tiistai 30. syyskuuta 2014

Maku Golden Ale

Maku Golden Ale

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Maku Brewing teki ensi esiintymisensä viime kesänä Helsingin Suuret Oluet Pienet Panimot –tapahtumassa ja sen jälkeen heidän oluitaan on ruvennut löytymään pääasiassa Helsingin alueelta ja sieltä vähitellen myös muualle päin Suomea. Itse maistoin SOPPissa heidän oluet ja ne toimivat oikein hyvin. Nyt sitten ensimmäistä kertaa pääsin maistamaan Maku Brewingin oluita kotioloissa, kun panimolta saapui postitse pieni makupaketti. Ensimmäisenä otin maisteluun tämän nyt arvioinnissa olevan Golden Alen.

Golden Alet on tyypillisesti melko mietoja alkoholipitoisuudeltaan (4-5%), joten kyseinen tyylilaji on yksi harvoista, joka hyvin osuu suomalaiseen maitokaupparajaan.

Panimo: Maku Brewing

Maa: Suomi

Tyyli: Golden Ale

Voltit: 4,5 %

Ulkonäkö: Parin sentin valkoinen vaahto ja väriltään tämä Golden Ale on nimensä mukaan kultainen ja utuinen.

Tuoksu: Tuoksussa on viljaisuutta, sitrushedelmää ja ruohoisuutta. Oikein raikas tapaus, joka houkuttelee maistamaan.

Maku: Maussa sitruksinen puraisu taittuu viljaisaan maltaisuuteen. Kevyt ja raikas olut. Hedelmiä löytyy ja ruohoista humalointiakin hieman. Hyvin maistuu!

Tuomio: Onnistunut Golden Ale, jota juo mielellään. Tämä toimii virkistävänä janojuomana ja voisi myös pelittää ruoan kanssa. Missään vaiheessa ei taitu vetisyyden puolelle, vaikka kevyt onkin.  Tasapainoinen olut.

Kyllä/Ehkä/Ei: Kyllä! Golden Alet ovat parhaimmillaan mitä virkistävämpiä oluita ja mukavaa vaihtelua vaaleille lagereille. Tarjoavat lagerin ominaispiirteitä hieman hedelmäisemmällä pedillä. Toimii ja voinkin suositella maistettavaksi.

Mistä: Arvioinnissa olevan pullon sain panimolta.

Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 35/50

Kolme sanaa: Virkistävä, kevyt, tasapainoinen

"Makuasioita"


OlutExpo 2014 - Juomalistat


Tähän rupeaa päivittymään vähitellen Olut Expo 2014 -tapahtuman juomalistoja. Tapahtuman ajankohta on 24.-26.10.2014 ja lisätietoja saa osoitteesta: Olutexpo.fi/

Juomalistat:

maanantai 29. syyskuuta 2014

Berliner Kindl Weisse Mit Schuß Himbeere

Berliner Kindl Weisse Mit Schuß Himbeere

Yleistä: Edellisessä arvioissani maistelin Berliner Kindl Weissen perusversiota ja tykkäsin siitä melkoisesti. Nyt arviointiin samaisen oluen vadelmasiirapilla maustettu versio. Tässä juomasekoituksessa on 98,8 % perusWeisseä ja loput 1,2 % vadelmasiirappia. Epäilen suuresti, että tämä siirappi vaikuttaisi positiivisesti tähän juomaan, mutta sepä selviää seuraavaksi.

Panimo: Berliner Kindl Brauerei AG

Maa: Saksa

Tyyli: Berliner Weisse

Voltit: 3,0 %

Ulkonäkö: Oluen päälle rakentui parin sentin mittainen vaahto ja väriltään läpikuultamaton punertavan pinkki.

Tuoksu: Tuoksultaan vadelmainen ja sellaisia Lambic –fiiliksiä. Tarkemmin tuoksuteltuna vadelma on erittäin keinotekoisen tuoksuinen. Aika etova!

Maku: Maku on melkoisen makeavoittoinen. Keinotekoista vadelmaa ja pieni hapan kirpeys. Aika pliisu!

Tuomio: Maustamattomaan versioon verrattuna häviää 100 – 0! Tämä on vain keinotekoinen makeanpuoleinen vadelmalimu! Ei kyllä antanut mulle mitään. Aivan turhaa lähteä pilaamaan tätä olutta vadelmasiirapilla. Pullollisen jälkeen jäi vaan sellainen etova olotila päälle! Huh! Yllättävän paljon muuttui oluen kaikki piirteet, kun seassa oli 1,2 % siirappia.

Kyllä/Ehkä/Ei: Ei! En keksi mitään syytä miksi ostaisin uudestaan.

Mistä: Mistä: Tilasin Gourdondo.de –verkkokaupasta, jossa neljä Berliner Kindl –olutta maksoi 5 €.




Pisteet:
Tuoksu: 3/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 3/10
Suutuntuma: 2/5
Yleisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 19/50

Kolme sanaa: Etova makea vadelmalimu

lauantai 27. syyskuuta 2014

Berliner Kindl Weisse

Berliner Kindl Weisse

Olutopas.info - Arvio 

Yleistä: Nyt arvioitavana on erittäin harvinaisen oluttyylin edustaja. Tyylilaji on Berliner Weisse ja tämä tyyli on peräisin Berliinin alueelta. Berliner Weisseja ei juurikaan ole saatavilla Berliinin ulkopuolella. Näiden kevyiden ja kirpeän happamien oluiden valmistuksessa on käytetty maitohappobakteereja. Yleisesti nämä oluet nautitaan maustamalla se, joko maratti- tai vadelmasiirapilla.

Ennen tätä Berliner Kidl Weissea olin maistanut BrewDogin Cherry Blitzin lisäksi ainoastaan yhtä tämän tyylilajin edustajaa, joten mielenkiintoa riitti ja happamat oluet ovat olleet itselleni suurta herkkua.

Panimo: Berliner Kindl Brauerei AG

Maa: Saksa

Tyyli: Berliner Weisse

Voltit: 3,0 %

Kantavierre: 7,5 %

Ulkonäkö: Oluen päälle ilmestyy erittäin vähäinen vaahto, joka häviää silmänräpäyksessä. Väriltään samean keltainen ja seassa lilluu valkoisia sattumia.

Tuoksu: Tuoksultaan hyvin valkoviinimäinen ja hapan. Hieman hedelmäinen ja kuivan oloinen.

Maku: Maultaan erittäin hapan ja vetää huulet rullalle. Valkoviinimäiset piirteet ja suuta kuivaava fiilis on koko nautiskelun ajan läsnä. Jää hieman kurkkuun polttelemaan. Makumaailma on muuten melko ohut, josta ei monia piirteitä tule esille. Happamuus tuo mieleen sitruunamehun.

Tuomio: Vaikka ei maultaan anna juuri muuta kuin happamuutta, niin jollain ihmeellisellä tavalla tykkään tästä. Erittäin positiivinen makukokemus ja näitä pitää päästä maistamaan uudestaan. Hieman sama juttu, kuin Cantillon Gueuze, jota kun maistoin, niin niitä vaan piti saada lisää.

Kyllä/Ehkä/Ei: Kyllä! Ensi kesäksi ostan näitä ja paljon!!!

Mistä: Tilasin Gourdondo.de –verkkokaupasta, jossa neljä Berliner Kindl –olutta maksoi 5 €.

Pisteet:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 33/50

Kolme sanaa: kuivaa sitruunaista valkoviiniä





perjantai 26. syyskuuta 2014

Olut Expo 2014 - Kyrö Distillery Companyn juomalista

Olut & Viski Expo 2014 -tapahtumassa on mukana myös suomalainen viskitislaamo Kyrö Distillery Company ja tässä on heidän juomalistansa. Tässäkin viskilistalla on kommenteista vastannut mushiMALT -blogin Nikolas. Kyrö Distillery Company on Isossakyrössa ruisviskiä tislaava yritys. Saunanlauteilla saatu idea löysi kodin samasta meijeristä jossa on keksitty mm. Oltermannijuusto. Valmistus alkoi 2014 keväällä kahden vuoden valmistelun jälkeen. Ja eikun listan kimppuun.



















Ruista ranteeseen! Nimittäin seuraava lista onkin "must try", suomalaista viskikulttuuria. Käyköhän Kyrö Distillery Companyn ständillä kulttuurisetelit....?

KDC:ltä on muuten tulossa tapahtuman liepeillä Alkon tilausvalikoimaan Juurta, eli suomalaistan kypsyttämätöntä ruistislettä. Tällä kertaa (toinen erä) se on kaikkien saatavilla, jokainen voi tilata sen lähialkoonsa. Juuren lisäksi tulee Napue gini. Mutta sitten se expon edustus:

Juuri, 46,3%
100% ruismaltaasta tislattua viskin alkutislettä. Ei siis varsinaisesti vielä viskiä, mutta tästä se lähtee. Tämä on yllättävän maukasta kirkkaaksi. Kossu jää kuin tikku pa****n.

Napue, 46,3%
Ruispohjainen gini, joka maustettu mnuunmuassa mesiangervolla ja koivulla. Ginin ystäville varmasti mieluisa tuttavuus. Itsekin tätä maistoin alle kaksi viikkoa sitten ja vaikken ginistä tykkää, niin olisitte nähneet yllättyneen ilmeen...

Verso, 46,5%

Amerikan valkotammessa kypsytetty 100% mallasruistisle. Tämä on siis hieman kypsytystä saanut Juuri.

Koskue, 42,6%
Tynnyrikypsytetty gini, Sama pohja kuin Napuessa. Itse en ole koskaan maistanut kypsytettyä giniä, joten tästähän saa oivan tilaisuuden sivistää itseensä.


Näillä mennään.
Tämä on varmaan yksi omista suosikkiständeistä. Itselleni "must try": Verso ja Koskue. Muille suosittelen näiden lisäksi Juurta. Samallahan tuo Napuekin lasiin valahtaa, jottei yksin jäisi...

Lisää viskijuttuja: mushiMALT.blogspot.fi

torstai 25. syyskuuta 2014

Jaskan Oktoberfest-oluttesti 2014 - Hofbräu München Oktoberfestbier


Hofbräu München Oktoberfestbier

Olutopas.info - Arvio 

Jaskan Oktoberfest –oluttestin ensimmäinen kilpailija on näitä perinteisiä baijerilaisia panimoita. Hofbräuhaus on Munchenin tunnetuimpia turistikohteita. Kyseessä on maailman suurin olutravintola, johon mahtuu samanaikaisesti 3000 oluenystävää syömään ja juomaan. Kesällä lisäksi on vielä käytössä puutarha jossa lisäksi mahtuu hengailemaan vielä 500 henkeä. Kävin viime vuoden Oktoberfestien aikaan kyseisessä paikassa syömässä ja olihan se hulppean kokoinen mesta. Silloinkin oli syömässä satoja ihmisiä, mutta siltikin paikka näytti melko tyhjältä.

Nyt maisteluun otettava olut on Hofbräuhaus panimon Oktoberfestbier ja tämä on ensimmäinen kerta, kun maistan tätä olutta. Katsotaanpas minkälaiset pohjat tämä ensimmäinen kilpailija asettaa tälle kilpailulle.

Jokaisessa Oktoberfest-oluttestissä mukana on seuraavat ainekset




ja tällainen on testissä mukana oleva ruokasetti!


Panimo: Hofbräuhaus

Maa: Saksa

Tyyli: Oktoberfest

Voltit: 6,3 %

Kantavierre: 13,6 %

Katkerot: 23,0 EBU

Väri: 9,6 EBC

Humalat: Spalter Select, Hallertauer Magnum ja Perle

Maltaat: 90 % vaaleita- ja 10 % tummia ohramaltaita


Juotavuus:
Metallisuus ja maltaan makeus hieman hidastavat tahtia.  Hivenen liian tuhti juotavaksi reiluilla kaadoilla suuresta tuopista. Tunkkaisuus ja liika alkoholi jarruttavat tahtia.
2/5


Ruokajuomana:
Ruoan kanssa pääsee oikeuksiinsa ja makea maltaisuus tasoittaa kaalin happamuutta ja sinapin voimakkuutta. Kuin tehty bratwurstin kylkeen.
4/5

Maku:
Maultaan makean maltainen, jopa hieman siirappinen, hieman metallinen, yrttistä humalointia taustalla ja hedelmiä. Leipäinen. Ei oikein pääse sinuiksi tämän kanssa.
2/5


Kokonaisuus:
Ruokajuomana toimii erittäin hienosti, mutta muuten jää kyllä vaisuksi. Litran tuopissa voisi olla tekemistä. Hofbräu on sellainen keskivälin kulkija. Ei mikään ideaali Oktoberfest –olut, mutta ei täysin huonokaan. Pitäisi olla huomattavasti raikkaampi toimiakseen. En voisi kuvitella, että tätä olutta jaksaisi Oktoberfest –teltassa tuntikausia juoda, koska makeus rupeaa jo ensimmäisen puolen litran aikana tökkimään.
3/5

Pisteet yhteensä: 11/20








Olut Expo 2014 - Moët Hennessy Suomi Oy:n juomalista


Nyt on vuorossa seuraava viskilista Olut & Viski Expoon ja näytteilleasettajana toimii Moët Hennessy Suomi Oy. Niinkuin edellinen lista, niin tähänkin luonnehdinnat on laatinut mushiMALT -blogin Nikolas. Samat selostukset löytyvät myös täältä! Pitemmittä puheitta listan kimppuun ja lukemaan, mitä Nikolas on näistä juomista irti saanut!
---









Viimekertaisesta UISGESta puuttui ainakin yksi mielenkiintoinen edustus ja se oli Ardbeg ja Glenmorangien valikoima. Toinen näistä tislaamoista nauttii sellaista mainetta, että heikompia itkettää. Melkein sama mitä markkinoille lyödään ulos, kaikki menee. Arvatkaa kumpi?
Möet Hennessy Finlandin viskiedustus näyttää tähän tapahtumaan ainakin paremmalta ja vahvuus on oheisen listan mukainen.

ARDBEG

Ardbeg Ten Years old
Kaipaako tämä viski edes mitään esittelyjä? Kaikkien vähänkään viskeistä kiinnostuneiden pitäisi tämä jo tuntea. Niille jotka ei vielä tunne, on aika korjata asia. Disclaimer: saattaa sisältää fenoleja.

Ardbeg Corryvreckan
Kun TEN on tuttu, niin on aika siirtyä seuraavaan. Edellisen tuunattu versio (tavallaan). Hieman mineraalisempi, suolaisempi ja ehkä vähän savuisempikin. Vahvempi yleisesti. Osa viskistä kypsytetty ranskalaisissa ex-viinitynnyreissä. 

Ardbeg Uigeadail
Edellisistä hyppy tummempaan päin, jossa savuun sekoittuu sherryiset piirteet. Tämän ensimmäiset versiot olivat huippuhyviä, sittemmin laatu on hieman...öh tasaantunut. Nyt savun kera löytyy tummaa suklaata, pähkinäisiä vivahteita ja kuivattuja hedelmiä. Toimii tänäkin päivänä melko hyvin.


GLENMORANGIE

Glenmorangie 10 Year Old Original
Perusvalikoiman perustuote, joka on pienistä muodonmuutoksista ym. ollut melko pitkään markkinoilla. ex-bourbonkypsytystä, josta saadaan hedelmäistä ja raikkaamman puoleista viskiä. Ai niin, presentation box saattaa aiheuttaa häikäisyvaaran.

Glenmorangie Quinta Ruban
Perusvalikoiman yksilö, joka on viimeistelty Douro valleyn portviinitynnyreissä. Luvassa siis makeahkoa viinivivahdetta. Ennen ikämerkinnätön, nykyään 12yo.

Glenmorangie Lasanta
Tämä ei ole Lasagne-astiassa viimeisteltyä viskiä, eikä sen nimi tule karvisen suosikin mukaan, vaan tämä perusvalikoiman versio on entisissä sherrytynnyreissä viimeisteltyä Glenmorangieta. Samalla tavalla tummemman sävyistä kuin edellinenkin, mutta viinisyys on ehkä hieman kuivempaa ja nahkaisempaa. Minusta parempi kuin portviimeistelty. Myös 12-vuotias ikämerkintä.

Glenmorangie Nectar D'or
Tämä nektaari on puolestaan perusvalikoiman sauternes-viimeistelty viski. Sauternes on ranskalaista vaaleaa makeaa viiniä Bordeauxin viinialueelta. Tämä on minusta tämän perusvalikoiman paras. Kukkaisia ja hedelmäisiä piirteitä, mutta ei äklömakea, vaan paketti pysyy melko hyvin raikkaanakin.

Tässä on siis lähdetty täysin peruskattauksella liikkeelle. Pidemmälle harrastaneet joutuvat siis uusimaan, tai sitten tyytymään oluisiin. Vähemmän viskejä nautiskelleille löytyy tästä paljon maistettavaa. Näistä suosittelisin maistamaan kaikkia, mutta jos kolmella taas mennään niin olisi valinta seuraavanlainen: Ardbeg Corryvreckan, Ardbeg Uigeadail ja Glenmorangie Nectar D'or. 

