torstai 29. toukokuuta 2014

Antaa harrastajien harrastaa...

Lueskelin tuossa eilen Olutposti –lehden jutun, jossa kokenut olutkouluttaja ja oluenpanija Mikko Salmi kirjoittaa olutblogien keveydestä. Jutussa kerrotaan mm. että ”olutbloggari on kaksi vuotta oluita harrastanut nuorimies” jne...

Olen sitä mieltä, että kaikki saavat kirjoittaa kuinka haluavat ja tämä pätee myös Mikon kirjoittamaa juttua kohtaan. Tässä kuitenkin omia mietteitä tätä kyseistä juttua kohtaan.

Lukaiskaa ensin alkuperäinen juttu tästä:
Olutposti.fi - Blogien sietämätön kepeys


Olutblogien kirjoittaminen on harrastus siinä missä muukin. Ei tämä näpyttely eroa suuresti esim. puulaakifutiksen pelaamisesta. Sitä tehdään, koska siitä tykkää. Jokainen olutblogi eroaa toisestaan ja eihän futiskentälläkään ole samanlaisia pelaajia. Toisilla juttu luistaa (pallo pysyy hallussa ja yläkulmat soivat) ja sitten toiset vielä harjoittelevat (välillä pallo karkaa ja 10 metriä ohi maalista heilahtaa). Vertaan tässä harrastefutista ja olutblogin kirjoittamista, koska kumpikin ovat harrastuksia (niitä tehdään intohimosta itse tekemiseen ja siitä ei makseta palkkaa). Olutblogien tekstejä jos ruvetaan vertaamaan oluttoimittajiin ja pyytämään apua esim. Unto Tikkaselta, niin sama, kuin vertaisin omia otteitani maalitolppien välissä ammattimaalivahteihin ja pyytelisin apua Buffoneilta tms. Perustermistö on kaikilla blogeilla omansa. Se sisältää omia kikkoja ja toisilta opittuja (sopii myös futikseen). Aina ei termi osu kohdilleen, mutta ei se kentälläkään joka kerta mene puikoista sisään. Onko tällaisella mitään väliä. Ei, koska harrastamme.
Kuva otettu kännykällä...

Kun teksissä sanotaan, että ”Miksi tavallinen tallaaja luulee, että hänen asiantuntemattomat jorinansa kiinnostavat?” Tähän voisikin sanoa, että tuskinpa kukaan olutblogiharrastajista luuleekaan, että kiinnostaa, mutta onhan se hieno jos joku niitä tykkää lukea. Onhan se puulaakimatsissakin kiva jos joku on katsomassa (yleensä ei ole), mutta ikinä ei luulla että jotain kiinnostaisi meidän kentällä tapahtuvat säheltämiset.

Salmi puhuu jutussaan, että ”kaikki saavat leikkiä asiantuntijoita ja loistaa”. Väittäisin, että yksikään olutblogisti ei pidä itseään asiantuntijana ja sama pätee, ettei meidän puulaakifutis –sarjassakaan kukaan pidä itseään ammattilaisena. Se että useassa blogissa on kännykkäkameralla (mm. omassakin bloginissani näitä löytyy) kertoo juuri siitä, että tämä on harrastus ja kaikki käyttää niitä välineitä joihin käytännössä on varaa. Itselläni on 50 euron futiskengät, eikä sponsorisopimusta Adidaksen kanssa, koska harrastan.

Onko sitten tässä omassakaan kirjoituksessani mitään järkeä. No ei välttämättä. Haluan ainoastaan ilmaista, että tämä on harrastus siinä missä futis, kuviokellunta tai vaikka pitsin nypläys. Ei harrastamista pidä lähteä vertaamaan ammattimaiseen tekemiseen ja pyydellä apua alan legendoilta. Harrastus on yleisesti se mitä tehdään arkityön vastapainona vähäisissä määrissä, kun suurin osa päivästä menee muita töitä tehden. Silloin pohjatyön teko ja muut tekijät eivät voikaan olla samalla tasolla, kun ammatikseen juttuja tekevällä asiantuntija/ammattilaisella.

