torstai 30. toukokuuta 2013

Malmgård Arctic Circle Ale

Malmgård Arctic Circle Ale

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Olen aina hieman vierastanut näitä Aromisoituja oluita, mutta tämä Malmgårdin panimon valmistama Arctic Circle Ale on kuulunut niihin kiinnostavimpiin Aromioluisiin. Tämä kyseinen olut kuuluu Alkon tilausvalikoimaan, joten normaalisti tätä ei Alkon valikoimasta ole löytynyt ja kun prosentit taittuvat reiluun seitsemään, niin maitokauppojen hyllystä on ollut aivan turha edes katsella.

Muutama viikko sitten tämä kuitenkin sattui silmääni käydessäni Joensuun Pilkon Citymarketin Alkossa ja äkkiä muutama pullo mukaan. Yleensä en osta maistamatonta olutta ensi kerralla useampaa, kun ei voi tietää onko hyvää, mutta nyt jotenkin uskalsin poiketa kaavasta ja nappasin viisi pulloa mukaani. Tarkoituksenani nautiskella ensimmäinen ilman suurempia analyyseja, toinen tarkkaan arvioiden ja loput kolme oli tarkoitus heittää kellariin "kasvamaan". Kellariin menevillä pulloilla olisikin tarkoitus katsoa miltä Arctic Circle Ale maistuu vuoden iässä ja kahden vuoden iässä. Arctic Circle Ale oli kymmenes maistelemani Malmgårdin Panimon olut ja tähän mennessä olen pääasiassa ollut näihin panimon oluisiin tyytyväinen. Parhaimpina itseoikeutetusti Huvila X-Porter ja Huvila Oak Porter. Näistä tuota Oakkia olenkin kellariin laitellut pari putelia odottamaan, että mitä kellarointi sille tekee. X-Porteria olen kerran maistellut reilu vuosi sitten ja itse asiassa laitoin yllämainittuun Alkoon sitä tilaukseen parisen viikkoa sitten. Joko siinä kestää hemmetin pitkään tai sitten tilaukseni on pyyhkäisty maton alle. Pitää varmaan käydä kysymässä, että onko juomat menny parempiin suihin.

Aromisoituja oluita on melko lailla laidasta laitaan ja kun Googletin tästä lisätietoa, niin kaksi ensimmäistä linkkiä menivät tänne meikäläisen blogiini. Toinen linkeistä olikin tähän mennessä paras maistamani aromiolut, joka oli viime vuoden Alkon jouluoluisiin kuuluva Anchor Our Special Ale. Tämä nyt maistelussa oleva Arctic Circle Ale on Olutoppaassa Aromisoitujen oluiden listalla kolmantena, joten ei tämä varmaan huono voi olla, kun vielä sattuu olemaan tuon Anchorin edelläkin. Aromisoidut oluet ovat pääasiassa oluita, joiden valmistuksessa on käytetty yrttejä, mausteita tai jonkin sortin ”vihanneksia”. Sitten tämän kategorian oluiden listalta löytyy myös paljon oluita, joiden valmistuksessa on käytetty keinotekoisia aromeja eli heitetty aromit pullosta keiton sekaan, vaikka savuaromia yms. mutta ne ovatkin sitten tämän oluttyylin niitä häpeäpilkkuja.

Malmgård Arctic Circle Alen valmistuksessa on käytetty katajaa ja ruismallasta. Jostain lueskelin, että tämä olisi alun perin valmistettu jenkkeihin vietäväksi. Onneksi ei kaikkia ole kuitenkaan sinne viety, niin pääsen tätä maistamaan.

Panimo: Malmgårdin Panimo

Tyyli: Aromisoitu Olut

Voltit: 7,3 %

Ulkonäkö: Reiluhko kuohkea ja kupliva vaahto. Juoma on väriltään tumman ruskea.

Tuoksu: Tuoksu on erittäin miellyttävä ja yrttinen. Pientä paahteisuutta ja katajaa. Makean maltainen.

Maku: Maultaan ACA on Erittäin yrttinen olut, jossa paljon paahteisuutta ja sopivasti ruista. Katajakin tulee esille, mutta ei hirveän voimakkaasti. Jälkimaussa kataja on vahvimmillaan. Havumetsäinen ja karamellimaltainen nautinto.

Tuomio: Erittäin onnistunut olut ja ehdottomasti paras Aromisoitu olut, mitä olen ikinä juonut. Onneksi tätä tuli hamstrattua enemmänkin. Suu tykkää ja koko loppu kroppa kiittää. Taas yksi loistava olut Malmgårdin Panimon valikoimasta. Mielenkiinnolla odottelen mitä kellari tälle oluelle tekee.

Ostanko jatkossa: Juodaanhan entiset ensin pois ja sitten kun sattuu vastaantulemaan, niin lisää hommataan.

Mistä: Alkon tilausvalikoiman tuote eli eikun Alkoon kyselemään, että saisko tälläistä herkkua hyllyyn.

Olutopas.info pisteeni: 39/50

Kolme sanaa: Yrttinen, Katajainen, ruisleipäinen



keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Mitäs Jaskankaljoille kuuluu?

Mitäs JaskanKaljat blogille kuuluu? No kiitos kysymästä, oikein hyvää! Kohta on blogini päässyt 10 kuukauden ikään ja tarkoitus olisikin jatkaa vahvasti eteenpäin porskuttaen läpi kesän kohti kylmää talvea. Ajattelin tähän väliin kertoa hieman tulevaisuuden suunnitelmia ja käydä läpi hieman myös takana olevaa mennyttä aikaa. Blogini on sen verran uusi, että tässä vielä harjoitellaan kirjoittelemaan, mutta pyrin saamaan silloin tällöin jonkinlaista luettavaa tuotettua. Tähän mennessä olen julkaissut reilut 130 artikkelia ja lisää tekstiä syntyy koko ajan. Pääasiassa palaute blogistani on ollut positiivista ja kannustavaa, joten kiitoksia erittäin paljon.
Kesä, Keisari 66 ja lohimedaljongit!!!
Marsalkka Luomuvehnä terassikaverina

Tällä hetkellä blogissani on työn alla mm. suomalaiset pienpanimot tutuksi –artikkelisarja ja Jaska Suosittelee. Näihin kumpaankin olen työstänyt hirmuisen määrän materiaalia ja pitänyt tiivistä yhteydenpitoa panimoiden kanssa. Haluankin tässä kiittää kaikkia mukana olevia panimoita, että ovat jaksaneet paneutua kysymyksiini ja kiitokset myös lähettämistänne olutmaistiaisista, joiden perusteella olen pystynyt laatimaan arvioita panimoiden tuotteista. Tähän mennessä olen julkaissut kolme panimoartikkelia ja lisää olisi tarkoitus saada luettavaksi, kunhan oluet on maisteltu/arvioitu ja pilkut viilattu paikalleen. Uskoisin, että tässä muutamien päivien sisällä tulen julkaisemaan seuraavan panimoartikkelin. Kesä on kuitenkin pienille panimoille melko kiireistä aikaa, niin en ole viitsinyt joka välissä häiritä, mutta vähän kuitenkin.

Jaska Suosittelee –osiossa on myös päästy vähän yli puolivälin ja lisää suosituksia pusken blogiin mahdollisimman pian. Seuraavana vuorossa vehnäoluet, koska ne ovat ajankohtaisia näin kesäaikaan.

Rekolan kolmikko
Lukijamäärät ovat olleet hyvässä nosteessa ja tässä hieman lukemia tähän mennessä. Viime vuoden elokuusta tämän vuoden helmikuuhun asti kävijämäärät kuukausitasolla olivat reilut 3000 kävijää ja siitä eteenpäin tasaisesti kasvaneet nykyiseen reiluun 7000 per kuukausi. Haluankin kiittää kaikkia lukijoita, että ovat jaksaneet pysyä mukana ja jaksavat meikäläisen juttuja lueskella. Olen pyrkinyt rakentamaan blogistani mahdollisimman monipuolisen sivuston, jossa kuitenkin se pääasia on aina olut. Minulla on lukuisia ideoita taskut täynnä, joilla blogini pysyy myös jatkossa monipuolisena, mutta niistä sitten jossain välissä lisää.

Mitä luvassa JaskanKaljoilla?

Nyt kerron hieman lähikuukausien suunnitelmistani, mitkä tulevat näkymään myös blogissani erilaisten juttujen muodossa.


Kesäkuussa tulen käymään Ruotsin laivalla ja samalla teen pikaisen pyrähdyksen Ruotsin puolella. Siitä luvassa pieni muotoinen juttu. Sitten tulen kesäkuun aikana käymään vierailulla ainakin yhdessä suomalaisessa pienpanimossa, johon sain kutsun. Kyseisen vierailun pohjalta tulen tekemään panimosta artikkelin. Voi olla, että panimovierailuja tulee enemmänkin.


Heinäkuussa onkin sitten tarkoitus käydä Helsingin rautatientorilla ensimmäistä kertaa Suuret Oluet Pienet Panimot –olutfestivaaleilla. Tarkoitus olisi olla siellä tutustumassa suomalaisiin oluisiin ainakin 25. päivä eli oman nimipäiväni kunniaksi. Voihan se olla, että seuraavaksikin päiväksi riittää maisteltavaa. Kesän aikana on myös tarkoitus seurata, kuinka Kiteen Panimo rakentuu tuotantokuntoon ja sieltäkin on luvassa olutarvioita, kunhan ensimmäiset oluet valmistuvat.

Lokakuussa onkin sitten seuraava merkittävä reissu luvassa, kun lähden ystäväni luokse Saksaan ja siellä on joku ”pikku festari” nimeltä Oktoberfest. Tästä luvassa kattava raportti.

Tälläisillä eväillä olisi tarkoitus lähteä kesää kohti ja lupaan, että olutjuttuja on luvassa jatkossakin.


Hyvää kesää lukijoille toivottaen Jaska

tiistai 28. toukokuuta 2013

Nokian Keisari Kellari

Nokian Keisari Kellari

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Tämä Nokian Kellariolut kuuluu lähes poikkeuksetta jääkaappini olutvalikoimaan, joten onkin korkea aika kirjoittaa tästä arvio. Olen maininnut kyseisen oluen Jaska suosittelee – Maitokaupan  Lagerit ja Pilssit –osiossa, mutta sen suuremmin en ole tätä vielä arvioinut. Kyseinen olut on suodattamaton saksalaistyylinen pohjahiivaolut.

Olen suosinut tätä olutta saunaoluena, mutta mainio ruokajuomakin tämä on. Vuoden alusta lähtien, kun tämä olut on vielä muista poiketen pudottanut hintansa kahden euron pintaan, niin kyllä kelpaa näitä ostella.

Tarkempaa infoa Nokian Panimosta klikkaamalla alla olevaa linkkiä!

Panimo: Nokian Panimo

Tyyli: Kellerbier

Voltit: 4,5 %

Ulkonäkö: Oluen päälle muodostuu kolme senttinen kupliva vaahto. Väriltään tämä samea olut on punertava ja vaalean ruskea.

Tuoksu: Erittäin leipäisen maltainen ja ruohoinen tuoksu. Tuoksussa on havaittavissa myös  hiivaa ja hivenen hedelmää.

Maku: Maultaan tämä Keisari Kellari on makean maltainen ja mukavasti ruohoista humalaa. Mausta pystyy myös maistamaan hiivaisuuden.

Tuomio: Oikein maistuva Kellerbier, josta ei juurikaan moitteita tule mieleen. Eihän tämä ole mikään maailman paras olut, mutta edullisten maitokauppaoluiden ehdotonta kärkikastia. Helposti nautittava olut.

Ostanko jatkossa: Tätä on tullut ostettua useasti ja tulee jatkossakin ostettua.

Mistä: Laajalla säteellä löytyy maitokaupoista.

Olutopas.info pisteeni: 33/50

Kolme sanaa: Edullinen hyvä saunaolut


keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Alkon kesäoluet 2013

Kesä lähestyy vauhdilla ja itselläni flunssaa pukkaa. Olutharrastajalle huono tauti, kun kaikki tarvittavat aistit ovat OFF asennossa, mutta kirjoitellaan sitten niistä juomattomista oluista eli Alkon valikoimaan saapuvista kesäoluista. Tänä vuonna näitä kesäoluita on kuusi erilaista, joista itse en ole maistellut ainuttakaan, mutta mielipide löytyy silti jokaisesta.

Huom. Artikkelia muokattu julkaisun jälkeen 27.5.2013 ja lisätty hinnat ja oluen nimestä pääsee Alkon sivuille katselemaan oluen tietoja.

Weihenstephaner Pilsner: Maailman ensimmäisen olutpanimon valmistama Pils. Tähän mennessä olen maistanut ainoastaan panimon vehnäoluita. Todennäköisesti perusPilssi, joka ei juurikaan anna aihetta suureen makuelämykseen. Ostoskoriin! (0,5l / 3,01€)

Pietra Colomba Blanche: Ranskalainen Witbier, joka lukemani perusteella ole mikään erityisen hyvä. Rupeaa mietityttämään, että eikö parempaa Witbieriä löytynyt jos kerran sellaista valikoimaan kaipaillaan. Jää hyllyyn! (0,33l / 3,64€)

Kapuziner Weissbier Kristall-Weizen: Samaisen panimon suodattamaton versio Kapuziner Weissbier oli erittäin hyvä vehnäolut, mutta tämä suodatettu ei juurikaan sytytä. Huonojen arvioiden ja sen vuoksi, että on suuri vääryys suodattaa näitä vehnäoluita, niin jää hyllyyn! (0,5l / 4,02€)

Herold Bohemian Wheat Lager: Vaikka nimessä lukeekin Lager, niin Hefeweizen tämä silti on ja lukemani perusteella huono sellainen. Tämän jos saa järki hintaan, niin voisi harkita, että ottaako maisteluun. Vaihtelun vuoksi jos ei muuten. Eli ehkä ostoskoriin tai ehkä ei! (0,5l / 2,99€)

Nøgne Ø India Saison: Pullossa kun komeilee tämä logo: Ø niin silloin on luvassa erittäin hyvää olutta, enkä usko että tämä India Saison tekee poikkeusta. Näiden kesäoluiden se odotetuin juoma. Tämä lähtee ehdottomasti ostoskoriin maksoi mitä maksoi! (0,5l / 7,92€)

Wisby Sleepy Bulldog Summer Pale Ale: Tämän ruotsalaisen panimon Brutal Bulldog Double IPA oli ihan maistuva Double IPA, joten tämä APA todennäköisesti pääsee maisteluun. Odotukset eivät ole suuret, mutta American Pale Alet kiinnostavat aina. (0,33l / 3,50€)

Kaikin puolin surkealta näyttää tuo Alkon kesäolut valikoima, mutta siltikin niistä ainakin kolmea tulee ostettua. Seuraavaksi käyn läpi muutamia muita oluita jotka joko ovat jo saapuneet Alkon valikoimaan tai ovat kohta siellä. Näistäkin muutamat voisivat ihan hyvin olla tuossa kesäolut valikoimassa.

Ayinger Bräu-Weisse: Erittäin hyvä Hefeweizen, joka tulikin tekemässäni maailman paras Hefeweizen testissä toiseksi. Tämä on todella hyvä kesäjuoma ja tulee löytymään ostoskoristani vielä kesän aikana. (0,5l / 3,50€)

Nøgne Ø Two Captains Double IPA: Paras juomani olut on Nøgne Ø #100 ja se on tyyliltään myös Double IPA, joten tämä kahden kapteenin DIPA kiinnostaa erittäin paljon, vaikka en usko tämän olevan lähelläkään #100:sen loistokkuutta. Ehdottomasti ostoskoriin! (0,5l / 9,25€)


Green Flash West Coast IPA: Aikaisemmin Arkadian Lippulaiva Alkon valikoimaan kuulunut IPA on nyt saatavilla muistakin Alkoista. Hinta tippui 1,5€ mutta siltikin melko hinnakkaan puoleilen. Lukemani perusteella mainio IPA ja ostoskoriin menee. (0,355l / 5,5€)

Rekolan Munkintie: Loistava uutinen, että Rekolan Panimo sai oluensa Alkon valikoimaan. Ja viestitellessäni Panimon omistajan Malty-Jarin kanssa, niin hänkin on erittäin innoissaan tästä asiasta. Tänään olenkin kirjoitellut Rekolan Panimosta suomalaiset pienpanimot tutuksi –artikkelia ja uskoisin, että kunhan flunssani jälkeen saan panimon lähettämät oluet maisteltua, niin artikkelin pukkaan tänne blogin puolelle. Maistelen näytepullon ja sitten selviää tuleeko tämä löytymään jatkossa ostoskoristani. (0,5l / 6,59€)

Vakka-Suomen Prykmestar Double IPA:
Loistavan panimon loistava olut. Kyseinen olut komeilee Top5 Finland listallani neljännellä sijalla. Tätä DIPAa olen tähän mennessä maistellut ainoastaan hanasta ja jokainen kerta se on maistunut erittäin hyvältä. Ehdottomasti tulee ostettua eli ostoskoriin heilahtaa ja tässä lähipäivien aikana alkaakin Alkon hyllyistä löytyäkin. (0,5l / 6,87€)

Saimaan Marsalkka Vaalea Luomu: Saimaan Juomatehtaan tämän kevään uutuusolut. Tästäkin panimosta artikkeli alkaa olla hyvällä mallilla ja näytteiden kimppuun pitää hyökätä tämän räkätaudin jälkeen. Tämä Vaalea Luomu täytyy käydä hakemassa Alkosta, kunhan se sinne löytää perille. Ostoskoriin. (0,5l / 3,30€)

Saimaan Marsalkka Luomuvehnä 6%: Maitokauppa versio tästä Saimaan Juomatehtaan luomuvehnästä on erittäin hyvä vehnäolut, joten odotukset ovat todella korkealla koskien tätä 6 %:sta Alkon valikoimaan saapuvaa olutta kohtaan. Ostoskoriin ehdottomasti. Tästä lisätietoja luvassa lähiaikoina Saimaan Juomatehtaan suomalaiset pienpanimot tutuksi -artikkelissa. Tämä olut tulee todennäköisesti Alkon valikoimaan juhannusviikolla.

Sellaisilla Alkon valikoiman oluilla pitäisi lähteä kesää kohti. Huonoja ja hyviä on luvassa, mutta pääasia ettei kukaan kuole janoon. Maitokaupan kesäoluista tulen kans pistämään hieman listaa, kunhan sellaisen väsäilen.

Kesän 2013 ostoskorini Alkon oluista:
    • Ayinger Bräu-Weisse (Ostettu/maistettu/arvioitu)
    • Green Flash West Coast IPA
    • Nøgne Ø India Saison (Ostettu/maistettu)
    • Nøgne Ø Two Captains Double IPA (Ostettu/maistettu)
    • Saimaan Marsalkka Luomuvehnä 6%
    • Saimaan Marsalkka Vaalea Luomu (Ostettu/maistettu)
    • Vakka-Suomen Prykmestar Double IPA (Saatu panimolta/maistettu/arvioitu)
    • Weihenstephaner Pilsner (Ostettu)
    • Wisby Sleepy Bulldog Summer Pale Ale (Ostettu/maistettu)
    Mikä on sinun listasi noista Alkon yllä mainituista oluista ja perusteluitakin saa laittaa! Hyvää kesän alkua kaikille lukijoille tasapuolisesti.

    maanantai 20. toukokuuta 2013

    Maailman paras Hefeweizen

    Maailman paras Hefeweizen


    Hefeweizen on oluttyyleistä ehkä se kaikkein sopivin kesäjuoma tai näin ainakin itse olen sen kokenut. Nämä raikkaan virkistävät vehnäoluet ovat mitä paras juoma nauttia aurinkoisena päivänä. Itselleni kesä on oluenjuonti rintamalla juuri vehnäolut painotteinen ja näistäkin vehniksistä juuri tämä Hefeweizen on se tyyli mitä eniten tulee juotua. En tarkoita, etteikö tämän tyylinen olut uppoisi keskellä talvea, mutta väitän tämän olevan parhaimmillaan juuri lämpimillä keleillä.

    Kaksi viikkoa sitten saapui Alkon valikoimaan uutuutena Ayinger Bräuweisse ja silloin huomasin, että Hefeweizen tyylistä oluista löytyy Olutoppaan tilastojen mukaan kolme parasta tyylissään. Valikoimassa Ayingerin lisäksi on tällä hetkellä Weihenstephaner Hefeweissbier ja Franziskaner Hefe-Weissbier. Tämän lisäksi omasta kaapistani löytyi vielä yksi pullollinen Kulmbacher Kapuziner Weissbieriä, joka myöskin on melko korkealla listoilla ja omaan suuhuni on ainakin toiminut. Neljä erittäin hyvää Hefeweizeniä, joten nyt oli aika ratkaista mikä on maailman paras Hefeweizen. Ihanteellisin tilanne testille olisi ollut suorittaa se joko sokkona tai rinnakkaisvertailuna, mutta ajattelin suorittaa tämän testin nauttien nämä oluet yksi kerrallaan ja kirjaamalla kaiken ylös. Parhaimmuuden tulee ratkaisemaan pisteytys, jossa mallina käytän Olutoppaastakin tuttua pisteytystä (5-50). Oluet nautiskelin tuossa viikonlopun aikana ja ohessa katselin jonkinlaisia jääkiekkokisoja. Tässä Hefen mm-kisoissa ei tullut Sveitsin kaltaisia yllätyksiä, mutta loistavia tasapainoisia suorituksia kylläkin. Se on varmaa, että tämän kisan tulee voittamaan Saksa, joka sattuu olemaan jokaisen kilpailijan kotimaa.

    Sana Hefe tarkoittaa hiivaa ja Weizen taas vehnää. Hefet ovat vaaleita suodattamattomia vehnäoluita. Tyypillistä näissä on banaaninen aromi ja virkistävän raikas maku tekeekin siitä lähes täydellisen kesäjuoman. Tämän tyylisissä oluissa prosentit ovat karvan verran yli maitokauppojemme 4,7% -rajan eli 5,0 – 5,5%.
     
    Kun suunnittelin tätä testiä, niin otsikkona oli maailman paras vehnäolut, mutta se sai nopeasti siirtyä romukoppaan, koska testissänihän on vain yhden tyylisiä vehnäoluita. Ruvetaanpas käymään läpi näitä olusia.

    Weihenstephaner Hefeweissbier

    Olutopas.info - Arvio

    Yleistä: Vuonna 1040 perustettu Bayerische Staatsbrauerei Weihenstephan on maailman ensimmäinen olutpanimo ja tämä Hefeweissbier kyseisen panimon ykköstuote. Luostaripanimona aina 1800-luvun alulle toiminut panimo ei ole enää yhteyksissä luostaritoimintaan. Tämä Hefe on listattu esimerkiksi Olutoppaassa parhaaksi Hefeweizeniksi ja samainen ykköspaikka on myös beeradvocate.com –sivustolla. Ratebeer.comin sivustolla sijoitus on “vasta” kolmas, kun edellä on pari jenkkilän vehnistä. Kyseisellä sivustolla jenkkioluet ovatkin enemmän ihmisten suosiossa.

    Panimo: Bayerische Staatsbrauerei Weihenstephan

    Tyyli: Hefeweizen

    Voltit: 5,4 %

    Ulkonäkö: Oluen päälle muodostuu reilu valkoinen kuohkea vaahto. Melko hiilihappoinen samea kullankeltainen olut, jossa vaahto jättää pientä pitsiä lasin reunoille.

    Tuoksu: Tuoksultaan perinteinen Hefe eli hiivainen, vehnäinen ja banaaninen. Tuoksussa mukana myös mausteisuutta.

    Maku: Maultaan raikas ja helposti juotava olut. Hiivainen ja hedelmällinen (banaani). Suutuntuma on sopivan hiilihappoinen ja jälkimaku hivenen kuiva. Oluen lämmetessä hiiva ja banaani voimistuvat vieläkin  vahvemmaksi.

    Tuomio: Erittäin virkistävä Hefe. Jos kesää voisi pullottaa, niin se varmaan maistus tältä.

    Ostanko jatkossa: Varmasti tulee ostettua.

    Mistä: Alkostahan tämä löytyy.

    Kolme sanaa: Virkistävän raikas juoma

    Ayinger Bräu-Weisse

    Olutopas.info - Arvio

    Yleistä: Alkon valikoimaan kaksi viikkoa sitten saapunut Aying –panimon vehnäolut on itselläni ensimmäistä kertaa maistelussa. Aikaisemmin olen maistellut Ayinger Ur-Weissea, joka on tumma vehnäolut. Tämän panimon oluet ovat olleet lähes kaikki loistavia. Poikkeuksena oli Ayinger Leichte Bräu-Weisse, jolle en juurikaan keksinyt tarkoitusta. Panimo on perustettu vuonna Johann Liebhardin toimesta ja toimii edelleen saman perheen omistuksessa.

    Panimo: Aying

    Tyyli: Hefeweizen

    Voltit: 5,1 %

    Ulkonäkö: Pari senttinen erittäin lyhyt kestoinen vaahto. Samea vaalean keltainen olut. Hiilihappoinen.

    Tuoksu: Banaaninen ja vehnäinen tuoksu, jossa taustalla myös hiivaa. Sitrushedelmää voi myös poimia tuoksusta.

    Maku: Ensimmäisenä suussa tuntuu hapokkuus. Oikein pirskahtelee suussa. Maku tarjoilee hedelmää, joissa samalla pehmeää banaania ja hieman kirpeää sitruunaa. Hiiva ja vehnä ovat luonnollisesti osa tätä makukokonaisuutta.

    Tuomio: Ensi kertaa maistelussa ja oli juurikin niin hyvä, kuin näin loistavalta panimolta voi odottaakin. Raikas vehnäolut kesänrientoihin.

    Ostanko jatkossa:
    Tulee varmasti sammuttamaan janoani tämän kesän aikana.

    Mistä: Alkosta löytyy

    Kolme sanaa: Pirskahtelevan raikas vehnis

    Franziskaner Hefe-Weissbier

    Olutopas.info - Arvio

    Yleistä: Panimon juuret johtavat vuoteen 1363, jolloin panimo toiminta alkoi Franciscan luostarin vastapäätä. Tästä luostarista tuleekin nimi Franziskaner. Panimon tuotteiden jakelusta huolehtii Suomessa Sinebrychoff, joten tämä olut löytyy lähes jokaisesta pubista ja vierellään on yleensä Hefe-Weissbier Dunkel eli tumma vehnäolut. 

    Panimo: Spaten-Franziskaner-Bräu (InBev)

    Tyyli: Hefeweizen

    Voltit: 5,0 %

    Ulkonäkö: Erittäin reilu valkoinen vaahto koristaa olutta pari minuuttia ja häviää jättäen puolen sentin paksun suojan oluen pintaan. Samea oranssinkeltainen olut.

    Tuoksu: Hiiva tulee tuoksussa ensimmäisenä esille. Hedelmällisen banaaninen ja hieman mausteinen.

    Maku: Raikas ja hieman hapokas Hefe, jossa hiiva on voimakkaana ja banaani tulee taustalla. Makea.

    Tuomio: Perus hyvä Hefeweizen, mutta ei tämä todellakaan ole sitä parhaimmistoa.

    Ostanko jatkossa: Harvemmin tulee ostettua ja ainakin, kun kaksi yllä mainittua olutta irtoaa vielä muutamia senttejä halvemmalla, niin jää hyllyyn.

    Mistä: Alkon hyllyssä majailee.

    Kolme sanaa: Melko perus vehnis

    Kulmbacher Kapuziner Weissbier

    Olutopas.info - Arvio

    Yleistä: Tämä Hefe on testin ainoa jota ei Alkon valikoimasta löydy, joka on ehdottomasti harmi. Alkon kesä valikoimaan tulee kesäkuun alussa samaisen panimon Kristall-Weizen (miksi helvetissä!!!!) Kyllä itse ainakin olisin mielluummin ottanut valikoimaan suodattamattoman Kapuzinerin, mutta näillä taas mennään. Kulmbacherin panimon tarina sai alkunsa vuonna 1846. Panimo on osa Kulmbacherin panimokonsernia, johon kuuluukin lukuisia panimoja.

    Panimo: Kulmbacher (Brau Holding International)

    Tyyli: Hefeweizen

    Voltit: 5,4 %

    Ulkonäkö: Reilulla vaahdolla kuorutettu olut. Vaahto on lyhyt kestoinen. Samea oranssin värinen. Tämän porukan tummin.

    Tuoksu: Voimakas vehnäleipäinen tuoksu. Hiiva puskee myös vahvasti esille. Hedelmällisessä tuoksussa sitruunaa ja banaania.

    Maku: Maultaan makea ja hieman sahtimaisia piirteitä omaava Hefe. Suutuntumaltaan melko täyteläinen. Pehmeän banaaninen. Ei läheskään niin raikas, kuin esim. Weihenstephaner. Jonkin verran tunkkainen, joka vie tätä raikkautta pois.

    Tuomio: Oikein maistuva Hefe, joka erottuu erilaisuudellaan näistä kolmesta muusta testissä olleesta. Tunkkaisuus tekee tästä vähemmän kesäisen, joten raikkaana kesäjuomana ei toimi niin hyvin, kuin nämä muut.

    Ostanko jatkossa: Jos jossain tulee joskus vastaan, niin pitäähän tätä kokeilla.

    Mistä: Ulkomailta
    Maailman paras Hefeweizen:
    Weihenstephaner Hefeweissbier

    Kolme sanaa: Tunkkaisen sahtimainen vehnis

    Nyt kun oli neljä Hefeweizeniä nautiskeltu, niin pitää ruveta näitä laittamaan parhaimmuusjärjestykseen.

    Lopputulos:

    1. Weihenstephaner Hefeweissbier: 40/50
    2. Ayinger Bräu-Weisse: 38/50
    3. Kulmbacher Kapuziner Weissbier: 37/50
    4. Franziskaner Hefe-Weissbier: 36/50

    Loppuyhteenveto: Weihenstephaner Hefeweissbier oli tämän testin ehdoton voittaja. Sopivan hiilihappoinen ja erittäin raikas olut, joka on kesäjuoma parhaimmillaan. Tästä nelikosta ehdottomasti tulee löytymään eniten ostoskoristani kesän aikana.  Ayingerin vastaava ei hävinnyt hirveästi, mutta lopulta Weihenssin ylivoimainen virkistävä raikkaus ratkaisi voiton. Erot ovat pieniä, mutta jollain tavalla neljä hyvää olutta pitää laittaa järjestykseen. Franziskaner hävisi ainoastaan sen takia, kun siinä ei ollut mitään sellaista efektiä, jolla se olisi edukseen tullut esille. Perus hyvä Hefe, ei sen enempää.

    perjantai 17. toukokuuta 2013

    Nokian Keisari EloWehnä 4,7%

    Nokian Keisari EloWehnä 4,7%

    Olutopas.info - Arvio

    Yleistä: Kesä ja kärpäset alkavat olla ovella ja meillä muurahaiset ovat vallanneet koko kämpän, joten on aika kaivella kesäjuomat kehiin. Vehnäoluet ovat juuri sopiva kesäinen juoma ja tästäkin viljalajikkeesta tehtyjä oluita löytyy pilvin pimein. Tyylilajeja on laidasta laitaan, joten valikoimaa ja variaatioita löytyy. Kun aloitamme puhumaan vehnäoluista, niin ensimmäisenä mieleen tulee se ns. ”perusvehnis” eli Hefeweizen, joka on suodattamaton, samea vehnäolut ja suurin osa esimerkiksi maitokauppojen vehnäoluista ovat tätä tyyliä. Maitokauppojen 4,7% raja tekee kuitenkin hallaa tällekin oluttyylille, jossa parhaimmat yksilöt ovatkin pikkusen reilussa 5 %:n paikkeilla.

    Tämä maistelussa oleva suomalainen Hefeweizen onkin hyvin toimiva maitokauppavahvuinen vehnis. Hinnaltaan tämä on ehdottomasti paras maitokaupan vehnäolut. Tässä onkin tarkempaa infoa asiasta kollegani Reittausblogista.

    Sanotaanpa kuitenkin näin, että hinta on pikkusen yli kaksi euroa, joten ei todellakaan huono hinta näinkin toimivasta vehnäoluesta. Maistelussa oleva Nokian Panimon valmistama Keisari EloWehnä on nykyisin lähes poikkeuksetta jääkaapissani. Poikkeuksena onkin se, että jos olen ehtinyt kaikki juoda, enkä päivittää jääkaapin saldoa. Itselleni nämä vehnäoluet maistuvat ympärivuoden, mutta jakauma on yleensä seuraava. Vaaleat vehnäoluet maistuvat tälleen lämpimällä kelillä eli esim. Weihenstephaner Hefeweissbier ym. ovat loisto juomia aurinkoisella takapihan terassilla istuessa tai jotain kunnon grilliruokaa kärtsätessä. Tummemmat vehnäoluet esim. Schneider Weisse TAP6 Unser Aventinus ovatkin kylmien talvisten iltojen lämmikkeitä.

    Tätä nokialaista sai ennen myös Alkon valikoimasta ja siinä oluessa prosentteja oli 5,3%, joka onkin optimaalinen kyseiselle tyylille. Tämä Alkon EloWehnä onkin hieman parempi, mutta sen valmistus on lopetettu ja yksittäisiä pulloja saattaa vielä Alkon hyllyiltä löytyä. Mennäänpäs sitten tutkailemaan tätä EloWehnää.

    Panimo: Nokian Panimo

    Tyyli: Hefeweizen

    Voltit: 4,7 %

    Ulkonäkö: Oluen päälle muodostuu reilu kuohkea vaahto, joka kuitenkin karkaa siitä melko nopeasti jättäen hieman pitsiä lasin reunoille. Samea oranssin värinen olut.
    Tuoksu: Tuoksu on makean hedelmäinen ja tyylille ominainen banaani on vahvasti esillä. Hiivakin tuntuu tässä nenään melko sopivasti.

