torstai 27. kesäkuuta 2013

Jaska reissussa: Kesäloma 2013 osa2

Edellisessä osassa kävin läpi kaksi ensimmäistä lomapäivääni ja tässä jatkan siitä minne viime osasta jäätiin. On aika lähteä risteilemään kohti Tukholmaa Viking Linen Gabriellalla. Reissu ei ole mikään täysipainoinen olutkulttuuriin tutustumisreissu, koska mukana oli mm. oma perhe, kaksi kummilasta äitinsä kanssa ym…

Huom. Olen pyrkinyt tässä jutussa hinnoittelemaan oluet, että saatte suurin piirtein käsityksen minkälaiset hinnat on laivalla ja Ruotsin puolella.

16.6.2013

Laivalla tietenkin ensimmäinen homma oli katsoa Tax Free –kuvasto kannesta kanteen ja yrittää löytää jotain mielenkiintoista. No eipä löytynyt, enkä ollut juurikaan pettynyt, kun en oikeastaan odottanut löytäväni mitään mielenkiintoista. Siirryin kuitenkin tähän kyseiseen putiikkiin ja mukaan lähti kasa keskinkertaisia, jopa huonoja oluita:
  • 6 x Krusovice Imperial (hinta: 7,30 €/sixpäkki 0,5 litran tölkkiä)
  • 2 x Murphy’s Irish Stout (hinta: 1,55 €/0,5 litran tölkki)
  • 1 x Affligem Blond (hinta: 1,57 €/0,33 litran pullo)
Ekaan iltaan hävitin näistä pari tölkkiä. En voi sanoa, että join ne laivassa, niin sanotaan, että jonnekkin hävisi. Samalla näitä hävittäessä lueskelin kännykkääni ladattua Viinilehden liitteenä tulevaa Oluelle –lehteä, joissa oli oikein mainioita artikkeleja ja lukuisia olutarvioita. Lehden jälkeen otinkin hieman omaa aikaa ja siirryin laivan pubin puolelle käymään läpi olutvalikoimaa. Olin aikaisemmin päivällä käynyt ottamassa valokuvan listasta, jossa oli hinnasto kotiin ostettavista oluista. Listallakaan ei juurikaan suuria tajunnan räjäyttäjiä ollut, mutta ajattelin parit testata, että selviää onko mitään kotiin viemisiä tältä reissulta. Menin baaritiskiä nojailemaan ja tarkkailemaan olutvalikoimaa. Ensimmäisenä otinkin pullollisen:

Lagunitas India Pale Ale:

Hinta: 4,5 €/pullo
Tuoksu: Hedelmällinen ja puumainen.
Maku: Maku oli miedosti hedelmällinen, kuivan puumainen, katkeroinen. Mukana greippistä ja havupuista humalointia.
Tuomio: Melko perus IPA, joka tuntui, että oli parhaat päivänsä nähnyt.
Huomio: Etiketissä oli lausumisohje: Say… ”LAh-goo-KNEE-tuss”.

Istahdin tämän IPAn kanssa pöytään ja samaan aikaan pöytääni kohti pamahti kirkas spottivalo päälle ja hetken ajan tämä olutblogisti oli koko pubin valokeilassa. Ajattelin, että tässäkö oli se hetkeni parrasvaloissa, mutta noin viiden sekunnin jälkeen valokeila kääntyi vieressäni kitaraa virittäneeseen trubaduuriin. No ehkä hetkeni vielä joskus tulee – ajattelin, kun samalla soittaja alkoi vetää CCR:n ”Have you ever seen the rainia”. Samalla juodessani oluttani kaventui listani alkuperäisestä viidestä vaihtoehdosta kahteen eli kotiini lähtisi, joko sixpäkki Duvelia tai Harviestounin Old Engine Oilia. Viimeisimmästä Duvelin maistelusta olikin kulunut melko vähän aikaa, joten kävin hakemassa Anchorin Steam Beerin (hinta: 4,5 €/0,36 pullo) ja samalla otin vielä pullollisen Old Engine Oilia hieman lämpenemään.

Anchor Steam Beerin muistelin olevan parempi mitä se oli, joten pieni pettymys. Melko keskinkertainen ja Anchorin oluista ehdottomasti huonoin maistelemani. Seuraavaksi luvassa olikin hieman lämmennyt:

Harviestoun Old Engine Oil:
Hinta: 4,5 €/0,33 pullo
Tuoksu: Tuoksultaan vanha moottoriöljy oli voimakkaalla paahteisuudella, lakulla, kahvilla ja suklaalla höystetty olut.
Maku: Yllä mainitut tuoksun elementit vahvistuvat maussa.
Tuomio: Oikein maistuva nautiskeluolut ja kannatti antaa hieman lämmetä, koska maun elementit vahvistuivat huomattavasti. Ei tämä kuitenkaan mitenkään erityinen ollut eli melko perussetti.
Olutopas.info pisteeni: 34/50

Kun Old Engine Oil oli tuhottu, niin päätös oli selkeä. Nokka kohti tiskiä, 12 euroa baarimikolle näppiin ja iloisena paikalta pois kuusi Duvelia rikkaampana. Ajattelin vielä käppäillä pikaisesti Discomeiningin ohi ja siellä huomasinkin appiukkoni, joka kuului ryhmäämme. Hänen kanssaan siirryimme vielä takaisin pubin puolelle, koska hänen toiveenaan oli saada maistaa jotain ”erikoisolutta”. Appiukkoni on perinteinen Karhumies, joten mielenkiinnolla tilasin pari putelia Duvelia (4,5€/0,33 pullo). Baarimikko kaatoi oluet jättäen hiivan erilliseen snapsilasiin. Pisteet tästä kyseiselle herralle. Siirryimme pöydän ääreen ja aloitimme siemailemaan kyseistä herkkua. Itse tykkäsin ja appiukkoni myös, joten sopiva päätös illalle.

