maanantai 25. helmikuuta 2013

Alkon pienpanimolaiset 2013 - Nokian Tuplakeisari

Alkon pienpanimolaiset 2013 - Nokian Tuplakeisari

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Vuonna 1991 perustetun Nokian Panimon oluita löytyy lähes jokaisesta kaupasta ja Alkostakin tämän arvioinnissa olevan Tuplakeisarin lisäksi on kolme nokialaista. Maitokauppavahvuisista panimon tuotoksista itselleni ostoskoriin tarttuu yleensä joku näistä kolmesta Keisarista: Kellari, Elowehnä tai Luomu. Näistä kolmesta olen suosinut eniten tuota Kellaria, joka yleensä on toiminut itselläni saunaoluena. Vuoden vaihteessa huomasin vielä senkin, että esimerkiksi Joensuun Prismasta tämä olut irtoaa pikkusen yli kahdella eurolla, kun viime vuonna hinta oli 50 senttiä kovempi. Lähes kaikkien Prisman valikoiman oluiden hinnat nousivat vuoden vaihteessa, kun sitten Kellarin hinta tippui. Positiivinen juttu.

Maistelussa ollutta Tuplakeisari kohtaan ei suuria odotuksia ollut, mutta halusin silti kokeilla miltä tämä uusi nokialainen maistuu. Tyylilajiltaan Tuplakeisari on Doppelbock ja Tämän tyylilajin ykköstuotos Ayinger Celebrator kuuluu omiin suosikki oluisiini. Laskeskelin tuossa, että tämä Tuplakeisari on 14. maistelemani Nokian Panimon olut ja jokainen niistä kuuluu vielä panimon valikoimaan. Joten melko laajalla valikoimalla panimo tekee oluitaan. Tähän vielä kun vielä lisää sen, että lähes jokainen on vielä erityylinen olut, niin valinnan varaa löytyy. Laajassa valikoimassa on se, että myös niitä huonoja löytyy. Onneksi pääasiassa Nokian Panimon oluet ovat hyviä tai melko hyviä.

Mennään sitten katsomaan, kuinka pärjää tämä Tuplakeisari.

Tyyli: Doppelbock

Voltit: 8,0 %

Ulkonäkö: Lasiin kaatui lähes vaahdoton punertavan ruskeaolut.

Tuoksu: Tuoksultaan Tuplakeisari on hieman metallinen, alkoholillinen ja taustalta löytyi pientä hedelmällisyyttä.

Maku: Maussa tuntuu alkoholi melko voimakkaasti. Tästä puuttuu sellainen Ayinger Celebratorista tuttu pehmeys ja Tuplakeisari on melko karkea. Maussa kuitenkin on mukana vähän hedelmää ja mallasta. Vähän sahtimainen.

Tuomio: Viinalager, josta ei oikein positiivista kerrottavaa jää. Kyllähän tämän joi, mutta ei tästä kyllä nauttinut.

Ostanko jatkossa:  En varmasti tule ostamaan.

Mistä: Rajoitettu erä pienpanimo-oluita Alkossa

Olutopas.info pisteeni: 22/50

Kolme sanaa: Alkoholi, Viinalager, Huono.

"Tuplasti enemmän" Niin mitä???

tiistai 19. helmikuuta 2013

Alkon pienpanimolaiset 2013 - Malmgård Huvila Oak Porter

Alkon pienpanimolaiset 2013 - Malmgård Huvila Oak Porter

Olutopas.info - Arvio 


Yleistä: Viime vuoden keväällä Malmgårdin Panimo ihastutti lukuisat laatuoluiden ystävät tuomalla Alkon 80 –vuotissyntymäpäivän kunniaksi myyntiin Huvila X-Porter –nimisen oluen. Ihastui tähän olueeseen kerta heitolla ja X-Porter oli Alkon synttärioluiden toinen suosikkini Stadin American Amber IPA:n kanssa.

Noin vuosi eteenpäin näistä synttärijuhlista ja Alkon hyllylle ilmestyy Malmgård Huvila Oak Porter. Kyseessä on tämän X-Porterin lastutettu versio. Ero vuoden takaiseen on eri humalalajikkeet ja tammilastukypsennys. Kypsennys vaiheessa sekaan on vuoltu siivuja viskitammitynnyrin sisuksista ja maistamalla tätä Oak Porteria huomaatte, että makua lastujen vuoleminen on tuonut. Olin pari päivää ennen tätä HOP:ia (näköään keksin lempinimen tälle) maistellut pullollisen Plevnan Barley Winea, joka on kypsytetty yhdeksän kuukautta sherrytynnyrissä. Amatöörinä en olisi osannut sanoa, että kumpi on kypsynyt siinä itsessään eli tynnyrissä ja kumpaan on heitelty sekaan palasia tynnyrin kupeesta.

Oak Porter oli minulle Malmgårdin panimon yhdeksäs maistelemani olut ja voin jakaa oluet kolmeen kategoriaan. Huom. Tää on vain mun mielipide eli saa olla eri mieltä jos uskaltaa :)

Loistavat: Huvila X-Porter ja Huvila Oak Porter
Hyvät: Huvila E.S.B., Belge, Dinkel ja Huvila Pale Ale
Huonot: Blond Ale, Huvila Joutsen ja Jouluolut

Mennäänpäs sitten viritetyn X-Porterin kimppuun. Arviossa mukana uusi kohta nimeltään: Kolme sanaa. Se löytyy arvion lopusta ja siihen on tiivistetty oluen arvio ja muut fiilikset.

Tyyli: Portteri

Voltit: 7,0 %

Ulkonäkö: Lasiin kaatuu musta olut, jonka päälle muodostuu tiivis pieni beige vaahto.

Tuoksu: Tuoksussa päällimmäisenä vallitsee vahva paahteisuus ja viskitynnyri. Mukana on myös puuta ja suklaata. Tämä olut tuoksuu erittäin hyvältä.

Maku: Makumaailmassa tulevat esiin pehmeä paahteisuus ja vahva kahvi. Taustalla tulee hienosti esiin viskimäisyys ja vieläpä sopivan pehmeästi. Vanilja ja tammi ovat maussa myöskin mukana.

Tuomio: Aluksi tämä viskimäisyys hieman epäilytti, että tykkäänkö tästä, mutta loppua kohti tämä Oak Porter rupesi maistumaan erittäin hyvältä ja tykkäsin tästä melkoisesti. Hieman kuitenkin alkuperäinen X-Porter oli parempi, mutta ei kyllä paljoa. Ehdotonta parhaimmistoa näistä pienpanimo-oluista. Tummien oluiden ja viskien ystäville. Itse en ole viskien ystävä, mutta tykkäsin silti

Ostanko jatkossa:  Kävin jo hakemassa toisen pullon. Käykää tekin, koska näistä ei ole kohta muistona, kuin tämä arvio. Näiden lisäksi piti hakea vielä pari pullollista kellariin.

Mistä: Rajoitettu erä pienpanimo-oluita Alkossa

Olutopas.info pisteeni: 37/50

Kolme sanaa: Paahteisuus, Viski ja Lastutus
"Lastutettu X-Porter"



perjantai 15. helmikuuta 2013

Alkon pienpanimolaiset 2013 - Saimaan Marsalkka Savu

Alkon pienpanimolaiset 2013 - Saimaan Marsalkka Savu

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Alkon käsityöläisoluiden maistelun seuraava olut oli viime viikonloppuna maisteltu Saimaan Juomatehtaan Marsalkka Savu. Kyseessä on savuolut, niin kuin nimikin jo sanoo. Itselleni savuoluet ovat olleet pitemmän aikaa sellainen pakko-ostos, että kun löytyy olut jossa on edes pieni tupsaus savua, niin ostoskoriin kilahtaa. Tämä siirtyi ostoskoriin muiden käsityöläisoluiden seuraksi lähinnä savuisuuden vuoksi. Suuria rakkauden tunteita minulla ei ole ollut kyseisen panimon tuotteisiin, mutta savuiset juomat kiinnostavat. Poikkeutena on ollut Saimaan Marsalkka Portteri, joka on ehdottomasti panimon tuotteista paras, mutta ei siltikään mikä huippu portteri.

Seuraavaksi katsellaan kuinka saimaalainen savu uppoaa Jaskan savunysty… siis makunystyröihin.

Tyyli: Savuolut

Voltit: 5,5 %

Ulkonäkö: Ulkonäöltään utuisen ruskea Coca-Colan värinen olut, jonka päällä 3 senttinen kuohkea beige vaahto.

Tuoksu: Tuoksultaan miedon savuinen ja ruisleipämäinen. Mukana pientä maltaisuutta. Savuisuus hallitsee tuoksua, vaikka savuisuus ei olekaan erittäin voimakas.

Maku: Maultaan Savuisuus tuntuu, mutta ei tarpeeksi tällaiselle savufanille. Kaiken kaikkiaan melko yksiulotteinen olut, jossa paahteisuutta ja hedelmällisyyttä taustalla.

Tuomio: Häviää valovuoden huippusavuoluille mm. kaikki Heller-Trumin oluet ja VASP:in SavuKataja. Kuuluu niihin juotaviin savuoluisiin, joita ovat mm. Mikkeller Rauchpils, Teerenpeli Sauhusanttu ja Laitilan Kievari Savuruis. Eli ei todellakaan mikään tajunnanräjäyttävä savupläjäys, eikä oikeastaan herätä muitakaan tuntemuksia. Meni alas, mutta ei tarvinnut ruveta nautiskelemaan.

Ostanko jatkossa:  En tule ostamaan. Kuusi senttiä, kun heittää tätä Euroopan yhteisvaluuttaa Monopolin tiskille, niin irtoaa hyllystä Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen, joka kuuluu näihin huippusavuoluisiin. Kyse on valinnoista ja minä valitsen mieluummin hyvän, kuin huonon.

Mistä: Rajoitettu erä pienpanimo-oluita Alkossa

Olutopas.info pisteeni: 28/50

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Plevnan Siperia

Plevnan Siperia

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Edellisessä arviossani käsittelin yhtä tämän planeetan hienoimmista oluista. Useille Westvleteren Abt 12 on se kaikkein paras olut, mutta itselleni se ei kärkisijalle yltänyt. Oma Top5 listani on tällä hetkellä melko sekaisin, koska tämä seuraava arvioitava olut tulee tunkemaan itsensä kerta heitolla kahdellekin Top5 listalleni.

Palataanpas takaisin tähän hienoon päivään jolloin kurkkuun kaatui viimeinen Westy12 juoman pisara ja suunnistin määrätietoisesti tilaamaan tuopillisen tamperelaisen panimoravintola Plevnan Siperiaa. Kyseinen olut on pitemmän aikaa ollut listallani, jolle olen laittanut juomat jotka haluaisin maistaa. Nyt tämä tummanpuhuva herkku oli naamani edessä ja valmiina nautittavaksi.

Panimoravintola Plevna sai alkunsa vuoden 1994 lopulla ja sijaitsee Finlaysonin vanhoissa tiloissa. Panimoravintola valmistaa 15 erilaista olutta ja muutamaa siideriä. Tämä maistelussa oleva Plevnan Siperia on Olutopas.infon parhaimmat pisteet omaava Plevnan olut ja Ratebeer.com –sivustolla sijaitsee suomalaisten oluiden kärjessä. Eli kyseessä ei todellakaan ole mikään perushuttu, vaan parasta suomalaista käsityötä olutrintamalla.

Kirjoitellassa tätä juttua taustalla pauhaa Real Madrid – Manchester United pelin alkumainingit ja kahden suosikki joukkueeni kohtaamista aion juhlistaa Plevnan Barley Winella, jonka kävin hakemassa samaisena päivänä Arkadian Alkosta, kun tätä Siperiaa maistelin. Sitten mennään arvioon, jossa ei kehuja säästellä.

Tyyli: Imperial Stout

Voltit: 8,0 %

Ulkonäkö: Päälle muodostui kaunis kolme senttinen beige vaahto ja väriltään Siperia oli pikimusta. Vaahto oli erittäin kestävä ja jätti erittäin kauniin pitsin jälkeensä.

Tuoksu: Tuoksussa tuntuu ensimmäisenä voimakas yrttisyys ja heti perään paahteinen mallas. Havumetsäinen humalointi tuntuu myös nenässä. Kypsiä hedelmiä, tummaa suklaata ja kahvia löysin myös. Erittäin moniulotteisen tuoksumaailman omaava olut.

Maku: Maussa yrttisyys ja paahteisuus tulevat tuoksua enemmän vielä esille ja ensimmäinen hörppy meinaa räjäyttää tajunnan. Aivan loistava ja mietin mielessäni, että tässä on Suomen paras olut. Näen silmissäni sen, kun Koffin Portterilta vien pari pistettä pois ja tämä loistava olut vie sille kuuluvan paikkansa parhaan suomalaisen oluen kultaiselta ykköspaikalta. Paahteisuus jää vellomaan suuhun pitkäksi aikaa. Maussa havumetsäinen humalointi antaa kypsien hedelmien kanssa mukavaa moniulotteisuutta, kun siihen heitetään kahvit ja suklaat sekaan. Makumaailmaltaan myös yksi monipuolisimpia oluita.

Tuomio: Paras suomalainen olut. Tuoksultaan ja maultaan yksi monipuolisimpia oluita mitä olen ikinä maistellut. Loistavaa panimoravintola Plevna aivan loistavaa. Erittäin hieno käsityöntulos, josta ei voi olla tykkäämättä. Nautin jokaisesta pisarasta.

Ostanko jatkossa:  Mikään ei ole niin varmaa, kun se että tätä pitää saada lisää. Pitää varmaan olohuoneeseen hommata Siperia hana ja juoda tätä aina.

Mistä: Kyseinen yksilö löytyi Oluthuone Kaislan hanasta. Löytyy myös Tampereelta Panimoravintola Plevnan hanasta.

Olutopas.info pisteeni: 45/50 (Koffin Portterilta lähtee pari pistettä mäkeen ja tämä Siperia siirtyy parhaaksi suomalaiseksi olueksi listallani)

tiistai 12. helmikuuta 2013

Westvleteren Abt 12

Westvleteren Abt 12

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Perjantai 1.2.2013 oli se päivä jolloin pääsin toteuttamaan oman ja monen olutharrastajan unelman. Saavuin VR:n ratsulla maamme pääkaupunkiin ja suunnistin vauhdilla kohti Oluthuone Kaislaa toiveissani päästä maistelemaan jotain ennen maistamatonta ja tajunnan räjäyttävää juomaa. Saavuttuani Kaislaan huomasin kolme kylmäkaappia täynnä toinen toistaan hienompia oluita ja rivistön oluthanoja pullollaan uutuuksia ja muutenkin mielenkiintoisia yksiköitä.

Lompakko ja pää ovat rajoittavia tekijöitä tässä harrastamisessa, joten jokainen siirto täytyy tehdä harkiten. Baarimikko kertoi monia hyviä vaihtoehtoja, kunnes silmäni huomasivat jotain uskomatonta. Hieroin silmiäni ja se oli edelleen siinä. Hetken päästä kädessäni komeili pullollinen tätä maagisen mystistä olutta. Kyseessä on tietenkin Ratebeer.comissa maailman parhaaksi valittu Westvleteren Abt 12. Tämä olut on ollut kymmenen vuoden sisällä muutamaa kertaa lukuun ottamatta RateBeerin listakärjessä ja varmasti monien olutharrastajien se ykkösjuttu mitä jos kerran pääsis edes maistamaan.

Ruokala.net - Maailman parhaat oluet 2013

Käydäänpäs sitten hieman nippelitietoa tästä oluesta ja sen valmistajasta. Westvleterenin Pyhän Sikstuksen luostari on tämän Westvleteren Abt 12:sta takana ja luostarin valikoimaan kuuluu myös kaksi muuta olutta.
  • Westvleteren Blond: Luostaripanimon miedoin 5,8 prosenttinen Belgityylinen ale.
  • Westvleteren Extra 8: Nimensä mukaan kahdeksan prosenttinen Belgityylinen vahva ale.
Westvleteren Abt 12 eli kavereiden kesken Westy12 (ainoan käyttää tätä lyhennettä loppu artikkelin ajan, koska en osaa kirjoittaa tuota nimeä) valmistetaan Pyhän Sikstuksen luostarissa, joka on pienin ja samalla salaperäisin Trappistipanimo. Vuonna 2005 Ratebeer noteerasi Westy12sta maailman parhaaksi olueksi ja sen jälkeen tämän oluensaanti omaan lasiin on hankaloitunut. Tähän vaikuttaa pienet tuotantomäärät ja suuri kysyntä. Olutta valmistavilla munkeille tämä, kun ei ole rikastumiskeino (vaikka sekin tällaisella oluella varmasti onnistuisi), vaan tapa saada katettua luostarista koituvat kustannukset. Kuinka pitkään tällainen olisi listakärjessä jos tämä olisi esim Heinekenin alla ja tuotantomäärät 100 -kertaiset. Suuremmissa massoissa laatu kärsii ja imago myös jos Prismasta vois hakea salkullisen tölkki Westy12sta, niin olisko se enää niin mystistä. No joo, taas rupeaa juttu rönsyilemään. Palataan taas asiaan eli tämä naamani edessä oleva pullo eroaa normaalista Westy12sta sillä, että tässä on etiketti. Normaalisti panimon pulloissa ei ole ollenkaan etikettiä, vaan kaikki tarvittava tieto löytyy korkista. Oluthuone Kaislaan tulleet Westyt kuuluvat erikoiserään ja näitä ei ihan joka paikasta saa. Joku olutharrastaja kollegoistani tietää varmasti tarkemmin, että mistä näitä saa Suomesta vai saako muualta. Sen verran vielä tuosta luostarista, että se on perustettu vuonna 1831 ja oluenvalmistus alkoi kahdeksan vuotta myöhemmin.

Palataan historian tunnilta takaisin Helsinkiin ja OIuthuone Kaislaan, jossa naamani edessä vieläkin komeilee tämä hieno olut ja tilanne tuntuu jotenkin epätodelliselta. Istuuduin pöydän äärelle ja kaivoin taskustani muistiinpanovihkoni, johon aina raapustelen arvioni. Ilmassa leijui hieno belgihiivainen tuoksu, vaikka juoma ei ollut edes päässyt lasiini. Juoman kaatuessa lasiin tämä tuoksu vain vahvistui ja kaunis vaahtokukka alkoi syntyä oluen pinnalle. Ryhdyin silmäilemään tätä kaunista nektaria, jonka päällä koreili kaunis beigevaahto. Ei kai tämä tästä tuijottamalla rupea haihtumaan, joten eikun hommiin.

Tyyli: Quadrupel

Voltit: 10,2 %

Ulkonäkö: Erittäin kaunis olut jonka päälle muodostuu reilu beige vaahto. Väriltään Westy12 on tummanruskea, jossa hieman punaistakin mukana. Vaahto kestää pitkään oluen pinnalla ja hävitessään jättää kaunista pitsiä lasin reunoille.

Tuoksu: Tuoksussa oli ennen lasiin kaatamista jo havaittavissa voimakas belgihiiva, joka hieman vielä voimistui lasiin kaatuessa. Myös vahvaa maltaisuutta oli tuoksussa päällimmäisenä esillä. Hedelmällisyys ja mausteet ovat tuoksussa myös läsnä.

Maku: Voimakkaan maltainen olut, jossa hedelmät ja mausteet tulevat käsi kädessä makean maltaisuuden vanavedessä. Pieni alkoholin puraisukin tuntuu kielen päässä, mutta ei häiritsevällä tavalla. Pieni paahteisuus jälkimaussa antaa mukavan vivahteen. Erittäin hyvän makuinen olut, mutta ei maailman paras.

Tuomio: Aivan loistava olut, josta ei puutu yhtään mitään. Tästä en keksi yhtään moitteita. Ei tämä kyllä maailman paras olut ole, mutta korkealle nousee omassakin listassani. Toivottavasti itselläni se paras on vielä maistamatta, kuitenkin Nøgne Ø #100 saa pitää ansaitsemansa ykköspaikan listallani. Hieno olut hienossa olutravintolassa kerta kaikkiaan.

Ostanko jatkossa: Uskon ostavani, jos vielä joskus törmään tällaiseen harvinaisuuteen.

Mistä: Kyseinen yksilö Oluthuone Kaislasta Helsingistä. En osaa sanoa, että onko vielä saatavilla, mutta jos Westy12 kiinnostaa, niin kannattaa Kaislasta kysellä.

Olutopas.info pisteeni: 44/50

Loppuun kysymys viisaammille: Osaatteko sanoa minkä ikäisestä oluesta on kyse, kun bb leima oli: 20.4.2015???

Westy12 @ Oluthuone Kaisla


keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Alkon pienpanimolaiset 2013 - Vakka-Suomen Prykmestar Schwarzbock

Alkon pienpanimolaiset 2013 - Vakka-Suomen Prykmestar Schwarzbock

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Peli avattu näiden Alkon pienpanimo-oluiden osalta. Saunan jälkeen käteen tarttui Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Schwarzbock. Olen täälläkin blogissa useaan otteeseen kehunut VASP:in tuotteita ja taisin joskus sanoa kyseistä panimoa suosikkipanimoksi näistä suomalaisista pienpanimoista. Odotukset ovatkin erittäin korkealla aina, kun näitä Alkovahvuisia VASP:in oluita pääsee maistamaan. Yhtään huonoa ei ole eteen vielä tullut, enkä usko tämänkään tekevät poikkeutta kaavaan.

Tyylilajiltaan Schwarzbock on Dunkler Bock ja edellinen tämän tyylilajin edustaja oli Alkon jouluolutvalikoiman La Trappe Bockbier. Bockbier ei oikein sytyttänyt, mutta toivottavasti tämä antaa paremman kuvan tästä tyylilajista.

Olut onkin jo lasissani, joten pitääpä maistella.

Tyyli: Dunkler Bock

Voltit: 6,0 %

Ulkonäkö: Pikimusta olut, jonka päälle rakentuu reilu kuohkea beige vaahto. Vaahto säilyy muutamia minuutteja oluen pinnalla haihtuen vähitellen ja jättäen hieman pitsiä lasin reunoille.

Tuoksu: Tuoksussa ensimmäiseksi tuntuu paahteinen mallas. Paahteisuus ei ole voimakas, vaan pehmeän makea. Kahvia ja suklaata on myös havaittavissa.

Maku: Paahteinen mallas tuntuu melko voimakkaana, mutta makeus on myös erittäin vahvasti esillä. Kahvi jää suklaan kanssa selvästi taka-alalle, mutta sieltä ne yrittävät tulla esille. Paahteisuus jää vellomaan suuhun pitkäksi aikaa. Jotenkin tästä saan irti hivenen savuisuuttakin.

Tuomio: Kelpo aloitus näille pienpanimo-oluille ja varmaa VASP laatua. Ei moitteita, mutta ei tämä kyllä parhaiden suomalaisten joukkoon yllä. Suosittelen ehdottomasti maistamaan. Ei yllä kolmen parhaan VASP:in joukkoon, mutta neljännelle sijalle kyllä. Siltikin loisto olut.

VASP TOP3:
Prykmestar Savukataja
Double IPA
Prykmestar Wehnäbock

Ostanko jatkossa:  En usko, että ostan. Saatan näistä pienpanimo-oluista ostaa sitä parasta mikä se sitten onkaan, mutta nämä viedään käsistä. Jos tätä on joskus tulevaisuudessa vielä myytävänä, niin tulen kyllä sitten kokeilemaan

Mistä: Rajoitettu erä pienpanimo-oluita Alkossa

Olutopas.info pisteeni: 36/50

maanantai 4. helmikuuta 2013

Pienpanimo-oluet rantautui Alkoon

Työpäivän jälkeen kurvasin autoni kohti Prisman Monopolimarkettia, koska tänään oli se kaikkien tai ainakin monien odottama päivä, jolloin 11 pienpanimo-olutta kilahti Alkon hyllyihin. Näistä kirjoittelinkin tuossa aikaisemmin hieman mielipiteitä ja mietiskelin, että  mitä kaikkea sitä niistä aikoo maistella. Näistä 11. oluesta kaapissani odottelee isäntäänsä seitsemän. Kuusi suomalaista ja yksi tanskalainen.
Loppujen lopuksi Alkon kassaan kilahti setelirahaa seuraavien juomien edestä:
  • Laitilan Kukko Ale
  • Malmgårdin Panimon Huvila Oak Porter
  • Mikkeller Sort Gul Black India Pale Ale
  • Nokian Tuplakeisari: Kahdeksan prosenttinen Doppelbock
  • Saimaan Juomatehtaan Marsalkka Savu
  • Stadin Panimon American Saison
  • Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Schwarzbock

...ja optiona olisi vielä Teerenpeli VehnäVäinö, mutta vain jos niitä löytyy muutaman viikon päästä. Suurin mielenkiinto kohdistuu kolmikkoon: Huvila Oak Porter, Sort Gul Black IPA ja VASP Prykmestar Schwarzbock. Jos maistamatta pitäisi veikata tämän pikkupanimosatsin parasta olutta, niin kyllä pelimerkkini pistäisin Huvila Oak Porterin puolesta. Oli se vuosi sitten nauttimani perusversio, niin hieno että ei tämä varmasti ainakaan huonompi ole. Kukko Ale on sitten toinen ääripää, jos sitä kehnointa pitää veikata. Katsellaan tässä lähiviikkojen aikana, että kuinka nämä rupeavat maistumaan ja arviota pistän tulemaan varmasti. Käykäähän rakkaat lukijat hakemassa oma satsinne ennen kuin ne loppuvat kesken.

Itse en taida vielä noista mitään maistella. Annetaan himon yltyä. Pitää varmaan kaivaa vaatekaapista käsipainot ja kiskaista hiki pintaan. 

Jaska reissussa: Heltsinki/Epsoo 02/2013 yhteenveto

Viikonloppu oli mitä mainioin tällaiselle olutharrastajalle. Täynnä hienoja makuelämyksiä ja muutamia pelkkiä elämyksiä. Seuraavaksi listaan viikonlopun olutkokemuksien plussat ja miinukset perusteluiden kera.

Viikonlopun plussat:

1.    Westvleteren 12 Abt: Tämä maailman parhaaksi äänestetty olut, jota pääsin maistelemaan Oluthuone Kaislassa. Tämä vaikeasti saatavilla oleva olut on monta vuotta ollut kaikkien olutlistojen kärjessä ja valittu lukuisia kertoja maailman parhaaksi olueksi. Tämä oli omalla listallani kärjessä, kun listailin oluita, joita haluaisin maistella, mutta nyt sen voikin sieltä poistaa. Makuelämys vailla vertaa ja ei tälläistä pääse joka päivä maistamaan ja monet eivät päässeet maistamaan vaikka olisivat halunneet. Tämä oli todennäköisesti se tämän harrastuksen Stanley Cup ja SuperBowl samalla kertaa. Nyt kun parasta on maistanut, niin voikin lopettaa oluenjuonnin. No vitsi vitsinä, eiköhän sitä vielä jatketa näiden mallasjuomien maistelua.

2.    Plevnan Siperia: Tämä on toinen sellainen olut, joka on ollut listallani, että kun pääsis maistamaan. Oluthuone Kaislasta tätä otin tuopillisen ja voi vaan sanoa, että ehdottomasti paras suomalainen olut mitä olen maistanut. Tämä makuelämys tulee kiipeämään omaan Top vitoseeni ja tulee samalla pudottamaan Koffin Portterilta pisteitä. Pehmeän yrttinen sysimusta olut, joka laittoi jokaisen makunystyrän suussani työskentelemään oikein urakalla.

3.    BrewDog Hardcore IPA: Tässä on tähän mennessä paras maistelemani tämän skottipunkkipanimon olut. Voimakas ja samalla pehmeä olut, jossa runsaasti hedelmää mukana. Double IPA taitaa olla suosikki oluttyylini.

4.    Crew IPA: Erittäin maistuva toffeinen hedelmäpommi. Tykkään erittäin paljon näistä hedelmällisistä India Pale Aleista ja tästä ei eksoottisia hedelmiä puuttunut. Pari euroa hinnasta veks ja saataville kaikkiin Alkoihin, niin varmasti eksyisi useamminkin ostoskoriini.

5.    Arkadian olutostokset:
Arkadian lippulaiva Alkosta löytyi hieno seitsemän oluen kattaus, joista tässä lähiviikkojen aikana tulen nautiskelemaan ja tiputtelemaan arvioita tänne blogini puolelle.

Viikonlopun miinukset:

1.    Mikkeller Koppi Coffee IPA: Mitään sanomaton olut, jossa kahvinen jälkimaku. Ehdottomasti huonoin maistelemani Mikkellerin olut, josta en keksi mitään positiivista.

2.    BrewDog Sink The Bismarck: Tätä ”olutta” kohtaan ei ollut hirveästi odotuksia, joten voiko tätä laittaa tänne miinus kohtaan. Kaipa minä voin laittaa sen minne haluan, niin tässä se on. Erittäin paksua siirappia, joka oli lähes vastenmielinen juoda. Tulipahan maistettua 41 prosenttista olutta.

Loppu yhteenveto: 

Tämä viikonloppu oli kaiken kaikkiaan olutharrastajan unelma. Lukuisia toinen toistaan loistavampia oluita tuli maisteltua ja siinä sivussa tuli vielä oltua yksi päivä muuttoapuna. En olisi ikinä voinut edes haaveilla ja kuvitella, että tällä reissulla olisin päässyt maistamaan näinkin mahtavia juomia. Oluthuone Kaisla oli erittäin hieno paikka, jossa olutvalikoima oli aivan uskomaton. Oluthuone William K Sellon valikoima ei ollut lähellekään yhtä laaja ja hieno, mutta siltikin erittäin hyvä. Kumpikin paikat olivat viihtyisiä ja kumpaankin tulen joskus vielä palaamaan.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Jaska reissussa: Heltsinki/Epsoo 02/2013 osa3

Reissupäiväkirja se vaan jatkuu. Ettei tämä olisi ollut pelkkää hienojen oluiden nautiskelua, niin tulihan sitä eilen hoidettua se viikonlopun päätarkoitus eli muutto alta pois. Reilu 12 tuntia tuli lauantaina roudattua kamoja asunnosta toiseen. Sitä kun kymmenen jälkeen illalla istahti alas, niin ensimmäinen huurteinen meni pelkästään ikenille ja toista vasta maisteltiin. Jalassa oli koko päivän tukiside, kun vasemman jalan nivelsiteet meni pari viikkoa sitten kunnolla solmuun. Savu nousi nilkasta, kun kiskaisin illalla siteen veks ja nostin varpaat kohti kämpän kattoa. Tämä on paljon mukavampaa olla toisten muutoissa mukana, kuin omassa muutossa, koska jää se pakkaaminen ja laatikoiden purkaminen itseltä pois.
"Hedelmäpommi"

Sen verran pitää vielä palata perjantai-iltaan, että leffaa katsellessa tuli aloitettua Arkadian Alkon valikoiman tuhoaminen, joka oli saksalainen Crew IPA. Mukavan hedelmällinen IPA, josta luonnollisesti laittelen tarkemman arvion tulemaan. Tässä tätä juttua kirjoitellessa istuskelen ”varajunassa”, kun VeeÄrrä oli taas kerran rikkonut junansa. Laitoinkin tuossa aikaisemmin jo sen Leikolan Ismon Pendolino laulun, niin en tähän väliin laita sitä uudestaan, vaikka voisi sopia aika mainiosti. Hyvä paikka ja nettiyhteys vaihtui näppärästi paskaan paikkaan ja netittömäänyhteyteen. No kirjoitellaan jutut talteen ja näköään olen saanut julkaistua, kun siellä omalta koneeltanne tätä juttua lueskelette.



"SumppIPA"
"Punkkipanimon blondi"

Aamu yhdeksästä ilta kymmeneen tuli siis muuttokamoja roudattua ja viiden maissa piti pitää vartin tauko, jolloin muuttomies pyörähti Sellon Citymarketissa hakemassa muutaman putelin, jolla itseään voisi palkita urakan jälkeen. Sellon Citymarketin valikoima oli oikein mainio ja monipuolinen. Sieltä löytyi lukuisia mielenkiintoisia oluita, joista mukaan lähti BrewDog Trashy Blonde ja samaisen panimon 77 Lager. Tämän lisäksi ostoskoriin eksyi Nøgne Ø Blonde ja Suomenlinnan Spithead Bitter. Näistä tuo Nøgne Ø:n vaaleaverikkö oli ehkä sellainen hieno olut ja muut lähti vaan ihan mielenkiinnon vuoksi. Illalla sitten tuli maisteltua tuota Trashy Blondea, joka oli maitokauppaolueksi oikein maistuva. Tämän lisäksi piti sitten maistella nimihirviötä: Mikkeller Koppi Tomahawk x Guji Natural Coffee IPA, joka oli tähän mennessä maistelemieni Mikkeller oluiden huonointa antia. Lähes mitään sanomaton IPA, jossa jälkimaussa tuntui se kahvi. Muuten melko tunkkainen tapaus, josta ei paljoa positiivisia lausahduksia synny.

"HC IPA"

Näiden maisteluiden jälkeen en raaskinut tuhota enempää Arkadian oluita, niin piti siirtyä naapurissa sijaitsevaan Oluthuone William K Selloon, jossa ajattelin käydä maistelemassa parit juomat. Kyseinen paikka oli oikein viihtyisä ja olutvalikoima oli erittäin kattava. Hienoja juomia mm. Rochefort 10 jne… komeili kaapissa. Tämän lisäksi kaapista löytyi erittäin laaja BrewDog oluiden valikoima. Nämä skotlantilaisen Punkpanimon tuotteet ovat itselleni olleet suunmukaisia, joten niitähän sitä piti ruveta maistelemaan. Otin hanasta mukillisen BrewDogin Punk IPAa ja lähdin pöytään mietiskelemään seuraavaa siirtoa. Pöydässä oli kansio, josta löytyi jokainen valikoimassa oleva olut ja niistä hieman tietoa. tämän lisäksi näkyi myös hinnat. Tämä hinnasto-opaskansio oli aivan loistava juttu, kun siemailin maistuvaa PunkkiIPAA, niin oli mukava lueskella ja mietiskellä seuraavaa makuelämystä. Olisin ottanut pullollisen BrewDogin Paradox Juraa pullollisen, mutta se oli valitettavasti loppunut. Onneksi valikoima oli pullollaan muitakin itselleni mielenkiintoisa uusia kokemuksia. Pienen tuumailun jälkeen päädyinkin sitten ottamaan pullollisen BrewDogin Hardcore IPAa ja neljän sentin siivun BrewDogin Sink The Bismarck:ia. Tämä Sink The Bismarck oli vielä muutama hetki sitten maailman vahvin olut sisältäen 41 prosenttia. En viitsinyt ottaa isoa tuoppia, kun olis saattanut ruveta päänupissa tuntumaan jossain vaiheessa. Neljä senttiä tätä paksua ”olutta” oli kyllä aivan tarpeeksi. Tuo juoma ei ollut mikään makuelämys, vaan pelkkä elämys. Tulipahan maisteltua ja varmuudella voisi sanoa, että viimeisen kerran. Hardcore IPA taas oli loistava Double IPA ja paras maistelemani BrewDogin olut.
"Olutsnapsi"

Kolmen BrewDogin jälkeen oli sitten aika suunnistaa kebabbimestan kautta laatikoiden keskelle ja unten maille. Oluthuone William K Sellosta jäi erittäin positiiviset muistot ja varmasti tulen käymään myös seuraavan kerran, kun eksyn Leppävaaraan. Paikka oli viihtyisä, eikä mikään räkälä, jossa juodaan tynnyri tolkulla väljähtänyttä hanabulkkia. Asiakaskunta oli käynti hetkellä melko nuorekasta ja asiakkaita oli melko paljon. Sain kuitenkin itselleni hyvän istumapaikan, jossa pystyin hyvin maistelemaan herkkuja.
Siinäpä oli hieman tarinaa lauantai päivältä ja kohta puoliin laittelen yhteenvetoa tulemaan viikonlopulta, joka oli kyllä olutharrastajan unelma.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Jaska reissussa: Heltsinki/Epsoo 02/2013 osa2

Ilta on hämärtynyt ja matkaaja istuu pahvilaatikkojen keskellä ja katselee huomista projektiaan. Kädessä kitkerän raikas Nøgne Ø Bitter. Tämä oli kerta kaikkiaan olutharrastajalle hieno päivä ja varmaan jopa hienoin. Päästyäni Helsinkiin iskin puhelimessa navigaattorigpskarttahässäkän päälle ja lähdin suunnistamaan kohti Oluthuone Kaislaa (Vilhonkatu 4). Olen ehkä maailman huonoin suunnistaja, kun en meinannut löytää melkein rautatieaseman vieressä olevaa olutravintolaa edes puhelin apunani. Pyörin juna-aseman ympärillä kuin puolukka pil.. pilsnerissä. Sitten laitoin puhelimen taskuun ja suunnistin kuin esi-isämme konsanaan tähtien mukaan (siis kadunosoitekylttejä seuraten). Pääsin sisälle tähän monien olutharrastajien kehumaan paikkaan.

Oluthuone Kaisla oli juuri sitä mitä kuvittelinkin. Ensimmäisenä silmiini iski suuri liitutaulu täynnä hienoja oluita. Sitten näkyi oikealla kolme kylmäkaappia pullollaan toinen toistaan loistavampia oluita. Siellä oli monia juomia, jotka olen maistanutkin, mutta lukuisia maistamattomia. Valikoiman laajuus ja laatu olivat heti silmin nähtävissä. Erittäin laaja hanavalikoima oli myös hieno asia. Henkilökunnan oluttietämys oli myös erittäin kattavaa  ja se on aina hieno asia, kun asiakaspalvelija tietää mitä myy. Sitten löysin pelin aloittajan:

"West12"
Tämä kyseinen olut on hankalasti saatavilla ja enpä olisi uskonut, että tässä vaiheessa ”oluturaani” pääsisin maistelemaan tätä kaikkein parasta. Ja olihan se aivan taivaallista. Pistän tästä lähiaikoina arviota tulemaan, niin sitten nähdään onko Nøgne Ø #100:sta parempi olut.

Peli oli avattu maailman parhaalla, joten ei siitä ainakaan parempaan suuntaan voi mennä. Silti ei todellakaan menty metsään seuraavalla valinnalla, kun hanasta lasiini valui Plevnan Siperia. Tästä ei paljasteta sen enempää, kuin että maailman parhaan jälkeen tuli sitten juotua Suomen parasta olutta. Aivan mahtava olut.
Plevnan Siperia
Yhteenvetona Oluthuone Kaislasta:

Rento ja viihtyisä paikka jossa on hienoin ja kattavin olutvalikoima mitä olen tässä maassa nähnyt. Ammattitaitoinen henkilökunta on erittäin positiivinen asia. Kaksi loistavaa olutta tuli nautiskeltua ja uudelleen tulen käymään varmasti. Kiitos Kaisla.
"The Magnificent Seven"
Suosittelen kaikille oluenystäville!







Seuraavana etappina Arkadian lippulaiva Alko, joka löytyi melkoisen helposti tällaiselta suunnistajanerolta. Hienoja oluita oli rivissään melko kattava määrä ja siitä löysin itselleni seuraavanlaisen setin:
  • Crew IPA
  • Alesmith IPA
  • Stone Old Guardian
  • Mikkeller Koppi Coffee IPA
  • Plevnan Barley Wine
  • Nøgne Ø Imperial Rye Porter
  • BrewDog Abstrakt AB:06


Loistava saalis, vaikka itse sanonkin. Ainoa pettymys oli Stone Imperial Russian Stoutin puuttuminen, mutta sitten lähti tanskalaisen Mikkellerin Koppi Coffee IPA tilalle. Bisset reppuun ja eikun pihalle. Kaivoin jo puhelimen esiin, että etsin sieltä Kampin. Samalla kun karttaohjelma itseään aukoi, niin katselin ympärilleni ja Kamppi oli vieressä. Voi vittu, että meikä on kova suunnistaja. Eikun bussilla Matinkylään ja Isoon Omenaan. Alkosta mukaan vielä uutuus mystinen Brooklyn Black Ops ja sitten Cittariin. Sieltä muutama helppo käyttöolut mm. Nøgne Ø Bitter ja Helles Schlenkerla Lagerbier. Nyt tässä edelleen laatikoiden keskellä ja nuo bitter vetää viimeisiään. Ei voi muuta visertää tästä päivästä, kuin kylläpä on olutharrastajan makunystyröitä hemmoteltu oikein kunnolla tänään.

Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel

Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Nyt tässä junassa istuessa voikin kirjoitella näitä vanhoja arvioita talteen. Muutamia viikkoja sitten maistelussa oli tämä tonttuolut, joka on belgialaisen Achouffe-panimon se paras tuotos. Tämä olut on toista kertaa maistelussa ja panimon ”perustonttu” eli La Chouffe on ollut lasissa muutaman kerran enemmän. Nämä kumpainenkin tonttubisse ovat omaan makuhermostooni erittäin loistavasti ja tässä Chouffe houbl…jne.. onpa erikoinen nimi, niin suosikkini Amarillo antaa sitä mitä Jenkkihumala fani kaipaa eli hienon sitrusmaisen/ruohoisen humalapläjäyksen.

Panimo on perustettu vuonna 1982, joten kyseessä on melko uusi panimo. Nykyisin panimo kuuluu Duvel-Moortgat-yhtiölle.

Tyyli: Double IPA

Voltit:
9,0 %

Ulkonäkö: Tämä olut on kuohkealla kuplivalla valkoisella vaahdolla päällystetty erittäin hiilihappoinen kullankeltainen juoma.  Vaahto on erittäin kestävä ja haihtuessaan jättää kaunista pitsiä lasin reunoille.

Tuoksu: Tuoksultaan voimakkaasti humaloitu. Sitrushedelmäinen. Amarillo humala tuntuu melko vahvasti. Makeaa maltaisuutta on myös havaittavissa. Raikas tuoksu.

Maku: Maultaan pehmeä ja makean maltainen. Sitrushedelmäinen (greippinen), havuinen ja ruohoinen humalointi. Amarillo tuntuu mukavasti, joka itselleni aina positiivista. Erittäin raikas ja nautinnollinen olut, jossa alkoholi tuntuu hieman, mutta ei häiritsevästi.

Tuomio:
Erittäin toimiva Double IPA ja tästä tykkään todella paljon. Ei kuitenkaan yllä suuren ja mahtavan Nøgne Ø #100:sen tasolle.Ja kukapa tuohon satasen tasolle yltäisikään.

Ostanko jatkossa:  Tulen varmasti ostamaan uudestaan.

Mistä: Alkosta

Olutopas.info pisteeni: 42/50
"Tonttubisse"

Jaska reissussa: Heltsinki/Epsoo 02/2013

Veeärrän veturi surahti käyntiin ja matka kohti pääkaupunkia alkoi. Muutaman tunnin päästä saavun Helsingin rautatieasemalle ja ensimmäiseksi lähden suunnistamaan kohti Oluthuone Kaislaa, jossa tarkoituksena olisi maistella jotain sellaista olutta, jota ei vielä ole tullut maisteltua. Tässä vaiheessa en osaa vielä sanoa mitä se on, mutta uskon ja toivon, että sieltä löytyy jotain hyvää maisteltavaa.

Tämän matkan virallinen tarkoitus oli lähteä muuttoavuksi ja pyrin myös pitämään tämän tehtävän mielessäni. Piti lähteä Pohjois-Karjalasta miehen kantamaan muuttokamoja, kun ei koko Etelä-Suomesta löytynyt näin vahvaa miestä. Vitsi vitsinä! Tarkoitin, että ei koko Suomesta.

Junan kaiuttimista kuuluu, että seuraava pysäkki Kesälahti ja jollain matkustajalla soi puhelin soittaen kaunista luritusta Matti Näsän äänellä jotenkin näin: Voi helevetin perse. Kaikki menee päin vittua. Ja tämä kuului viisi kertaa peräkkäin. Näiden motivoivien sanojen jälkeen jaksaa taas jatkaa matkaa.

Elikkäs kun reissumies on heittänyt naamaansa huurteisen Kaislassa, on aika lähteä kohti seuraavaa kohdetta.  Seuraava etappi ennen bussi matkaa Matinkylään on Alkon lippulaivaliike, jossa olisi tarkoitus käydä ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen tutkiskellut kyseisen liikkeen valikoimaa ja kyllähän sieltä ostoslistaan tuli poimittua muutamia herkkuja. Tässä seuraavaksi kyseinen lista ja niitä klikkaamalla Olutopaan arvioihin ja jossain vaiheessa varmaan omiin arvioihin.

Arkadian Alkon ostoslista:

Jokainen tältä listalta on minulle uusi tuttavuus, joten mielenkiinnolla lähden tutustumaan näihin juomiin. Se että lähteekö noista kaikki mukaan selviää vasta sitten, kun Alkon kassaan on pennini kilahtanut. Alkon reissun jälkeen nokka kohti Matinkylää ja sieltä vielä pikainen reissu Ison Omenan Citymarkettiin, josta illaksi muutama janojuoma.


Jokohan tässä olis yhden aamukahvin verran tullut kirjoiteltua.

Ja loppuun vielä Ismo Leikolan neroutta: Ismo Leikola - Pendolino

"Ravintolavaunussa kaikki on helvetin kallista, puoli litraa vettä maksaa kaksi euroa"