perjantai 2. joulukuuta 2016

Amorphis Lager From The Thousand Lakes julkistamistilaisuus

Viime viikon torstaina heitin reissun isolle kirkolle tai sanotaanko, että heitin reissun Helsinkiin, kun tuo iso kirkko –sana ei omaan suuhuni oikein sovi. No joka tapauksessa reissun suoritin ja sen pääfocus oli Maku Brewingin ja Amorphis –yhtyeen järjestämä oluenjulkistamistilaisuus. Nämä kaksi oman alansa pätevää suorittajaa olivat iskeneet päänsä yhteen ja keitelleet oluen ja sitä piti nyt mennä maistamaan. Otin ennakkoa tähän juomaan pari päivää ennen tapahtumaa ja raapustin siitä arvion. Amorphisin musiikkiin olen perehtynyt jo vuosikausia, joten kumpaankaan ei tarvinnut täysin ummikkona lähteä tutustumaan.


Tapahtumapaikkana oli Kuusysin Jussin baari The RIFF. Sain kutsun, jossa kerrottiin, että olutta ja akustista livemusiikkia tarjolla. Amorphis on suosikkiyhtyeeni ja jonkin verran myös olut maistuu, niin ei tarvinnut pohtia pitkään osallistumistani. Joensuusta kun lähtee käymään Helsingissä, niin se vaatii lähes projektisuunnitelman raapustamisen. Tai ainakin se vaatii pari päivää vapaata töistä, yhdeksän tuntia junalla matkustamista ja rehtiä seikkailumieltä. Seikkailumieltä siksi, että kun sitä täältä susien keskeltä lähtee pelottavaan suureen maailmaan, niin onhan se hemmetin jännää. Olen kuullut, että siellä liikkuu jotain ihmejunia autojen seassa ja siellä on myös ihmisiä. Hurjaa toimintaa! Keräsin rohkeuteni ja suuntasin VR:n vihreän valkoisella sukkulalla kohti etelää. Kun kylmästä idästä lähtee etelään lomalle, niin toiveissa on lämpöä, mutta paskanmarjat. Siellä oli yhtä kylmä kuin meillä Joenkaupungissa. Kusetusta sanon mitä nää etelän lomat.

Matkalla kirjoittelin olutjuttuja ja silloin, kun langaton yhteys välillä toimi, niin tsekkasin liikkuvia kuvia Juutuubista (se on sellainen videoiden katsomispaikka www-maailmassa. Tää siis tiedoksi kavereille, jotka ihmettelevät, että mikä oli). Ensimmäinen etappini pääkaupungissamme oli Bryggeri Helsinki, jossa aika meni rattoisasti. Siitä en enempää tässä runoile, kun olen sen jo purkanut auki. Kahtokee täältä: Burgeria ja olutta Bryggeri Helsingissä!




Sieltä sitten shoppailemaan. Vaimo iski hervottoman kokoisen listan, että mitä vaatteita pitää lapsille ostaa. Olen kerran ostanut lapsille vaatteita ja siitä saa vieläkin kuulla, niin nyt oli sitten luvassa se toinen kerta. Liikkeen nimi oli joku Zara. Luulin, että se oli joku nainen ja kyselinkin ihmisiltä, että mistä voisin tämän henkilön löytää. Ei löytynyt, mutta joku kauppa löytyi. Siellä pyörin, kuin iso mies lastenvaateliikkeessä. Olin hukassa kuin Suomen hallituksen lupaukset. Menin sitten myyjän luokse ja osoitin kuvaa. Totesin tyylikkäästi ”nää”, kun supliikkimies satun olemaan. Sain nää ja tyytyväisenä pääsin lunastamaan rätit, eiku siis vaatteet. Siitä sitten otin jalkaa toisen eteen ja iskin yhden miehen tutkimusryhmäni BrewDog Helsinkiin. Pari olutta naamariin. Rodenbachin Alexander, joka on yksi tämän hetken suosikkioluitani. Toisena otin Fat Lizard / Borg Brugghús Black Sand Beachin, joka oli/on yksi tyylikkäimpiä Black IPA –tyylin edustajia pitkään aikaan.


Sitten saapastelin The RIFFiin ja kello oli puolituntia vaille h-hetki. Amorphis vielä tavasi nuottejaan ja viritteli soittovermeitään, joten lähdimme Keikyklubin kanssa viereiseen Tommy Knockersiin oluelle. Tasan kuuden maissa takaisin ja sisälle särpimään tätä uutuusolutta. Rupattelujen jälkeen Maku Jussi ja Amorphis Esa toivotti meidät tervetulleeksi ja kertoi yhteisestä projektistaan. Vähän aikaa siitä kovasti odottamani Amorphis soitti neljä kappaletta akustisena ja viimeisenä kirsikkana kakkuun House of Sleep –biisin humppaversiona. Amorphis fanille meinasi tulla kyynel silmäkulmaan, mutta kun isot miehet ei itke, niin särpäisin kulauksen Lageria ja jatkoin musiikin kuuntelua. Mahtava keikka ja yhtään ei kaduttanut parin päivän vapaan ottaminen töistä ja lähes 10 tunnin matkustaminen. Keikan jälkeen vielä rupateltiin muutamien bändin jätkien kanssa ja siihen saapui myös sellainen pitkähiuksinen musiikkitoimittaja / radiopersoona Jone Nikula, jonka kanssa myös heitettiin läppää. Olipa muuten särmäkaveri. Illan päätteeksi suuntasimme vielä Maku Jussin kanssa Stone’siin iltapalalle, koska eihän ole reissua ilman heidän burgereitaan. Siitä sitten vatsapystyssä hieman pienemmällä raidesukkulalla unten maille. Aamulla olikin aikainen herätys, kun piti aloittaa kotimatka. Reissuni Helsinkiin oli pikainen, mutta sitäkin antoisampi. Kiitoksia Maku Brewing ja Amorphis. Kiitos myös heille, ketkä viihtyivät seurassani ja morjensta myös niille jotka eivät. Palataan taas asiaan ensi kerralla. Tällainen reportaasi tällä kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti