keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Kotka Steam Brewery Bird Porter

Kotka Steam Brewery Bird Porter

Kotka Steam Brewerylta maistoon tummaa elikkäs lasiin kaatuu Bird Porter. Tölkki kertoo seuraavaa ” Bird Porter on lähes musta, kevyen paahteinen, hieman hedelmäinen ja makeahko helposti juotava ja virkistävä pikkuportteri, jossa silti riittää runkoa.”



Panimo: Kotka Steam Brewery

Panimon sivut: www.kotkasteambrewery.com

Maa: Suomi

Tyyli: Portteri

Voltit: 4,7 %

Katkerot: 45 EBU


Fiilikset:
Paahteinen, jopa hieman nokinen tuoksu. Kevyttä savuisuutta ja ripaus hedelmäisyyttä. Runko tuntuu vahvemmalta, kuin 4,7 %. Voisi jopa luulla, että mennään 5,5 % paikkeilla.

Hyvin liukuva portteri ja suussa tuntee keveyden. Hento alkumaku muuttuu nopeasti vahvaan paahteisuuteen ja kylmään kahviin. Greippinen humalointi tulee melko intensiivisesti esille ja jää pyörimään suuhun. Loppumaku on pari astetta liian palaneen oloinen. Tuoksu oli makua miellyttävämpi, koska maku ei oikein pysy balanssissa ja aaltoilee koko maistelun ajan. Muistuttaa kokonaisuutena jopa enemmän black IPAa, kuin portteria.

Mistä: Saatu

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Maista jos tykkäät liukuvasta ja reilusti humaloidusta portterista. Black IPAn ystäville osuu ja uppoaa, kuin nenä päähän.


Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Yleisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 30/50








sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Porterhouse Oyster Stout

Porterhouse Oyster Stout


Pyhän Patrickin päivän kunniaksi onkin hyvä hetki ottaa maistoon irlantilaisen Porterhouse Brewingin Oyster Stout. Niin kuin nimikin antaa olettaa, niin tämän oluen valmistuksessa on käytetty ostereita ja nehän on heitelty tuoreena suoraan käymistankkiin.

Panimo: Porterhouse Brewing

Panimon sivut: http://www.theporterhouse.ie

Maa: Irlanti

Tyyli: Stout

Voltit: 4,6 %


Fiilikset:
Paahteinen ja makeahko stout, joka loppua kohti kuivahtaa. Hyvää laadukasta meininkiä.

Suutuntuma on hämmästyttävän pyöreä siihen nähden, kun prosentit tässä oluessa ovat näinkin vähäiset. Kuivaa paahteisuutta ja lakritsia. Stout -tyylilajissa tämä Porterhouse on yksi laadukkaimpia ja hienoimpia kokonaisuuksia mitä on tullut vastaan. Lähes yhtä täydellinen kuin Fuller’s Black Cab Stout.


Mistä: Saatu. Löytyy Alkosta ja lukuisista maitokaupoista.

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Maista jos tykkäät tasapainoisista ja laadukkaista tummista oluista, jotka eivät kuitenkaan ole hyvin vahvoja.


Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50




Hyvää Pyhän Patrickin päivää!

Tänään on Pyhän Patrickin päivä, joten sen kunniaksi kuvasin tällaisen videon :)


lauantai 16. maaliskuuta 2019

Veltins Grevensteiner Naturtrübes Landbier

Veltins Grevensteiner Naturtrübes Landbier

Muutama päivä sitten kerroin, kuinka toimii tämän samaisen panimon helles. Nyt sitten maistelussa Naturtrübes Landbier.

Panimo: Brauerei C.& A. Veltins

Panimon sivut: https://www.grevensteiner.de/en

Maa: Saksa

Tyyli: Landbier

Voltit: 5,2 %


Fiilikset:
Puhdas viljaisa tuoksu ja makeahkon maltainen. Tyylikäs tuoksu, ilman mitään jonninjoutavia turhuuksia.

Maultaan hedelmäinen, samettisen pehmeä ja karamellisen maltainen olut. Tasapainoinen ja laadukas lager-olut, joita juo enemmän kuin mielellään. Tältä lagerin pitääkin maistua.

Mistä: Saatu.

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Maista jos tykkäät tasapainoisesta ja laadukkaasta lagerista, jossa mukava karamellisuus.


Pisteet:

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 38/50



perjantai 15. maaliskuuta 2019

Kotka Steam Brewery KTP Golden Ale

Kotka Steam Brewery KTP Golden Ale

Nyt minulla on ensimmäistä kertaa lasissani Kotka Steam Breweryn olut ja heti kättelyssä se onkin heidän uutuusoluensa. Olut on kotkalaisen jalkapallojoukkueen KTP:n virallinen olut eli KTP Golden Ale. Olen itsekin futismiehiä, joten mielelläänhän sitä kippaa lasillisen futisbisseä naamariinsa. Olen jo jonkun aikaa katsellut, että tuolla Kotka Steam Brewerylla on kiinnostavan näköisiä oluttölkkejä ja nyt sitten pääsenkin tutustumaan, että mitäs sieltä tölkin sisältä löytyy.

