keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Jaska reissussa: Belgia 2018 – Belgian Beer Tours osa1

Tässä alla on juttua matkastani Belgiaan. Juttu tulee tänne pienissä osissa, joten saan nopeammin tarinaa näkyville, eikä teidän tarvitse kerralla lukea pitkää raporttia matkastani.

Alkusanat:

Minulle tuli mahdollisuus lähteä seikkailemaan oluen perässä Belgiaan ja tämä samalla mahdollisti yhden unelmistani. Olin noin 10 vuotta haaveillut pääseväni Belgiaan tutustumaan olutkulttuuriin ja panimoihin, joten kynnys lähteä reissuun oli olematon. Reissun järjesti Belgian Beer Tours -niminen toimija ja sain ottaa matkaan yhden kaverin. Oppaana reissussa toimi belgialainen Jan Courtens, joka hoiti koko reissun suurella ammattitaidolla. Reissussa minun lisäkseni oli kaverini Jani ja yhdysvaltalainen Mark. Reissu kesti kokonaisuudessaan kahdeksan päivää ja hieman poikkesi Belgian Beer Tour -sivulla näkyvästä aikataulusta. Tähän vaikutti se, että samaan aikaan Belgiassa oli useampikin oluttapahtuma. Tässä raportissa tulen kertomaan kuinka reissumme sujui ja mitä kaikkea pääsimme kokemaan. Lähiaikoina on tulossa myös toinen juttu, jossa kerron vinkkejä eri paikoista, joissa kannattaa Belgiassa vierailla. Syy miksi tuon kerroin on se, että näiden kahden jutun välillä voi tulla myös toistoa, mutta älkää antako sen häiritä. Vinkkijutussa tulen enemmän paneutumaan niihin paikkoihin ja kerron tarkemmin mistä ne löytyvät ym. hyödyllistä tietoa. Tää juttu vedetään vaan fiilispohjalta.

Kahdeksan päivän aikana pääsimme vierailemaan lukuisilla panimoilla, istumaan useassa erilaisessa olutravintolassa, tutustumaan belgialaiseen ruokaan ja kulttuuriin. Monipuolinen paketti, joka tarjosi itselleni ylivoimaisesti hienoimman olutmatkan. Tässä olikin alkusanat ja lähdetään käymään reissua läpi päivä päivältä. En koskaan kirjoita reissustani muistiinpanoja, joten kaikki alla oleva teksti tulee suoraan muististani. Saas nähä miten paljon muistikapasiteettiini mahtuu tavaraa.
--

25.6.2018 Ensimmäinen päivä ja tutustuminen Brysseliin

Aikainen herätys ja vauhdilla kentälle, koska lentokoneemme lähti jo kuuden aikaan aamusta. Välipysäkkinä meillä oli Frankfurt, jossa ehdimme nauttia aamupalana hieman Currywurstia ja saksalaista Pale Alea. Currywursti toimii aina ja olut oli melko basic-saksalainen Pale Ale. Ei mikään erityinen, mutta ylivoimaisesti tämän päivän paras olut (lentokoneessa tarjolla oli Warsteiner). Siitä se vähitellen alkoi myös silmätkin aukeamaan. Frankfurtista lento Brysseliin ei kestänyt, kuin 40 minuuttia, joten olimme melko nopeasti Belgian maanperällä.

Lento meni jotenkin näin:
Lentoemo: What would you like to drink?
Minä: Beer & coffee please.
Sain juomat ja saman tien aloitimme laskeutumisen.

Brysselin lentokentältä menimme junalla Bryssel Midiin, jossa hotellimme oli aivan juna-aseman vierellä. Alun perin tarkoituksenamme oli lähteä käymään BLXBeerFesteillä, mutta päätimme Janin kanssa mieluummin tutustua Brysselin oluttarjontaan. Tavarat hotellihuoneeseen ja menoksi. Samalla tapasimme oppaamme, joka kertoi muutamia vinkkejä missä kannattaisi käydä.

Currywurstia ja Pale Alea Frankfurtissa

Näillä eväillä lentokoneessa

Ensimmäinen etappi oli Het Goudblommeke In Papier (Ranskaksi La Fleur en Papier Doré). Huom. Nimeän muutamia kohteita myös Ranskaksi, koska useimmat paikat Brysselissä ovat kahdella kielellä ja riippuen mitä kautta niitä yrittää etsiä, niin toisella nimellä löytyy ja toisella ei. No takaisin tuonne ravintolaan. Tämä viihtyisä ravintola oli oppaamme suosittelemaja täällä mm. isolla mainostivat löytyvän Goose Island IPAa hanassa. Se ei minua kiinnostanut, koska enhän minä mitään jenkki-Ipoja ollut tullut maistamaan, vaan näyttäkää minulle ne Belgioluet. Tarkoituksena oli saada hieman murua rinnan alle ja Gueuzea myöskin sinne samaisen rinnan alle. Rakastan kaikkia Lambic -tyylin alle kuuluvia oluita, mutta Suomessa en ole päässyt moniakaan maistamaan. Tässä vaiheessa reissua minulla ei ollut mitään käsitystä, että minkälaisen Lambic-kokemuksen tulen kokonaisuudessaan kokemaan.

 
Ensimmäinen olueni Belgiassa oli Girardin Gueuze Black Label ja sille kaveriksi Bloempanch eli verimakkaraa, joka on osa Brysselin gastronomista kulttuuria ja hyväähän se oli. Samalla saimme ensikokemuksen siihen, että Belgiassa syödään paljon sinappia, eikä kyseessä oli mitään kevyitä Turun sinappeja, vaan nämä potkivat oikein kunnolla. Tässä vaiheessa olin jo myyty koko juoma- ja ruokakulttuuriin. Makkaraa, sinappia ja olutta. Eihän suomalainen muuta tarvitse. Olut oli kieltämättä yksi parhaita Gueuzeja mitä olin elämäni aikana maistanut. Tuossa täytyy tietysti muistaa, että fiiliskerroin toi mukanaan paljon, mutta perkeleen hyvää tasapainoista tavaraa se kyllä oli (aika hyvä olutarvio, mutta toisaalta tämä ei ollut reittausreissu). Oikein hyvä startti tälle reissulle ja kummankin reissaajan ilmeestä näki, että tästä tulee hemmetin hieno viikko. Nyt voin jo paljastaa, että muutaman päivän päästä ei aina välillä naurattanut, kun reissasimme melko lyhyisillä yöunilla koko reissun ajan ja parit oluetkin saatoimme maistaa.

Girardin Gueuze Black Label

Tästä lähtee ensipuraisu belgialaisten oluiden maailmaan tällä reissulla

Bloempanch

Tässä vaiheessa tajusimme, että olen ottanut mukaani maailman toiseksi huonon suunnistajan ja itse olen siis se huonoin. Tämä tarkoitti myös sitä, että tulisimme näkemään reissun aikana myös normaalia enemmän, koska eksyisimme huomattavasti enemmän. Asia ei itseäni häirinnyt koska olinhan lomalla. Olimme Brysselissä, joten pitihän meidän lähteä katsomaan pissaavaa pikkupoikaa. Suomessa tuollainen on lailla kiellettyä, mutta täällä se on kaupungin suurimpia nähtävyyksiä. Nämä on näitä kulttuurieroja. Vitsi vitsi!

Mannekin Pis eli tämä pissaava poika -patsas olivatkin muutaman sadan metrin päässä. Pakolliset kuvat pojan kanssa ja kappas vaan. Vieressä oli olutravintola! Paikan nimi oli Poechenellekelder, joka tarjoili seuraavan varikkopysähdyksen reissulle. Belgialainen taivas pudotteli pieniä vetisiä pisaroitaan, mutta kaksi suomalaista karpaasia istui ulos terassille (No okei! Sisällä ei ollut tilaa, niin jouduttiin jäämään ulos) Olutravintoloissa suosin hanatuotteita, joten tällä kertaa otin hanasta Lindemansin Faroa hanasta, joka on miellyttävä tuote. Pari kertaa olen pullosta maistanut ja pitäähän sitä välillä vähän sokeria saada. Jani otti pullollisen Orvalia, mikä onkin yksi hänen suosikkioluitaan.

Pissapoika

Selfie pojan kanssa

Kuva: Jani (Missähän se olutravintola on?)
Poechenellekelder

Lindemans Faro

Varikkopysähdyksen jälkeen kävelimme ja katselimme nähtävyyksiä (siis etsimme olutkauppaa, josta saadaan ostettua hotelliin nautittavaa). Olutkauppoja löytyi hieman joka kulmasta, mutta hintataso vaihtelee huimasti. Mitä lähempänä olet esim. Mannekin Pis -patsasta, niin sitä kalliimpaa kaikki on. Käytiin noin viidessä olutkaupassa ja sitten löytyi paikka, josta irtoaa esim. Rochefort 8 noin parin egen hintaan. Sieltä muutamat juomat talteen ja kohti hotellia.






Hotellissa muutaman minuutin lepotuokio ja siitä melko nopealla tahdilla takaisin kylille. Oma must -kohteeni oli päästä oluelle Moeder Lambic Original -nimiseen ravintolaan ja se otettiinkin suunnaksemme. Suunnistaminen kannatti, koska olimme taivaassa. Hanalistalta löytyi mm. Cantillon Kriek Cask -versiona ja samaisen panimon Rose De Gambrinus myöskin caskista. Hanoja oli lähes 30, joten valinnan varaa piisasi, vaikka pidemmäksikin illaksi. Cantillonin kaveriksi juustolautanen ja Cantillon makkaraa. Kriek oli caskista ammennettuna ihana pehmeä ja samalla hedelmäinen ja sopusuhtaisen hapan. Sanoin en pysty kuvailemaan, että miltä se maistui juustojen kaverina, mutta viihdyimme paikassa pitkän tovin. Hintatasoltaan ei mikään edullisin paikka, mutta sitäkin viihtyisämpi.

Tämän jälkeen meillä ei ollut suunnitelmaa paikasta, mutta ajateltiin etsiä vielä yksi pysähdyspaikka ennen hotellille paluuta.


Hanassa

Pientä purtavaa



Pienen etsiskelyn jälkeen päädyimme paikkaan nimeltä Brasserie Egalite. Pieni hämyinen baari, muuten niin vilkkaalla kadulla. Sisällä ainoastaan kourallinen ihmisiä, kun vastapäätä suuri joukko ihmisiä tanssimassa. Sisältä paljastui valtava olutvalikoima, joka keskittyi pääasiassa pullovalikoimaan. Pulloista noin 80 % oli itselle täysin tuntemattomia ja hintataso alhainen. Tilasin hanasta ison Tripel Karmelietin, koska se on Tripel Karmeliet. Baarimikko sanoi, että tiedänhän kyseessä olevan vahva olut? Totesin tietäväni, eikä tarvinnut edes valehdella. Oli muuten eka kerta, kun juon kyseisen oluen kolpakosta. Tästä olikin hyvä ottaa suunta kohti hotellia, joten ei ollut kuin 900 metrin kävelymatka. Aamulla olikin sitten tarkoitus lähteä oppaamme kanssa tutustumaan hieman Brysseliä kauemmaksi. Mielenkiintoinen päivä täynnä makuja ja kokemuksia. Huominen päivä tuleekin nostamaan kertoimet entisestään ja pääsimme kunnolla maistamaan mikä on Lambic!

Kolpakollinen Tripelia


Pullovalikoimaa...




Jaska & Jani

Tästä sitten tulen jatkamaan seuraavan päivän tapahtumilla ja luvassa yksi maailman parhaita olutcafeita ja Lambicfestivaalit! Pysykää kanavalla

2 kommenttia:

  1. Olipa kiva lukea tätä! Lähde useammin reissuun :) Ois kiva lukea vaikka briteistä samanlainen juttu.

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla. Tässä olikin vasta ensimmäinen päivä ja oikeastaan mitään ei vielä tapahtunut. Mielenkiintoisia päiviä luvassa lukuisia.

    VastaaPoista