Tämänkin yllä olevan jutun kirjoitin nopeasti ja vähäisellä pohjatyöllä, koska aika ei riitä tehdä suuria töitä asian eteen (ei tarkoita, etten haluaisi), vaan ei aika muun ohella riitä. Olutblogin kirjoittaminen on itselleni erittäin rakas harrastus ja tulen jatkossakin sitä tekemään. Tällä jutulla en halua dissata Mikkoa enkä ketään muuta. Olen pitkään jo arvostanut Mikon tekemisiä oluen eteen, eikä tämä juttu tee asiaan mitään poikkeusta. Ei tämä kuitenkaan ole mitään vakavaa. No hard feelings!

Kiitos ja anteeksi!

Terveisin,

Olutblogiharrastaja Jaakko ”Jaska” Matikainen

Ps. Oli laji, kuin laji kyseessä, niin annetaan harrastajien harrastaa.

11 kommenttia:

  1. Eihän sitä koskaan tiedä milloin Hyypiä ja Litmanen tulevat katsomoon huutamaan: Ei kestä katsella tuollaista amatööritouhua! Kolme virtuaalista selälle tapustusta Jaskalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Tuo mainitsemasi esimerkki pyöri omassa päässänikin, kun tätä juttua kirjoitin :D

      Poista
  2. Ilmeisesti kaveria harmittaa, kun joku muukin uskaltautuu kentälle eikä saa pitää bissejulkaisujen puulaakisarjaa pelkästään itsellään. Missä on vika (jos sellaista on), jos nuoren blogaajan juttu pääsee Hesariin? Ja ne kuvat; viimeksi kun katoin, niin monet Olutpostin kuvista näyttää siltä, että osaavissa käsissä moderneilla kännyköillä saa parempaa jälkeä.

    https://www.flickr.com/photos/digitaalinenjalanjalki/4329141185/

    VastaaPoista
  3. Kiitos Jaska, tämä oli hyvä ja asiallinen olutharrastajan vastine ammattilaisen ahdistuneelle vuodatukselle, joka taisi tosin olla myös tarkoituksellisen provosoiva. Olen itsekin olutbloggari ja innostuin touhusta aikanaan nimenomaan siksi, että etsin netistä harrastajien mielipidekirjoituksia oluista - en mitään ammattilaisten arvioita. Oma olutinnostukseni on kestänyt jo 23 vuotta ja se olutbloggaus vajaat kolme vuotta. Missään vaiheessa en ole esittänyt, että olisin minkään sortin asiantuntija, joka tuntuu olevan tuon ammattilaisen kirjoituksen pääpointti: Että nyt on joukko olutbloggareita "esittämässä ammattilaista". Aika kaukaa haettu väite. Olutharrastus on nimenomaan harrastus ja en itse (tietääkseni) lue yhdenkään ammattimaisesti toimivan olutblogaajan tekstejä. Voisin kyllä lukeakin, ei siinä mitään, mutta eipä ole sellaisia vastaan tullut. Ja kukapa ammattilaisblogisti esittelisi vaikka videoitua kohtaamistaan 13 vuotta vanhan suomilagerin kanssa ihmetellen pulloon kertynyttä möhnää. Tai ylipäätään, että sanoo, mitä ajattelee, mitä mieleen tulee, eikä suodata tekstiään miksikään "ammattilaisen mielipiteeksi". Siksi en aina jaksa välittää edes tämän ammattilaisen myös kritisoimasta huonosta suomen kielestä, kunhan läpi paistaa innostus ja tekemisen ilo. En usko, että kukaan olutblogi-harrastaja kirjoittaa arvioitaan kenenkään pakottamana tai deadline paukkuen. Voisin vielä tarttua yhteen ammattilaisen turhautumisen aiheeseen, kun hän mainitsee, että olutharrastajien blogikirjoituksia siteerataan jopa lehtien sivuilla. Ehkä se kertoo siitä, että niitä ammatikseen kirjoitettuja, hyviä ja mielenkiintoisia olutarvioita ei ole olemassakaan?

    Oma bloginikin on tietynlainen ristiriita, kun en alan termistön kanssa ole hirveän sujut ja väännän vielä omaa potaskaani englanniksi, jossa on omat huonot ja hyvät puolensa siinäkin. Olut on minulle harrastus ja tykkään kirjoitella siitä omaksi ilokseni pitäen samalla tietyllä tapaa nettipäiväkirjaa kohtaamistani nautinnoista ja pettymyksistä sivuten samalla myös muuta elämää.

    Tsemiä Jaska oman blogisi pitämiseen - keep on beerbloggin'

    PS. Yksi ammattilaisen ahdistuksen näkökulma näytti olevan myös olutbloggaajien miesvaltaisuus, mutta eipä taida olla ainoa harrastus, jossa aktiivisuus asian parissa on pääasiassa toisen sukupuolen edustajien varassa. Siksipä olen ilolla lueskellut Tyttö ja tuoppi -blogia monien muiden mielenkiintoisten blogien joukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jimbo! Tulen varmasti jatkamaan juttujani ja kiitoksia hienosta kommentista. Arvostan :)

      Ja jatkan niin pitkään, kun nautin näiden juttujen kirjoittamisesta. Jos kipinä hiipuu, niin sitten pitää lopettaa. Ei ole kyllä näköpiirissä hiipumista :)

      Poista
  4. Hieno kirjoitus Jaska! Blogisi myötä uskaltauduin aloittamaan ruokablogini rinnalle myös olutblogin, ja jos se ketään kiinnostaa, se on pelkkää plussaa! Hienoa työtä teet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hienoa kuulla, että blogini on toiminut inspiraationa olutjutuillesi :)

      Poista
  5. Vanhana olutkirjoittajana (lue: iältäni ja kokemukseltani) muistutan Jaska, että sen jälkeen, kun olet julkaissut olutkirjasi, nouset tasolta toiselle tai jopa kolmannelle olutkirjoittajien joukossa. Sinua ei voi - eikä pidä - sen jälkeen tarkastella enää tavallisena blogikirjoittajana tai diletanttina sivustaseuraajana, etkä voi enää paeta viattoman ja märkäkorvaisen "harrastajan" roolin taakse.

    Kaikki tekstisi asettuvat aivan uudella tavalla arvioitaviksi ja julkisen tarkastelun alle. Ja se on vain kestettävä, mitä vastaan tulee. Jokainen julkisesti kirjoittava on yhtä hyvä tai uskottava, mitä on hänen viimeinen juttunsa.

    Toivotan menestystä kirjoitustyöhösi. Se vaatii paksua nahkaa, sekä persuksissa koneen ääressä istuessa että kropassa maailmalta tulevaa krittikkiä vastaanottaessa.

    - Heikki Kähkönen, ammattikirjoittaja, suurelta osin kirjoitustyöllä itsensä elättävä ja monet oluensa maksava vapaa toimittaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Heikki kommentista ja menestyksen toivottamisesta.
      On se selvää, että juttuja ruvetaan seuraamaan eri valossa. Tämä kuitenkin sopii minulle ja siihen tulee sopeutua. En kuitenkaan ole ajatellut tämän takia muuttamaan omaa tapaani kirjoittaa blogijuttuja.

      Ei tässä ole missään vaiheessa ollut paeta viattoman ja märkäkorvaisen "harrastajan" roolin taakse. Olen harrastaja, koska en mielestäni pidä itseäni ammattilaisena tai asiantuntijana. Vaikka jossain vaiheessa onkin ammattilainen, niin ei se mielestäni saa poistaa sitä harrastamista.

      Kyllä minä uskon kestäväni kaiken mitä vastaan tulee. Kunhan osaa pitää huumorin mukana ja ei ole liian vakava. Niin pitkään näissä pärjää. En usko, että minusta voisikaan ikinä tulla liian vakavasti otettava henkilö.

      Poista
  6. Minä ainakin olen tykännyt ja nauttinut olitblogistasi. Olen myös saanut siitä hyödyllisiä vinkkeja ja tietoa yms. jota ei itse olisi osannut tai jaksanut hakea. Kiitos blogistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Mahtavaa kuulla, että nautit blogistani. Lämmittää sydäntä kuulla, että teen sellaisia juttuja, jotka kiinnostaa.

      Poista