sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Spiegelau -olutlasisetin voittaja ja hänen olutarvionsa


Nyt on aika julkaista taas kerran yksi onnellinen voittaja! Järjestin muutama viikko sitten kilpailun ja siinä pystyi voittamaan Spiegelau American Wheat Beer/Witbier -olutlasisetin, jos lähetti minulle olutarvion sellaisesta oluesta, joka noihin laseihin sopisi. Kilpailu oli tiukka ja lopulta sieltä nousi yksi voittaja muiden ylitse. Kiitoksia kaikille arvion lähettäneille.



Palkinnon voittaa Kalle H

Ja tässä alla on Kallen kirjoittama olutarvio Suomenlinnan Piper Witistä. Muille löytyy tästä linkki, josta pääsee näitä laseja tilaamaan. Muistakaa laittaa alennuskoodiksi: jaskankaljat , niin lähtee 10 % hinnasta pois.

---

Suomenlinnan Piper Wit

Kirjoittanut: Kalle H


Ennen kuin alan tekemään arviota itse oluesta, on minun myönnettävä, ettei se ole lasissani käynyt se tuote jota aluksi harkitsin vahvaksi kandidaatiksi, eli Grimbergen Blanche. Syynä on se että en huomioinut lähtiessä kauppareissulle, ettei tuo pitkäripainen ollutkaan näin sunnuntaina toden totta edes auki. Halusin kuitenkin valita sellaisen tuotteen, jota on Suomessakin laajasti saatavilla.

Toisaalta, minulla on pienen pientä (suuren suurta) vastahakoisuutta monopoliamme vastaan ja sen vaikutuksia esimerkiksi oluiden harrastamiseen. Tästä syytä ulkomaiset olueni tuleekin usein lahjana joltain saksaiselta/hollantilaiselta/muulta ulkomaiselta siskonpojan kummin kaiman kaverilta. Ehkäpä siis hyvä että meninkin tutkimaan paikallisen cittarin valikoimaa. Eksyi sieltä nimittäin samalla mukaan muutama itselle ennestään tuntemattoman tuote arvioitan lisäksi. Harmi että nämä pitkäripaista laajemman olutvalikoiman omaavat kaupat ovat kuristettuna max. 4,7 % -tuotteisiin. Noh, ehkäpä jonain päivänä…

Arvioitavaksi nappasin siis kotimaisen, Suomenlinnan Panimon Piper Witin.
Kesä ei ole ihan vielä. Minulle witbier on kuitenkin jonkinlainen synonyymi terassille, ja päätänkin lähteä takapihalle tyypistelemään löytämääni hyvin pelkistetyn designin omaavaa putelia.

 

Yksinkertainen, mutta toimiva etiketti. Witbieriksi suurehko 0,5l pullokoko

Olut kaatuu lasiin luoden pinnalle muodostaen vain ohuen pitsimäisen vaahdon, joko sekin katoaa lähes kokonaan ennen kuin ehdin puhelimella lasista kuvan räpsäistä.




Vaikka keli on kolea ja synkkä, on lasillinen witbieriä varma kevään merkki

Väri on aluksi erittäin kullankeltaisen kutsuva, vain hieman utuisen samea, kunnes päätän kaataa hiivat sekaan, jolloin lasin sisältö sumenee lähes läpinäkymättömäksi. Osa hiivasta kuitenkin painuu nopeasti lasin pohjalle ja pyöriteltäessä lasia onkin hauska tutkia sen lasissa rakentelevia karusellimaisia kuvioita.

Kevyestä tuoksusta löytyy mausteisia elementtejä, inkivääriä ja neilikkaa, korianteria ja pientä sitruksisuutta. Belgihiivan vaikutus on havaittavissa. Sataman kevyt tuuli kuitenkin yrittää viedä pois minulle kuuluvat lasista leijailevat molekyylit, joten käyn taistoon ja otan kulauksen tästä itselle ennen kokemattomasta belkisukuisesta.

Maku seuraa tuoksua. Ensimmäiseksi mieleeni juolahtaa ettäs hetkinen, eihän vielä ole vappu! Kevyen suutuntuman omaavassa, keskiasteisen hiilihappoisessa oluessa kieleni päälle nousee nimittäin jopa simamaisia vivahteita. Maisteisuus nousee paremmin esille jälkimaussa ja suuhun jää pienen pieni katkeruus. Ihan hyvää.

Mutta sitten… No sitten se kaikki onkin jo nopeasti mennyttä. Täytyy ottaa toinen kulaus, miksei kolmaskin. Pian tutkinkin tyhjää lasiani tajuten, että huomaamattani lasistani on vajunut puoli litraa witbieriä, kuin varkain. Tämä valuu kurkusta alas ehkä liiankin helposti.

Kaikesta huolimatta minulla on hieman petetty olo. T-paitakelit eivät tulleetkaan Piperin kaatuessa lasiin, eikä edes oma olotilani noussut kesäiseksi. Loppujen lopuksi kyseessä on ihan toimiva, kevyt tuote joka varmasti maistuu monelle. Hedelmäisyyttä tämä kuitenkin kaipaisi lisää. Jenkkihumaloin steroidisoitu versio voisi olla jopa erittäin hyvä. Witbierien maailmassa ei mitään ennenkokematonta, eikä mitään unohtumatonta. Kuitenkin, saatan todellakin ostaa tätä vappuna uudemmankin kerran. Jos markettivahvuisista esim. Blanche de Namur on liian tuttu, on tämä ihan kokeilemisen arvoinen.

1 kommentti:

  1. Protesti: Kilpailun säännöissä luki amerikkalainen tai belgialainen vehnäolut.

    VastaaPoista