Lisää viskiasiaa: mushiMALT.blogspot.fi

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Jaskan Oktoberfest-oluttesti 2014 - Alkusanat


Saksassa Munchenissä eletään tällä hetkellä maailman suurimman oluttapahtuman juhlaa ja siellä parin viikon aikana miljoonat ihmiset kiskovat juomalaulujen raikaessa ja nahkahousujen heiluesssa  litran tuopeistaan perinteisiä Oktoberfest –oluita. Itse olin viime vuonna juurikin tuolla juhlan ytimessä ja tuoppi heilui ilmassa ja hauskaa oli. Tänä vuonna jätin reissun väliin, mutta ei se tarkoita, etteikö näistä oluista ja Oktoberfest –meiningistä voisi nauttia myös koti Suomessa.

Sitten mennään itse asiaan!

Tänä vuonna tulen tekemään Oktoberfestien kunniaksi suuren Oktoberfest –oluttestin, jossa tulen maistamaan lukuisia Oktoberfest –oluita ja lopulta valitsemaan Jaskan parhaan Oktoberfest –oluen. Normaalisti olen arvioinut olueni OlutOpas.info –sivuston arviontikriteerien mukaan, mutta tällä kertaa mennään eri kaavalla. Näitä oluita varten kehittelin oman Oktoberfest –arviointitavan (saa käyttää, muttei oo pakko). Tässä arvioinnissa tulen antamaan jokaisessa kategoriassa 0-5 pistettä ja voittaja on luonnollisesti se joka saa eniten pisteitä. Seuraavaksi kerron arviointikategoriat:

Juotavuus:
Tämä on tärkeä kategoria Oktoberfest –oluissa, koska normaalisti niitä kiskotaan litran tuopeista monta olutta peräjälkeen. Tällöin oluen juotavuus pitää olla huippuluokkaa. Eli kuinka hyvin kaatuu kurkkuun!

Juotavuus!!!

Ruokajuomana:
Oktoberfest –oluita juodaan paljon perinteisten Oktoberfest –ruokien, kuten bratwurstin, hapankaalin ja bretzelien kanssa. Ruoiksi kuuluu myös sika, knuudelit yms. Mutta tällä kertaa testaan, kuinka nämä toimivat bratwurstin ja hapankaalin kanssa.

Ruokajuomana!!!

Maku: Olutta, kun juodaan niin loppupeleissähän se maku ratkaisee tai niin ainakin itselläni. Tässä kategoriassa kerron miltä olut maistuu ja tietysti myös annan pisteet.

Kokonaisuus: Tässä kategoriassa isketään lopulta kaikki nippuun ja kerrotaan, kuinka tämä olut kokonaisuutena toimi.

Noilla kriteereillä lähden oluita arvioimaan ja oluet tulevat saamaan 0-20 pistettä. Puolikkaat pisteet, plussat ja miinukset kuuluvat mukaan pisteisiin. Tulen käyttämään tällaisia arviointikriteerejä, koska mielestäni nämä antavat enemmän irti näistä oluista.

Sitten onkin aika paljastaa vuoden 2014 Jaskan Oktoberfest –olutskaban kilpailijat. Oluet ovat aakkosjärjestyksessä.

  • Gusswerk Oktoberguss Bavaria 1810
  • Hacker-Pschorr Oktoberfestbier
  • Hofbräu Oktoberfestbier
  • Laitilan Kievari Kekri
  • Löwenbräu Oktoberfestbier
  • Paulaner Oktoberfestbier
  • Spaten Oktoberfestbier
  • Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfestbier
Kaksi suomalaista ja yksi itävaltalainen haastavat...

...nämä viisi perinteistä Oktoberfest-olutta!

Paras Oktoberfest–olut voittakoon!!!




Tässä vielä loppuun viime vuoden fiiliksiä Oktoberfesteiltä!






Olut Expo 2014 – Arcus Finlandin Highland uutuudet


Seuraavaksi on aika julkaista Olut & Viski Expo 2014 -tapahtuman ensimmäinen viskilista ja nämä viskit tapahtumaan tuo Arcus Finland Oy. Alla olevista viskeistä luonnehdinnat on laatinut mushiMALT -blogia kirjoittava Nikolas ja tästä pääsette lukemaan alkuperäisen jutun. Nikolas tulee kirjoittamaan juttua myös kaikista muistakin tapahtumaan tulevista viskeistä. Turha ruveta minun kertomaan asiasta, josta en tiedä yhtään mitään. Kaikki krediitti mushiMALTin suuntaan :)














Skotlantilaiset viskit:

Ancnoc 12yo
Knockdhun tislaamon viskit nimettiin anCnoc-nimisiksi vuonna 1994 välttääkseen nimisekaannuksen Knockando-tislaamon viskien kanssa. Tämä on perusvalikoiman viski, joka edustaa kevyttä ex-bourbonkypsytettyä tyyliä.

Balblair 2003
Yksi suosikkitislaamoistani Highland-alueelta. Tislaamo käyttää eniten ex-bourbontynnyreitä ja tämäkään ei tee poikkeusta. Viski julkaistiin Balblairin perusvalikoimaan marraskuussa 2013 ja on kypsytetty ex-bourbontynnyreissä. Odotettavissa raikasta vaniljaista hedelmää.