    Maku: Maussa banaani ja hiiva tulevat myös vahvasti esille. Vehnä ja mausteisuus ovat mukana maussa.

    Tuomio: Maultaan ja hinnaltaan paras kauppojen vehnäolut ja tykkään erittäin paljon. Erittäin raikas ja nautinnollinen lämpimän kesäpäivän janonsammuttaja, joka toimii kyllä talvellakin. On tullut testattua monesti. Hienoa työtä Nokian Panimolta taas kerran.

    Ostanko jatkossa: Tulen aina ostamaan ja kun kävin jääkaapista katsomassa, niin näyttääpä olevan tämän hetkinen saldo kolme tölkkiä.

    Mistä: Tämä löytyy lähes kaikista maitokaupoista ympäri maata.

    Olutopas.info pisteeni: 35/50

    Kolme sanaa: Paras maitokaupan vehnis


    Ps. Mikä erikoisinta tässä oluessa, niin kahdessa vaaleat laakerit testissä mukana ollut isäni (KalaHarri), niin tykkäsi erittäin paljon tästä oluesta, kun Jaska Vaaleilla Laakereilla Osa1:n jälkeen annoin maistella. Perskeles imas koko toisen tölkin :)

    Huom. Kuva antaa hieman väärin käsityksen oluen värityksestä, joten oikea väri selviää, kun hakee kaupasta tölkin ja katsoo.

    torstai 16. toukokuuta 2013

    Jaska suosittelee - Alkon portterit ja stoutit

    Porter ja Stout ovat kumpikin tummia pintahiivaoluita. Niiden valmistuksessa on käytetty paahdettua mallasta tai/ja paahdettua ohraa, josta tuleekin oluen tumma väri. Paahteisuus onkin näissä oluissa se yleisin tuoksussa ja maussa esille tuleva piirre. Kahviset ja suklaiset aromit ovat myös yleisiä. Porter sanaa käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1721 kuvastamaan tumman ruskeaa paahdetuista maltaista valmistettua olutta. Olut oli erittäin suosittua kantajien (porter) keskuudessa, jotka toimittivat tavaroita paikasta toiseen, joten sana Porter tarttui oluen nimeen. Myöhemmin samainen olut tuli tunnetuksi nimellä Stout. Alun perin sana Stout tarkoitti ”ylpeää” ja ”rohkeaa”, mutta siitä lopulta muuttui tarkoittamaan ”vahvaa”. Vahvoista Porttereista käytettiinkin nimitystä ”Stout Porter”. Näiden oluiden historia onkin mielenkiintoinen ja monimutkainen, koska nykyisin nämä tyylit ovat taas erillään toisistaan ja pääasiassa kaikki Stoutit ovat alkoholipitoisuudeltaan Portereita alhaisempia. Lukuun ottamatta Imperial Stout, joissa prosentit ovat yleensä kahdeksasta prosentista ylöspäin. Oli näiden oluiden historia miten oli, niin näitä juomia kuitenkin yhdistää tumma väritys ja paahteinen olemus.

    Stoutit ja Portterit ovat itsellekin olleet aina sellaisia nautiskeluoluita ja tässä muutamia mainioita esimerkkejä Alkon valikoimasta.

    Belhaven Scottish Stout

    Panimo: Belhaven
    Maa: Skotlanti
    Tyylilaji: Stout
    Voltit: 7,0 %
    Lyhyt info: Skotlannin vanhimman itsenäisen panimon Belhavenin valmistama Stout on kaunis musta olut beigellä vaahdolla kuorrutettuna. Makea, mausteinen ja paahteinen olut, jossa mukana hieman lakritsia ja kahvia. Jälkimaultaan hieman kuiva, niin kuin kuuluukin olla. Oikein nautinnollinen Stout.
    Käyttötarkoitus: Jälkiruokaoluena oikein toimiva. Kokeile joko tumman suklaan kaverina tai ihan naturel.
    Pakkauskoot ja hinnat: 0,5 litran lasipullo maksaa 4,90 €
    Olutopas.infossa
    Jaskan tarkempi arvio Belhaavenin SkottiStoutista!

    Fuller's London Porter

    Panimo: Fuller’s
    Maa: Englanti
    Tyylilaji: Portteri
    Voltit: 5,4 %
    Lyhyt info: London Porter on kiistatta yksi maailman parhaita Porttereita. Täydellisyyttä hipova olutnautinto on monien olutharrastajien ehdottomia suosikkioluita ja taidanpa itsekin kuulua tähän joukkoon. Loistavan panimon loistavin tuote. Erittäin pehmeä olut, jossa reilusti suklaata ja paahteisuutta.
    Käyttötarkoitus: Nautiskeluoluena ilman mitään lisukkeita tai sitten kaveriksi ottaa suklaata tai juustoja. Riistaruoan kanssa sopii myös vallanmainiosti. Itselleni tämä herkku on uponnut ilman kummempia lisukkeita.
    Pakkauskoot ja hinnat: 0,5 litran lasipullo irtoaa Alkosta hintaan 3,99 €, joka ei todellakaan ole paha hinta näin laadukkaasta oluesta.
    Olutopas.infossa
    Jaskan tarkempi arvio Lontoon Portterista!

    Laitilan Kievari Imperiaali

    Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
    Maa: Suomi
    Tyylilaji: Imperial Stout
    Voltit: 9,2 %
    Lyhyt info: Panimon 15 –vuotisynttäreiden kunniaksi valmistettu Imperial Stout, joka vuonna 2013 voitti parikin Suomen paras olut –palkintoa. Suomalaiset Imperial Stoutit ovat melko harvinaisia ja onkin hyvä asia, että tämä kuuluu Alkon vakiovalikoimaan.

    Pikimusta olut, jossa monipuolinen makumaailma. Reilusti paahteisuutta, kahvia ja lakritsia. Voimakas humalointi antaa hyvää potkua tälle oluelle. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan paras olut tähän mennessä. Tuoreena juotuna toimii oikein hyvin, mutta Reittausblogin Harri oli testannut muutaman vuoden kellarissa olutta Imperiaalia ja toimi hänen mielestään vielä paremmin. Joten noita kannattaa muutama unohtaa myös kellarin puolelle.

    Reittausblogi - Rinnakkainvertailu: Laitilan Imperiaali 2010 ja 2013

    Käyttötarkoitus: Nautiskeluoluena kynttilänvalossa tai hyvää elokuvaa katsoessa. Jälkiruokaoluena myös loistava. Itse käytän ennen maistelua sellaiset puoli tuntia jääkaapissa ja sen jälkeen lasiin.
    Pakkauskoot ja hinnat: 0,33 litran lasipullo maksaa Alkossa 5,65 €
    Olutopas.infossa
    Jaskan tarkempi arvio Imperiaalista




    Sinebrychoff Porter

    Panimo: Sinebrychoff (Carlsberg)
    Maa: Suomi
    Tyylilaji: Portteri
    Voltit: 7,2 %
    Lyhyt info: Tämä kyseinen olut oli vuosikausia omasta mielestäni Suomen paras olut, kunnes Plevnan Siperia vei tämän ykköspaikan mennessään. Edelleenkin Koffin Portteri on yksi omista suosikeistani ja melko useasti myös pääsee ostoskoriini. Tällä hetkellä tämä olut on Top 5 Finland – listallani toisella sijalla. Hinta/laatusuhteeltaan tämä olut on aivan ylivertainen ja makumaailma hipoo Imperial Stoutia. Kyseinen olut onkin ensimmäinen, josta tänne blogiin olen arvioni kirjoittanut. Tästä joko tykkää tai sitten ei, mutta ehdottomasti kannattaa kokeilla.
    Käyttötarkoitus: Tämä on nautiskeluolut viimeisen päälle. Puoli tuntia jääkaapissa ja siitä lasin kautta nauttimaan. Kyllähän tämän kanssa suklaa toimii, mutta itse ei tule yleensä näitä suklaa juttuja harrastettua.
    Pakkauskoot ja hinnat: 0,33 litran lasipullo kustantaa naurettavan edulliset 2,37 € ollen tällä hetkellä hinta/laatusuhteeltaan maailman paras.
    Olutopas.infossa
    Jaskan tarkempi arvio Koffin Portterista


    Ps. Jos Alkossa tulee vastaan Nøgne Ø Imperial Stout, niin ehdottomasti kannattaa maistella. On nimittäin tämän hetken parhaita Alkon valikoiman oluita ja yksi omista suosikeistani!

    tiistai 14. toukokuuta 2013

    Muutoksia blogin ulkoasuun!



    Viime vuoden lopussa lupailin, että tämän vuoden aikana tulen muuttamaan blogini ulkoasua ja tästä se sitten pikku hiljaa alkaa muotoutua uuteen silmäystävällisempään suuntaan. Entinen musta värimaailma oli raskas lukuinen, joten siitä luovuin kokonaan. Hurja muutos mustasta valkeaan on siis tapahtunut. Pitää tässä lähipäivien aikana suunnitella ja kokeilla kaikenlaista, niin jospa se siitä pikku hiljaa muokkautuisi lopulliseen muotoonsa.

    ja tässä onkin samalla näkyvillä uusi JaskanKaljat logo. Katsotaan, kuinka oma pärstävärkki karkoittaa lukijat :)
     Ps. Pistäkää ruusuja ja risuja jos sellaisia tulee mieleen. Vinkit ovat aina tervetulleita, että kuinka tästä saataisi mahdollisimman järkevän näköinen kokonaisuus!

    maanantai 13. toukokuuta 2013

    Jaskan sokkotestit: ESB kolmikko

    Kolme pulloa, jossa jokaisessa kolmekirjaiminen lyhenne ESB ja side silmille olivat lähtökohdat erittäin vaikealle ja mielenkiintoiselle sokkotestille. Aito ja alkuperäinen ESB on Fuller’sin panimon käsialaa, kun jouluolueksi tarkoitettu olut otettiin ympärivuotiseen tuotantoon suuren suosionsa myötä. Tämä Alkonkin valikoimasta löytyvä Fuller’sin ESB on ollut vuosikausia yksi omia suosikkioluitani, joten oli kiva ottaa kestosuosikki sokkotestiin ja asettaa sille vastaan kaksi suomalaista ESB:tä. Nämä kaksi suomalaista ovat Alkon valikoimastakin löytyvät Stadin Extra Special Bitter ja Malmgård Huvila E.S.B.

    Suoritin testin, niin etten missään vaiheessa edes nähnyt kyseisiä juomia eli sidesilmillä. Tämä juurikin siksi, etten vahingossa tunnistaisi näitä väristä, enkä mitenkään muuten pääsisi itsenäni huijaamaan. Oluet kaadettiin minulle lasiin ja sitten aloittelin tuoksuttelemaan näitä juomia. Hetken nuuhkittuani näitä olutherkkuja totesin, että ”Voi helvetin helvetti, kun tulee vaikea testi”. Omalla hajuaistillani en hirveästi eroja löytänyt näistä juomista, mutta tässä hieman poimintoja. Artikkelin lopussa paljastan mikä olut oli mikäkin ja mikä näistä oli omaan makuuni kaikkein toimivin.

