tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kesäloma 2014 osa2 - Rekola, VASP, Laitila ja Lumo

Toinen kesäloma starttasi aamulla puoli kasin maissa ja pikaisesti aamukahvit naamaan. Kamat kasaan ja autolla kohti Fiskarsin Ruukkia, joka on Rekolan Panimon nykyinen tukikohta. Saavuimme paikalle ja siellä oltiinkin jo työntouhussa. Uudet tankit olivat juuri siirtymässä sisätiloihin trukin avustuksella. Katselimme panimon tilat läpi Malty-Jarin opastuksella ja olihan tämä paikka tuhat kertaa hienompi, kuin entinen mesta. Huomattavasti tilavampi ja panimopuoti oli oikein kivan näköinen. Siirryimme sitten yläkertaan jutustelemaan ja siinähän sitä aikaa kuluu, kun oluenystävät rupeavat tarinoimaan. Koko Fiskarsin seutu näytti juuri sopivalta Rekolan Panimon tyyliselle panimolle, joten nyt on panimo sellaisessa paikassa jonne se kuuluu. Hieno paikka kaiken kaikkiaan.

Rekolan Panimon puoti


Rekolan Panimolta lähdimme ajamaan noin parin tunnin erikoiskoe Vakka-Suomen Panimoa kohti. Toimin seurueessamme kartanlukijana ja siinä twiittaillessani ajoimme yhden risteyksen ohi. Kävimme pikaisesti pyörähtämässä VASPin tulevan uuden panimon pihalla ja se näytti kyllä hemmetin hienolta paikalta. Siitä sitten kruisailimme vanhalle panimolle, jossa meidät vastaanotti Jani Vilpas. Jani esitteli meille panimonsa ja siinä oli samaan aikaan käynnissä Prykmestar LuomuPilsin pullotus. Pääsin maistamaan Luomupilssiä suoraan pullotuslinjalta ja eipä sitä tämän tuoreempana voi päästä tätä maistamaan. Otimme muutamia valokuvia ja rupattelimme Janin kanssa niitä näitä.

Tuoretta LuomuPilssiä...

Jani & Jaska
VASPin jälkeen seuraava mesta olikin pienpanimoista suurin eli Laitilan Wirvoitusjuomatehdas. Siellä meidät vastaan oli ottamassa oluenpanija Juha Kylä-Kaila. Kiersimme lävitse koko panimon ja Juha samalla esitteli, kuinka hommat Laitilalla hoidetaan. Pääsimme maistamaan yhtä tulevaa uutuusolutta, josta voinkin sanoa että tulee olemaan hyvä olut. Laitilan tilat olivat aivan jotain muuta, mitä aikaisemmilla panimoilla oli nähnyt. Hirmuinen määrä tankkeja ja valtava pullotuslinja. Siltikin nurkassa oli pieni ”koepanimo”, jossa kaikki oluet ensin testataan ja paljon juttuja siellä tehdään ihan omin käsin, että tekemistä riittää hurjasti. Olutta valmistuu kolmessa vuorossa. Laitilan kierroksen jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Raumaa, jossa tarkoituksena oli piipahtaa Ruokapuoti Lumossa. Lumon omistaja Tero Suhonen otti meidät vastaan ja esitteli tämän erittäin hienon pikku putiikin. Kruununa tälle paikalle oli laadukas olutvalikoima ja auton perästä rakennettu oluthylly. Tero on innokas olutmies ja kyllähän sitä silloin samanhenkisiä juttuja riittää. Sieltä ostin mukaan muutamia suomalaisia oluita mm. Ruokapuoti Lumon omat oluet Nokkospilssiä ja Talvistoutia.


Tuleva uutuustuote testissä ja pukeutuminen sen mukaan...
 

Juha & Jaska
Lumosta lähdimme päivän viimeiselle erikoiskokeelle Rauma – Pori ja sieltä Omena hotelliin. Yöpaikan valintaan vaikuttivat edullinen hinta ja ennen kaikkea läheinen sijainti Panimoravintola Beer Hunter’siin. Kamat huoneeseen ja etsimään syömistä. Päivä oli ollut taas, niin toiminnan täyteinen, ettei matkaajat olleet ehtineet syödäkään mitään. Helppo ja toimiva valinta eli Amarillo ja burgerit naaman eteen. Ruokajuomaksi ei voi ottaa Porissa, kuin porilaista joten Ruosniemen Panimon loistava Sihteeri Blond kyytipojaksi. Jälkiruoalle siirryimme tien toiselle puolelle Pub Winstoniin, jossa jälkkäriksi Mikkeller 10. Nytpä sitä tässä makailen hotellihuoneen sängyllä ja näppäilen tätä juttua blogin puolelle ja lasissa erittäin hyvä Nokkospils. Illan aikana on vielä tarkoitus ryömiä käymään Beer Hunter’silla. Tällainen oli Jaskan kesäloman toinen päivä ja loistava reissu ollut. Seuraavana Jasso vielä kertoo omat fiiliksensä päivästä.



Tero & Jaska

Maailman tyylikkäin oluthylly!!!

Sihteeri ja burgeri



Jasson kommenttia:

brimbrim.. Herätys Jaakon herätyskelloon 07:30. Eipä tarvinnut montaa kertaa ajatella torkkua, vaan innolla ylös naaman kampaukseen ja odottamaan mitä tänään tapahtuu. Auto tulille ja nokka kohti Rekolan Panimoa. Maisemat sinne ajaessa oli huikeat! En olisi ihan heti uskonutkaan, että tällaisia reittejä suomesta edes löytyy.

Itse Rekolan Panimo oli tainnut juuri muuttaa tiloihin, hallin seinällä vielä nökötti Fiskarsin kylttikin ja ovessa oli tulostettu Rekolan Panimon lappunen. Outoa minulle jälleen kerran, että ihmiset täälläkin olivat hyvin ystävällisiä ja olo oli kuin oltaisiin tunnettu kauankin. Panimon puodin väritykset olivat mukavan raikkaat ja sisällä oli pirtsakka fiilis. Jaskan haastatellessa itse mestaria minä autoin panimolla laitteiden siirrossa ja muissa tärkeissä töissä (istuin).

Rekolan Panimolle heipat ja navigaattorille osoitteeksi Vakka-Suomen Panimo. Alku reitti oli taas minulle ja autolle taattua herkkua kun mutkaiset tiet kauniilla maisemilla taittui mukavasti. Loppupuolen reittivalintaan vaikutti Jaakko ”navigaattori” Matikainen räpeltäessään googlemapsia ja seuraavilla sanoilla: ”Tätä reittiä pitkin tulee vähemmän kilometrejä”. Tuo voi olla totta, mutta en ole aiemmin sellaista hiekkatietä ajanut joka tuntui menevän 180c yhtenään. Mutkaa mutkan perään ja lopulta vaihtui asfaltiksi, mutta mutkat ei hävinnyt.
Huojentuneena perille Vakka-Suomen Panimolle ja auto parkkiin. Vastassa olikin taas vaihteeksi iloinen ja ystävällinen olutmestari (näin minun sanoilla, kun oikeaa titteliä en muista). Kiirettä panimolla piti, kun juhannus tulossa ja olutta kuulemma menee.
Ensimmäisenä itse panoluolassa pisti silmään kupariset pöntöt jossa sitä itse asiaa kai pannaan? Tilat oli tavaran määrään nähden täynnä ja uutta tilaa olikin jo heillä rakenteilla (väärästä navigoinnista tämäkin saatiin nähdä, thänks Jaska!). Itse putiikki oli mielestäni aivan mahtava, miten pieneen tilaan voi saada sellaisen fiiliksen kuin olisit siellä kotikaupan uumenissa? Hieno paikka kaikinpuolin!

Pasuuna ei tahdo saada hetken taukoa ja keula kohti Laitilan Wirvoitusjuomatehdasta. Kaukaa jo huomasi, ettei tämä minun mittakaavassa ole ”pieni” panimo. Kukko mainostölkki jo kertoi, että nyt ollaan menossa Tehtaalle. Ja sitähän se oli, iso halli ja laitteet pyöri. Mutta se itse perusasia oli taas samanlainen. Siellä idea ja ajatus minun mielestä oli kuin pienessä panimossa. Tällaista olutta tehdään ja tässä sitä testataan ja näin ideoidaan. Hienoa! Jälleen kerran henkilö joka meille talon sisäisen tourin piti oli ystävällinen ja mukava. Minusta kovin mielenkiintoista, kun suomessa ylipäänsä olen tottunut ettei tuntemattomat sano sanaakaan toisilleen ja jos työn puolesta on pakko niin kovin vähäsanaisesti ja jurosti. Tällä alalla taas kaikki on päinvastoin tämän osalta…

Nyt auto ja miehet lepää Porissa ja huomenna ihmetellään tätä alaa lisää. Jasso over and out.
P.S tulipas tuota tekstiä vaikken edes yrittänyt.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti