maanantai 8. syyskuuta 2014

Jaska mökillä - Helmiä Sioille 2014


Nyt oli se aika vuodesta, että pakkasimme ystäväni Savuhatsun kanssa auton täyteen olutta, ruokaa ja muita tykötarpeita. Sitten otimme nokan kohti Lieksaa, jossa hänen mökkinsä sijaitsee Pankajärven rannalla Kierminiemessä. Saavuimme perille siinä klo. 18:00 maissa ja auto parkkiin. Ennen kamojen purkamista kaivoimme ensimmäiset oluet kylmälaukusta  ja siirryimme nauttimaan ensimmäistä huurteista. Ilma oli erittäin lämmin, eikä todellakaan tuntunut syyskuulta. Lasiin kaatui jyväskyläläisen Panimo Hiisin Raivoava Rakki ja saman tien myös ensimmäinen hirvikärpänen hyökkäsi kimppuun. Onneksi niitä kärpäsiä ei siellä järven rannassa sitten ollut, vaan jäivät siihen metsän siimekseen. Sen suurempia tuumimatta totesimme Raivoavan Rakin erittäin hyväksi IPAksi ja siirryimme lasien tyhjennettyä purkamaan autoa.

Ensimmäinen helmi sioille!

Heti kun silmä vältti, niin rakit karkas metsään!


Auto kun oli tyhjennetty otin lohen kylmälaukusta huoneenlämpöön, että pääsemme vähitellen ruoanlaittoon. Sitä ennen oli kuitenkin aika ottaa tervetuliaisjuoma, joka oli tänäkin vuonna viime vuoden tapaan tyyliltään Saison.

Tervetuliaisjuoma: Hiisi / Donut Island Sour Puzz

Savuhatsu:
Ulkonäkö: Erittäin vaalea, ei vaahtoa pinnalla. Kuplapilareita vain nimeksi!
Tuoksu: Kesäinen tuoksu. Mukana hedelmää jota en tunnista… ja paistettua sokeria.
Maku: Tuoksuun nähden hento ja vaisu maku. Päällimmäisenä jäi mieleen hiiva. Pieni pettymys.
Tuomio: Antoi odottaa paljon enemmän, kuin lopulta tarjosi. 3/5

Jaska:
Ulkonäkö: Samea kullankeltainen. Parin sentin lyhytkestoinen vaahto.
Tuoksu: Yhdistelmä hedelmää, happamuutta ja hiivaa.
Maku: Maultaan makea, maanläheinen, hedelmäinen ja hieman hedelmäkarkkinen.  Melko mieto maku.
Tuomio: Omaan makuuni hieman liian makea Saison ja happamuuttakin olisin kaivannut enemmän.

Olutta nauttiessamme taustalla kimalteli täysin tyyni Pankajärvi ja ilma oli ajankohtaan nähden erittäin lämmin. Tällaisessa ilmassa tämä olut pääsi kyllä hyvin oikeuksiinsa.


Tervetuliaisjuoman jälkeen aloittelimme ruoanlaiton. Rupesin maustamaan isäni onkimaa Tenonlohen kimpaletta ja Savuhatsu ryhtyi väsäämään salaattia. Sitten eikun kesäkeittiön  puolelle ja ruoanlaitto-oluet maistoon.


Ruoanlaittojuoma: Propeller Aufwind Double IPA

Kyseessä oleva olut on vain 6,5 % saksalainen Tupla IPA.Tämä saksalainen mikropanimo on itselleni täysin uusi kokemus, joten katsotaan miltä maistuu. Olut kaatui laseihin reilusti vaahdoten. Paistinpannulle lensi kunnon nokare voita, joka sai sitten kaverikseen pari kimpaletta lohta.

Savuhatsu:
Ulkonäkö: Kauniin kullanruskea 3 cm vaahtokakku, mutta ei kupli kovin. Nätti.
Tuoksu: Makea, kukkaisen hedelmäinen ja raikas tuoksu.
Maku: Selvästi jämptimpi maku, kuin edellisessä oluessa. Ei kovin makea. Pitkään viipyvä ja herkullinen jälkimaku.
Tuomio: Huolettoman helppo ruoanlaittojuoma :)

Jaska:
Ulkonäkö: Reilusti vaahtoava ja mukavasti pitsiä lasin reunoille jättävä oranssinkultainen olut.
Tuoksu: Aromaattisesti humaloitu, trooppisen hedelmäinen ja karamellinen
Maku: Maultaan voimakkaan sitrushedelmäinen ja karamellisen maltainen.
Tuomio: Ihan ok! En sanoisi tätä Tupla IPAksi, mutta ihan kelpo IPA. Perustoimivaa meininkiä! Ei räjäytä tajuntaani, mutta ei sitä aina tarvitsekaan.

Mesikämmenellekin maistuu IPA

Muistiinpaneminen käynnissä

Ropelli DIPA alkoi olla imeskelty jo puoleen väliin asti, kun heittelin lohen kaveriksi pannulle paistumaan muutamia valkosipulinkynsiä. Kesäkeittiön ilman valtasi reilu valkosipulin, lohen ja rosmariinin tuoksu. Oi joi! Kohta syödään hyvin. Savuhatsu oli sillä välin rakentanut kirsikkatomaateista ja salaatista sitruunalla maustetun lisukkeen lohellemme, joten eikun kala salaatin kaveriksi lautaselle ja ruokajuomaa hakemaan.

Äskettäin joimme 6,5 prosenttisen saksalaisen Tupla IPAn ja ruokajuomaksi olin valkannut sitten 8,0 % India Pale Alen nimeltä Craftwerk Hop Head IPA⁷. Hauskaa näissä kahdessa oluessa on se, että kun näitä rupesin tilaamaan netistä, niin Ratebeerissä Propeller oli tyylilajissa Double IPA ja Craftwerk oli India Pale Ale. Nyt juttua kirjoittaessa tyylilajit on toisin päin. Sillä mitään väliä ole, mutta nyt näyttäisi olevan niin kuin pitää. Nämä oluttyylit on hieman sellainen veteen piirretty viiva ja itse en jaksa niistä stressata. Kunhan olut maistuu hyvältä, niin se on pääasia.

Craftwerk Hop Head IPA⁷ ja Tenonlohi

Savuhatsu:
Ulkonäkö: Sameahko tuoppi tuhdilla vaahtohunnulla. Kelluvia hipstereitä siellä täällä.
Tuoksu: Meijän norjan harmaa haisee just tälle, kun se kastuu ulkona.
Maku: Ei niin makea. Todella terävä olut, hieman ”puumainen”.
Tuomio: Väkevä kalan kaveri (tässä tilanteessa)

Jaska:
Lohi oli juuri niin kuin pitää. Rapsakka pinnasta ja pehmeä sisältä. Valkosipuli ja rosmariini antaa mukavan vivahteen kalalle. Vaikka kyseessä oli melko suuri lohi, niin ei maistunut puuhalolta. Sitruunamehulla maustettu salaatti pelitti hyvin kalan ja oluen kaverina. Erittäin hyvää ruokaa!
Olut oli hedelmäinen ja aromaattinen. Voimakkaan oloinen. Sitrushedelmää melkoisesti. Ei mikään erityinen, mutta meni ruoankaverina melko vittuilematta.

Huh huh, kun oli isot kalapalat. Puolessa välin jo rupesi tuntumaan, että kohta riittää, mutta siltikin kumpikin sai viimeisteltyä ruokansa ja juomansa. Ruoan jälkeen kävimme kantamassa saunalle vedet ja puut, jotta kohta voisimme sen iskeä kiukaan tulille ja käydä kylpemässä. Järven vesi tuntui sen verran kylmältä, että suosiolla jätimme uimisen unholaan. Ilta rupesikin hämärtymään ja siirryimme nautiskelemaan jälkiruokaa sisätiloihin. Olin valinnut jälkkäriksi sellaisen oluen, johon muutama viikko sitten rakastuin tulisesti. Ennen kuin paljastin oluen Savuhatsulle, niin tuli kyllä vuolaasti kehuttua sitä. Lähdin pesemään olutlaseja laiturinnokkaan, kun Savuhatsu rupesi tekemään tulta uuniin. Sitten lasiin valui loistavaakin loistavampi…


Sierra Nevada Bigfoot

Savuhatsu:
Ulkonäkö: Tummaa herkkua sentin vaahtokukalla.
Tuoksu: Tupla IPAmainen greippi tuoksu.
Maku: Ensi alkuun pistävä alkoholin potku. Peräjälkeen metsäisen maltainen aromi, jonka jälkeen karamellinen jälkimaku.
Tuomio: Valloittava jälkiruoka. Arvostan! 5/5

Jaska:
Ulkonäkö: Mahtavan mittainen valkoinen vaahto, joka kestää melko pitkään tumman ruskean ja hieman punertavan oluen päällä. Tukeva vaahto.
Tuoksu: Tuhti hedelmäinen ja karamellinen tuoksu. Havumetsäinen ja sitruksinen. Tuoksu oikein hivelee nenää. Mahtavaa!
Maku: Maku on yhdistelmä makeaa karamellimallasta ja havumetsää. Sitrusta, kypsää hedelmää ja alkoholikin puskee hieman esille.
Tuomio: Mahtava jälkiruoka! Tämä on yksi vuoden 2014 parhaita maistamiani oluita! Hieno olut!

Jälkiruoan jälkeen kävimme iskemässä saunan tulille ja 40 minuuttia sytytyksestä se olikin jo löylyvalmis. Eikun isännät lauteille ja välillä ulos vilvoittelemaan. Ulkona olikin jo aivan pilkko pimeää, joten ulkotuli antoi taivaalla loistavan kuun valolle hieman lisätukea. Ilma oli täysin tyyni ja laiturilla seisoessani pystyin järven pinnasta näkemään koko taivaan ja näkyvä hiveli silmiä. Välillä jostain kaukaa kuului, kun kala kävi rikkomassa tyynen järven pinnan ja joku vesilintu kajautti syvään hiljaisuuteen oman rääkyvän kommenttinsa. Kylläpä hermo lepäsi. Siitä vielä sitten kerta kiellon päälle saunaan ja sitten siirryimme mökin sisälle pöydän ääreen turisemaan. Oli aika ottaa yömyssyksi valittu olut ja siihen ei sopinutkaan mikä tahansa kevyt kesäkeitto, vaan tyylilajiksi valikoitui Quadrupel ja kummallekin vielä maistamaton St. Bernardus Abt 12. Olimme kumpikin suuria Rochefort 10:n ystäviä, joten mielenkiinnolla maistamaan, että pääseekö tämä lähellekään R10:n tarjoamaa loistavuutta.

St. Bernardus Abt 12

Savuhatsu:
Ulkonäkö: Lasillinen todella tummaa olutta harvalla nopeasti haihtuvalla sentin vaahdolla.
Tuoksu: Tuoksussa katkeraa banaania. Maanläheinen katku.
Maku: Kovin hapokas suutuntuma, kuplii valtavasti. Kova maku, alko pistelee turhan runsaasti.
Tuomio: Kevyt R10.

Jaska:
Ulkonäkö: Kuplivasti vaahtoava tumman ruskea olut.
Tuoksu: Tuoksu on hedelmäinen ja belgihiivainen.
Maku: Maussa ensimmäisenä iskee alkoholi. Maultaan melko miedon oloinen ja karkea. Tummaa hedelmää ja belgihiivaa.
Tuomio: Rochefortin 10 tarjoama pehmeys on tässä tipo tiessään ja ei tarjoa omaan makuuni lähellekään samanlaista nautintoa. Onhan tämä hyvä olut, mutta siinä missä R10 on yksi parhaita, niin siihen nähen ollaan kaukana.

