tiistai 5. syyskuuta 2017

Jaska reissussa: Pilsner Urquell – Origins Tour 2017

Yksi elämäni suurimmista matkahaaveista toteutui muutama päivä sitten, kun olutmaailman klassisimpiin panimoihin kuuluva Pilsner Urquell lennätti allekirjoittaneen Plzenin kaupunkiin tutustumaan heidän panimoonsa. Olen monta vuotta haaveillut ja suunnittelut lähteväni käymään kyseisessä paikassa, mutta nyt nämä suunnittelut oli tehty minun puolestani ja eiku matkaan. Olen koko nuoren ikäni juonut Pilsner Urquellia ja se on ollut itselleni aina klassikko olut ja laadukas varma valinta, kun oluita ostelen. Nyt pääsin näkemään mistä kaikesta tässä oluessa on kyse ja jo ennen matkaa olin innoissani, kuin pikku lapsi jouluaattona. Matkakaverikseni Suomesta lähti Rauman Sahtikuningas eli Reittausblogin Harri Metsäjoki. Itselleni tämäkin oli suuri kunnia, koska Reittausblogi oli yksi suurimmista inspiraatioista aloittaa ylipäätänsä kirjoittamaan olutblogia. Nyt olen sitten ollut reissussa kahden inspiraation lähteeni kanssa, kun muutama vuosi sitten kävin Arden kanssa Aberdeenissa BrewDogin vieraana.


Tässä vielä linkit BrewDogin reissuuni vuonna 2014:
Jaska reissussa - Skotlanti Aberdeen / BrewDog - 16.2.2014
Jaska reissussa - Skotlanti Aberdeen / BrewDog - 17.2.2014

..Mutta nyt kuitenkin reissun kohteena oli Tsekki ja Pils-oluen kotikaupunki Plzen. Mennäänpäs sitten matkaraporttini pariin. Olin reissussa viime viikolla maanantain ja tiistain. Keskiviikkona suuntasimme sitten takaisin Suomeen.


Maanantai 28.8.2017

Heräsin Espoossa klo. 6.00 ja sieltä linkutin bussipysäkille. Lentokentällä lippu, laukku ja muiden leikkien jälkeen suunta kohti The Oak Barrelia. Tsekit ovat Euroopan eniten olutta juova kansa, joten ei ollut sattumaa, että meidän porttimme sijaitsi olutpubin vieressä. Tänne pubiin suunnisti myös Reittausblogin Harri. Amatööri oli viereisessä kahvilassa sumppia imeskelemässä. Siinä otimme pakolliset selfiet ja riipaistiin oluet naamariin. Matka kohti Prahaa alkoi.

JaskanKaljat & Reittausblogi selfie

Saavuimme Prahaan ja pienen etsiskelyn jälkeen löysimme Jaromir Jagrin näköisen kuskimme. Hän ohjasi meidät autolle, jossa odottelimme muita matkakumppaneitamme. Samaan kyytiin saapui pari unkarilaista olutblogistia ja yksi skotlantilainen olutblogisti Ruotsista, jonka kanssa vietimme paljon aikaa reissun aikana. Olut yhdistää ja taas löytyi hieno kaveri. Siinä odotellessa kanssa matkustajia meille tarjoiltiin kylmälaukusta ensimmäiset Pilsner Urquellit, joten saatiin Urkki-osastollakin peli auki. Reilun tunnin ajon jälkeen saavuimme Plzeniin hotellillemme. Hotelli sijaitsi Pilsner Urquellin panimon vieressä ja minun hotellihuoneesta oli suora näkymä panimolle. Ei siitä näkymä voi paljoa enää parantua. Pienen siistiytymisen jälkeen eli raapaisin naamariin yhden Urkin kaapista, niin siirryimme tervetuliaisvastaanotolle, joka sisälsi mainio lounaan hotellin ravintolassa ja ensimmäisen kerran pääsi ääneen erittäin eloisa ja hauska herra Robert Lobovsky, joka toimii panimon Beermasterina.

Matkaeväät kylmässä

Reissun eka Urkki


Ensimmäinen eväs
Evästelyn jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään nimikylttien värien perusteella ja lähdimme suuntaamaan kohti panimoa. Panimokierros oli erittäin antoisa ja pääsimme näkemään paikkoja, joihin ei normaalilla panimokierroksella pääse. Näimme paikan, jossa valmistetaan heidän puutynnyreitä. Pääsimme vierittämään tynnyreitä ja tässä olikin suomalaisten olutblogistien kohtaaminen. Vaikea mennä sanomaan, että kumpi voitti. Allekirjoittanut oli nopeampi, mutta Harri iski tynnyrin tiettyyn uraan. Näin tämän jutun kirjoittajana päätän, että olkoon tasapeli.

Näkymää hotellilta
Näkymä huoneestani



Panimokierroksen aikana näimme vanhan panimon ja uuden panimon. Kiinnostavinta oli päästä kävelemään heidän kellareihinsa. Aurinkoinen ja erittäin lämmin päivä oli vaatinut veronsa ja meikäläinen alkoikin hikoilla, kuin vanha sika. Viileisiin kellareihin pääseminen ja puutynnyreiden kultaisen nektarin maistelu auttoivat koko ajan lisääntyvään janon tunteeseen ja hikoiluun. Panimon alla on n. 9 kilometriä pitkät tunnelit, jotka on rakennettu käsipelillä n. reilu 170 vuotta sitten. Siellä oli neljä kappaletta ns. jääkaappeja, jotka olivat suuria ja korkeita huoneita, joiden katossa oli reikä. Näiden huoneiden tarkoituksena oli viilentää kellarit. Läheiseltä järveltä työmiehet kävivät sahaamassa irti kaiken jään ja sen sitten pudottivat katon luukusta ”jääkaappiin”. Jääkaapissa sitten jää pilkottiin pienemmäksi ja se sulaessaan valui ympäri kellarin lattioita jäähdyttäen tiloja. Kellareissakin silloin työskenteli noin 200 henkilöä / työvuoro.

Kulkuneuvomme
Tynnyrin pyöritysvälineet
ja näin ne pyörivät



Tynnyrin valmistusvälineitä


Kellarissa pääsimme maistamaan sitä kaikkein pyhintä eli olutta suoraan puutynnyristä. Tämä yksittäinen hetki on tähän menneisistä oluthetkistä ehdottomasti se kaikkein hienoin. Maisteluun ei tullut pienet turistien olutlasit, vaan meille oli varattu reilut puolen litran tuopit. Siinä maistoimme olutta ja tämä hetki hiveli täydellisyyttä. Siitä siirryimme pienempään huoneeseen, johon meille oli järjestetty naposteltavaa ja samaa äskettäin maistettua olutta. Siinä pidimme myös pienen tietokilpailun liittyen panimoon. En keskittynyt juurikaan kilpailuun, koska olihan minulla jotain uskomatonta lasissani. Siemailin Urkkia ja fiilistelin. Yhtäkkiä meille sanottiin, että aikataulu on kiireinen ja olisi siirryttävä seuraavaan paikkaan. Äkkiä viimeiset tipat olutta naamariin ja matka jatkui.


Kuvia panimolta

Vanhaa panimoa..





Sitten uuden panimon puolelle.








Tässä valmistui ensimmäinen Pilsner Urquell

Kellarissa

Ensimmäiset puutynnyrit tulivat vastaan

Tämän kartan perusteella suunnistimme :)

Avokäymistä

Nyt ollaan lähellä, että pääsemme maistamaan sitä pyhintä

Kuva: Harri Metsäjoki


Kellareista palasimme takaisin maan pinnalle ja suuntasimme vesitornille. Pimeästä aurinkoon siirtyminen tuntui sulattavan silmämunat päähäni ja pystyin hyvin kuvittelemaan miltä on pitkän työpäivän jälkeen tuntunut palata maan pinnalle kellarin uumenista. Vesitornilla pääsimme kuulemaan tarinaa Plzenin vedestä ja siitä kuinka ovat käyttäneet kyseistä vesitornia osana oluen valmistusta. Sen toiminta loppui vuonna 2005.