Old Pulteney 12yo, 17yo ja 21yo
Old Pulteney edustaa vielä kohtuuhintaisia ja melko hyvän hinta/laatu-suhteen omaavia viskejä. Oma suosikkini on näistä 21yo. Kaikista löytyy vaniljaisia ja hedelmäisiä nootteja, 17- ja 21-vuotiaissa enemmän kypsempää ja kuivempaa hedelmää. 12yo on kypsytetty täysin ex-bourbontynnyreissä, kun taas 17ja 21-vuotiaissa ex-bourbon- ja ex-sherrykypsytettyä viskiä. 21-vuotias voitti "viskiguru" Jim Murrayn päätöksella Whisky Bible Awards 2012: Best Whisky in the World -tittelin.

Speyburn Bradan Orach ja 10yo

Bradan Orach on halvemman luokan ikämerkinnätön viski, jonka gaelinkielinen nimi tarkoittaa Golden Salmon, eli jonkinlaista parempiluokkaista lohta. 10yo on puolestaan tislaamon perusvalikoiman viski. Kerran olen kymppiä maistanut, muttei erityisemmin maistunut. Hiukan grain-tyyppisempää karheata hedelmäisyyttä.

Hankey Bannister

Melko monesta baaristakin löytyvä blended-viski, joka on nimetty luojansa, Mr. Bannisterin mukaan. Yhden kerran maistoin, toista en tarvi.

Amerikkalaiset viskit:


Buffalo Trace
Jenkkiläisen suuruuden perusvalikoiman viski. Julkaistiin vuonna 1999 ja sen vattaukseen käytetään noin 25-30 tynnyriä. Omasta mielestäni maultaan myöskin perushyvä.

Eagle Rare 10yo
Samaisen tislaamon (Buffalo Trace) premium-tuotoksia. Ns. single barrel -viski, eli yhden tynnyrin tuotoksia. En ole vielä huonoa Eagle Rare kymppiä maistanut. Tästä löytyy myös 17-ikäinen versio.

Kentucky Gentleman
Alemman luokan bourbon, joka tislataan ilmeisesti Barton-tislaamolla Bardstown, Kentuckyssa. Kokemuksia löytyy ja jos Jack Daniels ei ole mieleesi, ei ole tämäkään.

Fireball
Oletan, että kyseessä on Fireball Cinnamon Whisky. Kanelinmakuinen viskipohjainen likööri.

---

Loppuun vielä Nikolaksen suositukset, mitkä kannattaa maistaa:
Eagle Rare 10yo, Balblair 2003 ja Old Pulteney 21yo. Hyvä idea on myös verrata esim kaikkia Old Pulteneytä keskenään ja huomata kypsytyksen tuomia eroja.
Käykäähän lukaisemassa tätä blogia: mushiMALT

tiistai 23. syyskuuta 2014

Olut Expo 2014 - Vakka-Suomen Panimon juomalista

Tässä tulee ensimmäinen juomalista 24.-26. lokakuuta järjestettävään Olut & Viski Expoon. Ensimmäisenä on esittelyssä Vakka-Suomen Panimon oluet ja siiderit. Juomien luonnehdinnat ovat meikäläisen käsialaa.














Oluet:
  • Prykmestar Dipa - 8,5 % Tupla IPA. Karamellimaltainen, havumetsäinen ja reilusti humaloitu hedelmänektari. Paksuhko ja täyteläinen. Parhaita suomalaisia Tupla Ipoja, ellei jopa paras. 

  • Prykmestar LuomuPils - 5,2 % rapsakasti humaloitu Pils, joka tarjoaa makeaa maltaisuutta ja ruohoisuutta. Luomuolut, joka on erittäin toimiva jano- ja ruokajuoma.

  • Prykmestar Wehnäbock - 6,2 % Vehnäbock, jossa jenkkihumala Cascade antaa kivan sitruksisen vivahteen tälle perinteiselle saksalaiselle oluelle. Banaaninen, paahteinen ja sahtimainen olut. 

  • Prykmestar SavuKataja - 9,0 % Katajalla maustettu savuolut, joka panimon paras olut ja samalla, myöskin yksi Suomen parhaista oluista. Pehmeän petollinen ja savupalvikinkkuinen olut on suutuntumaltaan maksu ja sopii hyvin nautiskeluolueksi.

  • Prykmestar Joulu – 4,5 % Savuolut, joka maultaan ruohoinen ja kevyen savuinen. SavuPils, joka on helposti lähestyttävä savuolut. Joulupöydässä pääsee oikeuksiinsa.

  • Prykmestar Talvi - 3,8 % Tumma Lager. Makean maltainen ja kevyen oloinen Munchener –tyyppinen olut. Paahteinen ja helposti lähestyttävä olut, joka parhaimmillaan ruokapöydässä.

  • Prykmestar American Pale Ale - 5,0 % American Pale Ale, joka on miedon hedelmäinen, karamellimaltainen ja melko brittivivahteinen olut. Maltillisesti humaloitu APA.

  • ASB - 5,0 % Jarkko Aholan ideoima Bitter. Perustoimiva Bitter, joka maultaan mallaspainotteinen ja puumainen. Helposti nautittava janojuoma.
  • Prykmestar Oktoberfestbier -  5,7 % Oktoberfest -olut, jossa reilusti viljaista mallasta, yrttistä humalointia ja kukkaisuutta. Täyteläinen ja aromikas olut juhlistamaan Oktoberfestiä tai mikseipä jopa Olut & Viski Expoa.


Siiderit (pullossa):
  • Prykmestar kuiva omenasiideri
  • Prykmestar ahomansikka-raparperi siideri

Vieraileva "tähti" - KalaHarri ja Patanan olutfestarit, eikun oluttestarit


Muutamia viikkoja sitten isäni KalaHarri kyseli minulta olutvinkkejä, joita hän voisi maistattaa kavereilleen. Lähetin hänelle neljän oluen ostoslistan ja samalla myös arviontilomakkeet, että pääsevät porukalla maistelemaan ja arvioimaan oluita. Tässä porukassa oli mukana ainoastaan isäni tapaisia perus lagerin juojia, joten kiva oli nähdä, kuinka hieman siitä perusoluesta poikkeavat juomat herroille uppoaa. Nyt julkaisenkin tästä maistelutapahtumasta blogikirjoituksen ja KalaHarri saa kertoa tarkemmin mistä oli kyse.