17.6.2013

Aamu alkoikin aamupalalla jossa tuli tankattua oikein kunnolla alkavaa Tukholman reissua varten. Suunnitelmana itselläni oli päästä shoppailemaan Systembolagetin loisteliaaseen valikoimaan ja mikäs siinä matkaa tehdessä, kun osaan varmaan sen kymmenkunta sanaa Ruotsia. Tämä jätkä ois eksynyt satamasta suoraan Venäjälle jos olisin lähtenyt omin päin suunnistamaan. Onneksi joukossamme oli lähes kymmenen vuotta Ruotsissa asustellut henkilö. Ensiksi puuhailtiin paljon muuta oluesta poikkeavaa, mutta niistä ei sen enempää, kun olutblogin puolella ollaan, niin nokka kohti Systembolagetia. Ensimmäinen puulaaketti, johon menimme oli nimeltään Klarabergsgatan. Tämä kyseinen putiikki oli oluiden osalta melko Vaalea Lager painotteinen, joten visiitti jäi melko lyhyeksi ja kohti toista Systemia. En ollut aikaisemmin tarkemmin selvittänyt näiden eri liikkeiden olutvalikoimia, joten aika säkällä tuli säntäiltyä. Onneksi ”oppaani” kysyi Passagenin Systembolagetista, että missä sijaitsee lähellä paremmalla olutvalikoimalla varustettu liike. Saavuimme muutaman minuutin patikoinnin jälkeen putiikkiin nimeltä Passagen. Tässä kyseisessä alkoholiputiikissa valikoima oli reilusti parempi. Olin aikaisemmin suunnitellut pientä listaa oluista, joita tulisin ostamaan ja tässä alla oli alkuperäinen listani, joka oli tarkoituksella ruotsalaispainotteinen, koska vaikka Ruotsi on naapurimaamme, niin itse ruotsalaisiaoluita olen loppujen lopuksi päässyt harvoin maistamaan. Suluissa näkyy mitä kyseisen kohdalla tapahtui. ”Tulkkini” avustuksella kysyimme kaikki nämä oluet myyjältä, joten siinä säästimme aikaa, koska alkoi olla kiire laivaan.

Ostoslistani:
  1. Omnipollo Nebuchadnezzar (Ei löytynyt hyllystä, mutta saisi tilaamalla)
  2. Dugges Idjit! (Ei löytynyt hyllystä, mutta saisi tilaamalla)
  3. Slottskällans Imperial Stout (Löytyi hyllystä ja pari pulloa lähti mukaan hintaan n. 3,34 € kpl)
  4. Oppigårds Thurbo Double IPA (Ei löytynyt hyllystä, mutta saisi tilaamalla)
  5. Oppigårds Amarillo (Löytyi hyllystä ja pullollinen lähti mukaan hintaan n. 2,25 €)
  6. Mohawk Whiteout (Unohdin kiireessä kysyä)
  7. Monks Café Blend no.1 Uniqum (Löytyi hyllystä ja pullollinen lähti mukaan hintaan n. 6,31 €)
  8. Nynäshamns Bötet Barley Wine (Unohdin kiireessä tämänkin kysyä)
  9. Brewdog Dog A (En kysynyt, mutta en kyllä löytänytkään)
  10. Brewdog Hardcore IPA (Löytyi hyllystä ja lähti mukaan hintaan n. 3,42 €)
Tämän lisäksi ostin vielä seuraavat oluet mukaani:
  • BrewDog Tokyo* (hinta: n. 10 €)
  • BrewDog Rip Tide (hinta: n. 3,15 €)
  • Sierra Nevada Torpedo IPA (hinta: n. 3 €)
Eli kokonaisuudessaan ostin kahdeksan pulloa olutta Systembolagetista hintaan n. 35 €. Ei mahtaisi Suomen Alkosta lähteä tuohon hintaan viisi pulloa Imperial Stoutia, yksi APA, yksi IPA ja yksi DIPA. No ensinnäkin noita Imperial Stouteja ei oikein löydy Alkon valikoimasta.
Systembolagetin ostokset

Yhteenvetona Systembolaget:
Kannattaa selvittää missä sijaitsee sellainen liike, joka vastaa omia tarpeitaan. Itse koin, että kun laatii selkeän ostoslistan, niin on hyvä pohja lähteä shoppailemaan oluita. Jos liikut pelkästään repun kanssa, niin kuin minä tein. Kannattaa tehdä ostoslista ja päättää ostettavien pullojen määrä. Muuten on kusessa, kun huomaa, että on ostanut enemmän kuin jaksaa kantaa. Valikoimaltaan nämä ”Ruotsin Alkot” ovat aivan eri luokkaa, kuin oma monopolimarkettimme, niin näihin kannattaa varata paljon aikaa, että saa rauhassa tutustua ja hypistellä puteleita. Itse jouduin lähes juoksemaan liikkeen läpi, niin se jäi harmittamaan erittäin paljon.

Laivan ostokset
Saavuttua laivaan vein löytöni hyttiin ja olikin aika siirtyä buffettiin vetämään vatsan täydeltä
erilaisia pöperöitä. Muistelin, että joskus nuorempana (huom. täysikäisenä) tuli buffetissa kiskottua sitä samaista nelos Lapin Kultaa litratolkulla. Tällä kertaa ruokajuomana menikin punaviini, joka oli ihan ok. Hieman maistelin valkoista, mutta se ei natsannut minkään ruoan kanssa. Yksi lasillinen nelos lapparia meni alas ja ruokajuomana upposi ilman irvistelyjä ja suoritti tehtävänsä. Illemmalla tulikin seurattua hytin telkkarista Confederations Cupin peliä Tahitin ja Nigerian välillä ja samalla hävisi jonnekkin erittäin huono Vahva Belgityylinen Ale nimeltä Affligem Blond. Sitten olikin aika käydä hyvästelemässä laivan pubi ja otinkin appiukon mukaan tälle reissulle. Otin pullollisen Sotholmen Stoutia (6,50 €/0,5 pullo) joka oli itselläni toista kertaa maistelussa. Oikein toimiva maitokauppavahvuinen Stout. Illan ja koko laiva reissun viimeisenä otin ison mukillisen Weihenstephaner Hefeweissbieriä (6 €/pint tuoppi) ja sen jälkeen eikun unille, että pystyi heräämään kotimaassaan. Vielä ennen hyttiin ryntäämistä hetken mielijohteesta ostin vielä sixpäkin Chimayn Blueta jolle hintaa kertyi 12,60 €.

Seuraavassa jaksossa onkin sitten luvassa kaksi olutpanimovierailua...

huom. Alkuperäisessä jutussa olin sotkenut Systembolagetit keskenään, mutta asia korjattu  27.6.2013 klo. 11:50.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Jaska reissussa: Kesäloma 2013 osa1

Ruotsin risteily, Systembolaget, kotiolutta, Gallows Bird, kolme panimovierailua ja paljon muuta. Näistä on Jaskan ensimmäinen lomaviikko tehty. Itse tykkään paljon lukea olutblogeista reissuraportteja, joten pitihän se meikäläisenkin kirjoittaa oma matkaraportti. En käynyt Tukholmaa kauempana kalassa, mutta paljon silti ehti tapahtua. Lähdetäänpäs käymään läpi loman ensimmäiset kaksi päivää…

2 x 4000 litran tankkia

14.6.2013

Jaskan kesäloma vuodelle 2013 pyörähti käyntiin perinteisesti vesisateessa ja ensimmäisenä hommana olikin siirtyä Joensuusta Espooseen viettämään kesälomaa. Kaatosateessa autolla ajaminen katkesi mukavasti, kun Mäntsälässä pyörähdin Rekolan Panimolla vierailulla Malty-Jarin kutsusta. Jari otti vastaan kiireidensä lomassa. Siinä sitten hieman rupateltiin oluesta ja Jari esitteli panimon tilat ja laitteet. Hän esitteli kuinka pullotuskone toimii silloin kun se toimii ja myös kertoi muutamia esimerkkejä, kun ei ole toiminutt. Välillä on lähtenyt pullonpohja eri suuntaan muun tavaran kanssa, mutta tekevälle sattuu ja jos et mitään tee, niin eipähän satu. Siellä olikin juuri tekeytymässä juomia Helsingin Suuret Oluet Pienet Panimot – festivaaleille. Jari esitteli minulle tuliterät 4000 litran tankit ja kertoi samalla kollobaraatio oluesta, joka oli Rekolan Panimon ja jyväskyläläisen Panimoyhtiö Hiisin yhteistyöntulos nimeltään Kaksi Kotia. Kyseinen olut on 6,3 prosenttinen Belgi-IPA, joka on maustettu miedosti tyrnillä.
Malty-Jari ja Jaska

Lisätietoa oluesta: Smetana.fi - Kollaboraatiokeitto: Rekola ja Hiisi
ja Rekolan Panimon sivut

Sainkin pari pulloa maisteluun tätä tyrnillä maustettua Belgi-IPAa, joka tulikin illalla todettua oikein mainioksi ja erikoiseksi olueksi. Tyrni antoi jälkimakuun mukavaa kirpeyttä. Tarkempaa arviota laittelen lähiaikoina, kunhan toisen pullon käyn läpi hieman tarkemmin. Arvio tulee samassa yhteydessä, kun panimo artikkeli ja arviot muistakin oluista. Samalla maisteluun sain vielä kolmisen pulloa tuoretta Amerikan Serkkua, joka oli minulla näistä Rekolan Panimon oluista maistamatta. Antoisan juttutuokion jälkeen olikin aika taittaa viimeiset kilometrit kohti Espoon Leppävaaraa. Tavarat pihalle autosta ja autoparkkiin. Kello oli vajaat yhdeksän, joten pieni reissu vielä Sellon K-Citymarkettiin käymään läpi olutvalikoima. Nopealla silmäilyllä mukaan lähti:
Sellon Cittarin löydöt
  • BrewDog Fake Lager
  • Huvila Pale Ale
  • Mikkeller Drink’in the Sun 12 (Oli tyytyminen tähän viime vuotiseen, kun ei löytynyt tämän vuoden versiota)
  • Nøgne Ø Global Pale Ale
Näistä ainoastaan Huvila Pale Ale oli ainut aikaisemmin maisteltu ja illalla tämä Huvila Pale Ale upposikin kurkusta alas melko hyvin.

15.6.2013

Lauantain aktiviteetiksi olinkin sitten suunnittelut hypätä pyörän selkään, napata repun täyteen tyhjiä olutpulloja ja lähteä iltalenkille. Ja näinhän minä teinkin. 17 patenttikorkillista olutpulloa matkaan ja ystävän pyörällä polkemaan Leppävaarasta kohti Niittykumpua, jossa ne oli tarkoitus luovuttaa yhdelle kotiolutharrastajalle nimeltä Juho. Matka taittui rattoisasti ja ketjua riitti, kunnes hieman ennen Barona Areenaa yhdessä alamäessä etukumi päästi ilmat kertalaakista pihalle ja meinasi heittää tämän pullolähetin tangon yli. Mukava olisi ollut viedä repullinen lasinsiruja mukanaan. Eikun pyörää taluttamaan ja tämän lisäksi Baronan kohdalla vielä ylimääräisen kävelylenkin tuotti lukuisat rakennustyömaat. Olen nimittäin maailman surkein suunnistamaan, niin menin täysin kännykän navigaattorin varassa, vaikka reitti ei ollutkaan edes hankala. Sitten saavuin perille ja pääsin antamaan pullot niiden uudelle omistajalleen. Siinä sitten rupattelimme kaikesta olueeseen liittyvästä ja maistelimme hänen valmistamiaan oluita. Oluet olivat erittäin maistuvia ja niiden valmistuksen taustalla oikein mielenkiintoisia tarinoita. Juho kertoi suurimmaksi syykseen tämän harrastuksen aloitukselle, ettei Suomesta oikein saa hyviä India Pale Aleja. Maistelimme kolmea erilaista IPAa ja voinkin sanoa, että kyllä harrastuksen aloittaminen on kannattanut, kun ainakin itselleni ne maistuivat erittäin mainiosti. Sainkin mukaani vielä neljä putelia, joista kirjoittelen arviot, kunhan olen ne maistellut. Espoossa käyminen ilman visiittiä Gallows Birdiin on lähes rikollista, joten siirsimme olutkeskustelumme vähän matkan päähän Gallowsin tiloihin, jossa ensimmäisenä oluena otinkin pullollisen:

Great Divide Hercules DIPA:
Tuoksu: Makea karamellimaltainen ja hedelmällinen.
Maku: Makean hedelmällinen Double IPA.
Tuomio: Oikein hyvä DIPA, mutta lukuisia parempiakin on tullut maistettua.
Olutopas.info pisteeni: 38/50

Toisena oluena maisteluun pääsi pitkään omalla Top5 Wanted –listallani majaillut:

Great Divide Yeti Imperial Stout:
Tuoksu: Voimakkaan paahteinen, lakritsinen ja kahvinen tuoksu. Erittäin hyvän tuoksuinen.
Maku: Tuoksun elementit myös vahvasti esillä maussa ja erittäin voimakas humalointi. Lisäksi pientä yrttisyyttä.
Tuomio: Tavallaan pettymys, koska odotin tämän räjäyttävän tajuntani. Siltikin loistava Imperial Stout, mutta häviää mm. Plevnan Siperialle ja Nøgne Ø Imperial Stoutille.
Olutopas.info pisteeni: 40/50

Sitten olikin aika ottaa vielä yhdet tuopilliset ja tumman paahteisen jälkeen kesäinen janojuoma olikin oikea valinta ennen noin kahdeksan kilometrin pyöräntalutusreissua. Hanasta tuoppiin kaatui Malmgård Proto #2. Tämä Proto kakkonen oli mainio vehnäolut ja oikein toimiva janojuoma. Eikun Proto naamaan ja taluttamaan pyörää kohti Leppävaaraa. Suoraan sanottuna vitutti taluttaa puolitoista tuntia polkupyörää ja koko ajan mahdoton jano. Olisihan mulla ollut neljä pullollista repussa, mutta ei oikein raaskinut niitä siihen tilanteeseen tuhlata. Alkumatkasta vielä näin ABC-huoltoaseman ja renkaantäyttöpisteen, mutta paskanmarjat se ei ollut toiminnassa. Loppujen lopuksi pääsin perille ja eikun nukkumaan kohti uusia seikkailuja.

