydäntä, joten tässä saattaa olla Teerenpelillä mahdollisuus saada positiivisempaa kuvaa silmissäni. Tulen testaamaan,  mutta tyylilajin vuoksi.

Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Schwarzbock: VASP on suomalaista panimoista oma suosikkini ja heidän valmistamat Alko vahvuiset oluet ovat kaikki olleet järestään loistavia. Miinuksena panimosta ovat maitokauppavahvuiset oluet, joista en niin paljoa välitä. Luvassa varmasti taas yksi maistuva Prykmestar olut. Innolla odottelen.

Nonniin! Nyt olis käyty läpi nämä helmikuun alussa myyntiin tulevat pienpanimolaiset ja muutama muukin olut. Yhteenvetona voisi sanoa, että mielenkiintoisia oluita on saapumassa. Loistavia juomia on luvassa, mutta uskon että näinkin värikkäässä otannassa pettymyksiltä ei voi välttyä.

Ennen näiden pienpanimo-oluiden saapumista heitän reissun Etelä-Suomeen, kun lähden muuttoavuksi. Reissun tarkoituksena on käydä ensimmäistä kertaa Arkadian Alkossa ja sitä odottelen kuin kuuta nousevaa. Alustavaa ostoslistaa olenkin jo laatinut ja pitäisi vielä keksiä yksi välietappi välille rautatieasema – Arkadian Alko – Kamppi. Nyt Teillä rakkaan blogini lukijat on mahdollisuus auttaa meikäläistä ja kertoa, että missä olutpaikassa kannattaa käydä piipahtamassa, kun siirtyy perjantaina 1.2.2013 Helsingin rautatieasemalta kohti lippulaiva Alkoa ja sieltä Kamppiin bussia venailemaan. Onko siinä lähettyvillä paikkaa, jossa janoinen reissumies voisi heittää tuopillisen kitaansa ja jos on niin minkälaista olutta suosittelette? Auttakaa!





sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Ayinger Jahrhundert-Bier

Ayinger Jahrhundert-Bier

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Vuonna 1978 markkinoille saapunut juhlaolut Jahrhundert-Bier juhlisti panimon 100 vuotta kestänyttä taivalta ja on nyt saatavilla Alkon valikoimassa. Viimeksi tämä olut saapui Alkon valikoimaan vuonna 2007 ja poistui vuonna 2009 eli paluumuuttaja on kyseessä. Kävin perjantaina 18.1.2013 Joensuun Prisman Alkossa tarkoituksena hakea pari putelia tätä olutta maisteluun. Kiertelin hyllyt ristiin ja rastiin, kunnes kysyin henkilökunnalta, että löytyskö tätä juomaa. Alkon nettisivujen saldo näytti 20 pulloa, joten sieltähän sitä takahuoneen varastosta minulle tuotiin. Ensiksi meinasin kysyä, että löytyykö teiltä Aying.. jahrhu… bieriä eiku Ainger jahrhunt bieriä eiku joo kännykällä Olutoppaan sivuille ja näytin kuvan, että löytyisikö tätä olutta. Suomessahan käännetään kaikki elokuvienkin nimet suomenkielelle, niin pitäisikö nämä oluidenkin nimet kääntää? Heitähän pari pulloa Ainkerin vuosisata-olutta. Ajatus lähti siitä, kun eilen katsoin elokuvan End of watch eli suora suomennus Poliisit. Leikki leikkinä. Pidetään oluiden nimet oikeina. Muuten alkaa olla kohta tarjolla kaiken maailman Rochefort Reinoja ja Orval Onnenpekkoja. Joo nyt lähdettiin vauhdilla sivuraiteille. 

Ayinger Jahrhundert-Bier on tyyliltään Helles, joka taas on saksalaisten Lagereiden päätyyli. Tyypillistä näissä Helles oluissa on vahva maltaisuus ja se on ainakin tässä Ayingerissa melko vahvasti esillä. Maistamani Hellesit ovat olleet järestään kaikki laadukkaita olutteoksia, jotka erottuvat edukseen näistä suomalaisista massalaakereista. Suosittelen ainakin maistamaan hienosti lukuisista maitokaupoista löytyvää Helles Schlenkerla Lagerbieriä, jossa on aavistus savuisuutta. Toinen mainitsemisen arvoinen on Augustiner Edelstoff, jota Saksassa asuva ystäväni toi minulle pari pulloa maisteluun tuossa viime kesänä.