Jaskan olutehdotukset:

  • Schneider Weisse TAP4 Mein Grünes
  • Founders Centennial IPA
  • Ayinger Celebrator
  • Laitilan Kukko Vahva Pils
ja mukaan KalaHarri oli ottanut myös kaikkien perusoluiden ystävän eli Karhun III:sen.

Patanan tekojärvi sijaitsee Vetelissä ja voisi sanoa että Vetelin kuivat kun testaamamme olutputelit ja –purkit tyhjenivät melkoista vauhtia. Siis Vetelin kuivat on paikallinen urheiluseura ja urheilusuoritusta lähenteli meidän hyökkäyksemme testioluiden kimppuun.

Oikeasti reissun tarkoitus oli kalastella Patanan suurhaukia ja antaa hirvikoiralleni mahdollisuutta etsiä haukuttavaa ympäristöstä. Suurhauki saatiin ja koirakin sai liikuntaa isäntää enemmän.
Jaskankaljat oli laatinut testattavista oluista listan, joita kauniin syksypäivän iltapuolella kurpimme napoihimme. Tietenkin paistetun lohen kera, valkoviinillä ja konjakilla makunystyröitä väliin huuhdellen.
Tulokset olivat nyt mitä olivat, mutta kaikki purkit ja purnukat tuli tyhjennettyä.

Sitten arvioiden kimppuun!

Lohi paistuu...


Maistelijan nimi: Jari Tuiskunen

Oluen nimi: Schneider Weisse TAP4 Mein Grünes
Ulkonäkö: Vaalea ja kuplivainen.
Tuoksu: Mieto havumetsä.
Maku: Karvas ja havunneulasmainen.
Tuomio: Ei kolahda. Hätätilassa hyvässä seurassa.
--
Oluen nimi: Founders Centennial IPA
Ulkonäkö: Vaalea, kirkas ja vaahtoavainen.
Tuoksu: Hajuvesimäinen.
Maku: Katkera, hiukan etova, paranee harrastuksen jatkuessa, viipyilevä ja suopursumainen.
Tuomio: Vaikea päästä sinuiksi.
--
Oluen nimi: Ayinger Celebrator
Ulkonäkö: Tummaa suovettä.
Tuoksu: Erittäin mieto haju.
Maku: Tumman oluen perusmaku. Ei anna jos ei otakaan.
Tuomio: Kolme tähteä ERÄ-lehden arvosteluasteikolla.
--
Oluen nimi: Karhu III
Ulkonäkö: IPAn näköistä.
Tuoksu: Ei paljon tuoksu.
Maku: Sille jolla ei ole parempaa.
Tuomio: Menettelee, jos ei muuta ole.
--
Oluen nimi: Laitilan Kukko Vahva Pils
Ulkonäkö: Peruskaljaa.
Tuoksu: Tunkkainen aromi.
Maku: Stellan ja Centennialin välimuoto.
Tuomio: Kolme tähteä.
--
Jarin loppuyhteenveto:
1 Kukko
2 Karhu
3. Schneider
4 IPA
5 Celebrator
---

...ja hyvälle maistuu!

Sitten katsomaan seuraavan maistelijan mietteitä...

Maistelijan nimi: Jani Anttila

Oluen nimi: Schneider Weisse TAP4 Mein Grünes
Ulkonäkö: Simainen, vaahdoton, ei houkutteleva.
Tuoksu: Hedelmäinen.
Maku: Helvetin pehmeä, siiderimäinen alkumaku, jälkimaku suklaamainen.
Tuomio: Pullon etiketti siiderimäinen. Maku ei kovin pitkälle kantava. Hyvä huikkaolut.
--
Oluen nimi: Founders Centennial IPA
Ulkonäkö: Houkutteleva, hieman yrittää vaahdota.
Tuoksu: Päärynä, ei tuoksu oluelle vaan siiderille.
Maku: Hyi vittu! Saippuaa!!!
Tuomio: Ei ikinä! Ei mukiakaan.
--
Oluen nimi: Ayinger Celebrator
Ulkonäkö: Coca Cola tms.
Tuoksu: Vahva mallas, Ok :)
Maku: Palaneen kahvin maku.
Tuomio: Ei kaupallinen, eikä saunakaljaksikaan riittävä. Jää muki juomatta.
--
Oluen nimi: Karhu III
Ulkonäkö: Varma ja houkutteleva.
Tuoksu: Tuttu turvallinen, sopivan houkutteleva.
Maku: Täyttä olutta, luotettava, sopivan terävän pehmeä. Pullosta ois parempaa.
Tuomio: Toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Tölkin maku häiritsee.
--
Oluen nimi: Laitilan Kukko Vahva Pils
Ulkonäkö: Vaalea, sopivan vaahtoinen.
Tuoksu: Tulee ulkomaanreissut mieleen.
Maku: Raikas, ihan ok. Ostaisin 8 päkin :)
Tuomio: Hyvää perusolutta
--
Janin yhteenveto: Karhu voitti ja Kukko Pils ihan vähän peräs.
---



Maistelijan nimi: KalaHarri

Oluen nimi: Schneider Weisse TAP4 Mein Grünes
Ulkonäkö: Sahtimainen samea.
Tuoksu: Toropaisen Miinan alushousut.
Maku: Mauton, kylmänä pehmeä, Banaania selvästi.
Tuomio: Helposti juotava. Ei tunnu alakohooli, vahvaa ja höpisyttää. Janoon heinänteon jälkeen. Pierettää.
--
Oluen nimi: Founders Centennial IPA
Ulkonäkö: Ruskea, kaunis, hieno vaahto, houkutteleva.
Tuoksu: Mesen öljynvaihto 15 000 km jälkeen.
Maku: Vahva, takkuileva (jää kitalakeen kiinni). Naapuri kertoi, että kylläpä on vahvaa.
Tuomio: Ei kolahda, änkyrää, oho tuli röyhtäisy.
--
Oluen nimi: Ayinger Celebrator
Ulkonäkö: Mörköä, tervoo, ei pitkä vaahto.
Tuoksu: Tuoksuton, yön yli keittimessä ollut kahvi.
Maku: Hyvvee, suklaata, tummaa mutta kevyttä.
Tuomio: Vähän outo, ei pääse päälle. Onneton tapaus.
--
Oluen nimi: Karhu III
Ulkonäkö: Ruskeeta.
Tuoksu: Kaljalta haisee.
Maku: Vetistä, vahvoo, kuitenkin mautonta (kuuden kaljan jälkeen).
Tuomio: Kusettaa. Tauko.
--
Oluen nimi: Laitilan Kukko Vahva Pils
Ulkonäkö: Kirkasta, ah hyvännäköinen.
Tuoksu: Tehtaalle tuoksuu.
Maku: Aamuun kirpakka, napsuu kylmänä. Ei ehi maistelemaan.
Tuomio: Oikein hyvä aamujuoma ja toimii.
--
KalaHarrin yhteenveto: Paras Schneider Weisse, mutta kaikki mäni.
---



Maistelijan nimi: Rami Tuohimaa

Oluen nimi: Schneider Weisse TAP4 Mein Grünes
Ulkonäkö: Hiivamainen kilju, samea.
Tuoksu: Pajun/tammen tuoksu.
Maku: Ensi hönkäisy sikarista, limen jälkimaku useamman hörpyn jälkeen.
Tuomio: Tykkään, tekee mieli lisää, kaverin maha ei kestä.
--
Oluen nimi: Founders Centennial IPA
Ulkonäkö: Loistava vaahtosuus, muistuttaa liikaa jääteetä.
Tuoksu: En pysty sanomaan, kiinnostava. Kylpylän tuoksu.
Maku: Liian vahvaa makuuni, sokeriton tervaleijona.
Tuomio: Tölkki hyväs seuras menee. Sais olla pirteämpää. Katajan ja pihlajanmarjan yhdistelmä.
--
Oluen nimi: Ayinger Celebrator
Ulkonäkö: Ei toimi, omenalimsa.
Tuoksu: Normi Közel, mustaviinimarja.
Maku: Ruosteinen rauta.
Tuomio: Juomakulttuuriini vedoten, niin tummana toimii.
--
Oluen nimi: Karhu III
Ulkonäkö: Kiihottava tuopista.
Tuoksu: Kesäinen ori laitumella.
Maku: Vanha 10 pennin kolikko.
Tuomio: Toimii kylmänä.
--
Oluen nimi: Laitilan Kukko Vahva Pils
Ulkonäkö: Toimii muutaman jälkeen, pirtsakka.
Tuoksu: Laimea inkivääri.
Maku: Vahva koivunmahla.
Tuomio: Joisin useammankin.
--
Ramin yhteenveto: Paras Schneider Weisse. Karhu ja Kukko siinä peräs. Sitten Centennial ja Celebrator.
---




KalaHarrin loppuyhteenveto maisteluista:
Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että janoonsa ihminen juo melkein mitä tahansa ja tästäkin listasta löysimme omat suosikkimme.


Jaskan kommenttia maisteluiden lopputuloksesta:
Kommentteja kun lukee, niin selkeästi on testiryhmä vaaleiden lagereiden ystäviä. Kukko Pils ja Karhu näyttävät olevan tämän testin kaksi suosikkia. Kolmannelle sijalle tulikin sitten Schneider Weisse TAP4 Mein Grünes. Centennial IPA ja Ayinger Celebrator olivat kaksi sellaista, jotka eivät testiryhmälle juurikaan maistuneet.

Testiryhmä työn ääressä!

maanantai 22. syyskuuta 2014

Kotioluet - Mommilan DIPA

Mommilan DIPA

Yleistä: Noin kolmisen viikkoa sitten saapui postin kautta paketti, jossa oli pullollinen Tupla IPAa. Tai oikeastaan piti saapua ja sitä ei näkynyt missään. Muutama päivä paketin saapumisen jälkeen löysin hyvällä säkällä lastenvaunujen päältä pakettikortin, joten pääsin lunastamaan pulloni.

Lähettäjänä oli hausjärveläinen kotiolutharrastaja Juha Nakari. Hän laittoi Twitterin kautta viestiä, että mihin osoitteeseen voisi pistää pullopostia. Olen kertaalleen tavannut Juhan ja se tapahtui 2013 Helsingin Suuret Oluet Pienet Panimot –tapahtumassa, jossa istuimme pitkät tovit keskustellen oluesta ja seurassamme oli myöskin blogikollegani Arde. Juha on enemmän brittibittereiden ystävä ja mielellään niitä sitten kotipanimollaankin valmistelee. Tähän Tupla IPAan hän pyysi konsultointi apua Juntusen Ardelta, joka on suuri Tupla Ipojen ystävä (Juhan sanoin ”famous Finnish hop-head)

Kaikki ketä kiinnostaa tutustua enemmän tämän oluen valmistukseen, niin kannattaa käydä katsomassa Juhan nettisivua:

Tavastland Brewing : Brew #74

Juha Nakarille tämä DIPA oli jo 74 oluterä, joten oluenpanosta on melkoisesti jo kokemusta. Juhan kotipanimon nimi on Mommilan Panimo ja oluet valmistuvat Speidelin Braumeisterillä. Tyylilaji on itselleni niitä suosikkejani, joten innoissaan rupesin sohraamaan pulloa auiki.


Panimo: Mommilan Panimo

Maa: Suomi

Tyyli: Double IPA

Voltit: 8,0 %

Kantavierre: 107,4

Katkerot: 129 EBU

Väri: 18 EBC

Humalat: Columbus, Chinook ja Cascade


Maltaat: Pale Ale, Crystal150. Munic2, Vehnä ja CaraRed

Ulkonäkö: Oluen päälle muodostuu erittäin pitkäkestoinen kuohkea kolmen sormen mittainen vaahto. Väriltään tämä olut on meripihkan punainen.

Tuoksu: Tuoksussa tuhtia hedelmää ja havumetsäisyyttä. Trooppista kypsää hedelmää. Tuoksu on mukavan pihkainen ja leipäisän maltainen. Loistavaa!

Maku: Maku on runsas hedelmänektarinen, jossa reilusti havuisuutta. Pihkaa ja humalointi on erittäin voimakasta. Makea ja mallaspohja on juurikin sopiva. Näinkin voimakkaasti humaloitu olut pysyy hyvin tasapainossa, eikä humalointi mene yli.

Tuomio: On se vaan taas kerran nostettava hattua, että kuinka hyviä oluita nämä jätkät valmistavat kotioloissa. Tämä Juhan valmistama DIPA on yksi parhaista suomalaisista Tupla Ipoista mitä olen maistanut. Tuoksu antoi jo sellaiset fiilikset, että heti piti päästä maistamaan ja se maku oli mahtavuutta. Loistavaa työtä Juha Nakarilta.

Kyllä/Ehkä/Ei: Tälle annetaan iso KYLLÄ!

Mistä: Mommilan Panimon Juha Nakari lähetti maistiaspullon ja suuret kiitokset Juhalle tästä pullosta.

Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50

Kolme sanaa: Voimakkaasti humaloitu hedelmänektari

Muita arviota tästä oluesta:



perjantai 19. syyskuuta 2014

Vertailussa kaksi eri-ikäistä Plevnan Siperiaa


Eilisen syntymäpäiväni kunniaksi ryntäsin työpäivän jälkeen suorintatietä 60’s Palaveriin, kun tiesin että siellä on hanassa Panimoravintola Plevnan Siperia Imperial Stout. Kyseinen olut on yksi parhaista mitä olen eläissäni maistanut ja paras suomalainen olut, joten mikäs sen sopivampi keitos maisteltavaksi synttäripäivänä. Aamulla ennen töihin lähtöä laitoin jääkaappiin pullollisen samaista olutta, joka oli jäänyt jemmaan Alkon viime vuoden jouluoluista. Tarkoituksenani oli maistaa tuoretta hanasta ja sitten illalla syventyä tämän lähes vuoden ikäisen kanssa sohvalle nautiskelemaan.


Palaverissa tilasin ison lasillisen Siperiaa ja siitä kumpusi heti ilmoille voimakas sitrushedelmäinen humalointi. Tarkemmin nuuhkiessani totesin sen greipiksi. Taustalta paahteisuutta, kahvia ja ripaus yrttejä. Maultaan tuore Siperia iski vahvalla humaloinnillaan, joka tuoksun tavoin oli sitruslinjalla. Havumetsää on myös kivasti mukana humaloinnissa. Kahvi on mokkaista ja suklaa tummaa, kun olut kaatuu kurkusta alas tarjoten mitä nautinnollisimman elämyksen. Kyllä tämä omaan makuaistiini kolahtaa aivan täysillä ja edelleenkin pitää paikkansa Suomen parhaana oluena. O se hyvvee!

Siitä sitten Palaverista siirryimme perheen kanssa syömään Amarilloon, kun ei Joensuusta löytynyt muutakaan järkevää paikkaa. Tilasin Double Premium Burgerin, mutta tuo Premium oli kyllä täyttä liioittelua. Mauton pihvi, joka oli sisältä kylmä. Siitä alkoikin lähes koko illan kestänyt pahaolo ja päätin, että viimeinen kerta, kun käyn Amarillossa.


Vähitellen illan pimetessä olotila parani ja kävin hakemassa jääkaapista Siperian lämpenemään. Kaadoin sen lasiin melko kylmänä, koska samanlaisena se tuli myös oluthanasta aikaisemmin päivällä. Sitten eikun nuuhkimaan tätä reilusti vaahtoavaa mustaa olutta. Tuoksussa sitruksinen humalointi tiessään ja tuoksua hallitseen paahteisuus, kahvia löytyy ja kuivahkon oloinen.  Hyvin erilainen kuin tuore, mutta ei paha. Maussa paahteisuus, kahvi ja suklaa. Hieman tunkkainen ja taustalla pieni sitruunan viipale. Kuivahko. Lämmetessään muuttuu melko makeaksi ja tummaa hedelmää puskee esille.

Tuomio: Näin lähes vuoden ikäisenä ei tarjoa tuoreen Siperian huikeutta, mutta siltikin erittäin mielenkiintoinen ja maistuva olut. Humalointi tiessään ja hieman tunkkaisuutta löytyy. Loppujen lopuksi edelleenkin hyvän makuinen Imperial Stout. Itse liputan tuoreen Siperian puolesta, mutta maistuu hyvin myös vanhempana. Ei kyllä harmita yhtään, että kellarissa odottelee vielä yhdeksän pulloa. Pitää vaan ehkä ruveta jo vähitellen niitä imeskelemään!

Loppuun vielä pisteet!

Tuore Siperia pisteet*:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 45/50

"Vanha" Siperia pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 40/50

*pisteet annettu 13.2.2013, mutta ei tarvetta muuttaa!