perjantai 19. syyskuuta 2014

Vertailussa kaksi eri-ikäistä Plevnan Siperiaa


Eilisen syntymäpäiväni kunniaksi ryntäsin työpäivän jälkeen suorintatietä 60’s Palaveriin, kun tiesin että siellä on hanassa Panimoravintola Plevnan Siperia Imperial Stout. Kyseinen olut on yksi parhaista mitä olen eläissäni maistanut ja paras suomalainen olut, joten mikäs sen sopivampi keitos maisteltavaksi synttäripäivänä. Aamulla ennen töihin lähtöä laitoin jääkaappiin pullollisen samaista olutta, joka oli jäänyt jemmaan Alkon viime vuoden jouluoluista. Tarkoituksenani oli maistaa tuoretta hanasta ja sitten illalla syventyä tämän lähes vuoden ikäisen kanssa sohvalle nautiskelemaan.


Palaverissa tilasin ison lasillisen Siperiaa ja siitä kumpusi heti ilmoille voimakas sitrushedelmäinen humalointi. Tarkemmin nuuhkiessani totesin sen greipiksi. Taustalta paahteisuutta, kahvia ja ripaus yrttejä. Maultaan tuore Siperia iski vahvalla humaloinnillaan, joka tuoksun tavoin oli sitruslinjalla. Havumetsää on myös kivasti mukana humaloinnissa. Kahvi on mokkaista ja suklaa tummaa, kun olut kaatuu kurkusta alas tarjoten mitä nautinnollisimman elämyksen. Kyllä tämä omaan makuaistiini kolahtaa aivan täysillä ja edelleenkin pitää paikkansa Suomen parhaana oluena. O se hyvvee!

Siitä sitten Palaverista siirryimme perheen kanssa syömään Amarilloon, kun ei Joensuusta löytynyt muutakaan järkevää paikkaa. Tilasin Double Premium Burgerin, mutta tuo Premium oli kyllä täyttä liioittelua. Mauton pihvi, joka oli sisältä kylmä. Siitä alkoikin lähes koko illan kestänyt pahaolo ja päätin, että viimeinen kerta, kun käyn Amarillossa.


Vähitellen illan pimetessä olotila parani ja kävin hakemassa jääkaapista Siperian lämpenemään. Kaadoin sen lasiin melko kylmänä, koska samanlaisena se tuli myös oluthanasta aikaisemmin päivällä. Sitten eikun nuuhkimaan tätä reilusti vaahtoavaa mustaa olutta. Tuoksussa sitruksinen humalointi tiessään ja tuoksua hallitseen paahteisuus, kahvia löytyy ja kuivahkon oloinen.  Hyvin erilainen kuin tuore, mutta ei paha. Maussa paahteisuus, kahvi ja suklaa. Hieman tunkkainen ja taustalla pieni sitruunan viipale. Kuivahko. Lämmetessään muuttuu melko makeaksi ja tummaa hedelmää puskee esille.

Tuomio: Näin lähes vuoden ikäisenä ei tarjoa tuoreen Siperian huikeutta, mutta siltikin erittäin mielenkiintoinen ja maistuva olut. Humalointi tiessään ja hieman tunkkaisuutta löytyy. Loppujen lopuksi edelleenkin hyvän makuinen Imperial Stout. Itse liputan tuoreen Siperian puolesta, mutta maistuu hyvin myös vanhempana. Ei kyllä harmita yhtään, että kellarissa odottelee vielä yhdeksän pulloa. Pitää vaan ehkä ruveta jo vähitellen niitä imeskelemään!

Loppuun vielä pisteet!

Tuore Siperia pisteet*:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 45/50

"Vanha" Siperia pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 40/50

*pisteet annettu 13.2.2013, mutta ei tarvetta muuttaa!









4 kommenttia:

  1. Mä sanon, että uutena Black IPA ja vanhempana Imperial Stoutin suuntaan! Huutokauppaa kellarissa lojuvat pullot, jos ylimääräisiä ovat ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kyllä kieltämättä kuvastaa hyvin kuinka maku muuttuu tuoreen ja vanhemman välillä.

      Ei siellä hirveästi ylimääräisiä ole:)
      Ei varmaan tule huutokaupattua, mutta voisin vaikka lahjoittaa/arpoa/antaa jonkun kilpailun palkintona yhden pullon! Saa nähä

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Oulusta nuo Siperiat loppuivat jouluna aika nopeasti, mutta kotopuolen pikku-Alkossa niitä tuli vielä tammikuun puolella vastaan, joten haalin kohtuullisen määrän jemmaan. Tuossa kuukausi sitte korkkasin jemmapulloista ensimmäisen, ja täytyy sanoa, että harmittaa kun tuli säilöttyä. Erinomainen olut toki edelleen, mutta jotenkin tykkäsin tuosta black IPA-meiningistä enemmän kuin kypsytetyn Siperian IS-vivahteista. Onneksi niitä tuli joulunakin "testailtua" useampia.

    VastaaPoista