Panimo: Kotka Steam Brewery

Panimon sivut: https://www.kotkasteambrewery.com/

Maa: Suomi

Tyyli: Golden ale

Voltit: 5,2 %

Katkerot: 45 EBU


Fiilikset:
Ensimmäisenä sieraimiin tulvii melko voimakas sitruksinen humalointi. Viljaisuutta riittävästi ja runko hyvinkin kantava.

Maku aloittaa myös vahvalla humaloinnilla, jossa sitruksisuutta ja kitkeryyttä. Runko on melko tukevan viljainen. Loppuveto on greippinen. Oluena KTP Golden Ale on ns. ruokaisempi golden ale, mitä normaalisti tulee vastaan kevyen liukuvia sitruksisia tyylilajin edustajia. Tasapainoinen golden ale. Kyllähän tällainen olut olisi loistava futismatsia katsoessa ja siihen kaveriksi kunnon makkara. Tämä olut kyllä nätisti leikkaisi makkaran rasvaa ja yhdessä ne tarjoilisivat toimivan makuparin.


Mistä: Saatu.

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Maista jos tykkäät tasapainoisesta helposti lähestyttävästä oluesta, jossa kuitenkin melko reilusti sitruksista humalointia. Maista myös, jos tykkäät KTP:sta.


Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 31/50



torstai 14. maaliskuuta 2019

Jaskan pyöräilyhaaste 2019 – Helmikuun fiiliksiä


Pyöräilyhaasteeni etenee ja nyt on aika julkaista helmikuun juttu. Juttu oli tarkoitus laittaa näkyville tuossa kuun vaihteessa, mutta olin silloin Thaimaan lämmössä, niin julkaisenkin sen nyt. Tässä jutussa kerron sopivan palautumisjuoman ja yhteenvedon helmikuun pyöräilyistäni.

Polkupyöräseura Olutpolkijat halusivat kuulla sopivan palautumisjuoman tyylilajista vaalea lager ja sen kimppuun päästään aivan hetken päästä. Joka kuukausi kerron yhden olutvinkin ja Olutpolkijat päättävät tyylilajin. Kun olen höpissyt oluesta ja kertonut yhteenvedon helmikuulta, niin sitten päästän tarinoimaan yhden Olutpolkijan. Jokaisessa jutussa yksi Olutpolkija pääsee ääneen ja kertomaan pyöräilystään. Samalla sieltä tulee myös joku hyödyllinen pyöräilyvinkki, jolla tämän harrastuksen saa nostettua uudelle tasolle.


Helmikuun palautumisjuoma

Fat Lizard Rib Tickler Rugby Lager

Panimo: Fat Lizard Brewing Company

Tyyli: Premium lager

Voltit: 5,0 %

Nauttimistilanne: 22 kilometriä fatbikella loskassa ja lopputuloksena oli päästä varpaisiin litimärkä pyöräilijä. Pääsin sisälle, napsautin saunan päälle ja seuraavana napsautin liskopurkin auki. Puolet oluesta hävisivät ikeniin ja loppuja sitten ehdinkin jo maistamaan.

Fiilikset:
Fat Lizardin Rib Tickler Rugby Lager on varma valinta jos haluaa laadukkaan lagerin, jossa reilusti makua. Olut pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun juot sen lasissa. Tilanteessani ei vaan tällä kertaa ollut olutlasit mielessä. Mukavan sitruksinen humalointi antaa raikkautta. Hyvä janojuoma ja toimiva juoma pidemmänkin pyöräilylenkin jälkeen.


--



Jaskan pyöräilyhaaste 2019 ja helmikuun yhteenveto
Helmikuu oli hieman flunssan sotkema, joten tämä toi omat haasteensa pyöräilyyn. Kuun alussa saldoni oli 305 km ja jäljellä kilometrejä oli 2409. Alkukuun aikana meni puoli viikkoa flunssassa siitä sitten loppuviikkoon ainoastaan 5 kilometriä. Monipuolisuutta pyöräilyyn toi puolivälissä kuukautta saapunut X-TREME fatbike, jolla rupesin taittamaan kilometrejä myös ulkosalla. Näin myös rupesin käymään töissä pyörällä, niinä päivinä, kun se oli mahdollista. Lopulta kuukauden aikana pyöräilyä tuli kaikkiaan 271 kilometriä, joten olen siihen oikein tyytyväinen, koska yksi viikko meni flunssaillessa. Lisää juttua tuosta yllämainitsemasta fatbikesta löytyy JaskanTestit -blogistani, jossa myös pyöräilyjuttuja. Tässä linkki siihen juttuun!

Kahden kuukauden jälkeen kilometrejä on tullut 576 ja jäljellä on tälle vuodelle ”enää” 2138 kilometriä.




--

Sitten vuoroon pääsee Polkupyörä Olutpolkijoiden Päivi Grönroos. Hän kertoo oman tarinansa pyöräilystä ja antaa vinkkejä pyöräilyyn sopivasta pukeutumisesta.




Helmikuun Olutpolkija - Päivi Grönroos

Siideripissiksen kertomus rakkaudesta lajiin:
Siinä on se voima ja tunne kun pääsee pyörän selkään ja maantielle. Muistan vieläkin tunteen kun ostin itse säästämilläni rahoilla ensimmäisen polkupyörän, Tunturin. Samanlainen fiilis taitaa olla aina vieläkin kun uusi menopeli tulee perheeseen. Yläasteella tuli kurvailtua maastofillarilla ja jossain vaiheessa keltainen käyräsarvinen Tunturi, jolla puolitosissani kellotin työmatkoja. Perhe-elämä ja lapset veivät useamman vuoden elämästä, mutta jossain taustalla pyöräily kuitenkin kummitteli. Kun lapset olivat jo isompia, sain lahjaksi hybridin, jolla ajoin työmatkoja sekä vakiolenkiksi muodostui asuinpaikan lähellä oleva parinkympin lenkki. Ja samaa reittiä kun ajaa useamman kerran niin jotenkin sitä alkoi matkamittarista seuraamaan käytettyä aikaa. Hyvä lenkki kun aika parani, huono lenkki jos lisäaikaa. Jotain tietysti jo silloin ymmärsi tuulen merkityksestä pyöräilyyn, mutta tuulen mukaan ei tullut lenkkejä suunniteltua. Joku kaunis kesäilta kun hikoilin 12kg painavaa hybridiä polkiessani meni joku sukkahousumies vauhdikkaasti ohi. Täytyy sanoa, että silloin viimeistään ihastuin maantiepyörään ja päätin, että joku kaunis päivä minäkin sujahdan muiden pyöräilijöiden ohi höyhenen keveästi. Terveisiä vaan tälle sukkahousumiehelle kuka sitten olitkaan ja älkää vaan kysykö millä pyörällä ajoi, koska silloin siihen ei kiinnittänyt huomiota. 

Jonkin aikaa sitten pohdiskelin maantiepyörän ostoa ja netistä yritin katsella eri vaihtoehtoja. En halunnut ostaa sitä halvinta, että tekniikka toimisi, mutta en myöskään kalleinta, jos en sitten ajaisikaan paljoa. Eräänä kesäpäivänä minun piti mennä vähän vain katselemaan paikalliseen pyöräliikkeeseen pyörään. No joo kyllä oli aikomusta, että ehkä ostaakin, jos sopiva löytyy koolta ja hinnalta. No kyllähän sen tiesi miten siinä kävi. Tuplasti kalliimpi pyörä lähti mukaan lisävarusteineen kaikkineen. Sinä kesänä ehdin muutamia lenkkejä ajella upouudella Trekilläni ja opetella lukkopolkimien käyttöä. Useamman kerran sain juuri viime hetkellä klossin irti, mutta muutaman kerran en. Aloittelijat, harjoitelkaa siis klossin irrottamista rauhallisella alueella, jossa ei ole haittaa, vaikka klossia ei heti irti saisikaan. Itselläni huvittavin tapaus klossien opettelussa oli kun liikennevaloihin tullessa hiljensin, otin oikean puolen klossin irti ja kallistin itseni vasemmalle. Siinä sitä pötkötin asvaltilla ja hiukan oli koppakuoriaisfiilis, kun yritti potkia toistakin klossia irti, että pääsisi nousemaan ylös maasta. Onneksi liikenne lauantainaamuna oli niin vähäistä, ettei ollut paljoa liikennettä eli juuri kukaan ei nähnyt kompuroimistani.

Yllätyshulluna minut sai ajamaan muutaman kuntoajon, jotka sujuivat ihan mukavasti, sieltä tuli muutama yllätysvoittokin. Ja jos jollaakin iskee keväällä auto- ja/tai asuntokuume, niin minulle tietysti pyöräkuume. Trekissä ei ollut mitään vikaa, päinvastoin, mutta kun ne sähkövaihteet, oih ja voih.  Sähkövaihteita piti päästä kokeilemaan ja seuraavana pyöränä olikin hukkapätkälle sopivan kokoinen sähkövaihteinen BH. Ja niinhän se on, kuka on sähkövaihteiden makuun päässyt, niin mitään muuta vaihtoehtoa ei ole enää.

Nälkä se vain paheni syödessä joten seuraavaksi piti päästä ajamaan Vätternrundan. Tuo 300 kilometrin rutistus, ja yleensä ajaminen yöllä. Pääsinkin mukaan mukavaan porukkaan, jossa tuli tutustuttua muun muassa Olutpolkijoiden puheenjohtaja Essiin, sekä muihin jäseniin Samiin, Anssiin, Ilkkaan ja keitä teitä nyt olikaan. Ei muuta kuin yölaivalla Ruottiin, seuraavana päivänä bussilla Motalaan ja yöllä ajamaan Vätterniä ympäri ja seuraavana päivänä yölautalla takaisin Suomeen. Ensimmäinen Vättern sujui varsin mallikkaasti, käytetty aika 9:04, jolla yllätin jopa itsenikin.

2017 heinäkuussa olin ajamassa kasikympin lenkkiä ja pidin paikallisessa kyläpahasessa kahvitaukoa huoltoasemalla. Siinä kahvia ryystäessä huoltoaseman pihaan kaartaa iso jengi sukkahousumiehiä keltaisissa ajoasuissa. Ilahduin kun tunnistin Olutpolkijoiden ajoasut sekä tuttuja kasvoja. Olutpolkijat olivat olleet viikonloppureissussa Sysmässä ja tulivat sattumoisin samaan paikkaan ja aikaan tankkaamaan kuin minä kotimatkallaan. Eipä poikien tarvinnut paljoa ympäripuhua, niin lähdin saattamaan heitä. Tiedossa oli vain 20km lisälenkki hiukan toista reittiä kuin olin aikaisemmin ajatellut. Pitihän minun kavereita jeesata, kun pojat tarvitsivat (muka) vetoapua. Siinä Mäntsälään ajaessa, Essi sitten heitti, jospa liittyisin Olutpolkijoihin. Eihän se mikään hassumpi ajatus ollut, mutta pakko oli varmistaa, että hyväksyykö seura naisjäseniä ja toiseksi kun en kauheasti olutta juo. Mutta Essin mielestä asialle ei ollut mitään estettä ja kun tiet erkanivat Mäntsälässä, luvattiin palata asiaan.

Olutpolkijoiden vetoapuna Sysmän reissulla 2017


Sitten syksyllä, kun toivuin pahasta pyöräkolarista, Essi kysyi liittyisinkö Olutpolkijoihin. Minä olin aivan otettu sellaisesta kunniasta, että minulle soitetaan pyöräseurasta tulisinko heidän seuraansa. Ilmeisesti Essillä oli joku pitkän ajan suunnitelma, koska pelkkä jäsenkirja sitten ei riittänytkään. Alkoikin hirveä lobbaus Masterkisojen ajamiseen. Muutaman kisan lupauduin ajamaan, mutta miten ihmeessä kaikki maantiekisat sitten ajoin. Seurauksena oman sarjan maantie- ja tempomestaruus.

Kieltämättä Olutpolkijoissa ollessani olen oppinut pyöräilystä todella paljon, puhumattakaan miten paljon olen saanut uusia ystäviä. Täytyy kyllä kiitellä poikia, miten kärsivällisesti ja hienosti ovat suhtautuneet siideripissikseen, vai oliko se prinsessa nimitys sittenkin oikeampi. Koko Olutpolkijoiden kesken ajatusten vaihto pyöräilystä ja muista aiheista, on mielekästä ja palkitsevaa, ja yhteiset tapaamiset ovat olleet ratkiriemukkaita. Oluiden osalta olen edelleen noviisi, mutta ehkä pikkuhiljaa sitäkin puolta opettelen.

Pyöräilyvinkki - Pukeutuminen

Ja sitten pyydettiin vinkkiä miten pukeudut kun lähdet pyöräilemään. Yksi tärkeimmistä on kunnolliset ajo- eli vaippahousut ja tässä kyllä suosittelen huomioimaan sukupuolen. Tosin jokainen tietää ja tuntee itse, mikä on omalle pyrstölle parasta, mutta kehottaisin, että ottakaa mimmit naistenmalliset ajohousut. Istuvat huomattavasti satulaan paremmin kuin miesten versiot, henkselit ovat sitten jo makuasia. Tosin helpottaa ainakin mimmejä kun ei tarvitse koko vaatekertaa riisua tauolla henkseleiden takia, vaikka silti itse ajankin henkselihousuilla. Irtolahkeet, irtohihat sekä tuuliliivi viileällä säällä, sateen uhatessa sadetakki mukaan. Yllättävän paljon mahtuu pyöräilypaidan taskuihin, ja jotkut säilyttävät esim. sadetakkia toisessa juomapullotelineessä. Jos sinua paleltaa vielä 5-10 ensimmäisen ajominuutin jälkeen, niin sinulla saattaa olla liian vähän päällä. Ajoasu kannattaa olla mahdollisimman virtaviivainen ja tyköistyvä, jolloin ilmanvastus on pienempi eivätkä vaatteet lepata tuulessa. Luonnollisesti kypärä päähän, ja jotta näytät propyöräilijältä, otat kypärästä sen lipan pois 😉 Kireitä ketjuja ja pyöräilyn iloa kaikille.
--

Seuraava juttu sitten maaliskuun ja huhtikuun taitteessa. Siellä sitten seuraava palautumisjuoma, minun pyöräilyni yhteenveto ja Olutpolkijan tarinoita vinkkien kera!

Maistossa Pyynikin Amarillo Pale Ale, Galaxy Saison ja Citra California Lager

Mosaic Lager on jo jonkun aikaa ollut markkinoilla ja itsekin olen oppinut siitä tykkäämään. Nyt Pyynikki on ruvennut jatkamaan tätä sarjaa ja tuonut olutmarkkinoille kolme muutakin olutta. Tässä jutussa otan testiin Amarillo Pale Alen, Galaxy Saisonin ja Citra California Lagerin. Otin nämä oluet maistoon pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla maistoin Amarillo Pale Alen (erä: 2242), joka ei omassa ajatusmaailmassani ollut lähelläkään sitä mitä Amarillo Pale Alesta kuvittelisin. Laitoin asiasta viestiä panimolle ja he sanoivat, että seuraavassa erässä ollaan menty jo parempaan suuntaan. Alla olevassa arviossa mukana arviot kummastakin oluesta, koska siellä on varmaan moni maistanut jompaakumpaa tai jopa molempia.

Panimo: Pyynikin Brewing Company

Panimon sivut: www.pyynikin.com

Maa: Suomi
--

Pyynikin Amarillo Pale Ale

Tyyli: American Pale Ale

Voltit: 5,3 %

Erä: 2242

Fiilikset:
Simppeliä sitrusvetoa tuoksussa ja kevyt karamellisuus. Hyvin mieto tuoksu, joka ei anna oikein mitään suuntaan ei toiseen.

Makumaailmasta tulee ensimmäisenä mieleen, että on otettu ESB ja siihen on sekoitettu sitruksista humalaa. Kandisokerin tapaista outoa makeutta. Kaikin puolin erikoinen olut ja nyt en sanoisi, että hyvällä tavalla. Lopussa vielä epämiellyttävää kitkeryyttä ja prosentteihin nähden jää hieman vetiseksi. Epävireinen Pale Ale, jota en mielelläni juonut. Bitter & ESB -viritteinen.

Pisteet:Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Yleisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 24/50--

Sitten maistoon uudempaa erää oleva Amarillo Pale Ale.

--
Erä: 2308

Fiilikset:
Tuoksu on sitrusvoittoinen, kevyellä karamellilla höystettynä. Tuoksusta irtoaa enemmän, mutta silti ollaan miedolla linjalla.

Mausta tulee esille sitrushedelmää ja taustalla viljaisuutta. Karamellisuus on vahvasti esillä, mutta ei samalla tavalla kuin aikaisemmassa erässä, joka oli hyvin epävireinen. Tässä on reilusti kirpeää sitrushedelmää ja makeaa karamellia. En ole tämänkään fani, mutta suunta on oikea. Tässä ollaan päästy bitter/ESB -meiningistä irti, mutta itse toivon enemmän humalan otetta ja karamellisuutta miedommaksi. Oluen idea on kuitenkin humalien esiin tuonti, jolloin mallaspuolella ei kannata revitellä.

Pisteet:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 29/50
--

Pyynikin Galaxy Saison


Tyyli: Saison

Voltit: 5,2 %

Fiilikset:
Hedelmäinen ja belgihiivainen. Kukkaisa ja kevyen mausteinen.
Aggressiivisesti suussa pirskahteleva saison. Mausteinen, hedelmäinen ja loppua kohti kepoiseksi taittuva. Jonkin verran tulee esiin paprikamaista vihanneksisuutta, jota ollut aikaisemminkin Pyynikin saisoneissa. Ei mikään erityinen saison, mutta parannusta siihen mitä Amarillo Pale Ale oli. Ilman paprikaa tämä olisi jopa erinomainen olut.

Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 31/50
--

Pyynikin Citra California Lager


Tyyli: California Common?

Voltit: 5,0 %

Fiilikset:
Trooppista hedelmää ja kevyt sitruksinen purenta. Raikkaus puuttuu ja sitä tähän haluaisin.

Makumaailma on itseasiassa aika kohillaan. Runkoa sopivasti, eikä vetistele. Sitruksisuutta löytyy ja trooppisiakin hedelmiä. Hedelmäinen lager, jota mielellään imeskelee. Pieni miinus tulee siitä, että jotenkin kaipailee raikkautta. Kevyttä tunkkaisuutta siis tulee esiin.

Pisteet:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 30/50

Mistä: Saatu.

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Homemade Dynamite – Joulukuun 2018 Jaskan mietteet kolmesta parhaasta


Nyt on vuorossa Homemade Dynamite -olutkilpailun joulukuun 2018 kolmen parhaan oluen läpikäynti. Oikeastaan olen nämä oluet käynyt läpi jo aikapäiviä sitten, mutta en vaan ole ehtinyt niitä tänne blogiini purkaa. Nyt on kuitenkin sen aika, joten aletaas käymään niitä läpi.

Joulukuun kolme parasta olutta olivat

1.    JouluBukki weizenbock, alc 8,6 %
2.    Apple Pie Sourprice, alc 4,3%
3.    Bitter Owl, Dunkelweisse, alc 5,2%

Joulukuun olutteemana oli Vuoden sinetöivä sihijuoma ja seuraavaksi minä tulen kertomaan omat fiilikseni näistä kolmesta oluesta.

Ensimmäisenä maistoon kolmannelle sijalle tullut Bitter Owl.


Bitter Owl, Dunkelweisse

Voltit: 5,5 %

Jaskan fiilikset:
Tuoksu on pyöreä, karamellinen ja kevyen paahteinen. Taustalla nätisti yrttinen humalointi tuulahtelee.
Makumaailma hyvässä tasapainossa ja mukailee hyvin tuoksua. Hivenen tulee vichyvesinen fiilis ja loppua kohti ei makupaletti jaksa kantaa, vaan hieman lässähtää jääden mauttomaksi.

Tuoksu lupaili paljon, mutta maku ei sitä lunasta, vaan olut jää melko köykäiseksi esitykseksi. Sinänsä harmittaa, koska tuoksu oli erittäin hyvä.


Pisteet:

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Yleisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 30/50








--
Seuraavana osakilpailun toiselle sijalle tullut Apple Pie Sourprice.






Apple Pie Sourprise

Voltit: 4,3 %

Jaskan fiilikset:
Omenamehuinen tuoksu, jossa maitohappoista happamuutta. Kuivahko.
Maussa on vahvaa happamuutta. Kuivahkoa omenasiiderimeininkiä alusta loppuun. Hienoinen viljaisuus erottaa tämän juoman siideristä. Loppuveto jopa menee kevyen omenaviinin puolelle. Hankala tästä on olutta löytää, mutta silläpä ei sinänsä väliä, koska juomahan on hemmetin hyvä. Ilman maun kevyttä viljaisuutta tämä olut olisi mennyt aivan täysillä loistavasta omenasiideristä.

Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50





--
Viimeisenä maistoon ensimmäiselle sijalle tullut Joulupukki weizenbock.



Joulupukki weizenbock

Voltit: 8,6 %

Jaskan fiilikset:
Aggressiivisesti vaahtoava olut. Tuoksussa hiilihapot hyökkäävät voimakkaasti sieraimiin. Paahteisuutta ja makeaa banaania löytyy.

Makea ja banaaninen hieman sahtimainen olut. Alkuun vahvan oloinen, mutta loppua kohti runko hiipuu. Hiilihapot pistelevät suussa. Liika makeus hieman tökkii. Ei tästä oluesta oikein saa kunnolla otetta. Tämä oli sellainen liian hapokas vehnäbock sahti hybridi.

Pisteet:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 29/50






Yhteenveto:
Tämä kolmen oluen setti ei aivan täysin vakuuttanut. Apple Pie Sourprise oli hyvä juoma, mutta kaksi muuta olivat kaukana siitä millä olutkilpailuja voitetaan. Tietysti täytyy muistaa, että pullokohtaisia eroja ja tasalaatuisuus voi olla kotioluissa haasteena (on myös monesti pienpanimoillakin haaste), joten voin arvioida nämä oluet ainoastaan näiden yksien pullojen perusteella. Niiden perusteella en ole vakuuttunut, vaan Joulupukki ja Bitter Owl olivat melko sekavia ja pliisuja kokonaisuuksia. Apple Pie Sourprisea voisi juoda useamminkin. Tällaiset oluet tällä kertaa ja seuraavat kolme parasta minun tarkastelussa aivan piakkoin.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Veltins Grevensteiner Westfälisch Hell

Veltins Grevensteiner Westfälisch Hell

Veltins Pilsener on suurimmalle osalle ihmisistä varmasti tuttu olut, mutta nyt samaiselta panimolta maistoon helles -nimeltään Grevensteiner Westfälisch Hell.

Panimo: Brauerei C.& A. Veltins

Panimon sivut: https://www.grevensteiner.de/en

Maa: Saksa

Tyyli: Helles

Voltit: 5,2 %

Fiilikset:
Vaalean viljaisa ja kevyen ruohoinen olut. Perusmeininkiä, mutta hivenen liian hento ja teollinen.

Viljapeltoa ja ruohoa. Taustalla makeahkoa maltaisuutta. Sulavaliikkeinen helles, joka ei juurikaan erotu muiden tyylilajinsa edustajien joukosta edukseen, mutta hyvää perustekemistä tähän sarjaan. Loppuveto tuo ruohoista humalaa nätisti esiin.


Mistä: Saatu.

Kuvausvekotin: Huawei Nova3

Maista jos tykkäät perushelposta vaaleasta lagerista, jossa nätti ruohoisuus.


Pisteet:

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 30/50





tiistai 26. helmikuuta 2019

Mustan Virran Tott Double IPA

Mustan Virran Tott Double IPA


Sitten otetaan testaukseen savonlinnalaisen Mustan Virran Panimon olut nimeltään Tott Double IPA. Tämä olut on aikaisemmin ollut saatavilla panimonmyymälässä ja muutamissa muissakin paikoissa, mutta nyt se löytyy Alkon tämän vuotisesta käsityöläiskattauksesta.

Panimo: Mustan Virran Panimo

Panimon sivut: www.mustanvirranpanimo.fi

Maa: Suomi

Tyyli: Tupla IPA

Voltit: 8,5 %

Katkerot: 81,0 EBU


Fiilikset:

Hedelmäkarkkinen, havuinen ja trooppisen hedelmäinen tuoksu. Sen verran tuhti, että raikkaus kärsii. Karamellinen ja makea kokonaisuus.

Paksua hedelmäcocktailia ja havuisuutta. Loppua kohti voimistuva greippisyys. Prosentit tuntuvat ja saavat tuntua. Tott on hyvässä tasapainossa. Nautinnollinen pitkään siemailtava tupla IPA.

Mistä: Saatu. Löytyy Alkon käsityöläisolutkattauksesta.

Kuvausvekotin: Huawei Nova3

Maista jos tykkäät tuhdista ja tasapainoisesta oluesta, jossa reilusti hedelmiä ja karamellista makeutta.


Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 35/50



sunnuntai 24. helmikuuta 2019

AF Big Black Mash

AF Big Black Mash

AF Brew on venäläinen panimo ja olen tältä panimolta maistanut useimpia tuotteita. Laadultaan heidän oluensa ovat olleet erittäin hyviä, joten tämän imperial stout -tölkillisen poimiminen Alkon hyllystä ei enimpiä jahkailuja tuottanut. Kymppipinnainen kermatoffee imperial stout, jo ajatuksen tasolla kuulostaa melko herkulliselta.


Panimo: AF Brew

Maa: Venäjä

Tyyli: Imperial Stout

Voltit: 10,0 %

Katkerot: 29,0 EBU

Muuta: Karamellisokeria ja laktoosia.

Fiilikset:
Toffeinen paksu tuoksu. Täyteläinen ja tahmaavan makea. Täytyy sanoa, että on kyllä hieno tuoksu.

Täyteläinen suutuntuma, jossa makeaa toffeisuutta ja laktoosia. Hienoa makujen sinfoniaa, jossa paahteisuus nätissä tasapainossa muiden makujen kanssa. Paksuhko ja pehmeä Imperial Stout, jota nautiskelee pitkään. Parhaimmillaan huoneenlämpöisenä. Hieno jälkiruokaolut.



Mistä: Alkosta ostettu.

Kuvausvekotin: Samsung Galaxy A5

Maista jos tykkäät täyteläisistä ja makeista imperial stouteista. Maista jos haluat helpon jälkiruoan eli eiku vaan olut lasiin ja nauttimaan.


Pisteet:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 40/50





perjantai 22. helmikuuta 2019

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Imperial stout -battle – Ruosniemi vs. Malmgård vs. Beer Hunter’s

Imperial stout tämä olutmaailman kuningaslaji on mitä hienoin nautiskelujuoma ja jälkiruoka. Alkon valikoimaan tuli tämän vuotiseen käsityöläiskattaukseen useampikin olut tähän tyylilajiin. Otin niistä testiin kolme, joiden parhaimmuutta lähdin testaamaan. Pistin oluet rinnakkain ja ne pääsivät taistelemaan parhaimmuudestaan tuoksussa ja maussa.

Ruosniemen Panimo, Malmgårdin Panimo ja Beer Hunter’s ovat jokainen kovia tekijöitä suomalaisten pienpanimoiden joukossa, mutta mikä panimo valmisti tähän olutkattaukseen parhaimman imperial stoutin? Se selviää alla. Kävin läpi jokaisen oluen kohdalla tuoksun, sekä maun. Sen jälkeen annoin tuomioni. Lopussa sitten kerron mikä oluista tuoksui parhaalta, mikä maistui parhaalta ja mikä oli kolmikon paras olut.


Ruosniemen Panimo Vuorineuvos Salted Caramel

Voltit: 9,5 %

Tuoksu: Makea, paahteinen ja ripaus meriveden tapaista suolaisuutta. Suolaisuudesta tulee sama fiilis kuin meren äärellä olevasta tuulesta. Karamellisen pyöreä aromi. Herkullinen.



Maku: Nyt suussani on melkoinen ilotulitus. Siellä on toffeisuutta ja melko voimakasta humalointia. Lopussa tulee oluen suolaisuus esille ja se ei toimi niin hyvin kuin tuoksussa. Jää pieni fiilis, että olut olisi tehty meriveteen. Tämä fiilis onneksi ainoastaan aivan lopussa, mutta muuten olut hyvinkin nautinnollinen.



Tuomio: Kokonaisuus on tämän olutkolmikon tasaisin. Tuoksu toimii ja niin myös maku. Ruosniemen Panimo on ottanut heidän loistavan Vuorineuvoksen ja antaneet sille asiallisen twistin. Laatutuote alusta loppuun.
--

Malmgårdin Panimo Vintage Imperial Stout

Voltit: 9,2 %

Tuoksu: Hyvin perinteinen Imperial Stout. Tuoksumaailma on kuitenkin melko mieto. Paahteisuus vahvin elementti. Suklaata ja ripaus lakritsia.

Maku: Voimakkaan lakritsinen ja paahteisuutta riittää. Kylmää kahvia ja aivan kuin tämä olut heräisi aromimaailman horroksesta tarjoillen makua. Yrttistä vetoa. Tuoksuun nähden parantaa makuosastolla huomattavasti. Runko ei aivan prosenttien tasolla.

Tuomio: Malmgårdin Panimo ei aivan pääse perille puhtain paperein. Panimo, joka valmistaa ehkäpä jopa Suomen parhaan portterin (X-Porter) ei tässä imperial stoutissaan pääse edes lähellä X-Porterin tasoa. Tuoksu on liian vaisu, mutta onneksi maku hieman parantaa. Tässä kuningastyylilajissa ei kuitenkaan pärjää vaisulla ja varovaisella oluella. Selkeä pettymys.
--

Beer Hunter’s Mufloni Kauramoottori Imperial Oatmeal Stout

Voltit: 10,0 %

Tuoksu: Pehmeä olemus, jossa kaikki aromit hyvässä tasapainossa. Helposti lähestyttävä tuoksu, josta ei löydy mitään teräviä kulmia. Tasaista menoa alusta loppuun, jopa liian tasaista.

Maku: Paahteinen ja mokkaisa. Tämän olutkolmikon tukevin tapaus ja suussa pyörii paksu täyteläinen olut. Loppu vetää lakritsin puolelle. Maku on tuoksuun nähden huomattavasti parempi. Tarjoaa kaikkea isommin ja enemmän, kuin kaksi muuta olutta.

Tuomio: Tuoksultaan melko simppeli ja varovainen olut herää maisteluissa henkiin ja tarjoaa asiallisen kokemuksen. Ei todellakaan paras panimon olut, mutta tykkäsin siitä kuinka tässä on kauralla leikitelty.
--



Missä paras tuoksu?
Tuoksun osalta voittaja oli aivan selkeä. Malmgård ja Beer Hunter’s olivat hyvin hentoja tuoksumaailmaltaan, eikä sieltä saanut mitään tarttumispintaa. Ruosniemi tarjoili jotain erikoisempaa, mutta samalla se oli toimivaa. Syvemmällä aromimaailmallaan Ruosniemen Panimo vie selkeän voiton. Kilpakumppanit olivat tasaisesti toisella sijalla.
--

Missä paras maku?
Maun osalta kilpailu oli tiukempi ja siinä kaksi olutta taistelivat voitosta. Malmgård tippui heti kättelyssä, mutta kaksi porilaista taistelivat rinta rinnan voitosta. Lopulta maussa Beer Hunter’sin Kauramoottori ajaa maaliviivalla videotarkastuksen jälkeen hiuksen hienosti ohi. Täyteläisempi kokonaisuus.
--

Mikä oli paras?
Loppujen lopuksi voittajan valitseminen oli melko selkeää. Tuoksun puolella parhaudesta ei ollut epäilystä ja siellä selkeän niskalenkin otti panimokolmikon kuopus. Maku oli kahden kauppa, mutta siellä Vuorineuvos nousi niin lähelle, että selkeän voiton tässä Imperial Stout -battlessa otti Ruosniemen Panimo Vuorineuvos Salted Caramel.
--
Mitäs tykkäsitte tällaisesta battlesta? Pitäisikö näitä olla enemmän? Millä tyylilajilla ja millä oluilla? Teenkö kirjoittaen vai videolla? Tässä muutama kysymys pohdittavaksi ja kertokaa mielipiteenne.