Yömyssyn jälkeen ei oltu sen tarkempia suunniteltu, joten vuorotellen laitoimme Youtubesta musiikkivideoita soimaan ja niitä kuunneltiin samalla rupatellen. Illan viimeiseksi olueksi otimme vielä yhden oluen, niin saimme minulle maistettujen oluiden listan vaiheeseen 999. Ja näin ollen sitten seuraavalle päivälle tulisi juhlahetki ja 1000. olutta täyteen. Portteria lasiin ja makuhermoja kohti.


Viven Porter

Savuhatsu:
Ulkonäkö: Mustaakin mustempi reilulla 5 cm vaahdolla.
Tuoksu: Makea portterin tuoksu aavistuksella savua. Tuoksuu vähän sienelle.
Maku: Mahtavan savuinen! 5/5 heti mausta. Pehmeä. Todella pehmeää koivunuotion pohjaa. Sauna!
Tuomio: Päivän paras! Reilu savu todella sai ajatuksen lentämään. Olen kotona.

Jaska:
Ulkonäkö: Kolmen sormen mittainen vaahto ja pikimusta olut.
Tuoksu: Tuoksu paahteinen ja hieman savuinen.
Maku: Maultaan kuivan paahteinen ja voimakkaan savuinen Portteri. Yllätyin erittäin positiivisesti, että miten savuinen olut kyseessä.
Tuomio: Olipahan erittäin maistuva savuportteri. Kyllä tähän kelpaa päättää ensimmäinen mökkireissun päivä.

Siitä sitten unille ja seuraavana aamuna, eiku siis päivällä herättiin tosi myöhään. Aamupala aika oli jo kaikoinnut, joten rupesimme vääntämään sitten lounasta. Savuhatsu rupesi paistamaan paistinpannulla leipäviipaleita. Sen jälkeen pannulle heilahti sipuli ja sipulin jälkeen pekoni. Sillä aikaa kävin pesemässä parit olutlasit ja kaadoin toiseen lasiin Hiisin Harjun Höyryn, joka oli maitokauppavahvuinen Steam Beer. Harjun Höyryssä oli käytetty valmistuksessa mm. kanervaa. Toiseen lasiin kaatui Lutakko Liekeissä, joka taas oli inkiväärillä höystetty IPA. Kumpaakin olin maistanut aikaisemmin, mutta Savuhatsulle nämä olivat ennen maistamattomia. Ruskistettujen leipäviipaleitten päälle iskin kunnon keot Hellmann’s majoneesia, joka on maultaan, kuin pala taivasta. Siihen viipale juustoa ja viipale savupalvikinkkua. Tämän jälkeen vielä pekonia ja paistettua sipulia, niin aamupalalounas oli valmis.


Aamunavaus



Hiisi Harjun Höyry

Savuhatsu:
Ulkonäkö: Peruskultainen, valjun näköinen tuoppi.
Tuoksu: Yrttinen tuoksu ja hunajaa seassa.
Maku: Eipä kummoinen elämys. Maistuu ”miltä tahansa” oluelta.
Tuomio: Meni aamupalana, mutta ei kummoinen

Jaska:
Hyvin mieto ja hedelmäinen. Kanervaa en saanut esille, vaikka kuinka pinnistin. Yrttisyyttä oli ja se varmaan onkin tämä kanerva. Perustoimiva Höyryolut, mutta ei mitään muuta. Kelpo ruokajuoma!


Hiisi Lutakko Liekeissä

Savuhatsu:
Ulkonäkö: Melko kirkas, vaahto säilyy pitkään. Nätti!
Tuoksu: Voimakas, pistävä tuoksu. Makea.
Maku: Selkeä inkivääri päällimmäisenä.

Jaska:
Inkivääri tulee erittäin vahvasti esille jo tuoksussa ja sama linja jatkaa myös maussa. Kivan raikas inkiväärinen IPA. Ei mielestäni mene Raivoavan Rakin edelle, mutta oikein kelpo suoritus.

Aamupalalounas

Pekonileipä oli kyllä mahtava aamupalalounas. Kaikki missä on Hellmann’sin majoneesia ja pekonia, niin ei voi epäonnistua. Kyllä tuolla eväällä jaksaa hyvin lähteä kohti päivän haasteita. Eiliseen verrattuna ilma ei ollut läheskään, niin lämmin ja tuulikin tuiverti melkoisesti. Siirryimme ulos ja oli juhlahetken aika ja kaivoin esiin Jaskan 1000 oluen. Olin tätä juhlallista hetkeä varten varannut yhdysvaltalaisen Firestone Walker –panimon Tupla IPAn nimeltä Double Jack.

Firestone Walker Double Jack IPA

1000. olueni aukesi ja iso 0,66 litran pullo täytti kaksi IPA –lasia juuri sopivasti ja voimakkaasti vaahdoten. Siinä välillä ripeksi myös vettä, kun maistelimme tätä Tupla Jaskaa.

Savuhatsu:
Täyteläinen, hienostunut tupla IPA. Täytti loistavasti jo nimensäkin puolesta 1000 oluen tontin. Makoisaa, loistavaa olutta.

Jaska:
Vahvaa valkoista vaahtoa ja yllättävänkin kirkas keltainen olut.  Tupla Jaska DIPA tarjosi juurikin tilanteeseen sopivan makunautinnon. Reilua jenkkihumalaa ja tasapainoinen suoritus, missä ei mikään ominaisuus mennyt toisen edelle. Mahtava olutkokemus ja tyylilajissaan ehdotonta kärkikastia. Juhlahetki sai arvoisensa elämyksen.

1000. olut


Mahtavan oluen jälkeen mahtavuus sai lisää jatkoa, kun otimme maistoon kellarissani kolme vuotta majailleen Nøgne Ø #100:sen. Viime vuonna maistoimme kaksi vuotta vanhaa #satasta, joten nyt sitten katsomaan, kuinka yksi vuosi on muuttanut tätä olutta.

Vuoden 2013 fiilikset kaksi vuotiaasta #100:sta!

Jaskan mielipide: Tässä se nyt on! Jaskan suosikkiolut. Puolen litran pullo täynnä pelkkää täydellisyyttä. Kahden vuoden ikäinen #100 on selkeästi ruvennut taittumaan enemmän ja enemmän Barley Winen suuntaan. Tummaa hedelmää ja hivelevää pehmeyttä. Aivan loistava olut tai oikestaan loistavin. Mikäs sen parempaa, kuin tällainen olut lasissa ja taustalla kaunis auringonlasku. Kyllä mieli lepää!

SavuHatsun mielipide: Tätä tapausta odotti jännityksellä koska sattuneista syistä olen kuullut tästä herkusta monen monta kertaa koskaan sitä itse maistamatta. Olut lienee jäsen J:n top-oluet listalla melkoisen korkealla. Olut oli tummempaa kuin odotin, samoin tuoksu vahvempaa. Maku taas oli odotuksiin nähden lievä pettymys. Olihan se todella hyvää, mutta ei niin ylivertaista kuin legendat kertovat. Hyvää olutta ilman muuta, mutta makunystyrät kertoivat, että parempaakin ovat maistaneet.


Kolmevuotias Nøgne Ø #100


Tämän vuoden kommentit kolme vuotiaasta #100:sta!

Savuhatsu:
Ulkonäkö: Todella tumman ruskea. Nopeasti hajoava vaalea vaahtohattara.
Tuoksu: Väljähtyneen oloinen, likimain tuoksuton. Humaloinnista jäljellä enää aavistus.
Maku: Kitkerä. Ei muistuta tuoretta N100:sta. Paksun maltainen.
Tuomio: Astetta erilaisempi Nøgne komemus

Jaska:
Ulkonäkö: Parin sentin vaahto, erittäin tumman ruskea ja hieman punertava.
Tuoksu: Tuoksu on mieto. Humaloinnista ei tietoakaan, hieman tunkkainen. Alkoholi on esillä. Reilun maltainen ja portviinimainen.
Maku: Maultaan tuhti ja maltainen olut, joka vuodessa menettänyt makua melkoisesti. Viime vuonna olimme Barley Winessa ja tänä vuonna mennään Portviinissä.
Tuomio: Erikoinen ja erittäin mielenkiintoinen makukokemus. Muutama päivä sitten maistettu tuore #100 oli mahtavan makuinen ja tämä kolme vuotta  vanha on kaukana siitä. Siltikään kyseessä ei ollut epämiellyttävä kokemus, mutta hyvin erilainen. Saa nähdä, kuinka vuoden päästä maistuu seuraava.


Olimme edellisenä päivänä saaneet kutsun Savuhatsun kummitädin luokse saunomaan ja paljuun lillumaan, joten ennen sitä oli hyvä hetki ruveta miettimään tämän päivän illlallista. Päätimme  ottaa huoneenlämpöön parit Black Angus pihvit ja vääntää niistä suolen mutkaan hieman täytettä. Tässä vaiheessa heitimme myös muistiinpanovihkot nurkkaan ja keskityttiin ainoastaan nauttimaan mukana olleista eväistä. Ruoanlaittojuomana maistoimme saksalaisen Camba Bavarian valmistaman IPAn tai siis Ei Pi Ai, niin kuin etiketissä luki.




Eii Pii Ait

Ruokajuomana pihvin kanssa oli Panimo Hiisin valmistama Varjolan Pentti, joka on Varjolan Tilalle valmistettu luomu APA. Tarkemmin tästä asiasta kertoo blogikollegani Olutkellari –blogissaan.


Pentti pääsi karhun kainaloon!

Black Angus ja Varjolan Pentti

Ennen paistamista maustoin pihvin suolalla, pippurilla ja rosmariinilla. Tämän jälkeen paistumaan pannulle ja loppuvaiheessa vielä valkosipulia kaveriksi. Sitten 10 minuutiksi folion sisälle muhimaan. Maultaan aivan mahtava ja tähän mennessä parhaiten onnistunut pihvi mitä olen eläissäni paistanut. Savuhatsun kanssa kumpikin totesimme Varjolan Pentin oikein toimivaksi ruokajuomaksi,  joten illallishetki oli täydellinen.

Jälkiruokana Rochefort 8

Illallisen jälkeen oli sitten jälkiruoan aika ja siitä vähitellen lähdimme talsimaan 300 metrin matkan naapurimökille, jossa saunoimme, paljuttelimme ja uskaltauduimme myös pikaisesti uimaan. Helvetin kylmää vettä, siis järvessä. Paljussa taas oli erittäin kuuma vesi ja saunan jälkeen oli kyllä pari rentoa jätkää istumassa saunan terassilla. Kävimme kiittämässä isäntäväkeä ja istua turisimme pitkät tovit ennen kuin siirryimme pilkkopimeän metsän läpi takaisin Savuhatsun mökille. Siellä vielä muutamat herkut naamaan ja unille.



Olipahan taas kerran mahtava reissu ja toden totta oli helmiä sioille! Ensi vuonna sitten taas uudestaan ja katsotaan minkälainen herkkukattaus on mukana. Se on varmaa, että hauskaa tulee olemaan myös ensi vuonna.

2 kommenttia:

  1. Hieno artikkeli. Mukava lukea nappiin menneestä mökkireissusta oluineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meni kyllä viimeisen päälle nappiin tuo reissu ja tällainen pitää ehdottomasti toteuttaa joka vuosi.

      Poista