Vesitorni

Tähän päättyi meidän kieroksemme panimolla. Sen tarkemmin en rupea käymään läpi mitä siellä puuhattiin. Tässä onkin teille tehtävä. Suunnatkaa Plzeniin kokemaan nämä, koska tämä on jotain mitä jokaisen oluenystävän tulee kokea. Yksi oluthistorian keskipisteistä.

Kierroksen jälkeen meillä oli hieman reilu tunti vapaa-aikaa. Kävimme tsekkaamassa panimon matkamuistopuodin, mutta vielä jäi ostokset tekemättä. Suuntasin hotellille ja huoneessa pikainen ulkoinen ja sisäinen puhdistautuminen eli viileä suihku ja pullollinen Urkkia. Pienen lepäilyn jälkeen lähdimme illanviettokohteeseen, joka oli kymmenen minuutin kävelyn päässä. Paikka oli nimeltään Na Parkánu. Siellä meidät vastaanotti bändi, joka soitti kaikenlaista poppia ym. tanssimusiikkia. Polvivammainen suomalainen ei ollut optimaalikapistus pyörimään tanssilattioilla, joten jätin tanssilattian kiemurat Pilsner Urquellilla öljytyille tsekeille. Illan ideana oli syödä ja juoda. Suunnitelmana mielestäni ei kaikkein paskin.
Omaa aikaa

Alkuun Pilsner Urquellin Robert ilmoitti, että pidämme hampurilaisen valmistuskilpailun, jossa osallistujan tehtävänä on valmistaa hampurilainen, joka sopii heidän oluelle. Harri nykäisi minua hihasta ja totesi, että ”jätkähän osaa nuo burgerijutut”. Siitä sitten suuntasin kohti kilpailua ja olinhan kotona tehnyt lukuisia burgereita, jotka toimivat juuri tämän heidän oluensa parina. Tiesin, että nyt ollaan meikäläisen osaamisalueella ja iskin kilpailusuorituksen tiskiin. Tässä alla on kuva hampurilaisesta ja lainaus Facebook-kommentistani, kuinka se rakentui. Tällä suorituksellani tuli lopulta jaettu ensimmäinen sija yhden unkarilaisen herran kanssa. Tietysti jaettu sija harmittaa, mutta voitto on silti voitto. Eli olen hallitseva Pilsner Urquell Burgermaster 2017!!! Harmi, kun Joensuussa ei ole toria, koska siellä tavattaisi.  

Na Parkánu

Kilpailusuoritukseni
"Pilsner Urquell järjesti hampurilaisen valmistuskilpailun. Tällä burgerilla tuli jaettu ensimmäinen sija unkarilaisen herran kanssa. Hieman harmittaa jaettu sija, mutta kultaa napsahti. Burgerin salaisuus oli sämpylän voitelu Pilsner Urquell oluella ja sopiva määrä Sriracha kastiketta, joka toimii hyvin oluen kanssa. Lisäksi 1 pihvi ja kaksi Cheddarsiivua. Toinen siivu pihvin päällä ja toinen alla. Kaveriksi hieman pekonia ja karamellisoitua punasipulia."


Ensimmäinen! Siis tässä paikassa

Ruokaa..
...Lisää ruokaa

Jälkiruokaa

Jokainen sai itse valmistaa oman burgerinsa ja näiden lisäksi yläkerrassa oli gulassia, juustoja ja savustettua ankanrintaan. Näiden lisäksi lukuisia muita herkkuja ja tämä noudatteli koko reissun teemaa, että ruoat olivat aivan taivaallisia jokaisessa paikassa. Oluen ja ruoan ystävänä olin taivaassa.

Ruokailun jälkeen avasimme ensimmäisen puutynnyrin, jossa suodattamatonta ja pastöroimatonta Urkkia. Tätä olen pariin otteeseen maistanut aikaisemminkin ja edelleen samaan jumalten nektaria. Tähän ajatukseen yhtyivät myös Harri ja skottibloggari James. Siitä sitten sai vapaasti itse käydä hakemassa juomaa ja samalla tarjoilijat toivat pöytiin lisää olutta, kun lasi meinasi tyhjentyä. Bändi soitti ja porukka tanssi. Bändin lopetettua siirryimme sisätiloihin rupattelemaan ja oluen tulo jatkui samaan tahtiin. Yhdessä välissä kävin myös itse ostamassa yhden Pilsner Urquellin. 1,40€ puolen litran suodattamattomasta ja pastöroimattomasta Urkista oli kyllä kohtuullisen hyvä diili. Paikan sulkeuduttua siirryimme muutamien uusien tsekkiystäviemme kanssa toiseen baariin, jossa jatkoimme samalla Urkki linjalla. Muutakin olisi ollut tarjolla, mutta itse en juo nykyisin, kuin mietoja alkoholijuomia, niin Urkkii kurkkuun. Muita oluita paikassa ei ollut tarjolla, joten oluen valinta sujui vaivatta. Siitä sitten unille ja keräämään voimia kohtia seuraavaa päivää. Loistava päivä, jossa näki, kuuli ja maistoi paljon hienoja asioita.

Jaska, Harri ja James
--

Tiistai 29.8.2017

Heräilin, vaikka olisihan tuota unta riittänyt vielä muutama tunti eteenpäin. Suihkun kautta aamupalapöytään syömään pekonia ja juomaan kahvia. Kello ysin maissa meidän n. 40 hengen orkesteri siirtyi bussiin, joka veisi meidät Saaz-humalan pääkaupunkiin eli Žateciin keräämään kyseistä humalaa. Istuimme pari tuntia bussissa ja saavuimme perille humalaviljelmälle. Siellä oli oluthanat viritetty paikalleen. Pari tuopillista nesteytystä ikeniin ja pienen historiaspiikin jälkeen lähdimme lampsimaan kohti humalaa. Meille oli järjestetty humalanpoimimiskilpailu, jossa parin kanssa oli tarkoitus kerätä 45 minuuttia humalia koriin ja se, joka keräsi eniten voittaisi. Harrin kanssa muodostimme koko kilpailun menestyneimmän suomalaiskaksikon. Tämä ei kuitenkaan riittänyt voittoon, mutta kyseessä on hampurilaiskisavoittoni lisäksi toinen suurimmista suomalaissuorituksista tänä vuonna. Sitten keräsimme myös purkilliset Saazia muistoksi. Pääsimme myös näkemään, kuinka nämä humalat poimitaan koneellisesti.

Näillä eväillä päivä käyntiin

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta

Virvokkeet olivatkin jo odottamassa

Pari huurteista

Laatu on edelleen kohillaan

Hitto kun olis ollut tyylikkäät saada kotia nää kumpparit


Humala liikkuu

Siitä eiku poimimaan


Humalassa

Tässä saaliimme. Näyttää säälittävältä, mutta oli oikeasti paljon :)


Kilpailun jälkeen oli taas luvassa vaikka minkälaista ruokaa ja tietenkin juomaa. Siitä vatsat täyteen ja pikkaisen myös pään puolelle. Pötsi pullollaan oli hyvä odotella siirtymistä kohti Plzeniä.


Saaz & Pils

Pilsfie

Tällaisia herkkuja...

...sushia, lohta ja kanaa

ja tietenkin possua

Suli suuhun

Alkupalaksi

Pääruoka...

ja jälkiruoka

Ruokailun ja hengailun jälkeen heitimme hikisen parin tunnin bussimatkan takaisin hotellille. Pikainen suihku ja pullollinen olutta, ennen siirtymistä illanviettoon. Illan ohjelmassa oli useita kilpailuja ja meidät opetettiin kaatamaan täydellinen Pilsner Urquell. Näitä muuten en ole oikeastaan Suomessa päässyt maistamaan, joten jatkossa osaan olla siinäkin huomattavasti kriittisempi. Meidät jaettiin neljään joukkueeseen. Omaan joukkueeseen päätyi mm. Harri ja James. Kilpailuna oli laittaa oluen valmistuksen prosessit oikeaan järjestykseen. Tässä koko joukkueemme onnistui täydellisesti. Sitten siirryimme hanahommiin, jossa meitä opastamassa oli Pilsner Urquell Head Tapster Jan Stanik. Panimokin sanoo, että Pilsner Urquell panee oluen, mutta baarimikko tekee oluen. Tämän pääsi kyllä itsekin näkemään ja kokemaan, koska oluen kaatotavassa pienetkin liikkeet näkyvät vahvasti lopputuloksessa. Jan näytti meille parit mallisuoritukset ja sitten meidän joukkueesta minä ensimmäisenä hanaan kiinni. Harjoittelusuoritus vaahtosi liikaa, mutta kilpailusuoritukseen Jan oli tyytyväinen ja sain 8/10 pistettä. Vertailun vuoksi Harri 7/10 ja James 7/10, joten sieltä napsahti kolmikkomme paras suoritus.

James ottaa ensimmäiset tynnyristä

Alkupaloja

Päästiin askartelemaan

Oma kisasuoritukseni

James hananvarressa

Harri aloittanut oman kilpailusuorituksensa
Ruoka valmistumassa

Otin vain tällaisia kevyitä annoksia

Nektaria

#OMMUUTE

Papat veti kyllä hienosti rokkia!

Mliko

Jaksaa, jaksaa


Tämän jälkeen meillä ei enää ollutkaan ketään hanan varressa kiinni, vaan meidän piti itse kaataa omat oluemme. Siinä, kun sen ”muutamat” harjoitteli, niin täydellisyys löytyi. Yksi reissun hienoimpia hetkiä olikin laskea olutta hanasta itselleen ja samalla kuunnella, kun rockbändi soitti musiikkia. Siellä myös grillissä valmistivat meille bratwurstia, porsaan polvea ja saslikkia. Suussa sulavaa tavaraa kaikki nuo. Tuosta sitten hyvästelimme jo muutamia reissutovereita ja siirryimme eiliseen illanviettopaikkaan vielä muutamalle oluelle. Sieltä ostin itselleni ja Harrille oluet ja jouduin maksaan niistä yhteensä melkein 3 euroa. Vähitellen reissulle alkoi tulla päätökseen.

Kolmella eurolla olutta
Lentokentältä vielä viimeinen. Lentokenttähinta oli 3,4€ / 0,5 l
Eihän tämä kirjoitukseni pysty täysin kuvailemaan kaikkea kokemaani ja sitä fiilistä mikä itselläni oli. Reissu oli kokonaisuutena hienoin ulkomaanreissu minkä olen koskaan päässyt kokemaan. Mikäs sen hienompaa, kuin olla ystävällisten ihmisten ympärillä nauttimassa hyvästä oluesta ja ruoasta. Olen aina tykännyt Pilsner Urquellista, eikä tämä reissu ainakaan muuttanut negatiivisempaan suuntaan suhtatumista panimoa kohtaan. Pakko vaan arvostaa, että mitä kaikkea ovat historian aikana tehneet oluen hyväksi. Myönnän, että juttuni oli täynnä hehkutusta, mutta oli kyllä hemmetin hauskaakin.

Kiitos Harri ja James mahtavasta reissuseurasta. Kiitos Pilsner Urquell ja Mustard Agency reissun järjestämisestä. Kiitos myös muille matkaseuralaisille. Mahtava reissu ja mahtavia ihmisiä!

Na zdraví!

Ps. Käykääpäs lukaisemassa Reittausblogin matkaraportti tästä alta:
Reittausblogi: Matkaraportti: Pilsner Urquell Origins Tour 2017 osa 1  


 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti