perjantai 30. elokuuta 2013

Suomalaiset pienpanimot tutuksi – Panimo Hiisi

Jyväskyläläinen Panimo Hiisi on yksi uusimpia tulokkaita suomalaisten pienpanimoiden kasvavassa rintamassa. Panimolla ei ole vielä takanaan pitkää historiaa ja ensimmäiset oluetkin ovat vasta tässä lähiaikoina olleet ihmisten maistelussa. Itse olen Hiisin oluista maistanut oikein hyvää Rekolan Panimon kanssa valmistettu kollaboraatio olut Kaksi Kotia. Tätä artikkelia varten haastattelin Panimo Hiisin työhevosta eli Tatu Hiitolaa ja hän kertoi minulle Panimo Hiisin tarinan. Samalla kyselin hieman hänen oluthistoriastaan. Toinen jätkä panimon takana on  Mika Silajärvi. Tässä heidän tarinansa!


Mistä idea oman panimon perustamiselle lähti?
Kumpikaan ei osaa laulaa, tanssia tai edes näytellä, mutta jotain on henkensä pitimiksi tehtävä. Oluen valmistaminen ei ole lainkaan hassumpi homma.


Vähän vakavammin: Kumpikin oli tahoillaan ihastunut olueen ja pitempään miettinyt, josko sen ympärille voisi rakentaa uraa. Mikalla oli ravintolataustaa ja oli jo ennen panimoprojektia tehnyt siirtoa olutalalle oluttukun muodossa. Meikäläisellä taustat ovat luonnontiedepuolella ja ehkä sitäkin kautta valmistaminen oli alkanut kiinnostaa jo aikaisemmassa vaiheessa harrastuksenakin. Jätin ympäristötieteen opinnot "tauolle" ja lähdin Tuorlan kurssille opiskelemaan alkoholinvalmistusta, tavoitteena ehkä joskus lopulta perustaa oma panimo. Sillä tiellä ollaan.

Milloin idea oman panimon perustamiselle heräsi?
Idea Hiisipanimosta heräsi henkiin Mikan työskennellessä tukkunsa parissa ja minun ollessa Stadin Panimolla töissä. Näissä merkeissä tavattiin epäsäännöllisen säännöllisesti ja tutustuessa kävi ilmi, että oluen suhteen liikuttiin aika pitkälti samoilla linjoilla ja muutenkin juttu luisti. Siitä alkoikin asian vähän totisempi selvittäminen - voitaisiinko Jyväskylään lähteä pienpanimoa perustamaan? Tämä jalostui kuluvan vuoden helmikuussa yrityksen perustamiseksi ja panimon perustamisprojektiksi. Nyt, noin puoli vuotta myöhemmin tätä kirjoittaessani meillä on kolmisen tuhatta litraa olutta kypsymässä ja tavoitteena päästä ravintolapuolella jakeluun elo-syyskuun vaihteessa.





Kerroppas sitten minkälaiset panimolaitteet on Panimo Hiisillä käytössä?
Laitteiston sydämessä on Speidelin 500-litrainen Braumeister. Kyseessä on yksiastiainen, 500-litrainen vierteentuottolaite, jossa maltaat ovat mäskäyksen ajan kattilassa "mallaspiipussa", jonka läpi kierrätetään pumpun avulla vierrettä jatkuvasti koko mäskäyksen ajan. Tämä pitää mäskin lämpötilat tasaisena ja ikään kuin siivilöi vierrettä mallaspatjan läpi jo koko mäskäyksen ajan. Jatkuvan siivilöinnin ansiosta tuottaa myös kauniita, kirkkaita vierteitä.



Mäskäyksen päätyttyä piippu nostetaan käsinosturin avulla kattilan päälle valumaan kuiviin ja maltaat huuhdellaan melko pienellä määrällä huuhteluvettä viimeistenkin sokereiden talteen saamiseksi. Vierre keitetään ja whirlpoolataan samassa laitteessa, jonka jälkeen se siirretään levylämmönvaihtimen läpi käymistankkeihin.




Niin ikään Speidelilta hankittuja 1250 litran pääkäymistankkeja on 4 kappaletta. Ne on siis tilattu. Eivät siis ole saapuneet vielä. Lämpötilakontrolloitavien rosteritankkien loistaessa poissaolollaan meillä on nyt lokakuun alkuun asti käytössä muovisia 500 litran käymisastioita, joissa lämpötilakontrolli tapahtuu 20m2 lämpötilakontrolloitavan huoneen (oli kylmiö) lämpötilaa ohjaamalla. Erät ovat siis tällä hetkellä 500 litran kokoisia, mutta rosteritankkien saapuessa aletaan tekemään pääsääntöisesti kahden keiton eriä.



Pääkäymisen jälkeen kypsytys, mukaan lukien hiilihapotuksen viimeistely tapahtuu 1000 litran suurtankeissa, joita on hankittu Hartwallilta ja osin myös Malmgårdin panimolta (suuret kiitokset heille!). Oluet tekevät lopullisen kypsymisensä jäähdytettyinä näissä tankeissa, ja ne myös astioidaan ja pullotetaan suoraan suurtankeista. Kegitys ja pullotus hoituvat tätä kirjoittaessa kummatkin manuaalipelinä, mutta karusellimallinen puoliautomaattipullottaja on jo Keski-Euroopasta tilattu.





Onko jotain alun vaikeuksia ollut panimon perustamisessa?
Ei mitään ylitsepääsemätöntä. Sen jälkeen kun saimme keväällä rahoituksen kuntoon, ei mitään monumentaalista hankaluutta ole enää tullut vastaan. Koko ajan tulee jotain pientä uutta murehdittavaa ja selvitettävää. Liittimien yhteensopivuus on yksi pieni jatkuva murheenkryyni, mutta ei mitään ihmeellistä. Monelta suunnalta kuultuja ongelmia viranomaisten kanssa meillä ei ole ollut lainkaan, päinvastoin voin vain kiitellä Tullin ja Valviran virkamiesten asiallisuutta.
  

Mitä hienoja hetkiä olette kokeneet panimotoiminnan alussa?
Meillä oli pieni määrä omaa olutta mukana Porissa kuun alussa järjestetyillä olutfestareilla. Vaikka olut oli aika tuoretta, se oli jo meistä niin hyvää että sitä oli pakko saada mukaan. Ja hyvin se tuntui kelpaavan myös yleisölle. Se lämmitti mieltä. Muuten tässä ihan hiljattain siirrettiin nyt valmistumassa olevia oluita kypsymään ja niitä maistaessa jäi fiilis, että kyllä tässä nyt ollaan oikealla asialla. Muuten on ollut hienoa, kuinka paljon ihmisiä on tämä meidän projekti kiinnostanut, niin paikallisesti täällä Jyväskylässä, kuin muutenkin.

Millä oluilla aloitatte toiminnan?
Ihan aluksi myyntiin tulevat oluet ovat Palokka- ja Rakki-oluet. Palokka-oluet ovat vaaleita, brittiläistyylisiä ale-oluita, jotka on ryyditetty saksalaisin savumaltain.

Palokka oluet:
Palokat ovat selkeästi saman oluen kauppa- ja ravintolaversiot, eli ravintola-palokassa kaikkea on vähän enemmän. Näissä on kevyehkö humalointi, josta pystyy aromipuolelta kuitenkin hyvin poimimaan käytetyt brittihumalat (East Kent Golding).

Rakki oluet:
Rakit ovat meidän perustuotteiksi aiottu olutpari, molemmat jenkkityyppisiä, meripihkan värisiä reippaasti humaloituja oluita. Ne eroavat toisistaan Palokka-oluita merkittävämmin. Näistä enemmän blogipostissa: Tunnelmia mäskikattilan ääreltä

Mistä näitä oluita tulee saamaan?
Ensisijaisesti pyritään kaupunkien olutravintoloihin. Jyväskylästä voidaan mainita ainakin Harry's, Vihreä Haltiatar ja Revolution. Muuten ainakin akselilla Tampere – Turku - Pääkaupunkiseutu tullaan varmasti näkymään. Ruokakauppapuolella fokus on enemmän Keski-Suomen alueella. Näistä tullaan kyllä tiedottamaan kunhan myyntipaikat varmistuvat.

Minkälaisia tuotteita panimolta on luvassa tulevaisuudessa?
Kaikenlaista on kehitteillä. Jonkin verran tulemme elämään vuodenaikojen mukaan, joten lähitulevaisuudessa on ainakin tulossa tummempi ja ronskimpi Palokka, sekä muutakin tummanpuhuvaa uutta. Vähän pitemmälle tulevaisuuteen povailisin että tehdään spesiaalierä jotain isompaa olutta, akselia Imperial-jotain / Belgiquad, joista varsinkin jälkimmäinen on pyörinyt omassa mielessä jo jonkin aikaa.

Onko tiedossa muita tulevaisuuden suunnitelmia?
Tässä toimintaa aloittaessa ei hirveästi uskalla suunnitella sen suurempia tulevaisuudelle. Suurin toive olisi, että tässä syys-lokakuun aikana saadaan loputkin starttiin liittyvät asennus- ja muut työt valmiiksi ja päästään asettumaan normaaliin päivärutiiniin.
Minkälaisiin tuotantomääriin tavoittelette tänä vuonna ja tulevaisuudessa?
Tälle vuodelle, eli vuodelle 2013 ei vielä uskalla hirveästi luvata, ehkä päästään jonnekin luokkaan 12–15 000 litraa. Ensi vuodelle tavoite on 50 000 litrassa.

Mitä haluaisit tuoda panimostanne esille?
Me olemme kahden oluen ystävän panimo, joka tulee ennakkoluulottomasti kokeilemaan asioita ja tekniikoita, mutta jonka oluista tulee aina löytymään joku punainen lanka. Joku syy, jonka takia olut on tehty. Vaikka olut on meille myös harrastus, ei meille lähtökohtaisesti ole tärkeää tehdä isoja tai muuten "vaikeita" oluita. Helposti juotavakin olut voi olla hyvä ja mielenkiintoinen. Olemme myös todella yhteistyöhaluisia ja Rekolan panimon kanssa keväällä Kaksi Kotia -oluen merkeissä aloitettu yhteistyö saa jatkoa tässä syksyn aikana. Muitakin verkkoja on vesillä, mutta ei niistä vielä tässä vaiheessa sen enempää.

--------

Tatu Hiitolan historia oluiden parissa
Tässä tulen käymään läpi hieman taustoja kuinka Tatu lopulta on oluen pariin siirtynyt, minkälaisia oluita on hän valmistanut ja mitkä ovat niitä parhaita oluita hänen mielestään.

Milloin panit ensimmäisen oluen ja minkälainen siitä tuli?
Joskus opiskelija-aikanani eli ei nyt ihan hirveän montaa vuotta sitten. Uuterunkoa ja osittaismäskäystä, joku rukiinen humalapommi se oli. Ei ollut pahaa lainkaan ja aloittelijan tuurilla hankittu ensimmäinen onnistuminen herätteli mielenkiintoa entisestään. Ei se nyt mikään superkompleksi mestariteos ollut, mutta hyvä alku.

Minkälaisia oluita olet sen jälkeen valmistanut?
Onhan näitä tullut valmistettua, paljon pale aleja india-etuliitteellä ja ilman, blondeja, vehniä, stoutteja, redejä ja ambereita. Kaikenlaista. Mieleenpainuvimpia ovat ehkä olleet sen ensimmäisen onnistumisen lisäksi hyvin onnistunut white IPA ja ainakin melko erikoinen runsaasti humaloitu malt liquor. Yksi onnistunut ja pariin otteeseen uusintakeitonkin nähnyt jenkkihenkinen red ale on jäänyt mieleen myös. Cascade-Willamette-Mt. hood -aromihumalakombo on ainakin itseä miellyttävä ja jopa jokseenkin elegantti.

Onko tarinaa jostain erittäin hyvin onnistuneesta tai epäonnistuneesta oluesta?
Hyvä olut saa hyvälle mielelle, ja onnistunutta omaa olutta muille tarjotessa on ilo saada jakaa hyvää mieltä ja nähdä, kuinka muillakin suupielet nousevat hymyyn. Se on yksi iso syy tähän ammattiin ryhtymiseeni. Kun olin juuri aloittanut tuorlassa, keitin parinkymmenen litran erän rukiista IPAa ensimmäisen keittoni hengessä. Se onnistui oikein hyvin ja ehkä silloin minusta tuntui ensimmäistä kertaa ihan oikeasti siltä, että ehkä tästä vielä ura urkenee. Tätä tarjoilin paljon ja hyvin se tuntui uppoavan.

Nyt yksi maailman vaikeimpia kysymyksiä eli mikä on sinun suosikkiolut?
Eihän tähän nyt voi oikein vastata, kun se vaihtelee niin paljon. Fiiliksen, sään, vuodenajan yms. mukaan. Usein lempiolut on jotain uutta ja jännittävää Mikkeller tms. -osastoa, mutta esim. Punk IPA on sellainen moderni klassikko, jonka ääreen palaan usein. Myös Orval ja Chouffen Houblon viihtyvät usein pöydällä.

Mikä on sellainen olut, josta ajattelet, että hitsi kun tuon olisin itse kehitellyt?
Välillä näitä tulee. Esimerkiksi Mikkellerin Texas/Mexas Rangerit olivat sellaisia, että olin itsekin pitkään pyöritellyt jotain tulisehkoa/mausteista tummaa olutta mielessäni ja sitten nämä tulivat ja olivat vielä erittäin hyvin tehtyjä. Myös VASPin nokkosolut oli sellainen. Hienoa kotimaisten yrttien käyttöä. Ei näitä kannata jäädä murehtimaan, sillä suurimman osan asioista joku on jo ehtinyt kokeilemaan jossain.

--------
Jaskan mielipide panimosta: Jyväskylässä on toden totta pistetty kattilat porisemaan ja Hiisi aloittaa olutmarkkinoille tulonsa tuomalla monta erilaista olutta oluenystävien makunystyröitä hemmottelemaan. Juttelin Hiisi panimon Tatun ja Mikan kanssa pitkät tovit Helsingin Suuret Oluet Pienet Panimot –festivaaleilla ja jätkistä pystyi havaitsemaan sitä suurta intohimoa ja tekemisen meininkiä oluen valmistusta kohtaan. Panimon oluet eivät ole Kaksi Kotia oluen lisäksi muuten vielä tuttuja, mutta tähän tulen tekemään poikkeuksen, kun ajaa päräytän 20.9.2013 Jyväskylään Oluton Festareille.

28.8.2013 teki ensimmäinen panimon olut Raivoava Rakki ensiesiintymisen ja siitä vielä onnittelut. Ensimmäisen oluen saaminen markkinoille on kova ja hieno suoritus.


Lisää tietoa panimosta Hiisin kotisivuilta: www.panimohiisi.fi

Kiitokset Panimo Hiisi tästä haastattelusta ja tavataan olutlasin äärellä sitten Jyväskylässä!




torstai 29. elokuuta 2013

Jaska mökillä - Helmiä sioille 2013


Muutama viikko takaperin lähdin käymään ystäväni mökillä ja koko reissun tarkoituksena oli tehdä hyvää ruokaa ja maistella loistavia oluita eli tarjoilla helmiä sioille! Alkuvalmisteluihin kuuluikin miettiä hyvät juomat reissua varten ja sitten vielä hyvät ruokareseptit. Omalle vastuulleni otin alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan. Ystäväni saikin tehtäväkseen sitten vastata iltapalasta. Suunnittelimme reseptit ja valitsimme niille sopivat juomat. Perjantaina sitten auto käynnistyi Joensuussa ja ensimmäisenä etappina oli Prisma josta haimme kaikki tarvittavat raaka-aineet ja nautittavat nesteytykset reissua varten. Sitten vielä ennen reilua sadan kilsan ajomatkaa, niin teimme viimeisen varikkopysähdyksen jossa kävin kellaristani hakemassa pullollisen Malmgårdin Oak Porteria ja pullollisen Nøgne Ø #100:sta. Sitten olikin kaikki tykötarpeet kyydissä ja eikun nokka kohti Lieksan perukoita. Reissussa mukanani oli aikaisemminkin täällä blogissa olutmielipiteitään kertonut SavuHatsu aka VeliHopea. Saavuimme paikalle ja mitä pikemmin siirryimme tervetuliaisjuoman pariin ja juomaksi olin valinnut itsellekin maistamattoman Saison Duponttia.

Saison Dupont
Jaskan mielipide: Ensi kertaa maistelussa tämä Saison – klassikko. Mukavan hedelmällinen Saison, jossa kirpeää mausteisuutta ja hapokkuus on juuri kohdallaan. Erittäin helposti juotava olut ja oikein nautinnollinen aloitus tälle mökkireissulle. Ei kuitenkaan ole kyseisen tyylilajin parhaimmistoa, koska itselleni toimii huomattavasti paremmin Nøgne Ø / Bridge Road India Saison, jossa reilummin humalointia. Voihan se olla, että tavallinen Saison ei ole se itselleni suosituin tyylilaji. Loppujen lopuksi oikein maistuva olut.

SavuHatsun mielipide: Lasissa meripihkan keltaista, sameaa, paksun ja pitkään säilyvän vaahtokerroksen päällensä levittänyttä tavaraa. Makea tuoksu jossa aavistus paahdettua sokeria. Maku oli lupaavaan tuoksuun nähden pieni pettymys. Tasaisen kesy makuelämys, ei kirvoittanut sen suurempia riemun kiljahduksia tässä maistajasta.


Kun Dupont oli nautiskeltu, niin olikin aika ottaa pääruokaa varten ostettu liha huoneenlämpöön ja siirtyä valmistamaan alkuruokaa. Valmistaminen olikin melko helppoa ja eikun systeemit halki, poikki ja pinoon. Näin saimme kaksi lautasellista savuisia herkkuja, kun heittelin lautaselle muutaman siivun Kuusamon savujuustoa ja reilun kasan Karelian Lihajalosteen Palvipekonia. Näistä tämä palvipekoni todellakin lähituote, kun Karelian Lihajalosteen tehdas sijaitsee yhdeksän kilometrin päässä meikäläisen kämpästä. Aivan mahtavan makuista pekonia, jota tulee ostettua erittäin usein. Näiden kyytipojaksi olin säästellyt VASPin Jani Vilppaan lähettämää Prykmestar Savua.

Vakka-Suomen Prykmestar Savu + savulautanen
Jaskan mielipide: Savua lasissa ja savua lautasella. Tätä pulloa säästelin, kun halusin, että SavuHatsukin pääsee maistamaan tätä Prykmestar Savua. Tämän saatavuus on kuitenkin melko kehno, niin voimmekin puhua harvinaisesta herkusta. Oluen maussa reilusti savukinkkua ja hieman mukavaa paahteisuutta. Kevyt helposti juotava savuolut, jonka kanssa lautasella olevat savuiset herkut rakentavat pyhän savuisen kolminaisuuden olut, juusto ja pekoni. Kaikki nämä kolme elementtiä ovat sellaisia, että eipä sitä ihminen paljon muuta tarvitsisi tallaillakseen tällä planeetalla. Loistavaa herkkua, sekä juoma, että alkupala.

SavuHatsun mielipide: Lautasella todellakin savuisia herkkuja! Juusto oli ennestään tuttua ja tiesin sen sopivan makunystyröilleni erinomaisesti mutta palvipekoni oli ihan uusi tuttavuus. Tavallinen ”amerikan” pekoni on suurta herkkua mutta näin kylmiltään en ollut koskaan aikaisemmin maistanut. Kiva savun maku mutta pikkisen liikaa läskiä mielestäni, ei tuo pelkkä rasva ole sellaisenaan mitään niin kovin maukasta minusta. Naposteltavien kyytipoika olikin sitten jotain aivan muuta, sillä lasiin kaadettu yön tumma ritari tarjosi vertaansa vailla olevan makuelämyksen. Tuota herkkua siemaillessa aika pysähtyi ja mieleen tulvahtivat loppusyksyn metsästysretket ja luonnollisesti tervastulilla istuskelu. Rikollisen hyvää ja suorastaan synti ja suuri vääryys ettei tätä saa A-marketista. 



Savuisen makuelämyksen jälkeen pääruoaksi valittu liha olikin saanut olla huoneenlämmössä sopivat 45 minuuttia. No joo ei me noin pitkään niitä savuherkkuja syöty, vaan siinä nyt rupateltiin niitä näitä ja sikarit polteltiin ym. Siirryinkin sitten keittiön puolelle valmistamaan oikein kunnon pihvit. Tässä esikuvanani käytin Rekolan Panimon Malty-Jarin kirjoittamaa Tuoppi & Sapuska –blogista löytämääni reseptiä. Tuosta linkistä Jarin resepti ja tässä alla Jaskan resepti. Viikonloppuisin minulla on tapana ruokaa valmistaessa nauttia samalla jotain ruoanvalmistusolutta ja tällä kertaa valintani päätyi tämän kesän ostetuimpaan olueeseen ja loistavaan Nokian Keisari 66 American Pale Aleen.

Nokia Keisari 66 American Pale Ale
Jaskan mielipide: Nokian K66 on ollut itselläni ylivoimaisesti ostetuin olut tänä kesänä ja sellainen varma toimiva valinta, kun haluaa juoda hyvää ja kohtuuhintaista olutta. 66:sta oli oikein kiva siemailla, kun samalla katseli pihvien paistumista. Ilmassa leijaili oluen tarjoamat greippinen humala ja ruoan tarjoamat yrtit ja valkosipuli. Aah!

SavuHatsun mielipide: Mitäs tästä nyt kertoisi muuta kuin että todella hyvää käyttöolutta. Meni ruuanlaittoa sivusta seuraillessa alas oikein hyvin. Pakko peukuttaa tämän puolesta.

Kunnon Pihvi resepti kahdelle hengelle:
Ainekset:
•    2 pakettia Rainbow Black Angus naudanpihviä
•    n. 10 tuoretta vihreää parsaa
•    4 valkosipulin kynttä
Mausteet:
•    Rosmariini
•    Timjami
•    Suola
•    Pippuri
Paistamiseen:
•    Voi
•    Öljy


Valmistusohje:
Lihaksi valitsin pari pakettia 200 gramman Rainbow Black Angus naudanpihviä, jotka annoin olla huoneen lämmössä hieman reilun 45 minsaa. Sitten eikun kaasuliesi tulille ja paistinpannu liedelle. Pannuun voita ja öljyä ja sitten nelisen kappaletta valkosipulin kynsiä, jotka hieman pamautin rikki veitsellä. Kynsien lisäksi sekaan ennen lihoja heittelin vielä rosmariini & timjami seoksen, jonka olin aikaisemmin kotosalla hakannut sopivaan koostumukseen. Tämän jälkeen pihvit pannulle ja paistelin niitä sopivan aikaa. En katsonut kellosta, kun ajattelin että paistellaan silleen sopivasti, niin hyvä tulee:) Sopivan hetken päästä heittelin lihat foliin lepäilemään ja pannulle pikkusen lisää voita. Kannattaa ottaa ne valkosipulitkin talteen, koska muuten rupeaa tummumaan hieman liikaa. Kunhan voi oli sitten sopivasti sulanut, niin asettelin pannulle kuutisen kappaletta tuoretta vihreää parsaa ja paistelin niitä siinä miedolla lämmöllä n. viisi minuuttia. Sen jälkeen alkoikin mättö olla valmista ja eikun parsat lautaselle, liha niiden päälle ja ruoka pöytään. Pöytään seuraksi suolaa ja pippuria, jota sitten sain heitellä lihan päälle oman makunsa mukaan. Juomaksi valitsin voimakkaasti humaloitua hybridiolutta eli Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripelia. Ajattelin, että nämä tumma lager/vaalea lager perusruokajuomajutut on nähty, niin nyt kokeillaan jotain erilaista. Pakko vielä sanoa, että ensimmäistä kertaa sain tehtyä sen näköisen ruoka-annoksen, että näyttikin myös hyvältä :)

Kunnon pihvi + Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel
Jaskan mielipide: Lasiin kaatui loistava oluthybridi, jossa melko reilua humalointia ja belgivivahteita. Tämä Houblon Dobbelen on tähän asti ollut itselleni sellainen nautiskeluolut, mutta nyt ensimmäistä kertaa kokeilen tätä ruoan kanssa ja voikin sanoa sen toimivan oikein hyvin. Oluen katkerot korostavat mukavasti pihvin makua. Pihvi jo itsessään hipoi täydellisyyttä, mutta tonttuolut antoi sille vielä uuden ulottuvuuden, jossa tonttu ja nauta käsi kädessä kävelivät tyydyttämään nälkäisen olutharrastajan janon- ja näläntunteen. Ruokaannos oli kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri sopivan kokoinen siirtämään nälkää tulevaisuuteen ja makuelämys vailla vertaa. Kyllä minä näköään osaan pihvin paistaa :)

SavuHatsun mielipide: Lautasella köllötti pöydässä nyt sellainen pihvin könsikäs, että vesi pyrki välittömästi kielelle. Loisto lehmää tuo black angus sanoisin, viimeisen päälle A-luokan lihaa jonka chef Jaakko oli paistanut täydellisen mehukkaaksi. En ole valkosipulin ystävä ensinkään mutta tähän annokseen sopi todella hyvin. Lautasella ei ollut mitään liikaa eikä liian vähän, yksinkertaisen tehokasta ja hyvää ruokaa. Kyytipojan virkaa ajanut tonttukin toimi pihvin kanssa erinomaisesti. IPA:n kirpeys korosti todella hyvin lihaisan aterian jo ennestään hienoa makua, hyvä yhdistelmä kaiken kaikkiaan.
---
Maittavan illallisen jälkeen olikin loistavan jälkiruoan aika ja kävin hakemassa pari pulloa puolisen tuntia jääkaapissa viilennettyä Rochefortin kymppiä. Näin loistava juoma ei tarvinnut kaverikseen mitään hipleitä, joten eikun juomat lasiin ja nauttimaan elämästä.



Rochefort 10
Jaskan mielipide: Pullollinen taivasta. Nautiskeluoluiden aatelia ja tämän vuoksi valitsinkin R10:n jälkiruoaksi. Suosiolla jätin kaikki ylimääräiset jutut pois. Tähän jälkiruokaan ei tarvittu kuin juoma ja lasi. Yksi omista suosikkioluistani ehdottomasti ja omassa Top5 listassani sijalla neljä.

SavuHatsun mielipide: Tämä oli varsinainen ylläri ja veti suun kovasti hymyyn kun kohteeseen saapuessa jäsen J kaivoi laatikosta pullolliset tätä herkkua. Tiesin että jälkkäri olisi mitä parhain ja sitähän se oli. Täydellisen aterian päälle kun valutteli tämän tumman, vahvan herkun niin mikäs siinä oli ollessa. Oli onni, että tätä kamaa oli vain yksi pullo saatavilla koska jos sitä olisi enemmän, sitä myös menisi enemmän ja kuosi voisi olla aamulla sama kuin tuolla kaverilla tuossa pullon vieressä. Suosin ja suosittelen.
---
Hyvä ruoka ja parempi mieli piti taas paikkansa. Siihen vielä kun lisäsi loistavat oluet, niin pystyikin puhumaan mitä parhaimmasta fiiliksestä. Ilma oli mukavan tyyni ja aurinkokin pikku hiljaa suunnitteli laskuaan. Kävimme kantamassa ulkosaunalle vedet ja SavuHatsu kiskaisi puukiukaan tulille ja siirryimme odottelemaan kivien kuumenemista. Hetki oli mitä otollisin kaivaa esiin oma suosikkiolueni Nøgne Ø #100. Tässä olikin mielenkiintoiset hetket, kun olin tässä reilun vuoden aikana opettanut SavuHatsua irti bulkkikaljoista parempien oluiden maailmaan. Ensi sysäyksen hän sai Karhumiehen luostari-illassa, jossa hän käytti vielä nimeä VeliHopea. Siitä lähtien hän oli pikku hiljaa enemmän ja enemmän kokeillut erilaisia oluita ja hänen suosikki oluttyylinsä oli Double IPA, jota tämä #100:kin edustaa. Kyseisellä pullolla alkoikin olla ikää jo parisen vuotta eli tästä voisikin saada vähitellen hieman enemmän Barley Winen tyylisiä vivahteita.