Tässä olikin hieman tapahtumia parilta ensimmäiseltä lomapäivältä. Seuraavassa osassa mm. Ruotsin risteily, shoppailua Systembolagetissa ja viimeiseen osaan olen säästänyt pari olutpanimovierailua. Pysykää kanavalla!

Huom. Juttua muokattu, kun minä hölmö laitoin vahingossa Rekolan Panimon tankkien kooksi 1000 litraa, vaikka oikea koko olikin 4000 litraa. Malty-Jarille kiitokset, kun huomasit näppäilyvirheeni.
terv. Jaska

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Vakka-Suomen Panimon oluiden yhteenveto



VASPin paras alle 4,7%
Olen tässä reilun parin viikon aikana päässyt erittäin hyvin tutustumaan Vakka-Suomen Panimon olutvalikoimaan ja siitä kiitos Panimomestari Jani Vilppaalle ja koko Vakka-Suomen Panimolle. Suurin osa VASPin tuotannosta oli minulle entuudestaankin tuttua, mutta muutamia uusia tuttavuuksia ja vanhoja tuttuja tuli matkan varrella maisteluun. Aikaisemminkin olen jo moneen otteeseen todennut VASPin yli 4,7 prosenttiset oluet loistaviksi ja, että maitokauppavahvuiset eivät yllä lähellekään niiden tasolle. Näiden maisteluiden aikana löytyi pari sellaista itselleni uutta maitokauppavahvuista olutta, jotka olivat oikein hyviä. Kyseiset oluet olivat Ruokapuoti Lumon Nokkospils ja Vakka-Suomen Puijo III. Ainoa miinus näissä on se, etteivät ne ole valtakunnallisessa jakelussa, vaan pienemmillä alueilla. Näiden maisteluiden aikana pääsin pitkästä aikaa käsiksi kahteen sellaiseen, jotka entuudestaan tuttuja ja loistavaksi havaittuja. Nämä oluet olivat Prykmestar LuomuPils ja Prykmestar Savu. Näidenkin kohdalla tapahtuu juuri, niin kuin lukuisten loistavien oluiden kohdalle tässä maassa, ettei niistä pääse monet nauttimaan. Maitokaupan älytön raja, kun on 4,7 % ja näissä oluissa on 5,2 % ja 5,5 %, niin eipä niitä markettien hyllyistä löydy.

Seuraavaksi laitan kaikki maistamani Vakka-Suomen Panimon oluet parhaimmuusjärjestykseen ja sulkuihin olen pistänyt vielä antamani pisteet (asteikko 5-50). Olutta klikkaamalla pääsee vielä tarkemman arvion kimppuun.

  1. Vakka-Suomen Prykmestar Savukataja (43)
  2. Vakka-Suomen Prykmestar Double IPA (41)
  3. Vakka-Suomen Prykmestar Wehnäbock (40)
  4. Vakka-Suomen Prykmestar LuomuPils (39)
  5. Vakka-Suomen Prykmestar Schwarzbock (36)
  6. Vakka-Suomen Prykmestar Savu (35)
  7. Ruokapuoti Lumon Nokkospils (34)
  8. Vakka-Suomen Prykmestar Schwarz (34)
  9. Vakka-Suomen Puijo III (33)
  10. Vakka-Suomen Prykmestar Vehnä (32)
  11. Vakka-Suomen Hovikelpoinen Juhlaolut (28)
  12. Vakka-Suomen Prykmestar (Hereford) Pils (27)
  13. Vakka-Suomen Saariston Olut (27)
  14. Vakka-Suomen Prykmestar Pale Ale (26)
VASPin paras yli 4,7%
Näiden 14. VASPin oluen lisäksi olen maistanut Prykmestar Hunajabockia, Prykmestar Jouluolutta ja Prykmestar Pääsiäisolutta ja kesäistä Prykmestar Suvi -olutta. Eli kokonaissaldona 18 erilaista VASPin olutta.

Yhteenvetona voisikin sanoa, että tuo lista kertoo melko lailla, että yli 4,7 prosenttiset ovat VASPin parhaimmistoa. Kuusi ensimmäistä ovat yli tämän maagisen maitokaupparajan.

Paras yli 4,7 %: Prykmestar Savukataja
Paras alle 4,7 %: Ruokapuoti Lumon Nokkospils

Nämä maistelut olen tehnyt rehellisesti, eikä näihin ole vaikuttanut millään tavalla se, että pullot olen panimolta saanut.

Seuraavana juttuna luvassa onkin sitten matkaraporttia Etelä-Suomen reissulta. Raportti tulee sisältämään mm. Kolme panimovierailua, Ruotsin risteilyn, kotiolutta ja Gallows Birdin reissun, joten paljon pitkää raporttia luvassa.

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Vakka-Suomen Saariston olut

Vakka-Suomen Saariston olut

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Tämä maistelussa ollut Tumma Lager oli Vakka-Suomen Panimon valmistama olut, jonka tilaajana oli Skärgårdsmak. Skärgårdssmak on saariston yrittäjien perustama osakeyhtiö.

Suora lainaus suoraan etiketistä:
Skärgårdssmak – Saaristonmaku Valkoinen aalto opastaa saariston parhaan tarjonnan luo.

Skärgårdssmaks vita våg är en vägvisare till det bästa skärgården har att erbjuda.

Panimo: Vakka-Suomen Panimo

Tyyli: Tumma Lager

Voltit: 4,5 %

Ulkonäkö: Kaunis tumma olut, jonka päällä reiluhko valkoinen vaahto. Tumman ruskea olut, jossa hieman punertavuutta.

Tuoksu: Tuoksussa ruohoista humalointia ja paahteisuutta. Mieto.

Maku: Maultaan kevyen paahteinen, makea ja leipämäinen. Ruohoista humalointia.

Tuomio: Ihan ok Tumma Lager. Tää voisi toimia ruokajuomana oikein hyvin, mutta itse en juurikaan välitä näistä tummista laakereista. Ei herätä juurikaan tunteita mihinkään suuntaan.

Ostanko jatkossa: Ei tule ostettua.

Mistä: Näitä saa ainakin Valkoisen linjan yrittäjiltä eli Saariston ravintoloista. Maistelussa ollut pullo tuli panimolta. Saa myös Vakka-Suomen Panimon myymälästä.

Olutopas.info pisteeni: 27/50

Kolme sanaa: Perus Tumma Lager

Ps. Seuraavaksi tulen julkaisemaan yhteenvedon näistä Vakka-Suomen Panimon oluista ja tulen listaamaan ne parhaimmuusjärjestykseen.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Vakka-Suomen Hovikelpoinen Juhlaolut



Vakka-Suomen Hovikelpoinen Juhlaolut


Yleistä: Tämä maistelussa ollut Hovikelpoinen Juhlaolut on tämän kevään uutuuksia ja sen on valmistanut Vakka-Suomen Panimo turkulaisten K-supermarket kauppiaiden pyynnöstä. Kyseinen olut on luomutuote, joka ei kuitenkaan ole panimolta saamani tiedon mukaan mikään vedellä lantrattu LuomuPils. LuomuPils on 5,2 prosenttista ja panimolta kertoivat, etteivät sitä rupea laimentelemaan maitokauppamuottiin sopivaksi. 

Suora lainaus suoraan etiketistä:
Luomua
Juhlavuoden kunniaksi Turun alueen K-supermarket kauppiaat tuovat markkinoille Hovikelpoisen Juhlaoluen. Vaalea luomu täysmallasolut on reilusti humaloitu raikas nautinto.

450 vuotta sitten vietettiin Katariina Jagellonican ja Juhana Herttuan renessanssihovissa Turun Linnassa sellaisia linnanjuhlia, joita ei tässä maassa ollut aikaisemmin nähty. Olutta juotiin ja Katariinan ansiosta hyvää ruokaa opittiin syömään haarukalla aikaisemmin kuin Englannin hovissa.

Panimo: Vakka-Suomen Panimo

Tyyli: Jos en paljoa väärin veikkaa, niin Pilssiä tää on!?!

Voltit: 4,5 %

Ulkonäkö: Nelisenttinen vaahto, joka kestää noin pari minuuttia jättäen puolen sentin vaahdon oluen päälle. Väriltään tämä on kullankeltainen.

Tuoksu: Tuoksussa ruohoista raikasta humalointia ja mallasta.

Maku: Maultaan hieman makean maltainen, sopivasti humaloitu ja ruohoinen.

Tuomio: Ihan juotava peruspilssi ja en oikein löydä eroa tämän ja Prykmestar Pilsin välillä. Helposti juotava olut. Tää pitäs ottaa Prykmestar Pilsin ja Puijon kanssa rinnakkaisvertailuun, niin sais paremmin erot selville.

Ostanko jatkossa: En usko, että tulee ostettua.

Mistä: Saatavuus on valikoidut Turun alueen K-Supermarketit. Tämä arvioinnissa oleva pullo on saatu panimolta.

Olutopas.info pisteeni: 28/50 (Yksi piste enemmän kuin Prykmestar Pils ja se tulee Luomusta)

Kolme sanaa: Turusta löytyvä peruspils

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Vakka-Suomen Prykmestar Schwarz

Vakka-Suomen Prykmestar Schwarz

Olutopas.info - Arvio

Yleistä: Olenkin joskus maininnut, että tämä Prykmestar Schwarz on näistä maitokaupan puolelta löytyvistä Vakka-Suomen Panimon oluista se kaikkein paras ja tätä tulee ostettua niistä ylivoimaisesti eniten. Tyyliltään tämä olut on Schwarzbier (musta olut) eli saksalainen tumma pohjahiivaolut. schwarzbierit ovat mustia Lageroluita, joissa on enemmän paahdettua mallasta ja näissä on Stout ja Portterimaisia vivahteita.

Suora lainaus suoraan etiketistä:
Prykmestar Schwarz on nimensä mukaisesti lähes musta, pohjahiivakäymisellä valmistettu lager eli schwarzbier, jonka juuret johtavat itäiseen Saksaan.

Sen valmistuksessa on käytetty kolmea eri mallasta ja Magnum- humalaa. Yli 200 asteen lämpötilassa paahdetut erikoismaltaat tuovat olueen värin lisäksi paahteisen, lähes savuisen tuoksun ja kuivan lakritsaisen maun.

Panimo: Vakka-Suomen Panimo

Tyyli:
Schwarzbier

Voltit: 4,5 %

Ulkonäkö: Väri tällä oluella on aivan pikimusta ja päälle syntyy reilu kuohkea vaahto. Kolmisen minuuttia vaahto viihtyy oluen päällä jättäen jälkeensä sentin mittaisen vaahtosuojan oluen pinnalle.

Tuoksu: Tuoksussa voimakkaampana on paahteinen mallas. Mukana on myös reilusti lakritsia. Taustalla tulee myös mukavasti suklaa ja kahvi.

Maku: Maultaan erittäin paahteinen, suklainen, lakritsainen ja kahvinen. Paahteisuus jää vellomaan kitalakeen.

Tuomio: Ruokapuoti Lumon Nokkospilsin jälkeen toiseksi paras maitokauppavahvuinen VASPin olut ja paras laajemmalla jakelulla oleva. Paahteisuus on juuri sopiva ja tämä on jollain tavalla mukavan virkistävä olut. Kevyt, mutta ei huonolla tavalla. Oikein onnistunut olut.

Ostanko jatkossa: Tätä pitää ostaa myös tulevaisuudessa.

Mistä: Löytyy maitokaupoista aika hyvällä prosentilla. Tämä arvioinnissa oleva pullo on saatu panimolta.

Olutopas.info pisteeni: 34/50

Kolme sanaa: Virkistävä musta olut

torstai 13. kesäkuuta 2013

Vakka-Suomen Puijo III

Vakka-Suomen Puijo III

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Muutaman viikon takainen reissu entiseen kotikaupunkiini Kuopioon tuotti hedelmää. Löysin Kolmisopin Citymarketista juuri sitä mitä lähdinkin etsimään eli Vakka-Suomen Panimon valmistamaa Puijo olutta. Ensimmäinen Puijo-olut tuli markkinoille jo vuonna 1932 kieltolain päättymisen jälkeen. Pikkusen reilu 30 vuotta myöhemmin vuonna 1963 oluen nimi muuttui Torniksi kunnianosoituksena Puijon tornin valmistumiselle. Torni-olut tuli uudestaan markkinoille Vakka-Suomen Panimon valmistamana vuonna 2011 ja olut löytyi oluen tilanneen Ravintolamestarit Oy:n ravintoloiden valikoimasta. Viime vuonna tämä Vakka-Suomen Puijo III ryntäsi markkinoille ja se tuli saataville myös Kuopiolaisiin maitokauppoihin, kun tuo aikaisempi Torni sisälsi alkomahoolia 5,0 %, niin sillä ei maitokauppojen hyllylle ollut mitään asiaa.

Suora lainaus suoraan etiketistä:
Vuonna 1932 kieltolain kumoamisen jälkeen Oy Gust. Ranin alkoi valmistaa Puijo-olutta. Ravintolamestarit Oy on tuonut Puijo-oluen takaisin janoisten huulille.

Puijo on reilusti humaloitu, pils-tyyppinen, raikas täysmallasolut, jossa vaalean oluen raikkaus, pehmeä maltaisuus ja humalan katkero ovat erittäin hyvin tasapainossa.

---------------------------------------------------------------
Ravintolamestari Oy on vuonna 1997 perustettu kuopiolainen ravintolayritys, jolla on seitsemän liiketoimintayksikköä. Näistä voisin mainita mm. Intro Baari & Grillin, jossa tuli lukuisia kertoja käytyä maistelemassa loistavia hampurilaisia oluttuopin kera. Toinen mainitsemisen arvoinen paikka oli Pannuhuone, jossa tuli lukuisat naurut otettua Stand Uppia kuunnellen ja mallasjuomia särpien.


Mennäänpäs sitten Puijon kimppuun.

Panimo: Vakka-Suomen Panimo

Tyyli: Pils

Voltit: 4,5 %

Ulkonäkö: Kirkas kultainen olut, jonka päällä melko reilu valkoinen vaahto.

Tuoksu: Tuoksultaan voimakkaammin humaloitu, kuin panimon Prykmestar Pils. Ruohoinen ja maltainen pils.

Maku: Maultaan Puijo on pehmeä ja makean maltainen. Sopivasti ruohoista humalaa, jossa mukavasti jää suuhun pieni katkeruus vellomaan. Voimainen.

Tuomio: Helposti juotava ja oikein nautinnollinen Pils, jossa sopivasti (reilusti) humalaa. Tälläisiä Pilssejä on kyllä mukava juoda, kun löytyy sitä makua. Toimii ruokajuomana erittäin hyvin esim. grillatun lohen kanssa. Humalointi tasoittaa mukavasti lohen rasvaisuutta. Uppoaa myös ilman ruokaakin ihan vaikka janojuomana. Parhaita maitokaupoista löytyviä Pilssejä, mutta Ruokapuoti Lumon Nokkospilsin erikoinen maku nostaa sen tämän Puijon edelle, mutta vain niukasti.

Ostanko jatkossa:
Tätä jos sattuu vastaan, niin voin ostaakin.

Mistä:
Kuopion reissulla löytyi Kolmisopin Citymarketista ja yhden pullon sain suoraan panimolta. Tämän lisäksi saatavilla ainakin seuraavissa kuopiolaisissa ravintoloissa: Puijon Torni, Musta Lammas ja Isä Camillo

Olutopas.info pisteeni:
33/50

Kolme sanaa: Maitokauppa Pilssien parhaimmistoa

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Vakka-Suomen Prykmestar Pils


Vakka-Suomen Prykmestar Pils

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Maistelussa oleva Prykmestar Pils on Vakka-Suomen Panimon ensimmäinen myyntiin tullut olut. Viime kesänä ostin pullollisen VASPin olutta käydessäni Etelä-Suomessa ja tässä pullossa komeili härän kuva. Kyseinen olut oli nimeltään Vakka-Suomen Hereford Pils. Kyseinen olut oli Suomen Hereford ry:n 30-vuotisen taipaleen kunniaksi myyntiin tuotu olut ja tuossa vähän aikaa sitten selvisikin, että kyseinen olut oli juuri tätä Prykmestar Pilssiä. No väliäkös sillä mitä siinä etiketissä lukee. Sisältö ratkaisee ja olisihan se hienoa, kun olisi olut omalla etiketillä. Ajatusleikkinä vaikka tällainen, että miettikää tuo meikäläisen blogin logo olutpullon kylkeen:)
Kun olette näitä juttujani lukenut, niin minkälainen voisi olla olut nimeltä Jaskan kalja? Pistäkäähän kommenttia :)

Suora lainaus suoraan etiketistä:
Yli puolen vuosisadan tauon jälkeen on uusikaupunkilainen oluenpanoperinne jälleen voimissaan. Prykmestar Pils kunnioittaa Nystads Bryggerin vanhojen panimomestareiden taitoa jalostaa viljasta nautintoa.

Saksalaistyylinen pils-olut valmistetaan puhtaasti, parhaista raaka-aineista. Pirteän puraiseva jälkimaku sekä aromikas tuoksu syntyy kotimaista ohramallasta ja saksalaista Perle-humalaa taidokkaasti yhdistäen.
Hereford Pils

No mennäänpäs sitten sen sisällön kimppuun.

Panimo: Vakka-Suomen Panimo

Tyyli: Pils

Voltit: 4,5 %

Ulkonäkö: Prykmestar Pils on väriltään kullankeltainen olut niukalla valkoisella vaahdolla.

Tuoksu: Tuoksussa Pilsille ominaista ruohoista humalaa. Maltainen ja raikas tuoksu.

Maku: Maultaan perinteikäs peruspils eli ruohoa ja mallasta. Hieman yrttinen ja pikkuisen mieto.

Tuomio: Sopivan raikas janojuoma. Peruspilssi  joka oli oikein juotava, mutta ei millään tapaa mullistanut maailmaani. Maku oli hieman mieto ja olisi ehkä hieman toivonut enemmän humalan puraisua, kun nyt se jäi sellaiseksi leikkisäksi näykkäsyksi.

Ostanko jatkossa: Tuskin tulee ostettua jatkossa, kun edullisemmallakin saa peruspilssejä.

Mistä: Prismoista ja K-Citymarketeistä ainakin aika hyvin löytyy. Tämä arvioinnissa oleva pullo on saatu panimolta.

Olutopas.info pisteeni: 27/50

Kolme sanaa: miedosti humaloitu peruspils

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Ruokapuoti Lumon Nokkospils

Ruokapuoti Lumon Nokkospils

Olutopas.info - Arvio 


Yleistä: Ruokapuoti Lumo on Raumalla sijaitseva pieni putiikki, joka on tunnettu luomutuotteistaan ja erittäin runsaasta ja laadukkaasta olutvalikoimastaan. Itse en ole kyseisessä putiikissa päässyt käymään, mutta jos joskus eksyn Raumalle, niin tuo paikka on kyllä aivan ehdoton vierailukohde.

Tämä maistelussa ollut Nokkospils on Ruokapuoti Lumon yrittäjän Tero Suhosen idea ja hän on toimittanut raaka-aineet tätä olutta varten Vakka-Suomen Panimolle. Olut on viittä vaille luomutuote. Sen valmistuksessa on käytetty luomuohramallasta ja luomuhumalia. Oluessa käytetyt nokkoset tulevat Savonlinnan Yrttipajalta, jonka toiminta ei ole Luomu-sertifioitua, vaikka onkin luonnonmukaista. Olut on tyyliltään Pils ja mikä positiivisinta, niin se on suodattamaton eli luvassa on varmasti mielenkiintoinen makuhetki.