Tosiaan tätä ostin perjantaina pari pulloa, joista toisen nautiskelin ilman suurempia pohtimisia ja nuuhkimisia. Perinteiseen tyyliin ääntä kohti ja kyllähän se vaan hyvältä maistui. Laatutuote kerta kaikkiaan ja vahva maltaisuus jo silloin tuntui päällimmäisenä. Mikäs siinä aloitella viikonloppua, kun lasissa maistuvaa juomaa ja samalla rakentelee maistuvaa ruokaa. Toisen pullon varasin seuraavaa ”tarkkaa” arviotani varten. Pitkästä aikaa on tällainen mahdollisuus, että voin samalla maistella sitä olutta mistä juuri olen blogiini kirjoittamassa. Yleensä olen joutunut kirjoittamaan arvioni ylös vihkooni ja sitten päivittelen sen tänne blogini puolelle.


Ayingerin panimo tekee lukuisia muitakin hyviä oluita, joista hieno esimerkki on Ayinger Celebrator. Tämä Celebrator löytyy myös Alkon valikoimasta ja on yksi Alkon vakiovalikoiman helmiä. Muistaakseni minulla on tästä myöskin arvio valmiina vihkosessa, joten pitääpä seuraavana pistää se julkaisuun. Celebrator on yksi omista Alkon valikoiman suosikeista, joten on suuri vääryys, että olen pitänyt pitkään arviota piilossa.


Tässä arviota kirjoitellessa pitää välillä käydä hakemassa jäitä. Ei olueeseen vaan nilkkaan, joka eilisessä futsal turnauksessa otti osumaa. Maalivahtihommia suorittaessa vastustaja päätti pallon sijaan potkaista nilkkaani ja nyt sitä linkutetaan, kuin Heller-Trumin vanha panimomestari. Nilkka jäihin, olut lasiin ja arviota bittiavaruuteen.

Tyyli: Helles

Voltit: 5,5 %

Ulkonäkö: Kirkkaan kullankeltaisen oluen päälle muodostuu runsas, mutta lyhyt ikäinen vaahto.

Tuoksu: Tuoksultaan erittäin maltainen, makeahko ja viljainen.

Maku: Maussa maltaisuus tuntuu vielä tuoksuakin vahvemmin. Mukavan pehmeä ja tämä on juuri sellainen helposti juotava. Sopivasti hiilihappoinen.

Tuomio: Hakkaa perusbisset satanolla. Maistuva Helles, joka häviää vain hieman Helles Schlenkerla Lagerbierille. Suosittelen tätä olutta kaikille, koska on helposti juotava eli sopii suomalaiseen makuun eli heilahtaa vittuilematta äänitorveen.

Ostanko jatkossa: Tulen varmasti ostamaan ja kun ostan niin ruokajuomana kokeilen, koska uskon sen toimivan myös siinä tarkoituksessa.

Mistä: Alkosta

Olutopas.info pisteeni: 30/50


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Aecht Schlenkerla Eiche Doppelbock

Aecht Schlenkerla Eiche Doppelbock  

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Heller-Trum panimon viides maistelemani olut on tämä Eiche Doppelbock. Enää on maistamatta mystinen Fastenbier ja itselläni ei ole hajuakaan mistä sitä edes saisi. No kuitenkin tätä Eichea tuli joulun aikaan maisteltua useampi pullollinen pitkin joululomaa ja tämä on taattua Heller-Trumin laatua. Tältä panimolta ei löydy yhtään huonoa olutta. Esimerkiksi jos katsoo Olutoppaan kymmenen parasta Savuolutta, niin puolet niistä on Heller-Trumin käsialaa. Näiden kymmenen parhaan joukossa on myös suomalainen Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Savukataja, joka on aivan maailmanluokkaa. Eiche on Heller-Trum panimon alkoholipitoisuudeltaan voimakkain olut kahdeksalla prosentillaan ja lähellä Savukatajan yhdeksää prossaa. Voisiko tämä Eiche olla parempaa, kuin suomalainen savuolut ja kuinka tämä pärjää oman panimonsa muille savuisille herkuille.

Mennäänpä vielä hieman takaisin Savukatajaan. Ystävälleni kerroin Savukatajasta, niin hän maisteli yhden pullollisen ja ihastui täysin. Hän tykkäsi Savukatajasta enemmän, kuin esimerkiksi Urbockista, Märzenistä ja nyt arvioinnissa olevasta Eichestä. Kyselin tuossa perjantaina, että kuinka monta Savukatajaa on kurkkuun kaatunut siitä lähtien, kun niitä 29.10.2012 rupesi löytymään hyllyistä. Vastaus oli miehekäs 30 pullollista Savukatajaa ja voisin kuvitella, että ei varmaan moni ole reiluun kahteen kuukauteen juonut noin montaa VASP:in ykköstuotetta.

Ja eikun Eicheä kesällä ostamaani ”Eichelasiin” ja naattimaan!

Tyyli: Savuolut

Voltit: 8,0 %

Ulkonäkö: Ulkonäöltään Eiche on kuparin värinen ja hieman punertava olut. Pinnalle syntyy kolme senttinen lyhyt kestoinen vaahto.

Tuoksu: Tuoksussa ensimmäisenä iskee luonnollisesti savuisuus, joka ei kuitenkaan ole erittäin voimakas. Melko lähellä Urbockin tuoksu maailmaa. Savukinkkuinen ja hivenen makea tuoksu.

Maku: Makumaailmaa vallitsee tietenkin savu ja savu. Savujen lisäksi alkoholi tuntuu hieman, mutta hyvällä tavalla. Maultaan hedelmäinen ja makea. Ei läheskään yhtä pehmeä kuin Urbock. Savuisuudeltaan menee Urbockin ja Märzenin väliin. Märzen on se savuisin tekele näistä.

Tuomio: Ei taaskaan moitteen sijaa, kun Heller-Trum panimon laatua lasiin kaataa. Makean hedelmäinen savuolut. Hienoutta! Onneksi näitä on vielä muutamia jemmassa. Tupakoitsijat savustavat keuhkonsa, niin minä varmaan savuoluen ystävänä savustan maksani. Heh heh! Hieno savuolut, mutta ei pärjää Savukatajalle ja häviää myös oman panimonsa Urbockille.

Ostanko jatkossa: Kyllä tätä pitää saada.

Mistä: Ulkoisilta mailta

Olutopas.info pisteeni: 43/50

tiistai 8. tammikuuta 2013

Schneider Weisse TAP6 Unser Aventinus

Schneider Weisse TAP6 Unser Aventinus 

Olutopas.info - Arvio

Yleistä: Hienot oluet ovat minulle juuri sellaisia, jotka vuodesta toiseen pääsevät uudestaan ja uudestaan maisteluun. Tämä Schneider Weisse TAP6 Unser Aventinus kuuluu juuri näihin hienoihin oluisiin. TAP6 on Weizenbock oluttyylilajin paras tuotos ja yksi omista suosikkioluistani.

TAP6 on G. Schneider & Sohn – panimon vuonna 1907 markkinoille tuoma Vehnäbokki. Olut on Alkon vakiovalikoiman ehdotonta huippua ja hinta/laatusuhteeltaan lähes Sinebrychoffin Portterin tasolla. Viimeksi tätä tuli maisteltua Karhumiehen luostari-illan tervetuliaisjuomana. Nyt oli aika maistaa jo uudestaan, kun ensiksi Alkon reissulta mukaan lähti Vakka-Suomen panimon Prykmestar WehnäBock, joka on erittäin hyvän makuinen Weizenbock ja samalla hieno suomalaisen panimon valmistama olut. VASPin WB kädessäni en voinut, kuin hakea myös kyseisen tyylilajin parasta samaan ostoskoriin. Viimeisen lomapäivän ilta oli mukava aloittaa suomalaisella vehnäsellä ja päättää saksalaiseen vehnäseen. Välissä lasissa vieraili myös loistava Duvel, joka on Alkon paluumuuttajia, vaikka ei pitkään poissa ollutkaan.

Tyyli: Weizenbock

Voltit: 8,2 %

Ulkonäkö: Juoman kaatuessa lasiin alkaa oluen päälle kertymään erittäin voimakas ja kuohkea vaahto, joka hitaasti haihtuessaan jättää lasin reunoille kaunista pitsiä. Väriltään TAP6 on samea ja kuparin ruskean värinen. Muistuttaa melko paljon sahtia ja ulkonäkö ei ole ainoa yhtenevä piirre sahdin kanssa.

Tuoksu: Voimakas hedelmällisen banaaninen tuoksu. Tuoksussa havaittavissa makeaa mallasta ja alkoholi tuntuu hieman nenässä, mutta ei häiritsevästi. Tuoksusta on jo havaittavissa, että hyvää olutta on tiedossa.

Maku: Makumaailmaa vallitsee vahva banaanisuus ja muutenkin hedelmällinen olemus. Pehmeä alkumaku ja jälkimaku taas melko voimakas. Moniulotteinen makuelämys, joka ei jätä ketään kylmäksi. Muistuttaa erittäin paljon sahtia. Lähinnä banaanisuus ja juoman paksu suutuntuma antavat sahtimaisia piirteitä.

Tuomio: Aivan loistava olut ja yksi parhaita Alkon valikoiman oluita. Hivelee makuhermoja oikein kunnolla. Tästä ei voi heittää kehiin, kuin kehuja.

Ostanko jatkossa: Varma ostos, kun haluaa jotain hyvää.

Mistä: Alkosta

Olutopas.info pisteeni: 42/50

tiistai 1. tammikuuta 2013

Nøgne Ø Imperial Stout (Batch: 864A+B)

Nøgne Ø Imperial Stout (Batch: 864A+B)

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: 19.11.2012 saapui Alkon hyllyille tämä norjalaisen huippupanimon valmistama Imperial Stout, jota en ollut ennen maistanut ja nyt 1.1.2013 jo kaksi pullollista kiskoneena kirjoittelen arvioiden saattelemana blogiini. Aivan niin kuin muutkin Nøgnen oluet, niin ei ollut mitään epäselvyyttä ettenkö tulisi tätä maistelemaan. Ei näitä tämän panimon juomia liikaa ole ainakaan minun silmiini kantautunut. Tämä IS oli kyseisen panimon seitsemäs erilainen olut, joka on makuhermojani kihelmöinyt.

Tyylilajina monet pitävät tätä Imperial stout – lajia juuri sinä parhaimpana ja vaikken olekaan montaa erilaista Imperial Stoutia maistellut, niin kyllähän näissä on jotain suurta parhaimmuutta. Esimerkiksi kesällä maistelin Victory Storm King Imperial Stoutia, joka teki suuren vaikutuksen. Imperial Stout on alun perin Englannissa valmistettua olutta, jossa on tavallista Stoutia korkeampi alkoholipitoisuus ja jota vietiin Venäjälle 1700 – luvulta lähtien.

Joulukuun ensimmäinen päivä tämä Imperial Stout lähti käväisemään puoleksi tunniksi jääkaapissa. Huomioitavaa on näissä Imperiaalisissa Stouteissa on, että hukkaan menee jos jääkaappi kylmänä heität käkättimeen. Noin puolituntia on hyvä aika kylmäkaapin puolella ja sitten nautiskelemaan. Eli pikaisen jääkaappi visiitin jälkeen kaatui lasiini tämä musta ja mystinen juoma.Loppu on sitten vain makuhermojen sinfoniaa.

Tyyli: Imperial Stout

Voltit: 9 %

Ulkonäkö: Ulkonäöltään Nøgne Ø IS on pikimusta, jonka päälle muodostuu niukka erittäin kaunis ruskeanbeige vaahto. Pullon lämmetessä vaahdon määrä on reilumpi, kun kaataa toisen lasillisen.

Tuoksu: Tuoksussa vallitsee paahteinen maltaisuus. Sen taustalta tulee esille kahvi, tumma suklaa ja lakritsi.

Maku: Olut kaatuu suuhun räjäyttäen makuhermot. Erittäin vahva paahteisuus tulee ensimmäiseksi esille myös maussa. Makumaailmaltaan erittäin voimakas ja jää elämään suuhun pitkäksi aikaa. Alkoholi lämmittää mukavasti ja jälkimaussa ilmoittaa itsestään. Kahvi ja lakritsi tulevat myös maussa mukavasti mukana. Tuoreena aivan loistava, mutta mitä tekee muutama vuosi kellarissa. Uskoisin, että pehmenee vielä entisestään ja  sitten ollaan taivaissa.

Tuomio: Täyteläinen laatuolut, josta ei moitteita löydy. Hiveli ensi silmäyksestä viimeiseen pisaraan kaikkia aisteja. Tämä on jälkiruoka minun makuuni. Kävin muutama päivä maistelun jälkeen hakemassa vielä kaksi pulloa, joista toinen oli vuoden 2013 ensimmäinen olut ja toinen lähti kellariin.

Ostanko jatkossa: Varmasti tulen ostamaan!!!

Mistä: Alkosta löytyy, mutta ei varmasti pitkään. Tämä oli Alkon kertaostos ja pullot alkavat häviämään hyllyistä.

Olutopas.info pisteeni: 44/50

Lisähuomio: 1.1.2012 meni sitten vielä oman Top5 listan viidennelle sijalle ohi Urbockin.