    ESBien tuoksut:

    Olut1: Melko mieto hedelmäinen ja makea n karamellimaltainen. Lasia heiluttaessa humalointi tulee vahvemmin esille. Tosi pientä paahdetta.

    Olut2: Voimakkaampi humalointi, kuin Olut1:ssä. Ei läheskään, niin makea kuin Olut1. Hedelmällinen ja hieman paahteinen. Voimakas tuoksu.

    Olut3: Tuoksultaan lähellä Olut1:stä ja samalla tavalla mieto. Makeahko. Joo o! Hankalaksi menee.

    Tuoksuttelun jälkeen tuntui, että tästä tulee erittäin hankala sokkotesti, kun ei näiden tuoksujen perusteella osannut yhtään sanoa mikä on mikäkin. Sitten oli aika ryhtyä maistelemaan näitä oluita toivoen, että saisi hieman enemmän selkoa asiaan. Luonnollisesti maistelussa oli mukana tuopillinen vettä, jolla pystyi maisteluiden välissä hieman huljuttelemaan suuta.

    ESBien maut:

    Olut1: Maultaan tämä ensimmäinen olut oli voimakkaasti humaloitu ja hedelmällinen. Pientä paahteisuutta.  Maku jää pitkäksi aikaa kitalakeen. Tosi hyvän makuinen ESB. Eikä vielä ainakaan mitään hajua, että mikä voisi olla.

    Olut2: Makukokonaisuutena voimakkaampi, kuin olut1. Humalointi tuntui vahvemmin suussa, kuin olut1:stä maistellessa. Erittäin hyvän makuinen ja siltikin pihalla, että mikä olut kyseessä.

    Olut3: Maussa havaittavissa havuisuutta. Koko porukan kitkerin tapaus. Hedelmällisyyttä myös mukavasti mukana.

    Maisteluiden jälkeen olin edelleen ihan ulapalla näistä oluista, että mikä näistä on mikäkin. Olin melko varma, että Fuller’sin erotan aivan selvästi näistä kahdesta suomalaisesta, mutta haisteluiden ja maisteluiden jälkeen en enää ollutkaan varma. Tämä oli tähän mennessä kaikkein hankalin oluttesti, mitä olen tehnyt. Maistelin jokaista vielä kertaalleen ja ajattelin, että meni kuinka persiilleen tahansa, niin pitäähän sitä veikata ja päättää mikä näistä oli paras.

    Paras ESB: Parhaimmalta omaan suuhuni maistui olut2, jossa oli voimakkain tuoksu ja maku. Kaksi muuta olivat, niin lähellä toisiaan etten sen enempää pistänyt parhaimmuusjärjestykseen.

    Veikkaus:
    Olut1 = Fuller’s ESB
    Olut2 = Stadin Extra Special Bitter
    Olut3 = Huvila E.S.B.

    Oikea rivi:
    Olut1 = Huvila E.S.B.
    Olut2 = Stadin a Special Bitter
    Olut3 = Fuller’s ESB
    Sokkotestin voittaja: Stadin Extra Special Bitter

    Yhteenveto: Elikkäs sain veikattua Stadin ESB:n oikein ja uskomatonta, mutta totta sekoitin aidon ja alkuperäisen Fuller’sin Huvilaan. Kaikin puolin nämä oluet olivat tuoksultaan ja maultaan melko samanlaisia, joten sokkona tämä tuotti itselleni vaikeuksia tunnistamisen osalta. Jokainen näistä oluista olivat erittäin hyviä, eikä mikään niistä erottunut, että olisi selkeästi ollut huonompi. Parhaimmaksi olueksi valitsin olut2:sen Eli Stadin Extra Special Bitter oli sokkotestin perusteella paras ESB. Täytyy ehdottomasti testailla uudestaan tätä Stapalaista ilman sidettä silmillä. Tässä kun kirjoittelin puhtaaksi tätä juttua, niin huomasin, että tarkemmin, kun olisin mietiskellyt ja pohtinut näitä veikkauksia, niin ainakin havuisuuden perusteella olisi pitänyt tunnistaa Huvila Fuller’sista. No turha sitä on enää harmitella, kun oluet on juotu ja testi tehty.

    Testi oli erittäin mielenkiintoinen ja jotenkin tuntui, kun siteen iski silmille, niin hävisi osa tuoksu- ja makuaistista. Ehdottomasti tulen tekemään jatkossakin vastaavanlaisia testejä, koska ovat ennen kaikkea tosi mielenkiintoisia, mutta myös erittäin opettavaisia. Suosittelen kokeilemaan ja kokeilkaa vaikka tällä samalla kokoonpanolla. Olisi mukava kuulla vastaavia kommentteja tehdyistä testeistä.

    tiistai 7. toukokuuta 2013

    Jaska Vaaleilla Laakereilla Osa2

    Testikolmikko
    Jaska vaaleilla laakereilla osa2 jatkaa siitä mihinkä ykkösosassa jäätiin, mutta muutamia muuttujia on tullut mukaan. Tällä kertaa jätin ”suomalaisten” suurpanimoiden juomat rauhaan ja ostin ainoastaan pienpanimoiden oluita. Tähän selkeä syy oli se, etten jaksanut vaan niitä kurapurkkeja enää kiskoa kurkustani alas. Toinen muutos oli se, ettei tällä kertaa ei arvailtu mitä oluita on milloinkin maistissa. Tähän syy oli se, ettei muut testiryhmän jäsenet olleet ennen kyseisiä oluita maistaneet. Ensimmäisessä osassa keppanoita maistullut kahden hengen testiporukka kasvoi tähän toiseen osaan yhdellä hengellä, kun mukaan tuli velipoikani suoraan Kiinanmuurin kupeesta. Veljeni palasi reilun puolentoista vuoden Kiinan reissun jälkeen Suomeen, niin pitihän sille muutama suomalainen olut antaa maisteluun, kun oli pitkään ”joutunut” niitä kiinalaisia oluita kiskomaan. Jutun lopussa tulee hieman infoa tästä Kiinan matkaajasta, niin tiedätte minkälainen kyseinen testihenkilö on oluenjuojana. Eli tämän kertainen testiryhmä oli: Jaska, KalaHarri ja AnttiHenrikki.

    Tämän Vaaleat Laakerit osion päätarkoituksena oli antaa kolme vaihtoehtoa suomalaisten pienpanimo lagereiden joukosta kahdelle perusbissen kiskojalle. Annoin testiryhmälle tehtäväksi kertoa mielipiteensä oluesta ja siitä, että aikovatko ostaa tätä jatkossa. Testiryhmäläiset laittoivat vielä omasta tahdostaan pisteet jokaiselle oluelle asteikolla 0-10. Että sitten itsekin sain juoda näitä, niin kirjoittelin niistäkin arviot.

    Vaalea Laakeri 1

    Testiryhmäläiset kävivät ensiksi katsomassa, kun allekirjoittanut yritti nappailla salibandypalloja kiinni maalitolppien välissä ja sitten olikin aika siirtyä ensimmäisen laakerin kimppuun. Kävin salamyhkäisesti kaatamassa juomat lasiin ja eikun maistelemaan.

    AnttiHenrikin arvio: Notkea! Aika kevyt ja laiha, mutta muuten ihan ok olut. Ehkä hieman laimee minun makuuni, koska oluessa pitää olla makua. Tulee vähän kiinalaisoluet mieleen, mikä ei ole niin hyvää mainosta tälle tuotteelle, koska kinkkibisse ei ole mitään kaikkein parasta…

    Ostaako uudestaan: Suurkulutuskäyttöön voisi ostaa, ei muuten…

    Pisteet: 7/10

    KalaHarrin arvio: Haju outo. Outo maku, ei pääse oikein päälle. Ei jää maistumaan. Oikein kylmänä voisi olla janoon hyvää. Kolmen hörpyn jälkeen maistuu paremmalta.

    Ostaako uudestaan: Ehkä voisi tarjota vieraille. Ei huono.

    Pisteet: 7/10

    Siinä olikin ensimmäisen oluen arvion testiryhmältä ja aika paljastaa mikä olut oli kyseessä. Ensimmäinen olut oli Nokian Panimon Keisari Lager ja alla oma arvioni oluesta.

    Nokian Keisari Lager

    Olutopas.info - Arvio

    Yleistä: Lähes jokaisesta maitokaupasta löytyvä Keisari Lager on nokialainen täysmallasolut, joka voittaa sekä hinnassa, että maussa suurten panimoiden massalagerit. Kyseinen olut ei ole Lager oluiden aatelia, mutta tämän ”perusbisse” –osaston juomakelpoisia oluita. Keisari Lager kustantaa 2€/0,5 litran tölkki, joka on useita kymmeniä senttejä jopa euron halvempi kuin KoffiKarhuSandelsKarjalaLappari –akselin oluet, joten kun pitää saada helposti juotavaa vaaleaa lager olutta, niin tähän tulee käännyttyä. Harvemmin kyllä tämän tyylilajin oluet ostoskoriin pääsevät. Yleensä ostopäätös taittuu rapsakamman Pilssin puolelle.

    Panimo: Nokian Panimo

    Tyyli: Vaalea Lager

    Voltit: 4,5 %

    Ulkonäkö: Oluen päälle syntyy reilu valkoinen lyhyt kestoinen vaahto. Väriltään kirkas kullankeltainen olut.

    Tuoksu: Tuoksultaan maltainen ja hieman metallinen. Pieni häivähdys hedelmällisyyttä.

    Maku: Makean maltainen maku. Maussakin tulee esille pientä metallisuutt, joka hieman häiritsee.

    Tuomio: Perusolut, joka ei herätä suuria tunteita. Menee ehdottomasti massalagereiden edelle.

    Ostanko jatkossa: Jos ja kun pitää reilummin kaataa olutta, niin hinta/laatusuhteeltaan tälläistä voisi ostaa.

    Mistä: Lähes kaikista maitokaupoista löytyy

    Olutopas.info pisteeni: 23/50

    Kolme sanaa: Maltainen perus olut




    Nokian Keisari Lagerin jälkeen olikin aika siirtyä saunan puolelle ja seuraava olut mukaan lauteille. Teippailin tölkeistä etiketin piiloon, jotta jännitys säilyisi loppuun asti.

    Vaalea Laakeri 2

    AnttiHenrikin arvio: Tuoksu oli jo mielenkiintoinen ja maku oli myös jännä. Oluessa pitää olla makua ja tässä maku oli hyvä. 15 minuuttia oluen nauttimisen jälkeen suussa oli vielä pieni jännä sivumaku. Kaiken kaikkiaan hyvä olut.

    Ostaako uudestaan: Tulee ostettua aivan varmasti

    Pisteet: 8/10

    KalaHarrin arvio: Maku alussa ”paha”. Pitkä kitkeryys tuntui kurkussa. Saunassa olut lämpeni ja maku tasottui, mutta oma juomatapa ei suosi lämmintä olutta. Liian voimakas maku ei sovi janojuomaksi. Tai jano kyllä tällä loppuu pariin hörppyyn.

    Ostaako uudestaan: En osta

    Pisteet: 3/10




    Toiseksi olueksi paljastui Mallaskosken Kuohu Valioluokka Pils ja tästä pääsette aikaisempaan arviooni kyseistä oluesta. Ja sitten olikin saunat saunottu ja aika istahtaa pöydän ääreen mutustelemaan iltapalaa. Samalla kaatelin viimeisen vaalean laakerin laseihin ja testiryhmä pääsi testailemaan.

    Vaalea Laakeri 3

    AnttiHenrikin arvio: Siitä on aikaa, kun viimeksi on tullut näitä suomalaisia bissejä juotua, mutta tämä on melkeinpä samanlaista shaibaa, kuin muutkin suomalaiset perusbisset!!! Ehkä lämmin Karjala tulee mieleen… Mukava ”pieni” jälkimaku kuitenkin.

    Ostaako uudestaan: Ei niin ei!

    Pisteet: 3-/10

    KalaHarrin arvio: Alkumaku vahva, ei liian voimakas. Voi juoda yhden purkin nautiskellen. Ei jää pitkään roikkumaan suuhun -> maku siis. Jotain vahvaa hedelmää. Tälleen ruisleivän kanssa jopa hyvää. Ruokajuomana voisi upota toinenkin purkki.

    Ostaako uudestaan: Ostaisin jos on Plussa-kortilla tarjouksessa.

    Pisteet: 5/10

    Viimeinen Vaalea Laakeri oli Saimaan Marsalkka III ja tässä arvioni kyseisestä oluesta.


    Saimaan Marsalkka Vaalea

    Olutopas.info - Arvio

    Yleistä: Saimaan Juomatehtaan valmistama täysmallaslager. Panimosta tulossa jossain vaiheessa tarkempi infopaketti, joten enpä viitsi enempää paljastaa vielä tässä vaiheessa.

    Panimo: Saimaan Juomatehdas

    Tyyli: Vaalea Lager

    Voltit:  4,6 %

    Ulkonäkö: Kullankeltainen reilusti vaahtoava olut.

    Tuoksu: Tuoksussa voita ja maltaisuutta. Hieman hedelmäinen.

    Maku: Maultaan maltainen ja melko kevyt. Hieman ruohoista humalaa ja voita.

    Tuomio: Hieman erottuu edukseen perusoluiden seasta.

    Ostanko jatkossa:  Harvoin tulee ostettua, mutta joskus.

    Mistä: Löytyy melko laajalta säteeltä maitokaupoista.

    Olutopas.info pisteeni: 23/50

    Kolme sanaa: perus vaalea lager

    Kaikki illan kolme olutta oli nyt nautiskeltu ja oli aika kysyä testiryhmän loppuyhteenveto näistä juomista.

    AnttiHenrikin loppusana: Keisarin kanssa voisin lähteä isommallekin kupille, koska oli niin leppoisaa tavaraa… Kuohu oli jännää tavaraa, joka soveltuu hyvin nautiskelua varten. Hyvä valinta. Suosittelen! Nam! Marsalkalle tuli tunti turpaan.

    KalaHarrin loppusana: Keisari kuohui ohi Marsalkan loppupisteissä. Kun olutta eli kaljaa on suunkautta lorottanut n. 40 vuoden ajan, ei ole aikaisemmin tarvinnut näitä järjestykseen laittaa. Nyt on laitettu, mutta tuskin juomatottumuksiin tämä kvoin paljon vaikuttaa. Ehkä joissain tilanteissa voisi kokeilla pienpanimoiden oluita.

    Lasketaanpa testiryhmän antamat pisteet yhteen, niin saadaan selville kuka voitti tämän skaban. Huom. Pisteisiin on laskettu ainoastaan AnttiHenrikin ja KalaHarrin pisteet, koska omat pisteeni on asteikolla 5-50 ja jätkät heitti asteikolla 0-10. Suluissa näkyy Jaskan pisteet.

    • Nokian Keisari Lager: 14 pistettä (23)
    • Mallaskosken Kuohu Valioluokka Pils: 11 pistettä (32)
    • Saimaan Marsalkka Vaalea: 8-  pistettä (23)
    Eli tämän Jaska Vaaleilla Laakereilla osa2:sen voittoja on Nokian Keisari Lager.

    Ensimmäisen osan lopussa KalaHarri kertoi hieman omista juomatottumuksistaan, joten tässä kakkososassa suunvuoron saa testiryhmän uusi jäsen AnttiHenrikki, joka kertoo hieman omasta ”oluturastaan”. Pointtina tälle on kertoa hieman testihenkilöstä, niin lukijan on helpompi samaistua henkilöön ja samalla tietää paremmin miksi juuri kyseinen olut on maistunut tai joku toinen ei ole maistunut.

    AnttiHenrikin juomistottumukset:
    Olin jaskan vieraana nyt tässä toisessa laakeri osiossa ja jännältä maistui.! Olen vain huono analysoimaan oluiden makuja, mutta tykkään kuitenkin paljon erilaisista oluista ja yleensä juon sen törpön tyhjäksi.
    Viimeiset 3 vuotta olen kierrellyt maailmaa, mistä löytyi aina kaikenlaista jännää suuhunpantavaa. Asuin Italiassa reilut puoli vuotta, missä riitti hyviä oluita!
    Testihenkilö: AnttiHenrikki

    Ruokajuomana aina olut, janoon jokin perusolut ja illalle jokin maukkaampi tapaus nautiskeluun. Voisin pitää itseäni siis oluen suurkuluttajana.. Italiassa oli paljon hyviä oluita ja siellä suosikkini oli 'Tosca' punaisella etiketillä.

    Suurin osa reissusta meni Aasiassa pyöriessä ja siellä riitti että olut on iso ja todella kylmä!!
    Thaimaassa lempiolueni oli Singha! Chang meni myös, mutta yleensä illanvietossa koska kyseessä on hieman halvempi ja vahvempi olut. Hyviä molemmat. Indonesiassa Bintang-olut oli kallista, mutta ainoa vaihtoehto siellä missä liikuin. Ei sitä tullut kuin pari putelia juotuun, mutta muistaakseni ihan ok olut. Enemmän makua ja potkua mitä suomalaisissa perusoluissa.
    Baarin olutvalikoimaa

    Malesiassa Tiger-olut oli myös ihan ookoon makuista ja kallista. Semmoista juuri hyvää tavaraa mikä menee niillä helteillä nopee alas! Suurin osa reissustani meni Kiinassa, missä olut oli laimeaa kusta! Toimin siellä yhden baarin managerina ja sitä kautta pystyin tilaamaan baarille (itselleni) hyviä oluita. Heh. Valikoimasta löytyi mm. suosittuja belgialaisia, esim. Maredsous, Duvel, Hoegaarden, Vedett, Stella Artois ja naisille Liefmansin mansikka- ja mansikka-kirsikka-oluet. Ja tietysti peruskurat mitä ei kukaan täysjärkinen juo, eli Budweiser ja Heineken.. Itse vetelin baarilla yleensä Vedettiä ja Stellaa. Vaaleita ja ihan maukkaita juomia.

    Siis kiinalaisethan eivät tiedä oluista yhtään mitään, mutta jos joku pitäisi sanoa suosikkiolueksi sieltä olisi se perus TsingTao. tämä olut on vahvimman makuista ja  4.3%. Samanmerkkistä olutta saa myös Suomesta, mutta maistuu aivan erilaiselta.

    Yleensä jano sammui japanilaisella Asahi Dryllä, siinä oli jopa makuakin! Hyvä olut!!!
    Yunnanin maakunnassa Kiinassa (Laosin ja Vietnamin rajalla) maistoin ehkäpä parasta olutta mitä olen ikään maistanut = BEERLAO ! !!!!!!!!

    Takaisin reissusta tulin pari viikkoa sitten ja suoraan Jaskan kaljoille, nam kyllä maistui.





    Illan lopuksi palkintona hienosta testisuorituksesta oli Jaskalle ja AnttiHenrikille Nokian Keisari 66 American Pale Alet, johon AnttiHenrikki ihastui täysin. KalaHarri nykäisi kaapista itselleen testin voittajan eli Nokian Keisari Lagerin. Tässä vielä loppukevennyksenä KalaHarri maistelee Nokian Keisari 66 American Pale Alea.


    maanantai 6. toukokuuta 2013

    Jaska tutustuu Joensuun ”olutkulttuuriin”

    Kuola valuen olen lukenut, kuinka monissa mainiossa olutkaupungeissa olutharrastajat päivittäin pääsevät nauttimaan hienojen olutravintoloiden loistavista valikoimista. On erittäin mukava lukea, kuinka toinen toistaan mahtavampi olutherkku päätyy nautiskelijan lasiin, sieltä tuoksujen kautta sieraimiin, valuen hiljalleen suuhun ja päätyen siitä sitten joko olutblogiin tai Olutopas.infon ”mitä nyt lasissa” – palstalle.

    Olen kotoisin Joensuusta ja asunut lähes koko elämäni joko Joensuussa tai sen lähiympäristössä. Olen tietysti käynyt reilu viisi vuotta pyörähtämässä Kuopiossa, mutta pääsääntöisesti olen pysynyt täällä Pohjois-Karjalassa. Joten nyt oli korkea aika käydä kerralla läpi tämän kaupungin olutkulttuuri tai sen rippeet. Joensuun olutkulttuurin rappeutumisesta on kirjoiteltu lehdissä ja esimerkiksi Joensuun ainoan ”laajan” olutvalikoiman omaavan olutravintolan Pub Palaverin häviäminen Joensuun kartalta on viimeisiä nauloja tähän kuolevan olutkulttuurin arkkuun. Joensuun ravintolatoimintahan on pääasiassa Pohjois-Karjalan Osuuskauppa PKO:n hallussa ja näiden paikkojen erikoisoluet asettuvat Sol ja Corona akselille. Esimerkiksi muutama kuukausi sitten nimeltä mainitsemattomassa paikassa kysyin hieman erikoisempaa olutta, niin naamani eteen tuotiin pullollinen Coronaa. Pullo jäi siihen ja allekirjoittanut poistui paikalta.

    Tutustumisen tähän kuolevaan kulttuuriin suunnittelin tapahtuvaksi kolmen pysähdyksen taktiikalla. Ensimmäisenä pysäkkinä oli entisen irkkupubin Old Dogin tilalle perustetun Karaokebaari ja Oluthuone Lailaan tutustuminen. Tämä paikka oli itselleni täysi mysteeri ja sana karaoke kuulostaa aina pahalle, jos se mainitaan paikan nimessä. Toiseksi etapiksi olin valinnut Ravintola Glorian, jossa on ainakin varmuudella yksi hyvä olut: Vakka-Suomen Double IPA ja siellä pitäisi olla myös Sinebrychoff Olutmestarin 777 IPA, joka on Sinebrychoffin olutmestari 2013 kilpailun voittaneet Mirva Kylmäkorven ja Sinebrychoffin panimomestarin Heikki Vuokon kanssa valmistettu olut, joka on muutamien olutravintoloiden valikoimassa. Viimeiseksi stopiksi olin valinnut Joensuun parhaan olutpaikan eli yllä mainitun Pub Palaverin. Paikan valikoima on kaupungin paras, vaikka ei olekaan verrattavissa lukuisten muista kaupungeista löytyvien olutravintolojen valikoimaan. Valikoimaan kuuluvat Rochefortin kolme veljestä ovat tämän valikoiman se mielenkiintoisin kolmikko. Rochefort 10:n takiahan siellä itse tulee silloin tällöin käytyä. Mukana menossa oli ystäväni ”SavuHatsu”, joka on Vakka-Suomen SavuKatajan suurkuluttaja ja on ollut mukana mm. järjestämässäni Karhumiehen luostari-illassa, silloisella nimellään ”VeliHopea”. Tuollainen oli illan suunnitelma ja seuraavassa sitten kerronkin kuinka tässä kävi.

    Sokkona soppaa

    Ilta aloitettiin SavuHatsun kämpiltä keskustan läheisyydestä. Isäntä oli varannut minulle sokkomaisteluun yhden oluen, eikä paljastanut tästä muuta kuin, että Alkon valikoimasta löytyi. Intoa uhkuen sain naamani eteen tumman puhuvan oluen. Tuoksultaan olut toi mieleen Fuller’sin Golden Priden. Maisteltuani olutta tämä muistutti edelleen Golden Pridea, mutta ilman Fuller’sin ”talonmakua”. Olut oli makean karamellisen maltainen ja hieman pähkinäinen. Hieman häiritsi vetisyys. Tyylilajiksi veikkasin English Strong Ale ja se osui kerralla nappiin. Sitten rupesin päässäni pyörittelemään tämän tyylisiä Alkon valikoimasta löytyviä oluita ja kun mausta huomasin, etten ollut tätä ennen maistellut, niin heitin pienen tuumailun päästä tiskiin, että tää on se ”tumma velholimu” eli Blackfriar. Alkon suppean valikoiman ja välillä toimivan muistini perusteella tunnistin oluen oikein vaikken ennen ollut tätä maistanut.  Maultaan Blackfriar oli ihan ok, mutta pieni vetisyys/laimeus häiritsi. Tietysti, kun Fuller’sin loistavat Strong Alet oli mielessä, niin niihin verratessa monet häviävätkin. Oluen kanssa heiteltiin hieman sapuskaa naamaan ja siitä pikku hiljaa siirryimme ensimmäiseen kohteeseen.


    Karaokebaari ja Oluthuone Laila

    Karaoken hoilotus kantautui ulos asti, kun kaksi soturia saapui Lailan luo. Silmäilimme hieman valikoimaa, joka oli erittäin suppea ja toi mieleen Alkon valikoiman, josta oli ne parhaat karsittu pois. Valikoimassa ei todellakaan ollut mitään kehuttavaa, mutta pari jenkkiolutta kuitenkin pisti silmään. Kumpainenkin niistä oli itselle aivan uusia, joten Rogue Ales jenkkipanimon Dead Guy Ale ja HazelNut Brown Nectar mukaan ja istumaan mahdollisimman kauas tuosta karaoken pauhannasta.

    Rogue Dead Guy Ale

    Yleistä: Yhdysvaltalaisen Rogue Ales -panimon Heller-Bock tyylinen olut.
    Tyyli: Heller Bock
    Voltit:  6,6 %
    Ulkonäkö: Parisenttinen vaahto ruskean punertava olut.
    Tuoksu: Tuoksussa kevyttä paahteisuutta, hieman yrttistä humalointia ja hedelmää.
    Maku: Maultaan makean hedelmäinen, maltainen ja paahteinen.
    Tuomio: Ei kyllä sytyttänyt millään tavalla.
    Ostanko jatkossa:  En tule ostamaan
    Mistä: Karaokebaari ja Oluthuone Laila
    Olutopas.info pisteeni: 27/50
    Kolme sanaa: Hedelmäinen, yrttinen, pettymys
    SavuHatsun tuomio: Ihan ”makuinen”, joskaan ei yllä suosikkien listalle. Jäi liian lähelle perusolutta ansaitakseen sen suurempaa analysointia saatikka ylistystä. Maussa oli häivähdys luostariolutta mutta vain häivähdys ja karu totuus paljastui makunystyröille sangen nopeasti.

    Rogue HazelNut Brown Nectar
    Yleistä: Samaisen usalaisen panimon olut, kuin äskeinenkin.
    Tyyli: Brown Ale
    Voltit:  6,0 %
    Ulkonäkö: Tumma punaruskea hieman samea olut.
    Tuoksu: Tuoksussa voimakas pähkinä, mutta muuten melko mieto.
    Maku: Maussa aluksi iskee vahvasti pähkinä ja hetkessä muuttuu melko vetiseksi. Hieman taustalla karamellia.
    Tuomio: Toinen pettymys jo tälle illalle. Ei uponnut ollenkaan. Taitaa olla Brown Ale sellainen tyyli, joka ei vaan mulle toimi tai sitten tää oli vaan huono. En tietysti ole päässyt noita parhaita tyylilajinsa edustajia maistamaan, niin paha haukkua koko tyylilaji.
    Ostanko jatkossa:  En tule ostamaan
    Mistä: Karaokebaari ja Oluthuone Laila
    Olutopas.info pisteeni: 25/50
    Kolme sanaa: Pähkinä, vetisyys, Hyi!
    SavuHatsun tuomio: Sanalla sanoen kamalaa kuraa.. Petollinen olut jos tätä olueksi voi kutsua. Ensimmäinen ryyppi ja mielessä kävi että perkule, nyt on erikoisen hyvää lasissa koska pidän lähes kaikesta mikä maistuu pähkinältä maistuvasta mutta se mielikuva vesittyi nopeasti. Tarkoitan ihan sananmukaisesti vesittyi koska heti pähkinäisen maun kadottua jäljelle jäi pelkkä hailakka vesi aromi. Ilmeisesti tämä ei ole olutta ollenkaan vaan pähkinäesanssia, kossua ja vettä. Surkea juotava.

    Jaskan mielipide Lailasta: Erittäin suppea ja huono olutvalikoima, jossa ei ollut oikeastaan mitään mielenkiintoista. Karaoken mylvintä oli kuin happoa olisi kaatanut tärykalvoille. Huono olutpaikka, jonne en tule palaamaan. Kiskaisimme oluet nopeasti naamaamme ja pois tästä karaokehelvetistä. Totesimme toisillemme, että ”Laila ei antanut mitään olutharrastajalle”. Ainut olut joka olisi voinut olla vielä maistamisen arvoinen, niin oli Stallhagen Irish Cream Stout, joka olisi ollut hanatuotteena, mutta sen verran inhoan karaokea, että saa jäädä maistamatta ellei tule jossain muualla vastaan. Ei ollut meikäläisen paikka.

    SavuHatsun mielipide Lailasta: Ensimmäinen vierailu tässä paikassa, samalla myös viimeinen. En tule kantamaan rahojani tähän luolaan toista kertaa. Jos ikkunoissa lukee ”Oluthuone” niin ensimmäinen mielikuva on se, että paikassa voisi olettaa saavansa muutakin kun Pirkka olutta. Totuus paljastui kuitenkin välittömästi kun baarimikon vastaus kysymykseen ”Minkäslaisia oluita teillä on tarjolla?” oli häikäisevä ”No tässähän meillä on hanassa Karjalaa ja Karhua.” Kun tarjoilijakloppi hokasi että ei ole kyse hanakamasta, avautui kahden noin metrin korkuisen jääkaapin verran olut tavaraa joka ei yllätyksiä tarjonnut edes näin vihkiytymättömälle amatöörille. Erikoisimmat tarjonnasta taisivat olla juuri nämä kaksi mistä tässä on alussa höpisty ja se siitä. Paikassa oli enimmäkseen keski-iän ylittäneitä, jos ilta yhdeksältä tukevasti takaisin Karjalassa olevia karaoke ”laulajia”. Paikka on mitä ilmeisimmin löytänyt kohdeyleisönsä, joskaan minä en kuulu siihen yleisöön.

    Nokka kohti Gloriaa ja ajatuksissa ainakin Vakka-Suomen Double IPA.

    Ravintola Gloria

    Gloria on oikein viihtyisän oloinen ravintola, jossa kesällä on ulkona vielä melko hyvän kokoinen terassi. Sisätiloissa on yhdessä nurkassa telkkari, josta voi seurailla futispelejä ja muita sporttisia suorituksia. Yöaikaan tästä pubityylisestä paikasta kuoriutuu yökerho ja tila laajenee puolet isommaksi. Glorian olutvalikoima on pikkuisen laajempi, kuin Lailan, mutta sitäkin laadukkaampi. Mitään maailmaa mullistavia harvinaisia herkkuja ei ole, mutta peruslaadukkaita oluita lukuisia. Olimme liikenteessä olutharrastaja ystävälliseen aikaan, kun ”discomeininki” oli vielä odottelemassa suljetun portin takana. Tilasin lasillisen Olutmestarin 777 IPAa ja SavuHatsu tilasi itselleen kehumaani Vakka-Suomen Double IPAa. Siirryimme pöydän ääreen särpimään näitä suomalaisia olutherkkuja. Paikkana Gloria ja oluina nämä kaksi suomalaista olivat huomattavasti nautinnollisempia, kuin edellisen mestan systeemit.
    777 IPA

    Sinebrychoff Olutmestarin 777 IPA
    Yleistä: Sinebrychoffin järjestämän Olutmestari kilpailun tämän vuoden voittajan Mirva Kylmäkorven suunnittelema olut.
    Tyyli: India Pale Ale
    Voltit:  5,7 %
    Ulkonäkö: Mieto vaahtoinen oranssinkeltainen hieman kirkas olut.
    Tuoksu: Karamellimaltainen ja erittäin hedelmäinen IPA. Hedelmällisyys sisältää kypsää trooppista ja kirpeää hedelmää sitruuna/greippi akselilta.
    Maku: Sitrusmaisen humaloitu IPA. Makeaa karamellimallasta, mutta tuoksun kypsät hedelmät ovat melkoisesti taustalla.
    Tuomio: Oikein onnistunut IPA. Tuoksun hedelmällisyys on maussa kateissa, mutta nautinnollinen Koffi pitkästä aikaa. Hieno olut Mirva Kylmäkorvelta.
    Ostanko jatkossa: Voisin vielä kerran kokeilla.
    Mistä: Joensuusta Ravintola Gloria ja ympäri Suomea sieltä täältä löytyypi.
    Olutopas.info pisteeni: 35/50
    Kolme sanaa: Toiseksi paras Koffi
    SavuHatsun tuomio: Tämä meni kokolailla ohi tämä olut. En tainnut maistaa kuin yhden pikaisen hörpyn keskittyessäni varsinaisesti VASPin Double IPAan. Muita muistikuvia tästä ohimarssista ei ole kuin että hyvää oli.

    Vakka-Suomen Double IPA
    Yleistä: Vakka-Suomen Panimon valmistama olut, joka lähiaikoina tulee löytymään myös Alkon valikoimasta. Kyseinen olut edustaa yhtä suosikkityylilajiani ja on suomalaisten oluiden ehdotonta aatelia. Tästä pitää joskus kirjoitella vielä tarkempi arvio, mutta tässä nyt hieman mietteitä tästä loistavasta oluesta.
    Tyyli: Double IPA
    Voltit:  8,5  %
    Ulkonäkö: Sameahko kuparinen hieman oranssi olut.
    Tuoksu: Tuoksussa reilusti hedelmällisyyttä ja havuista humalointia. Karamellisen makea.
    Maku: Tuoksun piirteet tulevat maussa vieläkin selvemmin esille ja maku jää pitkäksi aikaa suuhun vellomaan, mikä on hyvä asia. Mausteisuus on maussa myös hienosti mukana.
    Tuomio: Loistava suomalainen olut ja ehdottomasti yksi suosikkejani, kun tämän maan oluita listataan parhaimmuusjärjestykseen.
    Ostanko jatkossa: Aivan varmasti tulee ostettua.
    Mistä: Ravintola Gloriasta löytyi, mutta viimeksi 4.5.2013 hana olikin tyhjillään.
    Olutopas.info pisteeni: 41/50
    Kolme sanaa: Loistava suomalainen DIPA
    SavuHatsun tuomio: Todellinen ylläri maku tässä. Lasissa hieman samean näköistä tavaraa joka ei ensi näkemältä näyttänyt kovin houkuttelevalta. Maku potkaisi kyllä vastaavasti varsin vakuuttavasti, siis todellakin potkaisi koska piti suoristaa selkänsä ja vilkaista lasiin että missä nyt mennään. Maku oli todella väkevä, muistutti chiliä koska maku säilyi suussa pitkään melkoisen kirpeänä. Erittäin tuhtia tavaraa jota joi tuopillisen mielellään, ehkä olisi toisenkin mutta juoman jämäkkyys huomioon ottaen tässä on tuskin kyseessä kittauskalja, vaan tuopin verran nautiskeltava kokonaisuus.

    Näiden suomalaisten jälkeen kävin hakemassa vielä pullollisen Flying Dog Snake IPAa, joka sattui sopivasti silmään kylmäkaapista. SavuHatsu otti Leffe Blondea.

    Jaskan mielipide Gloriasta: Gloria menee valovuoden edelle Lailaa, niin tunnelmassa kuin juomavalikoimassa. Tähän valikoimaan, kun saisi muutamia spesiaalioluita, niin tämä voisi olla vieläkin parempi paikka.

    SavuHatsun mielipide Gloriasta: Ihan ok paikka perusjuopottelulle mikäli sellaista sattuu tarvitsemaan. Illan ravintoloista trendikkäin joten hyvin pukeutunutta, nättiä tissiä ja pyllyä oli silmänruoaksi paikalla ihan riittämiin. Olutvalikoima oli jo ihan toisella planeetalla Lailaan verrattuna mutta ei vielä mikään huikea. Kaapista löytyi parit suosikit ja erittäin maukas tuoppi mitä en ollut ennen maistanut.
    Näiden juomien jälkeen olikin aika siirtyä Pub Palaveriin, joka oli tämän kulttuuripläjäyksen viimeinen etappi.

    Pub Palaveri

    Joensuun olutravintoloiden se ykköspaikka. Palaveri on kaksi kerroksinen olutravintola, jossa alakerrasta saa erikoisoluita ja yläkerrassa sitten valikoimassa on peruskuraosasto. Alakerta onkin olutpubi henkisen viihtyisä, jossa seiniä koristaa lukuisat tyhjät oluttölkit ym. muu olutaiheinen rekvisiitta. Alakerrasta löytyy myös biljardipöytä, jossa on useaan otteeseen tullut kasipalloa hakattua. Yläkerta taas on kooltaan huomattavasti laajempi ja siellä on mahdollista jättiscreeniltä seurailla, vaikka lätkää ja futista. Olutvalikoimaa ei tietysti voi verrata Suomen hienoimpiin ja parhaimpiin olutravintoloihin, mutta oikein toimiva valikoima palaverin kaapista löytyy. Rochefort 10 on tämän valikoiman ehdoton ykkönen ja löytyy omalta Top5 listalta neljänneltä sijalta. Rochefort 8 on toinen loistava valikoimasta löytyvä olut ja saman panimon kaikkien harvinaisin Rochefort 6 on myös maistuva olut. Muita mainitsemisen arvoisia ovat mm. La Trappe Quadrupel, jota ensimmäisenä tilasimmekin. Otimme samalla R10:t (Rochefort 10), koska noin loistava olut olisi väärin juoda jääkaappi kylmänä.
    Laidoilla LTQ ja keskellä R10

    La Trappe Quadrupel
    Yleistä: Ainoan hollantilaisen Trappistipanimon lippulaivatuote.
    Tyyli: Quadrupel
    Voltit: 10,0 %
    Ulkonäkö: Kuparinruskea olut, jossa parisenttinen erittäin kestävä vaahto.
    Tuoksu: Tuoksussa päällimmäisenä kypsää hedelmää ja karamellimallasta. Sopivan makea olut, jossa mukavasti mausteita.
    Maku: Maussa on karamellimallasta oikein rutkasti ja kypsät hedelmät antavat mukavaa pehmeyttä. Loppumaussa pieni alkoholin puraisu, mutta ei häiritsevästi.
    Tuomio: Oikein hyvän makuinen Quadrupel, mutta ei yllä lähellekään Rochefort 10n tasoa. Häviää myös reilusti ”maailman parhaalle” Westvleteren kakstoistaselle.  
    Ostanko jatkossa:  Uskon, että tätä tulee ostettua myös jatkossa.
    Mistä: Palaverista löytyi
    Olutopas.info pisteeni:  40/50
    Kolme sanaa: Karamellinen, Hedelmäinen, Mausteinen
    SavuHatsun tuomio: Nyt aletaan olla oikeassa osoitteessa. Karhumiehen luostari-illasta muistan että omaksi suosikiksi nousi La Trappe Dubbel jota onkin tullut hankittua ko. eventin jälkeen useampi pullo. Nyt oli lasissa tavaraa joka oli yhtä hyvää kuin dubbel mutta parempaa, potenssiin kaksi! Juoma tuli lasiin suoraan jääkaapista joka vähän tappoi parasta makua mutta siitä huolimatta oli selvää että nyt liikutaan olusien aatelissa. Paksu, tummanpuhuva olut hupeni huolestuttavan nopeasti lasissa. Syynä tähän äärimäisen hieno maku, tuhdista hiivaisuudesta huolimatta. Loitava tuote jonka soisi olevan tavalllisen kansalaisen jokapäiväisesti saatavassa muodossa eli alkon hyllyllä. Mutta ei.. täytynee siis nauttia tätä vain silloin kun sitä on saatavilla ravintolassa, eli tulevaisuudessa kotikaupungissani erittäin harvoin, valitettavasti.

    Rochefort 10
    Yleistä: Rochefort 10 komeilee omalla Top5 –listalla sijalla neljä ja on ainut syy miksi ylipäätään lähden Joensuussa käymään kapakassa. Tätä olutta, kun ei voi vaan hehkuttaa liikaa. Olen arvioinut tämän R10n jo aikaisemminkin, joten tästä löytyy edellinen arvioni ja alla uusimman maisteluni tuntemuksia.
    Tyyli: Quadrupel
    Voltit:  11,3 %
    Ulkonäkö: Tumman ruskea beigellä hyvin kestävällä vaahdolla päällystetty olut.
    Tuoksu: Monipuolisella tuoksumaailmalla on tätä olutta hemmoteltu. Suuret määrät erilaisia mausteita ja yrttejä ovat saaneet kaverikseen kypsiä tummia hedelmiä, lakritsaa ja reilusti mallasta.
    Maku: Maku hakee kyllä vertaistaan. Maultaan monipuolisimpia oluita mitä olen ikinä maistanut. Tuoksun piirteet ovat myös maussa selvästi mukana ja makeutta myös mukavasti mukana.
    Tuomio: Ehdottomasti paras Trappisti ja yksi parhaista oluista mitä olen juonut. Aivan mahtava nautiskeluolut.
    Ostanko jatkossa: Mikään ei ole niin varmaa, kun että tätä pitää saada lisää.
    Mistä: Palaverista
    Olutopas.info pisteeni: 44/50 (aikaisemmin antamani pisteet)
    Kolme sanaa: Yksi maailman parhaista
    SavuHatsun tuomio: Ja sokerina pohjalla... Omasta mielestäni maailman toiseksi parasta olutta. Nämä otettiin lasiin samaan aikaan kuin LTQ:n ja olivat siinä sivussa tasoittumassa ensimmäisen lasillisen ajan ja se kannatti. Olut oli nautittaessa lämmennyt sen muutaman asteen jääkaappikylmästä ja oli todella sopivassa tilassa nautittaessa. Paksu vaahtohattu oli vieläkin oluen päällä kun lasi otettiin käsittelyyn vaikka aikaa oli jo kulunut, erittäin tumma, samea väri ja imelä tuoksu siivittivät tämän makunautinnon illan kruunuksi. Voimakkuudestaan huolimatta erittäin pehmeä nautiskeluolut.

    Jaskan mielipide Palaverista: Joensuun paras olutravintola. Erittäin harmillista, että toiminta loppuu tässä lähiviikkojen aikana, koska nämä muut eivät nykyisellä valikoimallaan ole korvaamassa Palaverin jättämää aukkoa. Pitää varmaan lopettaa kokonaan kapakassa käynti eli keskimäärin kahdesti vuoteen, kun tulee käytyä, niin pitää nekin säästää sitten Helsinkiin tai johonkin muuhun kaupunkiin missä olutkulttuuri kukoistaa aivan eri tasolla. Tällä menolla Joensuun olutkulttuuri on sitä toimintaa mikä löytyy esimerkiksi Suvantosillan alta.

    SavuHatsun mielipide Palaverista: Kaupungin paras mesta mitä olusiin tulee. Ei tästä voi eikä kannata sen suurempaa analyysiä tehdä koska paikka raiskataan opiskelija maailmaksi tiettävästi pikapuoliin. Harmi sinänsä, koska noita nuoriso safareita on täällä jo ihan tarpeeksi. Oli kiva käydä paikassa missä ei tarvinnut heti alkuillasta huutaa kaverille joka istui noin 10 senttimetrin päässä, asia mitä en tule koskaan ymmärtämään näissä vitun kiklin marliineissa, pii popeissa ja muissa teinihelveteissä. Parhaana muistona jäi mieleen tästä paikasta itse itselleni kehittämä talvinen perinne mennä after ski oluselle Palaveriin laskureissun jälkeen. Ensi talvena tämäkin on jo historiaa ja todnäk tyydyn korkkaamaan olueni kotona.

    Sitten alkoikin olla Joensuun ”olutkulttuuri” koettu ja oli aika ryömiä grillin kautta unten maille.

    Tässä vielä loppuyhteenveto Joensuun tilanteesta olutharrastajan näkökulmasta:

    Palaverin poistuessa nyt toukokuun lopulla tulee se tekemään suuren reiän muutenkin melkein kuolleeseen olutkulttuuriin kaupungissa. Jäljellä jäävistä ravintoloista ei nykyisellä valikoimalla ole täyttämään Palaverin jättämää aukkoa. Karaoke Laila ei valikoimallaan erottunut tavallisesta räkälästä juurikaan, joten siitä ei viitsi enempää edes puhua. Glorialla olisi mahdollisuudet nousta muutamalla täsmäostolla asteen, jopa pari korkeammalle ja täyttää Palaverin jättämää aukkoa. Nykyisessä valikoimassa on potentiaalia, kunhan siihen tulisi mukaan muutama loistava olut esimerkiksi Rochefortin kolmikko, joitain Barley Winejä ja Imperial Stoutteja. Glorialla onkin hienot mahdollisuudet, kunhan vaan tajuavat sen käyttää. Muilla Joensuun olutpaikoista ei ole minkäänlaista mahdollisuutta nousta täyttämään Palaverin saappaita tai sitten pitäisi oikeasti laittaa juomavalikoima täysin uusiksi. Aika näyttää, että tuleeko jatkossa Joensuun olutkulttuuri löytymään ainoastaan Suvantosillan alla majailevien alanmiesten hartioilla. Loppuun vielä SavuHatsun kommentti Palaverin lopettamisesta: ”Lyhyesti ja ytimekkäästi, toivottavasti joku polttaa sen vitun opiskelijamaailman.”