Nøgne Ø #100
Jaskan mielipide: Tässä se nyt on! Jaskan suosikkiolut. Puolen litran pullo täynnä pelkkää täydellisyyttä. Kahden vuoden ikäinen #100 on selkeästi ruvennut taittumaan enemmän ja enemmän Barley Winen suuntaan. Tummaa hedelmää ja hivelevää pehmeyttä. Aivan loistava olut tai oikestaan loistavin. Mikäs sen parempaa, kuin tällainen olut lasissa ja taustalla kaunis auringonlasku. Kyllä mieli lepää!

SavuHatsun mielipide: Tätä tapausta odotti jännityksellä koska sattuneista syistä olen kuullut tästä herkusta monen monta kertaa koskaan sitä itse maistamatta. Olut lienee jäsen J:n top-oluet listalla melkoisen korkealla. Olut oli tummempaa kuin odotin, samoin tuoksu vahvempaa. Maku taas oli odotuksiin nähden lievä pettymys. Olihan se todella hyvää, mutta ei niin ylivertaista kuin legendat kertovat. Hyvää olutta ilman muuta, mutta makunystyrät kertoivat, että parempaakin ovat maistaneet.
---
Siinä sitten keskenämme kaadoimme kitusiimme huippu olutta ja aurinko samalla teki katoamistempun horisontin taakse. Pullo ammotti tyhjyyttään, kun siirryimme kohti saunan lauteita. Nappasin kaveriksi vielä pari purkkia Saimaan Marsalkka Vaalea Luomua ja eikun löylyjen syleilyyn.

Saimaan Marsalkka Vaalea Luomu
Jaskan mielipide: Marsalkan kanssa saunaan ja saunomiskokemus on taattu. Ulkosauna tarjosi loistavat löylyt. Maltainen Marsalkka on oiva valinta löylyihin.

SavuHatsun mielipide: Menee saunassa siinä missä mikä muu olut tahansa, sammuttaa janon ja siihen tarkoitukseen ihan hyvä tuote.
---
Niin kuin antoi olettaa, tarjosi kiuas mahtavat lämmöt tähän lämpökoppiin nimeltä sauna. Välissä piti käydä viilentymässä järvessä ja eikun takaisin kiskomaan löylyä kiukaalle ja Marsalkkaa kitusiin. Löylyjen jälkeen SavuHatsu kaivoi esiin pullollisen saunajuomaa ja maistelimme Vakka-Suomen Prykmestar Double I.P.A., joka on SavuHatsun yksi suosikkioluista.

Vakka-Suomen Prykmestar Double I.P.A.




Jaskan mielipide: Saunan jälkeen istahdimme saunan terassille ja lasiin kaatui Vakka-Suomalaista oluttaituruutta. Prykmestarin tuplaIPA tarjosi tarvittavan hedelmällisen humala-annoksen pimenevään iltaan. Hedelmällinen/havuinen nektari, joka maistuu aina.

SavuHatsun mielipide: Tämä löytyy omasta top kolmosesta, paikka tosin vaihtelee silloin tällöin ykkösestä kolmoseen mutta tiukasti se on siellä pysynyt heti ensi huikasta lähtien. Maku on vaan niin vahva ja hyvä ja täyteläinen että se vaan vie mennessään. Jotenkin sopii erityisen hyvin mökkisaunan kuistilla nautittavaksi minusta. Alun perin tämän ei pitänyt olla mukana menossa, koska olin ajatellut tähän kohtaan West Coast Ipaa mutta ylläri pylläri sen kohdalla oli A-marketissa pelkkää tyhjää joten se jäi haaveeksi. Ajattelin kuitenkin pysyä päätetylle asialle uskollisena ja halusin saunajuomaksi hyvää IPAa niin mikäpäs toisaalta sen parempi vaihtoehto kuin tämä, tietää ainakin mitä saa eikä voi mennä pieleen.
---
Ulkona alkoi olla jo sen verran pimeää, joten siirryimme kaikkien susien ja karhujen katseilta sisälle piiloon. Mökissä ei ollut minkäänlaisia sähköjä, joten reilusti kynttilöitä tulille ja maistamaan seuraavaa herkkua. Tässä vaiheessa me siat olimme saaneet jo lukuisia helmiä, mutta vielä oli jotain jäljellä ja nälkäkin yritti pikku hiljaa hiipiä vatsan perukoille. SavuHatsu siirtyikin keittiön puolelle loihtimaan iltapalaa.

iCS (improvised Club Sandwich)


Valmistusohje by SavuHatsu:
Tässä nyt kävi vähän kuten alun perin pelkäsinkin, pikku kotikokki oli iltapala-ajan saapuessa sen verran simassa että lopputulos ei ehkä ihan vastannut alkuperäissuunnitelmaa, joka oli perinteinen Club Sandwich. Olisin jo voinut skipata koko iltapalan mutta toveria ei jätetä ja jäsen J kuulosti olevan sen verran nälkäinen että piti laittaa ihan tuplana tulemaan ja laitettiin sitten. Pannulle voita ja paistoon paahtoleipää 8 kappaletta. Leivät sivuun ja pannulle tirisemään munia 4, maustetaan suolalla ja pippurilla. Lopuksi paketti pekonia paistumaan myös. Pekonin paistumista odotellessa siivutetaan tomaatit ja paprika. Kootaan koko viritys latoen kerroksittain leipää, munia, pekonia, tomaattia, paprikaa, juustoa, majoneesia ja salaattia. Ruokajuomaksi valikoitui Alkon hyllystä Aldaris Porteris.

iCS + Aldaris Porteris:
Jaskan mielipide: Muutama tunti sitten nautittu pihvi alkoi olla kaukaista historiaa vatsani mielestä ja ilmoitti asian oikein kunnolla murisemalla. Murina loppui kerrasta, kun pääsin popsimaan loistavaa iltapalaa. Reilusti cheddaria, pekoni, kananmunaa ja majoneesia. Huuhdeltuna alas latvialaisella tummalla oluella. Leipä oli kokonaisuutena aivan loistava kuositus, joka jätti taka-alalle tämän Aldaris Porterisin. Aldaris muutenkin ei ole mikään perus portteria kummaisempi, mutta suoritti tehtävänsä janojuomana. Ok olut ja huippu leipä. Aldaris Porteris on Alkon edullisin Portteri, mutta muutama kymmenen senttiä kalliimpi Fuller’sin London Porter on aivan eri maata ja tuhat kertaa parempi.

SavuHatsun mielipide: Pakko sanoa ettei suurempia muistikuvia iltapalasta ole mutta ilmeisesti se oli tarkoitukseen soveltuva koska ei jäänyt syömättä. Kerrostelun kruunasi Aldariksen Porteris olut joka valikoitui iltapalan kaveriksi ihan sillä perusteella koska internet kertoi että portteri voisi sopia tällaisen mätön kanssa.
---
Vatsat olivat toiseen otteeseen täynnä, päät eivät vielä aivan ja ilta alkoi taittua reilusti yön puolelle. Korttipakka esiin ja korttia lätkimään. Korttia pelaillessa tuli maistettua erittäin hyvää Stadin Panimon American Barley Winea ja samalla turistua niitä näitä enimmäkseen näistä päivän aikana nautituista hienoista olusista.

Stadin American Barley Wine

Jaskan mielipide: StaPan BW on melko useaan otteeseen tullut ostettua Alkon reissulta. Mielestäni Alkon valikoimaan pitäisi saada enemmän tämän tyylilajin edustajia, mutta minkäs teet kun Alkon randomgeneraattori puskee ties minkälaisia juomia hyllyyn. Tämä kuitenkin on erittäin hyvä olut ja kortit pelailun ohessa nautittuna upposi oikein hyvin. Ei edustaja tyylinsä parhaimmistoa, mutta siltikin oikein hieno olut. Muutamia viikkoja sitten maistelemani Stadin Rongoteus Rye Wine oli vielä parempaa.

SavuHatsun mielipide: Sika oli jo nauttinut niin monta helmeä, ettei tästäkään voi muodostaa kovin tarkkaa mielipidettä mutta hatara mielikuva on, että hyvää kaljaa oli! Tämä pitänee nyt jälkeenpäin maistaa uudestaan ihan skarpissa mielentilassa ja elää tuo hetki uudestaan niin tietää mitä on tullut otettua. Sitä odotellessa.
---
Kellon viisarit alkoivat hipomaan kolmea aamulla, kun oli illan/yön viimeisen oluen aika ja siihen valikoitui mainio malmgårdilainen elikkäs Oak Porter. Ostin tätä olutta pari pulloa talteen ja nyt oli oiva hetki tuhota niistä toinen.

Malmgård Huvila Oak Porter

Jaskan mielipide: Illan tai oikeastaan yön viimeisin herkku oli kellarista mukaan lähtenyt lastutettu X-Porter eli Huvila Oak Porter. Viskiä, paahdetta ja vahvaa kahvia. Siitä on tämä olut tehty. Loistava lopetus loistavien oluiden täyteiselle mökkipäivälle. Tähän olikin hyvä lopetella tämä ilta, kun rupesi pikku hiljaa korttipelienkin säännöt unohtumaan :)

SavuHatsun mielipide: Vaarallinen tuote. Viimeistään tässä vaiheessa kortin lätkiminen piti lopettaa kun ilmeisesti tämä olut rikkoi pelikaverini lopullisesti. Toki en itsekään ollut enää strategiseen ajatteluun kovin soveltuva joten keskityimme pelkästään lastutettuun Oak Porteriin. Ihan hyvä valinta, ei tällainen herkku tarvitse kortteja, saati paljoa muutakaan kuin lasin ja nauttijansa.

Oak Porterin jälkeen olikin päivän urakka takana ja siat olivat saaneet reilusti helmiä. Päivä oli ollut loistavien oluiden ja maittavien ruokien täyteinen ja eipä siinä tarvinnut pitkään unta hakea, kun NukkuMatti sai haettua kaksi oluenystävää mukaansa unimaailmaan. Seuraavana päivänä paistelin sitten aamupalaksi vielä samanlaisen pihvisetin, kuin edellisenä päivänä, siistimme paikat ja jätimme hyvästit mökille. Ensi vuonna sitten taas uudet helmet ja samat vanhat siat.

Tontut :)


Weltenburger Kloster Asam Bock




Weltenburger Kloster Asam Bock

Olutopas.info - Arvio 


Yleistä: Kesä alkaa olla taputeltu ja ilmat viilenevät. Lämpimät takaterassillani viettämät kesäiset vehnäoluiden lipittelyhetket alkavat olla menneen kesän meininkejä ja kohti tummempia/synkempiä ilmoja ja oluita kohti ollaan menossa. Tähän löytyykin oiva lääke apteekin eikun siis Alkon hyllyltä. Muutamia viikkoja sitten Monopolimarketin valikoimaan palasi Weltenburger Asam Bock ja tämä oli itselleni mieleinen uutinen. Edellisellä Alkon vierailullaan tämä jäi kokonaan maistamatta.

Weltenburger on joidenkin kirjoitusten mukaan maailman vanhin luostaripanimo, vaikka Weihenstephan panimo on tästä hiukan eri mieltä. Oli miten oli, niin kyseessä on erittäin vanha olutpanimo. Asam Bock edustaa Doppelbock tyylilajia ja samaisesta tyylistä löytyy yksi omia ehdottomia suosikkejani eli Ayinger Celebrator. Esimerkiksi Olutopas.infossa nämä kaksi olutta ovat vuorotellen tyylilajinsa parhaimpana. Mietinkin pulloa hakiessani, että voisiko Asam Bock tosiaan olla Celebratoria parempi? Olisihan se aivan loistavaa jos niinkin hyvästä oluesta pistää vielä paremmaksi.

Panimo: Weltenburg

Maa: Saksa

Tyyli: Doppelbock

Voltit: 6,9 %

Kantavierre: 18,2 %

Katkerot: 24 EBU

Väri: 114,0 EBC

Ulkonäkö: Asam Bock kaatui lasiin kirkkaan punaruskeana ja oluen päälle muodostui parin sentin beige vaahto.

Tuoksu: Tuoksussa on reilusti tummaa mallasleipää ja runsas annos mämmiä. Tummaa hedelmää ja makeaa mallasta.

Maku: Siirappinen makeus ja mämmimäinen maltaisuus ovat kaksi maun pääelementtiä. Tummaa suklaata ja kahvia on hieman havaittavissa. Maussa on mukana paahteisuutta, pähkinää ja tämä oli kaikin puolin hyvin täyteläinen olut.

Tuomio: Oikein maistuva Doppelbock, mutta ei yllä mielestäni Ayinger Celebratorin tasolle. Pitää ehdottomasti ottaa rinnakkaisvertailuun nämä kaksi ja sitten saa viimeistään annettua virallisen tuomion kumpi on parempi. Nyt kuitenkin sanoisin, että Celebrator on parempi.

Ostanko jatkossa: Varmasti tulee vielä kokeiltua ainakin tuon rinnakkaisvertailun verran.

Mistä: Alkosta löytyy

Olutopas.info pisteeni: 38/50

Kolme sanaa: Mämminen syksyn lämmittäjä

tiistai 27. elokuuta 2013

Hornbeer Hophorn

Hornbeer Hophorn

 Olutopas.info - Arvio

Yleistä: Tanskalainen Hornbeer on panimona itselleni uusi tuttavuus ja mielenkiinnolla lähdin maistelemaan heidän Black IPAa. Olut on hieno yhdistelmä voimakkaasti humaloitua IPAa ja sekaan on heitetty paahdettuja maltaita, jotka antavat Portteri/Stout vivahteita. Katkeroita on reilusti eli 135 EBUa, kuivahumaloitu neljällä eri humalalajikkeella ja eri maltaita tässä oluessa on käytetty viittä erilaista. Hophorn on suodattamaton ja suositellaan nautittavaksi 12–14 asteen lämpöisenä.

Panimo: Hornbeer

Maa: Tanska

Tyyli: Black IPA

Voltit: 9,3 %

Katkerot: 135 EBU

Ulkonäkö: Kahden sormen mittainen kuohkea beigevaahto koristaa väriltään tummanruskeaa täysin läpikuultamatonta olutta. Vaahto on erittäin pitkä kestoinen ja jättää reilusti pitsiä lasin reunoille.

Tuoksu: Tuoksussa paahteinen mallas ja voimakas humalointi ovat pääosassa. Taustalla tulee sitten pieni määrä sitrusta ja trooppista hedelmää.

Maku: Maultaan erittäin paahteisen maltainen ja mukana on reilusti greippistä ja mäntyistä humalointia. Hieman lakua. Vaikka prosentteja on 9,3 niin se on erittäin hvyin peitossa.

Tuomio: Todella hyvä Black IPA, mutta häviää paremmilleen mm. BrewDog Abstrakt AB:06 ja Mikkeller Sort Gul.

Ostanko jatkossa: Voisin kuvitella, että joskus tulen uudelleen maistamaan.

Mistä: Ulkomailta

Olutopas.info pisteeni: 36/50

Kolme sanaa: Paahdetta, Humalaa, Greippiä

maanantai 26. elokuuta 2013

Kiteen Panimon Pajari Pils

Kiteen Panimon Pajari Pils

Olutopas.info - Arvio 



Yleistä: Viime viikon perjantaina Vauhkosen Olli kävi pikaisella visiitillä ja toi kolme pulloa käsin pullotettua Pajari Pilssiä. Kyseiset juomat oli tarkoitettu Jaska Vaaleilla Laakereilla Osa3:seen ja näistä pari pulloa kuvauksissa menikin. Pajari Pils pärjäsi tässä olutharrastajan ja perusoluenkäyttäjän oluttestissä mainiosti voittaen koko tiukan kilpailun. Yksi pullo jäikin sitten tarkempaa arviointia varten ja otin sen maisteluun sunnuntainiltana.

Suoralainaus suoraan etiketistä:
”Paha Pajari on julmuutensa vuoksi säilynyt kansan muistoissa. Pelkoa Pajari herätti ympäri Kiteetä keksimällä huvituksia muiden kustannuksella ja kansaa alistamalla.

Onneksi Pajarista päästiin, mutta on kuitenkin tärkeää vaalia perinteitä ja vanhoja tapahtumia.
Näillä seuduilla toimii Kiteen panimo ja valmistaa täysmallasoluensa, jotka olisivat varmasti myös Pajarille maistuneet.”

Olin aikaisemmin maistanut Kiteen Panimolta Pajari Pilsin viimeisen testierän oluen ja sitten erittäin maukasta Testiportteria. Nyt maistelussa sitten muutamien päivien päästä kaupoista löytyvä Pajari Pils. Pullo on kooltaan puolilitraa ja pullon etikettiä koristaa kuva Pahasta Pajarista.

Panimo: Kiteen Panimo

Tyyli: Pils

Voltit: 4,6 %

Katkerot: 22,0 EBU
 
Väri: 11 EBC
 
Kantavierre: 10,5 %
 
Kalorit: 165,4 kcal / 0.5L
 
Maltaat: Pilsner, Vienna, Munich
 
Humalat: Tettnang, Saaz

Ulkonäkö: Oluen päälle muodostuu kahden sentin suuri kuplainen vaahto. Olut on sameaa ja väriltään oranssia.

Tuoksu: Tuoksussa on voimakasta leipäistä mallasta ja melko vahva hiivan tuoksu. Tulee mieleen hiivaleipä taikina. Ruohoista humalaa myös tulee esille.

Maku: Maultaan Pajari Pils on leipäisän maltainen ja mukana on mukavasti ruohoista humalointia.

Tuomio: Erittäin maistuva maitokauppa Pils, jossa mukavia aitoja makuja. Reilusti mallasta ja ruohoista humalointia. Erottuu selkeästi edukseen lukuisista maitokauppaoluista tarjoamalla nautinnollisen käsityönä valmistetun makuelämyksen. Uskon, että tämä olut tulee vielä paranemaan, kunhan Kiteellä tekevät vielä pari erää tätä Pilssiä. Kuitenkin oikein hyvä aloitus uudelta panimolta.

Ostanko jatkossa: Ehdottomasti tulen ostamaan.

Mistä: Täältä Pajari Pilsin saatavuustietoja

Olutopas.info pisteeni: 33/50

Kolme sanaa: Hyvä avaus Kiteeltä

lauantai 24. elokuuta 2013

Jaska Vaaleilla Laakereilla Osa3

Nyt hakekaa jääkaapista tuopillinen huurteista ja ottakaa sohvalla hyvä asento, koska luvassa on 48 minuutin videopläjäys nimeltä Jaska Vaaleilla Laakereilla Osa3. Tässä videossa maistelen aikaisemmiltakin Vaaleilta Laakereilta tutun testihenkilön KalaHarrin kanssa kuusi erilaista laakeria. Pitemmittä puheitta, eikun videon kimppuun. Toivottavasti tykkäätte. Itsellämme ainakin oli hauskaa tätä kuvatessa :)



Videon ääni ja kuvanlaatu vaihtelee vähän väliä, mutta pääidea eli oluen juonti kuitenkin jatkuu koko ajan tasaisesti :)

Tässä vielä aikaisemmat Vaaleat Laakerit:

Jaska Vaaleilla Laakereilla - Alkusanat
Jaska Vaaleilla Laakereilla Osa1
Jaska Vaaleilla Laakereilla Osa2

Muokattu:  26.8.2013 klo. 22:20 Vaihdettu video uuteen, koska aikaisemmassa videossa tökki loppu kohtaus. Pahoittelut tästä!

perjantai 23. elokuuta 2013

Saimaan Marsalkka Golden Ale Luomu

Saimaan Marsalkka Golden Ale Luomu

Olutopas.info - Arvio 


Yleistä: Helsingin Suuret Oluet Pienet Panimot -festivaali oli ensimmäinen kerta, kun pääsin maistelemaan tätä Saimaan Juomatehtaan tämän syksyn maitokauppa uutuutta Marsalkka Golden Ale Luomua. Olut on luomutuote, joka tulee jatkossa olemaan panimon suuntaus muissakin juomissaan. Tämä on erittäin hieno asia!

Kävin tuossa eilen Pilkon Citymarketissa tutkimassa oluthyllyjä ja sieltä löytyikin tämä Golden Ale, joka tällä viikolla on aloittanut siirtymään kauppojen hyllyihin. Juoma on saatavilla kauniissa 0,33 litran lasipullossa ja 0,5 litran tölkissä. Otetaanpa tämä nyt tarkempaan arviointiin.

Panimo: Saimaan Juomatehdas

Tyyli: Golden Ale

Voltit: 4,6 %

Ulkonäkö: Kolmen sentin mittainen vaahto muodostuu kullankeltaisen oluen päälle.

Tuoksu: Tuoksu täynnä trooppista hedelmällisyyttä ja mallasta. Karamellinen. Kevyt humalointi tuntuu hieman.

Maku: Hedelmällinen olut, jossa mukavasti mallasta. Hedelmät ovat trooppisia ja humalointi on melko mieto, mutta tulee siltikin mukavasti esille. Karamellinen ja hieman tunkkainen. Kevyt, mutta maistuva olut.

Tuomio: Hyvän makuinen olut. Suosittelen erityisesti ihmisille, jotka haluaisivat siirtyä Lagereiden lisäksi maistelemaan myös Aleja. Oluen humalointi on juuri sopiva, jos ei ole tottunut juomaan kaikkein vahvimpia humalapommeja.


Ostanko jatkossa: Tulen ostamaan jatkossakin 

Mistä: Pikku hiljaa alkaa löytymään lähes jokaisesta kaupasta. Omani kävin poimimassa Joensuun Pilkon Citymarketista.

Olutopas.info pisteeni: 33/50

Kolme sanaa: Askel kohti Aleja

torstai 22. elokuuta 2013

Suomen Paras Olut 2013

Tämän vuoden Suomen parhaat oluet on taas laitettu parhaimmuusjärjestykseen Herkkujen Suomi – Syystober – tapahtumassa. Tänä vuonna vuoden parhaan oluen titteli meni Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Imperiaali Stoutille. Laitilan Imperiaali on tänä vuonna voittanut myös Helsinki Bees Festivalien Vuoden olut palkinnon, joten tämä vuosi on ollut Imperiaalin vuosi. Hieno suoritus ja mitä suurimmat onnittelut myös minulta. Laitila pärjäsi erittäin hyvin tämän vuoden Suomen Paras Olut –kilpailussa, josta pokkasivat myös parhaan Tumma tai värillinen lager enintään 4,7% -sarjan voiton Tummalla Kukolla ja Tumma tai värillinen lager yli 4,7% -sarjan voiton Kievari Portterilla.
Suomen Paras Olut 2013

Hanaolut puolella hallitsi suvereenisti Koskipanimo Plevna, joka metsästi itselleen kolmessa sarjassa kaksi kultaa, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Loistava suoritus loistavalta panimolta. Tässä alla vielä tämän vuoden voittajat listattuna. Lista on poimittu olutopas.info –sivustolta ja sieltä löytyy lisätietoa tapahtumasta lehdistötiedotteen muodossa. Kilpailussa mukana oli 146 olutta ja 21 panimoa. Muutamista oluista olenkin jo kirjoitellut arvioita, joten eikun rohkeasti klikkaamaan oluita ja lueskelemaan :)

Viime vuonna parhaimman oluen palkinnon sai Vakka-Suomen Prykmestar Wehnäbock ja tästä näet viime vuoden voittajat!

Suomen Paras Olut 2013 - Tulokset

Suomen Paras Olut 2013
Imperiaali Stout, 9,2 %, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas



Pulloon ja tölkkiin pakatut oluet

Vaalea lager enintään 4,7 %
1. Stadin Lager, 4,5 %, Stadin Panimo
2. Luomuleevi, 4,5 %, Teerenpeli Panimo ja Tislaamo
3. Höpken Pils, 4,2 %, Suomenlinnan Panimo

Vaalea lager yli 4,7 %
1. Prykmestar LuomuPils, 5,2 %, Vakka-Suomen Panimo
2. Stadin Pils 5,3 %, Stadin Panimo
3. Karhu Tosi Vahva, 8,0 %, Sinebrychoff

Tumma tai värillinen lager enintään 4,7 %
1. Kukko Tumma, 4,5 %, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
2. Prykmestar Schwarz, 4,5 % Vakka-Suomen Panimo
3. Kievari Schwarz 4,5 % Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tumma tai värillinen lager yli 4,7 %
1. Kievari Portteri, 6,5 %, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
2. Sauhusanttu, 5,0 %, Teerenpeli Panimo ja Tislaamo
3. Prykmestar Savukataja, 9,0 %, Vakka-Suomen Panimo
3. Prykmestar Schwarzbock, 6,0 % Vakka-Suomen Panimo

Vehnäolut
1. Prykmestar Wehnäbock, 6,2 %, Vakka-Suomen Panimo
2. Piper Wit, 4,7 %, Suomenlinnan Panimo
3. Marsalkka Luomuvehnä, 4,6 %, Saimaan Juomatehdas

Ale enintään 4,7 %
1. Keisari 66 American Pale Ale, 4,2 % Nokian Panimo
2. Amarillo Ale, 4,5 %, Stadin Panimo
3. Hippaheikki, 4,7 % Teerenpeli Panimo ja Tislaamo

Ale yli 4,7 %
1. Imperiaali Stout, 9,2 %, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
2. Katariina Imperial Stout, 9,0 %, Stadin Panimo
3. Huvila X-Porter, 7,0 %, Malmgårdin Panimo

Hanaoluet

Ale enintään 6 %
1. Severin Extra I.P.A., 5,9 %, Koskipanimo Plevna
2. Smörre Ruis I.P.A., 5,9 %, Koskipanimo Plevna
3. Cotton Ale, 4,5 %, Koskipanimo Plevna

Lager enintään 6 %
1. Savuolut James, 5,2 %, Koskipanimo Plevna
2. Kuninkaankartanon Vaari, 4,6 %, Kuninkaankartanon Panimo
3. Mufloni Pilsner, 5,0 %, Panimoravintola Beer Hunter's

Vahva olut yli 6 %
1. Blue Skies IPA, 7,2 %, Saimaan Juomatehdas
2. Siperia Stout, 8,0 %, Koskipanimo Plevna
3. Plevnan Stout, 7,0 %, Koskipanimo Plevna


Näin monta palkinnoille päässyttä olutta löytyi Jaskan kaapista :)

Tässä vielä lisätietoja tapahtumasta: www.suomenparasolut.fi/

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Perhon Rohkea

Perhon Rohkea

Olutopas.info - Arvio 


Yleistä: Tämä kyseinen olut oli itselleni täysin uusi tuttavuus, kun pääsin maistamaan sitä käydessäni vierailulla Perhon Panimolla. Keskustelimme pitkät tovit panimon toisen olutmestarin Sauli Jarvan kanssa ja sain sitten häneltä kannullisen tätä Rohkeaa ja siirryin ravintolan puolelle maistelemaan. Siinä sitten nurkkapöydässä istuessa seurailin ravintolan vilskettä. Asiakkaita riitti erittäin reilusti, kun juuri oli meneillään lounasaika.

Panimo: Perhon Panimo

Tyyli: Amber Ale

Voltit: 4,7 %

Ulkonäkö: Väriltään olut oranssin punertava, jossa päällä parin sentin vaahto.

Tuoksu: Tuoksussa esille tulee maltaisuutta, hedelmällisyyttä ja hieman karamellisuutta.

Maku: Maultaan Perhon Rohkea on erittäin makea ja hedelmällinen. Maussa on myös reilusti marjaisuutta. Maltainen melko pehmeä olut. Pientä happamuutta ja olut on erittäin matalahiilihappoinen.

Tuomio: Oikein maistuva Amber Ale. Ei yllä tyylilajinsa huippujen mm. Beer Here Dead Cat, Stone Levitation Ale ja oman suosikkini BrewDog 5 A.M. Saintin tasolle, mutta siltikin positiivinen kokemus.

Ostanko jatkossa: Tätä voisi joskus kokeilla, että kävisi oikein syömässä Ravintola Perhossa ja maistelisi sille sopivan ruoan kera.

Mistä: Ravintola Perhosta

Olutopas.info pisteeni: 30/50

Kolme sanaa: Marjaisa Amber Ale


--------------------------------

In English:

Appearance: Orange-reddish colored beer, with two centimeter long foam.

Aroma: Aroma includes malt, fruits and little bit caramel.

Taste: Perho’s Rohkea is very sweet and fruitful. The taste contains lots of berries.  Quite soft malty beer. There is touch of sourness and beer is lightly carbonated.

Verdict: Very tasty Amber Ale. There are lots of better Amber Ales available for example Beer Here Dead Cat, Stone Levitation Ale and my favorite BrewDog 5 A.M. Saint, but still this was positive experience.

Will I buy in the future: I could try this Perho’s Rohkea in Restaurant Perho with food that has been designed to it.

Points (10-50): 30/50

3 words: Berry-flavored Amber Ale

maanantai 19. elokuuta 2013

Suomalaiset Pienpanimot tutuksi - Perhon Panimo


Perhon panimo on perustettu vuonna 1995 heti lainmuutoksen myötä ja siten on tänä päivänä Helsingin vanhin toiminnassa oleva panimo. Panimolla oli alusta lähtien tarkoituksena toimia nimenomaan opetustarkoituksessa koulun opiskelijoille, eikä niinkään kaupalliseen tarkoitukseen. Tosin opetusravintola Perho tarjoaa luonnollisen kanavan tuotteiden myyntiin.


Ravintolakoulu Perhon koulun opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua oluenpanoprosessiin ja saada ammattiosaamista niin tarjoilijan kuin kokin ammattiin. Perho ei kouluta panimo alan ammattilaisia vaan tarjoaa opiskelijoille oluesta ja panoprossista perustietoa. Ravintolakoulu Perho on toiminut vuodesta 1935 lähtien kouluttaen hotelli-, ravintola ja cateringalan osaajia. Panimo sijaitsee koulun tiloissa.

Panimon toiminnan käynnistyksessä oli mukana sekalainen joukko ravintolan ja koulun henkilökuntaa mm. Teemu Toivonen, Antero Rohkea, Pekka Selenius ja Seija Koiso-Kanttila. Toiminnan alussa oluen tekoa oli opettamassa Auran panimon panimomestari Boris Orlo ja sen jälkeen oppi on siirtynyt oluentekijöiden kesken kisälliperiaatteella. Boris Orlo on toinen niistä panimomestareista, jotka kehittivät Sinebrychoffin Porterin.

Olutta valmistivat alussa Toivonen ja Rohkea, kunnes Sauli Jarva tuli Rohkean rinnalle.

Toiminta nykyisin:
Perhon Pienpanimossa tällä hetkellä oluenpanosta vastaavat oluenpanijat Sauli Jarva ja Seppo Honkanen. Olutta panimolla tehdään keskimäärin kerran viikossa 120 litraa/keitto ja käymiskapasiteetti on 540 litraa. Vuosituotanto on noin 3500 litraa. Panimon on tarkoitus tulevaisuudessa lisätä valikoimaan luomutuotteita ja käyttää oluessa koulun oman mehiläistarhan hunajaa. Panimon toiminta tulee jatkumaan hyvin pienenä myös tulevaisuudessa opetustehtävästään johtuen.

Perhon Pienpanimon oluet:

Perhon Rohkea - Kuparinruskea täysmallasolut, suodattamaton pinta-hiivaolut, 4,7 %, kantavierre 11,5 %

Kevätolut - Tumma ja täyteläinen täysmallasolut, mausteina hunajaa, korianteria, katajanmarjaa, 6,0 %, kantavierre 14,5 %

Jouluolut - Tumma piparkakkumausteinen täysmallasolut, mausteina myös hunajaa ja siirappia. 6,0 %, kantavierre 16 %.
Vehnäolut - Saksalaistyyppinen, tumma suodattamaton vehnäolut, 6,0 %, kantavierre 15,5 %, Vehnämaltaan osuus 40 %

--------------------
Opetustarkoituksessa on panimo kokeillut paljon erityyppisiä oluita kuten sahtia, tummaa ja vaaleaa lageria, vadelmaolutta ja siideriä. Perhon oluet valmistetaan käsityönä ja raaka-aineet ovat pääosin kotimaisia.

Molemmat oluenpanijat ovat hyvin laaja-alaisesti oluen ystäviä, eikä kummallakaan ole mitään tiettyä lempi olutta tai tyyliä.

Oluiden saatavuus:
Oluen myynti tapahtuu koulun opetusravintolassa Ravintola Perhossa ja siellä tuotteita on saatavilla hanassa. Kesäisin noin kesäkuusta elokuuhun ravintola on auki ainoastaan lounasaikaan, jolloin oluen menekki on niin vähäistä, että sitä ei kannata pitää valikoimassa. Panimo on ollut satunnaisesti mukana erilaisissa oluttapahtumissa, kuten Suuret Oluet Pienet Panimot – festivaali.
Perhon Pienpanimon päällimmäinen tarkoitus on toimia roolina olutkulttuurin rakentajana opiskelijoilleen. Suuressa roolissa toimii oluen ja ruoan yhdistäminen ja panimon omat oluet ovat hyvin usein suositusjuomana jollekin ravintolan listan ruoalle.


Jaskan mielipide panimosta:
Perhon Pienpanimo on itselleni melko uusi tuttavuus, vaikka kyseessä onkin jo vuonna 1995 perustettu panimo. Toiminnan pienuus ja juomien rajattu saatavuus voivatkin olla syynä tähän. Minusta on erittäin hienoa, että opiskelijoille on annettu mahdollisuus paneutua oluenvalmistukseen. Tämä tekee näistä ravintola-alan ammattilaisista vieläkin ammattimaisempia. Heidän on helpompi ruveta keskustelemaan asiakkaiden kanssa oluista ja niihin sopivista ruoista, kun heillä on pohjatietoa oluenpanoprosessista. Toiminnan pienuus on täysin ymmärrettävissä, koska toiminta on pääasiassa opetukseen liittyvää. Kävin kesäkuussa tutustumassa panimoon paikan päällä jossa Sauli Jarva esitteli panimon laitteet ja antoi maistiaiset kahdesta panimon oluesta. Sain maisteluun Perhon Rohkean ja Perhon Vehnän, joista kumpikin oli itselleni täysin uusia tuttavuuksia. Kiitokset Perhon Panimolle vierailu mahdollisuudesta ja Saulille mielenkiintoisista keskusteluista!

perjantai 16. elokuuta 2013

Olutta syksyyn!

Reittausblogin Harri julkaisi blogissaan hyvän listan Alkon hyllyihin saapuvista uutuusoluista ja listalla oli yllättävän monta itseäni kiehtovaa olutta. En rupea tekemään jo tehtyä uudestaan, joten tästä näette Reittausblogin listan näistä juomista.

Selailin listaa ja poimin sieltä sellaiset itseäni kiinnostavat oluet. En ruvennut omaan ”ostoslistaani” laittelemaan noita Arkadian Alkon oluita, kun kyseinen putiikki ei sijaitse aivan lähettyvillä. BrewDogin Hardcore IPA olisi Arkadian oluista ollut sellainen minkä mielelläni olisin ottanut laajemmallakin jakelulla vastaan, mutta on tyydyttävä niihin mitä ne tänne pikku kyliin tuovat. Tässä hieman listaa niistä olusista, jotka itseäni kiehtoo eniten ja hieman perusteluja miksi. Tarkempia tietoja esim. hinnat ja pullokoot löytyy Reittausblogin tekemästä olutlistasta.