Suora lainaus suoraan etiketistä:
Nokkospils on sarjassaan toinen Ruokapuoti Lumon oma olut. Tämän suodattamattoman ja rapsakasti humaloidun kesäisen janonsammuttajan makuun tuo persoonallisen säväyksen Savonlinnan Yrttipajan nokkonen.

Niin kuin yllä olevassa lainauksessa kerrotaan, niin tämä Nokkospils oli toinen Lumon oma olut ja ensimmäinen oli porilaisen Beer Hunter’sin valmistama Ruokapuotilumon Talvistout. Sen oluen valmistuksessa on käytetty ruista ja Turun Kahvipaahtimon tummaksi paahtamaa kahvia.
Tässä linkki raumalaisen kollegani tarkempaan infoon tuosta Talvistoutista.

Panimo: Vakka-Suomen Panimo

Tyyli: Pils

Voltit: 4,5 %

Ulkonäkö: Nokkospilsin päälle muodostuu noin nelisenttinen valkoinen vaahto. Väriltään olut on kullankeltainen ja hieman samea. Vaahto jättää pitsiä lasin reunoille, kun hävitän tätä nestettä kurkkuuni.

Tuoksu: Jo ensi nuuhkaisulla tulee erittäin mielenkiintoinen normipilssistä poikkeava spesiaali tuoksu esille. Sellainen ruohon ja nokkosen sekoitus. Sopivan maltainen tuoksu.

Maku: Maultaan jotain aivan ennenkokematonta. Olutta jossa nokkosta!?! Tämä ei polttele samalla tavalla, kuin olisi loikannut perse paljaana nokkospuskaan, vaan nokkonen tulee sopivan voimakkaasti esille, eikä polttele ja tekee tästä oluesta aivan uniikin sarjassaan. Käsi kädessä nokkosen kanssa tulee ruohoisuus ja tässä on sellainen mukava humalan puraisu mukana. Olut jää elämään kitalakeen pitkäksi aikaa.

Tuomio: Erittäin hyvä normipilsseistä erottuva olut, jossa nokkonen on voimakkaasti, mutta sopivasti esillä luoden tästä toimivan kokonaisuuden. Erittäin mainio kesäinen janojuoma, jonka erityinen maku tekee tästä ennenkokemattoman ja unohtumattoman oluen. Tämä todellakin on Nokkosella maustettu olut!

Ostanko jatkossa:
Kyllähän tämä jos vastaan tulee, niin uudestaan otetaan maisteluun.

Mistä: Ainakin Raumalta Ruokapuoti Lumosta löytyy ja tämän lisäksi 40 laatikon jakelu on eri olutravintoloihin ja ainakin jyväskyläläinen kollegani on sitä löytänyt K-Supermarket Länsiväylästä. Kannattaa tämä etsiä käsiinsä, koska ei sitä joka päivä pääse maistamaan nokkosella maustettua olutta. Tämä arvioinnissa oleva pullo on saatu panimolta.

Olutopas.info pisteeni: 34/50

Kolme sanaa: Omalaatuinen ”luomu” nokkosolut

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Vakka-Suomen Prykmestar Savu

Vakka-Suomen Prykmestar Savu

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Siitä taitaa olla noin kolmisen vuotta, kun tämä Prykmestar Savu on viimeksi lasissani vieraillut ja nyt kolmen pitkän vuoden jälkeen olen saanut savuisen olutherkun seurakseni. Tämän oluen savumaltaat ovat juuri sieltä mistä parhaimmat Savuoluetkin ovat kotoisin eli Saksasta Bambergista. Tuolta Savuoluiden mekasta tulee mm. täälläkin blogissani hehkutetut Heller-Trum -panimon oluet, joista parhaimpana Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock eli kavereiden kesken pelkkä Urbock. Savuoluet ovat itselleni lähes pakkomielle ja jos oluessa on edes pieni tupsahdus savua, niin maisteluun se on otettava. Parhaimmat Savuoluet ovatkin itselleni olleet juuri tuolta Heller-Trumin tuotannosta ja VASPin Prykmestar SavuKataja. Tämä nyt maistelussa ollut Prykmestar Savu oli muistini mukaan oikein maistuva savulut ja sen tarkempia muistikuvia tästä ei ollutkaan, kun viime maistelu oli suoritettu 2 era (ennen reittaamiseni alkua) Huom. tuo lyhenne ei taida olla ainakaan vielä virallinen, kun äskettäin keksin sen, mutta ehkä joskus :)

Prykmestar Savu on prosenteiltaan 5,5 joten löytyy ainoastaan muutamien ravintoloiden valikoimasta, joka on tietenkin harmi vähän niin kuin LuomuPilsinkin kohdalla.  
Prykmestar Savu on niittänyt kunniaa myös ulkoisilla mailla ja viime vuoden lopulla saalisti pronssisijan European Beer Star feastivaleilla. Saksan Nurnbergissa järjestetty olutkilpailu oli järjestetty yhdeksännen kerran ja kyseinen olut onkin koko kilpailun ensimmäinen ja ainut suomalainen menestyjä. 

Suora lainaus suoraan etiketistä:
Prykmestar Savu – European Beer Star 2012 savuoluiden sarjassa pronssia voittanut olut! Oluen valmistuksessa käytetyt maltaat on kuivattu ikivanhaa perinnettä noudattaen avotulen yllä, pyökin savussa.

Savumaltaat on tuotu panimolle suoraan oluttyylin synnyinsijoilta, Saksan Bambergista. Tämä tumma, kuivahko, pohjahiivalla käytetty olut on omiaan savukinkun tai –juuston seuralaisena mutta erinomaista myös sellaisenaan hyvässä seurassa nautittuna.


Tyyli: Savuolut

Voltit: 5,5 %

Ulkonäkö: Väriltään erittäin tumma lähes musta olut. Oluen päälle muodostuu pieni pari senttinen beige vaahto.

Tuoksu: Tuoksultaan melko savukinkkuinen ja maltainen olut, jossa hivenen tervaa.

Maku: Maultaan myös savukinkkuinen ja hieman paahteinen. Makean maltainen, melko pehmeä savuolut.

Tuomio: Oikein onnistunut savuolut, joka on SavuKatajaan ja Heller-Trumin oluisiin nähden melko kevyt, mutta ei  tätä pidä niihin verrata. Helposti nautittava savuolut, josta ei moitetta löydy. Kyllä Jani Vilpas taitaa näiden savuoluiden teon.

Ostanko jatkossa: Ehdottomasti tätä tulee ostettua kunhan vastaan tulee.

Mistä: Sain pari näytepulloa panimolta. Näitä kannattaa yrittää bongata hyvistä olutravintoloista. Olutoppaan saatavuustietojen mukaan ainakin Bryggeri Helsingistä pitäisi löytyä.

Olutopas.info pisteeni: 35/50

Kolme sanaa: Helposti nautittava savuolut

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Vakka-Suomen Prykmestar Pale Ale



Vakka-Suomen Prykmestar Pale Ale

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Maistelu vuorossa on maitokauppojen hyllyistä löytyvä Prykmestar Pale Ale. Vähän niin kuin Prykmestar Vehnä, niin tämäkin olut on pariin otteeseen ollut maistelussa ennen tätä arviointitilannetta. Tämä olut on brittityylinen, joten sitä ei kannata sotkea American Pale Aleihin eikä India Pale Aleihin. Nää enklantilaiset ovat olleet hieman kuivempaa settiä, kuin IPAt ja APAt.  Itselleni tämän tyylin edustajia ei ole monia vastaan sattunut ja yksikään niistä ei ole ollut mikään huippukokemus. Tässä Prykmestar Pale Alessa on vähän sama tilanne eli ei oikein ikinä ole juurikaan maistunut. 

Suora lainaus suoraan etiketistä:
Vakka-Suomen Panimo Osakeyhtiön eli VASPin järjestyksessään kolmas lanseerattu tuote on Prykmestar Pale Ale: kirkas, meripihkanruskea, pintahiivalla käytetty brittiläistyylinen olut – hyvän oluen ystäville!


Maltainen tuoksu, virkistävän hedelmäinen maku sekä kuiva jälkimaku ovat tämän oluen ominaispiirteitä. Humalointiin käytetään englantilaista Fuggles –humalaa, Crystal –maltaat taas tuovat sen punertavan värin.

Mennäänpä sitten arvion pariin.


Tyyli: English Pale Ale

Voltit: 4,2 %

Ulkonäkö: Nelisenttinen vaahto, joka häviää lähes silmänräpäyksessä oluen pinnalta. Väriltään punertavan kuparinen.

Tuoksu: Tuoksussa tunkkaisuutta, hieman paahteisuutta ja selkeä brittifiilis. Maltainen, hedelmällinen ja pientä karamellisuutta myös mukana.

Maku: Maultaan tunkkainen, kuiva ja hieman puinen. Maussa mukana myös hieman paahteisuutta. Suutuntumaltaan kevyt.

Tuomio: Tämä olut ei ole meikäläisen makuun. Melko mitäänsanomaton mauton juoma, josta ei juurikaan positiivisia asioita tule mieleen.

Ostanko jatkossa: Ei tule ostettua

Mistä: Aika monista maitokaupoista tätä löytyy. Tämä arvioinnissa oleva pullo on saatu panimolta.

Olutopas.info pisteeni: 26/50

Kolme sanaa: Tylsä tunkkainen olut

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Vakka-Suomen Prykmestar Double I.P.A.



Vakka-Suomen Prykmestar Double I.P.A.

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Voi niitä ilon kiljahduksia, kun sain kuulla tämän oluen saapuvan Alkon valikoimaan. Olin kolmeen kertaan tätä kulautellut kurkkuun hanaversiona ja tykännyt erittäin paljon. Nyt ensimmäistä kertaa maistelussa olikin pullotettu versio tästä Double I.P.A:sta ja odotukset olivat erittäin korkealla. Double IPA on oluttyylinä yksi omista suosikeistani ja siitä tyylistä löytyy mm. loistavat Nøgne Ø #100 ja BrewDog Hardcore IPA. En tietysti hirveän montaa tämän tyylin edustajaa ole maistanut, mutta ne mitä olen, niin hyvin ovat toimineet.

Kyseinen olut on Vakka-Suomen Panimon panimomestarin Jani Vilppaan ja tanskalaisen Anders Kissmeyerin (Nørrebro Bryghusin ex- panimomestari) yhteistyön tulos ja vieläpä hieno sellainen. Olueen on käytetty seitsemää erilaista uusiseelantilaista humalalajiketta ja kuutta eri mallastyyppiä.

Suora lainaus suoraan etiketistä:
Prykmestar Double I.P.A. 8,5 % on suodattamaton vaaleahko pintahiivaolut. Tämä täyteläinen ja todella voimakkaasti humaloitu makunautinto syntyi kansainvälisenä yhteistyönä tanskalaisen panimomestari Anders Kissmeyerin kanssa.

Oluen valmistusaineista löytyy 7 uusiseelantilaista humalaa, jotka antavat olueen voimakkaan greippimäisen aromin. Reseptissä ei ole säästelty myöskään maltaissa, sillä se on 6 eri mallaslaadun moniulotteinen kokonaisuus.

Ei tässä pitempään viitsi lörpötellä, vaan korkki auki ja ääntä kohti.


Tyyli: Double IPA

Voltit: 8,5 %

Ulkonäkö: Lähes vaahdoton olut, joka jättää kauniin pitsin lasin reunoille. Väriltään punaruskea. (Hanaversio näytti himmeässä valaistuksessa oranssilta)

Tuoksu: Tuoksussa kypsää hedelmää, voimakasta humalointia ja taustalla karamellimallasta.

Maku: Maussa reilusti kypsää hedelmää. Voimakkaasti humaloitu sitruksinen ja havuinen olut. Paksuhkoa nektaria, joka tuntuu hanaversiota tuhdimmalta ja tässä on sellainen siirappinen olemus, sekä maussa, että suutuntumassa.

Tuomio: Loistava olut, joka hivelee makuaistia oikein kunnolla. Hedelmäinen voimakkaasti humaloitu nektari. Tässä pulloversiossa tuntuu vielä olevan kaikkia ominaisuuksia enemmän, kuin hanaversiossa. Ei voi kuin hattua nostaa Uudenkaupungin suuntaan. Hieno olut! Parhaiden suomalaisten oluiden listallani neljännellä sijalla.  

Piti ihan käydä yksi pullo kellariin ja unohtaa se sinne hetkeksi. Katsotaan mihin suuntaan kehittyy.

Ostanko jatkossa: Ehdottomasti tulee ostettua.

Mistä: Oman pulloni sain suoraan panimolta, mutta löytyy Alkon valikoimasta

Olutopas.info pisteeni: 41/50

Kolme sanaa: Tuhti hedelmäinen DIPA

Tässä vielä loppuun mietteitä hanaversiosta ja Joensuun ”olutkulttuuria”.