lauantai 4. huhtikuuta 2015

Testissä Penttilän Tilan Portterimämmi


Olen ollut lapsuudesta asti mämmin suuri ystävä. Joskus tuossa teinivuosina oli parin vuoden paussi, jolloin mämmi ei minulle maistunut, mutta muuten se on kyllä aina kuulunut omiin herkkuihini. Lapsena kutsuin mämmiä tipuruoaksi, koska pakettia koristi tipu. Omaan tipuruoka herkutteluun on kuulunut iät ja ajat kuohukerma, enkä juurikaan ole lähtenyt muilla aineilla sitä lantraamaan.

Paikkakunta nimeltä Aitoo on Penttilän Tilan kotipaikka ja sieltä tulee myös tämä nyt maistelussa oleva mämmi. Tämän mämmin valmistuksessa on käytetty Pyynikin Käsityöläispanimon Vahvaportteria, joten tämä rupesi itseni kaltaista olutmiestä kiinnostamaan entistä enemmän. Sain Penttilän Tilan Heikki Penttilältä pari rovallista Portterimämmiä maisteluun ja siitä haluankin tässä vaiheessa kiittää Heikkiä.

En ole aikaisemmin tehnyt blogissani tai muutenkaan elämässäni mämmiarviota, mutta kertahan se on ensimmäinenkin.

Fiilikset:
Väriltään hieman normimämmiä vaaleampi ja rakenteeltaan rakeisempi. Ei näytä sellaiselta mustalta tasaiselta liejulta, vaan itse asiassa melko paljon fariinisokerin näköistä tavaraa.

Rakenne ei niin hieno, kuin olen perusmämmeissä tottunut. Hienoa, että on myös jotain pureskeltavaa, eikä tasapaksua liejua. Makeutta on kivasti ja ruista reilulla kämmenellä ammennettu. Täyttävän tuntuinen ja tämä ei kaivaa kaverikseen mitään maitoja, kermoja tai vaniljasoosseja. Perusmämmejä syötäessä, niin siihen pitää saada esim, kuohukermaa, koska muuten se on tosi kuivaa evästä. Tämä portterimämmi on mukavan koskeaa ammennettavaa, että lisänesteytystä ei tarvitse. Onhan tää aivan käsittämättömän hyvänmakuinen mämmi eli tipuruokaa parhaimmillaan. En juurikaan saa tästä irti sitä Vahvaportteria, mutta eipä se mitään haittaa, kun maistuu näin hyvältä. Suuri plussa tulee mämmin rakenteesta, joka antaa pureskeltavaa.

Yksi huono puoli tässä on se, etten tämän jälkeen voi enää ikinä ostaa perusmämmiä, koska se ei maistu enää miltään.

Loppukevennyksenä videopätkää, jossa Pyynikin Käsityöläispanimo propagandaministeri Sorvaniemi maistaa ensimmäistä kertaa elämässään mämmiä: Veikko ja mämmi

Portterimämmin myyntipaikat: Portterimämmit kartalla


Paras maistamani mämmi!

8 kommenttia:

  1. Haukkumasi "lieju" (joka muistetaan mainita parikin kertaa) on paljon parempaa kuin Penttilän kuiva, paistettu puuro, josta ei löydy yhtymäkohtia mämmiin kuin korkeintaan nimi. Maku oli hentoinen, imellytys oli epäonnistunut jos sitä oli edes yritetty.

    Maistoin tänä pääsiäisenä lähes kymmentä Mämmiä (sekä portterimämmiä) ja erikoisuudessaan Penttilä oli voittaja mutta mämminä sen sijoitus oli viimeinen.

    Mämmi oli samanlainen erikoisuus kuin mitä tavoitellaan sekoittamalla mämmiä jäätelön tai rahkan kanssa. Se voi sopia erikoisuutena joillekin mutta mämmin vannoutuneille faneille se kelpaa vain kerran kokeiltavaksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Jutussani en tarkoittanut lieju sanaa niin negatiivisessa muodossa kuin ehkä sen ajattelit. Minulle tämä upposi makunsa puolesta erittäin mainiosti ja ei ollut ollenkaan kuivaa.

      Poista
    2. Kiitos kommentista. Jutussani en tarkoittanut lieju sanaa niin negatiivisessa muodossa kuin ehkä sen ajattelit. Minulle tämä upposi makunsa puolesta erittäin mainiosti ja ei ollut ollenkaan kuivaa.

      Poista
  2. Olisin varmasti ostanut tuota mämmiä, jos vastaan olisi tullut, vaikka rakeisuus arveluttaa. Lieju ei ole hyvä sana kuvaamaan hyvin tehtyä ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lieju oli ehkä väärä sana käyttää tuossa tilanteessa. Tämän takia en olekaan ruokablogisti, kun ei oo sanasto hallussa

      Poista
    2. Tuo lieju oli ehkä väärä sana käyttää tuossa tilanteessa. Tämän takia en olekaan ruokablogisti, kun ei oo sanasto hallussa

      Poista
    3. Mämmit ovat rakenteeltaan kiinteää ja lieju tarkoittaa vetistä löysää rakennetta. Jätin portterimämmin kaupanhyllylle, en todellakaan maksa 500g laatikosta 4 euroa. Kymppi mämmi ja siihen vaniljakastiketta niin ei sen voittanutta.

      Poista
  3. Tässä oli ensimmäinen mämmi, jota meillä muksut suostuivat syömään. Puolen kilon rove nuoltiin puhtaaksi saakka, vaikka yleensä siitä lentää 2/3 osa roskikseen. Tosin ymmärrän niitäkin, jotka haluavat mämminsä reilun makuisena.

    VastaaPoista