Weltenburger Kloster Asam Bock – Itse asiassa pullollinen tätä olutta odotteleekin jääkaapissa juojaansa. Tämä olut poistui viimeksi Alkon valikoimasta viime vuoden syyskuussa ja tämä jäi silloin maistamatta. Pettymys oli suuri, mutta nyt tehdään asiaan korjaus. Ayinger Celebrator on yksi omista suosikkioluistani ja tämä Asam Bock on arvostelujen mukaan vähintäänkin yhtä hyvä, ellei parempi. Jännitystä itselläni lisää myös se, etten ole ennen tätä olutta maistanut. Olut on maailman vanhimman tai toiseksi vanhimman luostaripanimon tuotos, joten perinteitä ainakin panimolla on. Voi hyvinkin olla, että tänä iltana raskaan työviikon jälkeen rauhoitun nautiskelemaan tästä oluesta.

Vakka-Suomen Prykmestar LuomuPils – Olen arvostellut tämän VASPin LuomuPilssin parhaaksi maistamakseni Pilssiksi ja seison edelleenkin sanojeni takana. Tämän olisi jo toivonut Alkon valikoimiin kesän alussa, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Olen jo pari pullollista ehtinyt tätä hakea ja silloin tällöin tulee varmasti vielä maisteltua.

Laitilan Imperiaali – Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan ehdottomasti paras olut, jonka olen saanut nyt maisteluun muutamaan otteeseen. Tästä kiitokset panimolle. Tämä olut voitti tänä vuonna Helsinki Beer Festivaleilla Vuoden Olut –palkinnon ja kyseinen kunnia oli Imperiaalille jo toinen kerta. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja harvoinpa sitä suomalaisia Imperial Stoutteja on Alkossa tarjolla. Erittäin hyvän makuinen nautiskeluolut.

Beer Hunter's Mufloni CCCCC IPA – Tässä on yksi alku syksyn odotetuimmista oluista Alkon puolelta. Porilainen viiden ceen IPA on minulta vielä maistamatta, mutta lukemani perusteella kyseessä on yksi parhaimpia suomalaisia India Pale Aleja. Hinta/laatusuhde näyttäisi myös olevan melko kunnossa tässä juomassa, joten tätä on saatava maisteluun heti, kun mahdollista.

Brewdog Punk IPA – Skotlantilaisen Punk panimon olut. Punk IPAssa on käytetty panimon suosikki humaloita. Panimo on tunnettu erittäin paljon normikaavoista poikkeavista oluistaan, mutta tämä on sitten oikein maistuva perus IPA. Korkkia avatessa pullon sisuksista ei pursua ilmoille sateenkaaria tai yksisarviasia. Tämä olut tarjoaa IPAn ystäville yksinkertaisesti erittäin hyvää India Pale Alea. Olen aikaisemmin maistanut tätä olutta kahteen otteeseen ja kumpikin on ollut hanasta, joten kohta testataankin pullo versio.

Fuller's Vintage Ale 2013 – Vuodesta 1997 alkaen valmistetut Fuller’sin Vintage Alet tulevat myyntiin joka vuosi muuttuvalla reseptillä ja aikaisempien reseptien speksit löytyvät pullon mukana tulevasta pahvisesta lahjapakkauksesta. Pullon hintahan on aivan kaamean korkea, mutta silti se tulee haettua. Aikaisemmin olen juonut vuosikerrat 2011 ja 2013, joten monta vuosikertaa on tästä sarjasta jäänyt kokematta.

Nøgne Ø Dark Horizon 4. edition – Dark Horizon –olutsarja on itselleni vielä täysin kokeilematta, joten siinä on jo itsessään tarpeeksi syytä ottaa tämä sarjan nelos versio testiin. Monet pitävät DH1:stä yhtenä parhaista oluista ja Olutopas.infossakin kyseinen olut on saanut aivan maagiset pisteet. DH4 on 16 prosenttia alkomahoolia sisältävä Imperial Stout ja varma laatutuote.

Plevnan Siperia- Tässä on sitten koko vuoden kovimpia olut uutisia. Tämän rinnalla Westy12 Arkadiassa ei ole mielestäni yhtään mitään. Suomen parasta olutta saadaan syksyn aikana myös Alkosta. Olen kahteen otteeseen maistanut tätä olutta ja kumpikin kerta on sattunut tälle vuodelle ja voinkin sanoa, että kyseessä on maailmanluokan olut. Jännittää tietysti minkälainen hintalappu tälle pamahtaa, mutta onhan tätä aivan pakko ostaa!!!

Siinäpä olisi sitten hieman Jaskan listaa tulevista ja jo tulleista Alkon uutuuksista, jotka tulen ottamaan maisteluun. Näistä kaikista laittelen sitten arvion blogiin, kunhan pääsen juomaa maistamaan ja ehdin jotain kirjoitella.


   
Maitokaupan puolelta uutuuksista täytyy mainita, että 19.8.2013 lähtien maitokauppojen hyllyistä rupeaa löytymään Saimaan Juomatehtaan Marsalkka Golden Ale Luomua. Tämä kannattaa ehdottomasti ottaa maisteluun ja minä ainakin otan :) Pääsin maistamaan tätä kyseistä olutta Helsingin SOPPissa ja tykkäsin erittäin paljon.

Ja toinen odotettu uutuus maitokauppojen puolella on Kiteen Panimon Pajari Pils, joka varmasti lähipäivien aikana tulee valtaamaan kauppoja Pohjois-Karjalan alueella ja muutamassa muussa paikassa ympäri Suomea.

Tässä vielä arvio Pajari Pilssistä
ja tässä ensimmäiset myyntipaikat


Loppuun vielä kiitokset Harrille hyvästä listasta. Tälläisten listojen avulla pystyy hieman laatimaan omia ostoslistojaan ja onpahan mitä odotella.

huom. muokattu 21.8.2013 klo. 21:20 (lisätty maitokauppa uutuuksiin Kiteen Panimon Pajari Pils)

torstai 15. elokuuta 2013

BrewDog Fake Lager

BrewDog Fake Lager

Olutopas.info - Arvio 


Yleistä: Kesäkuussa kävin reilun viikon viettämässä kesälomaani Etelä-Suomessa ja tuli löydettyä tämä BrewDogin silloinen uutuusolut Espoon Sellon K-Citymarketista. Kyseinen panimon oluet ovat löytäneet poikkeuksetta tiensä minun ostoskoriini, eikä tämä feikkilaakeri tehnyt poikkeutta sääntöön. BrewDog Fake Lager on kunnianosoitus alkuperäistä 170 vuotta vanhaa Pilsner Urquellia kohtaan tai jos tarkkoja ollaan, niin kunnianosoitus Bohemian Pilsner -tyyliä kohtaan, mutta oli miten oli niin onnistuu tehtävässään melko hyvin. Joensuuhun tämä olut ei kesän aikana tietään löytänyt, kuin omassa repussani ja toistamiseen otin oluen maisteluun tuossa viime viikonloppuna. Fake Lager sai kyytipojakseen hieman jalapenoilla höystettyä kebab pizzaa ja kylläpä vaan maistu hyvältä.

Suomenkielisen arvion jälkeen laittelin vielä arviota Englanniksi. Saattaa olla melko tökeröä tekstiä, mutta opetellaan vähitellen :)

Panimo: BrewDog

Tyyli: Tsekkityylinen Pils/Lager

Voltit: 4,7 %

Ulkonäkö: Ulkonäöltään kirkkaan keltainen olut, jonka päällä muodostuu reilu kaunis valkoinen vaahto. Vaahto jättää kaunista pitsiä lasin reunoille.

Tuoksu: Tuoksussa on tyylilleen uskollisesti tarjolla kukkaisuutta, voita ja ruohoisuutta. Mukana myös sitrusmaisuutta, mutta vain hieman. Mallasta on reilusti.

Maku: Maultaan Fake Lager on ruohoinen ja melko raikas. Sitrusmaisuus ja kukkaisuus ovat myös
esillä maussa ja hieman voita myös mahtuu mukaan.

Tuomio: Oikein maistuva Pils, mutta ei aivan yllä esikuvansa tasolle. Siltikin kuuluu ehdottomasti tyylilajinsa parhaimmistoon. Kyllähän tälläistä mielellään juo.

Ostanko jatkossa: Saattaahan tätä vielä tulla ostettua.

Mistä: Muutamista K-Citymarkeista löytyy, mutta aika harvassa on.

Olutopas.info pisteeni: 34/50

Kolme sanaa: Tyylipuhdas maistuva Pils


In English:

Beer Style: Czech Pilsner

Appearance: Clear yellow beer with a beautiful large white head. Head leaves beautiful lacing down the glass.

Aroma: The aroma contains flower, butter and grass. There is also little bit lemon and plenty of malt.

Taste: Fake Lager tastes grassy and is quite fresh. Lemon and flowers are also featured in the flavor, and a little butter also fits in it.

Verdict: Very tasty Pils, but does not quite reach the level of its idol. Still, definitely one of the best in its style. An enjoyable beer!

Will I buy in the future: Maybe i will buy again.

Points (10-50): 34/50

3 words: Stylish tasty Pils

BrewDog artikkelit:
BrewDog - Kaksi jätkää ja koira
BrewDog - Two guys and a dog