tiistai 17. syyskuuta 2019

Happamat vadelmat vastakkain: Thornbridge Florida Weisse vs. Pyynikin Rød Berliner

Thornbridge Florida Weisse vs. Pyynikin Rød Berliner

Kaupasta tuli poimittua ostoskoriin kaksi olutta, joissa jutun juoni oli vadelma ja happamuus, joten ajattelin sitten pistää oluet rinnakkain.


Thornbridge Florida Weisse

Ensimmäisenä testiin Thornbridge Florida Weisse, joka on 4,5 % berliner weisse.

Panimo: Thornbridge Brewery

Panimon sivut: https://thornbridgebrewery.co.uk

Maa: Englanti

Tyyli: Berliner weisse

Voltit: 4,5 %

Fiilikset:
Virkistävä tuoksu, jossa vadelmaa ja happamuutta. Antaa sen minkä lupaa ja vieläpä toimivasti.

Maku on jopa tuoksuakin parempi. Makuhommissa ei lähdetä jarruttelemaan, eikä vedetä pliisua kevyttä hapanta vadelmaista mehua. Florida Weisse on täyteläinen vadelmaolut, jossa reilulla kädellä isketty happamuutta. Vadelmaa on kuin kaataisi suoraan kurkkuunsa vadelmamehutiivistettä. Happamuus pyörii ikenissä ja paksuhko vadelmatiiviste tarttuu kiinni hampaisiin. Kun asiat tehdään kunnolla, niin lopputulos on tällainen.

Mistä: K-Citymarket Sello (Espoo)

Maista jos tykkäät täyteläisestä vadelman mausta ja happamat oluet on sun juttu.


Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 36/50
--

Pyynikin Rød Berliner Raspberry Wheat


Toisena lasiin kaatuu Pyynikin Rød Berliner, joka on 3,8 % vadelmalla maustettu berliner weisse.

Panimo: Pyynikki Brewing Company

Panimon sivut: https://pyynikin.com

Maa: Suomi

Tyyli: Berliner weisse

Voltit: 3,8 %

Fiilikset:
Makeahko ja keinotekoisen vadelmainen. Tuoksu on kuin joku vadelmamehu, eikä viitteitä mihinkään olueen.

Kirpeähkö ja vetinen. Maku yrittää vadelman puolelle, mutta kääntyy epämääräiseen marjaisuuteen, jossa loppu on kitkerä. Onhan tämä virkistävän raikas juoma, mutta se ei vaan riitä, koska niin on myös vesikin ja litrahinta näiden kahden välillä on valtava. Helppoudesta sen verran plussaa, että tätä on suuremman yleisön helppo lähestyä, muttei tämä kyllä minulle mitään tarjoa.


Mistä: K-Citymarket Sello (Espoo)

Maista jos tykkäät haluat helposti lähestyttävän marjaisan oluen, jossa happamuutta.


Pisteet:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Yleisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 22/50
--

Yhteenveto: Kaksi berliner weissea, joissa kummassakin mausteena vadelmaa. Ero näiden oluiden välillä oli valtava ja voitto menee tällä kertaa ylivoimaisesti brittiensaarelle. Toisaalta Thornbridgen olut oli tyylilajiinsa liian tuhti, mutta itse hain tässä jutussa parempaa kokonaisuutta, jossa tuoksu ja maku ratkaisevat.


torstai 12. syyskuuta 2019

Fat Lizard Brewing Co. Je suis Saison

Fat Lizard Brewing Co. Je suis Saison

Huomenna suunnaksi Espoo, joten sen kunniaksi laitan näkyville arvion oluesta, jonka on valmistanut espoolainen Fat Lizard Brewing Company. Olut itsessään on yksi parhaita mitä olen tänä vuonna maistanut suomalaisilta pienpanimoilta ja kulkee nimellä Je suis Saison.

Panimon kuvaus:
”Helppo, vaalean raikas artesaani-saison, joka on pantu pienissä erissä ja pullotettu käsin. Ainutlaatuinen yhdistelmä kahta hiivaa ja kevyt humalointi takaavat mielenkiintoisen makumatkan, pullo pullon jälkeen. Nauti jääkylmänä samppanja- tai valkoviinilasista. Je suis Saisonin voi myös säilyttää ja antaa maun kehittyä ikääntymisen myötä.”


Panimo: Fat Lizard Brewing Co.

Panimon sivut: http://fatlizard.beer/

Maa: Espoo

Tyyli: Saison

Voltit: 6,3 %

Katkerot: 7 EBU

Humalat: Magnum ja Citra



Fiilikset:
Tuoksu on alkuun kuivahkon oloinen. Sitten alkaa tulla esiin hieman hapokasta vihreää omenaa. Valkoviinimäistä fiilistä. Juhlaisan oloinen tuoksu.

Suuhun kaatuu olut, jossa kuivuus on päällimmäisenä esillä. Sen jälkeen pääsemme nauttimaan moniulotteisesta makujen skaalasta. Mausteisuutta, hedelmäisyyttä ja viinimäisyyttä. Karviaismarjan tapainen hapokkuus läsnä keskellä maistelua. Alkuun lempeä olut, herää melko vahvasti tarjoillen mausteisen kokonaisuuden suuta kuivaavalla loppuliu’ulla. Tyylikäs nautiskeluolut, jolla voisi korvata juhlan kuin juhlan alkudrinkin.


Mistä: Ostettu Fat Lizard Brewing Co. Beer Shopista.

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Maista jos tykkäät valkoviineistä ja/tai monipuolisista oluista.


Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 40/50



Mallaskosken Panimon uusi kuosi ja 3 olutta maistoon

Mallaskosken Panimon uusi kuosi

Mallaskosken Panimo on yksi niistä suomalaisista pienpanimoista, joiden kautta rupesin tajuamaan, että on ylipäätään olemassa suomalaisia pienpanimoita. Vuosia ja vuosia sitten tuli juotua ainoastaan salkkutavarana bulkkilageria, mutta perjantai-iltaisin tuli vaimon kanssa tehtyä hyvää ruokaa ja siihen kaveriksi oli tapana ostaa pari "erikoisempaa" oluttölkkiä. Näiden tölkkien kyljessä luki Mallaskosken KUOHU. Kuohun kautta rupesin tajuamaan, että suomalainen pienpanimo-olut tarjoaa enemmän makua ja lopulta osaltani salkut jäivät kauppaan.

Vuosia on kulunut ja edelleen Mallakosken Panimolla on tärkeä paikka sydämessäni ja samalla usein myös olutlasissani. Muutama viikko sitten panimon oluttölkkien ja pullojen ulkoasu uudistui ja samalla sain maistoon kolme heidän oluistaan. Ulkoasu on muuttunut modernimpaan suuntaan ja omaan silmääni kirjainasetelmat nopealla vilkaisulla aiheuttavat lukihäiriöitä, mutta muuten kyllä oikein tyylikkään näköisiä ovat. Jutun lopussa vielä lisää liittyen uuteen ulkoasuun.

Mites sitten ne oluet maistuivat? Sisältöhän se kuitenkin ratkaisee.

Panimo: Mallaskosken Panimo

Panimon sivut: www.mallaskoski.fi

Maa: Suomi
--

Mallaskoski Craft Pils

Panimon kuvaus:
”Puhdaspiirteinen pils, joka valmistetaan panimon omalla perinteikkäällä reseptillä, perinnehiivakantaa käyttäen. Pilsin maku rakentuu Saphir- ja Perle-humaloiden raikkaasta puraisusta, yhdistettynä täyteläiseen mallaspohjaan.”

Tyyli: Pils

Voltit: 5,0 %

Katkerot: 30 EBU

Humalat: Saphir, Perle ja Magnum

Maltaat: Pils

Fiilikset:
Puhdas, viljainen ja raikas tuoksu. Tuulahtelee ruohoisuutta. Humalointi tulee vahvasti esiin, että kyllähän täällä humalarintamalla löytyy potkua.

Maku on hyvin pyöreähkö. Viljaista maltaisuutta, jossa reiluhko humalointi reilulla otteella esillä. Taustalla makeutta ja lopussa suuhun jää pyörimään aromikas ruohoisuus. Laadukas pils, jota tulee kyllä jatkossa ostettua. Ennenkaikkea tykkäsin puhtaasta kokonaisuudesta.

Maista jos tykkäät puhtaasta ja laadukkaasta reilusti humaloidusta vaaleasta lagerista.

Pisteet:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50
--

Mallaskoski Amber Lager

Panimon kuvaus:
”Panimon klassikkotuote, joka on ollut Mallaskosken oluista kaikkein pisimpään sen valikoimassa. Makumaailmaltaan Amber Lager on pehmeän maltainen, tasapainoinen ja tyylikkäästi humaloitu, punertava lagerolut.”

Tyyli: Amber lager

Voltit: 4,7 %

Katkerot: 32 EBU

Humalat: Cascade

Fiilikset:
Karamellinen ja hivenen sitruksinen tuoksu. Taustassa paahteisuutta.

Makumaailma on hyvässä tasapainossa kulkeva. Mallasrunko sopiva humalointiin nähden. Karamellisuutta ja sitruksinen humalointi. Olut, josta olen tykännyt vuosia ja vuosia. Okei siinä on pientä muutosta tapahtunut, mutta minulle tämä on aina Kuohu Punertava Amber.

Maista jos tykkäät tasapainoisesta ja karamellisen makeasta lagerista.


Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50
--

Mallaskoski Heller Bock

Panimon kuvaus:
”Panimon tulkinta raikkaan kevyestä bocklagerista. Runsaasti juotavuutta, ei temppuja, eikä eksoottisia mausteita, ainoastaan olut, jota haluat juoda toisenkin.”

Tyyli: Heller Bock

Voltit: 5,5 %

Katkerot: 22 EBU

Humalat: Perle

Maltaat: Pils, pale ale, cara pale ja vehnä

Fiilikset:
Tein kyseisestä oluesta arvion viime toukokuussa ja seison edelleen arvioni takana. Yksi menneen kesän suosikkejani ja ollut mm. parissa pitämässäni oluttastingissa mukana.
Tässä linkki arviooni
--



Yhteenveto:
Uusien pakkausten ulkoasu on oikein tyylikäs, mutta samalla omaan silmään liian moderni. Pakkausten uusittu kuosi vie osaltaan panimon ympärillä olevia perinteitä kauas siitä, että vuonna 1921 Johan Wallenius aloitti valmistamaan juomia pesutupansa nurkassa ja siitä syntyi Mallaskosken Panimo. Oluet ovat hyviä ja esim. tämä maisteltu kolmikko sopisi hyvin perinteikkääseen sapluunaan. Nyt ne vaan on kääritty tällaiseen ”hei olen cool”-tapaiseen kuosiin. Sisältö kuitenkin ratkaisee ja se toimii. Mallaskosken Panimon lagerit ovat laadultaan erittäin hyviä, eikä pakkausten ulkoasu omalta osaltani vaikuta ostopäätökseen jatkossakaan ja toivottavasti uusi cool-meininki herättää kiinnostusta panimoa kohtaan myös niiden osalta, jotka eivät sitä ole vielä löytäneet.



tiistai 10. syyskuuta 2019

Plevnan Weizenbock

Plevnan Weizenbock


Jos oluthanassa tai pullossa lukee Plevna, niin korkeaa laatua on odotettavissa. Panimoravintola Plevnan ytimessä operoiva Koskipanimo Oy tekee toinen toistaan hienompia mallasjuomia, joihin myös nyt arvioinnissa oleva Weizenbock kuuluu. Nyt kun syksy tekee tulojaan, niin tämän tyylinen hieman vahvempi vehnäolut toimii mukavasti lämmikkeenä. Maistoin tämän oluen jo aikoja sitten, mutta välillä pitää kaivaa jemmasta näitä arvioita.

Panimon kuvaus oluesta:
”Banaaninimainen, neilikkainen, makeahko punertavan värinen perinteinen baijerilaistyylinen vahva vehnäolut.

Suomen paras vehnäolut 2015 ja 2018”



Panimo: Koskipanimo Oy

Panimon sivut: www.plevna.fi

Maa: Suomi

Tyyli: Weizenbock

Voltit: 7,5 %

Fiilikset:
Banaanisen pehmeä tuoksu, jossa yrttistä neilikkaa. Hyvä balanssi. Tuoksukin jo kertoo, että nyt on luvassa hefeweizenista tuhdimpaa vehnäolutta.

Maku lähtee banaanit edellä ja vähitellen taittuu voimakkaaseen neilikan tuntuun. Yllättävänkin liukuva vehnäbockiksi, eikä mikään paksuhko liemi. Tasapainoa myös maun puolella. Tuoksussa tuli esiin oluen voima, mutta makumaailma peittää 7,5 % melko petollisen hyvin. Aivan tyylilajinsa parhaimmistoa.


Mistä: Saatu. Saatavilla mm. heidän olutmyymälästä.


Kuvausvekotin: Huawei Nova3

Maista jos tykkäät banaanisesta vahvemmasta vehnäoluesta.


Pisteet:

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 40/50


maanantai 9. syyskuuta 2019

Kaarlon Kotipanimon oluita testissä



Sain Kaarlon Kotipanimolta muutamia oluita maistoon ja tässä jutussa käyn läpi, kuinka nämä oluet minulle maistuivat. Kaarlon kotiolutharrastus sai alkunsa vuonna 2012. Hänen hämeenkoskelainen äitinsä suvussa on pantu sahtia ja tämä taito siirtyi silloin äidiltä pojalle. Hän valmistikin usean erän sahtia, kunnes jossain vaiheessa keksi vaihtaa pullahiivan oluthiivaan, ja huomasi ettei oluenpanokaan ole sen vaikeampaa. Harrastus muuttui pikkuhiljaa vakavammaksi ja tällä hetkellä Kaarlolla on takana reilusti yli 100 oluenpanopäivää. Valtaosa oluistani syntyy 30-litraisella Grainfather -panokattilalla 15-20 litran erissä.

Kaarlon Kotipanimo pyörii fyysisesti Vantaan Pähkinärinteessä ja virtuaalisesti osoitteessa http://kaarlonkotipanimo.com, jossa hän pitää blogia kotiolutharrastuksestaan.


Kotipanimo: Kaarlon Kotipanimo

Kotipanimon sivut: http://kaarlonkotipanimo.com

Maa: Suomi
--


Lähdetäänpäs sitten testaamaan oluet.
--

Mango-persikka sour


Kotipanimon kuvaus oluesta:
”Mango-persikka sour & Passio-sour. Hedelmiä lukuunottamatta samalla, hyvin yksinkertaisella reseptillä tehdyt oluet. Mäskistä puolet Pilsner-mallasta ja puolet vehnämallasta. Vierre hapatettu parin päivän ajan 35 asteessa ennen käymistä. Vierre on keitetty ennen hapattamista, mutta ei enää sen jälkeen. Sisältää siis elävää maitohappobakteeria. Maustettu kaupan pastöroiduilla hedelmäsoseilla, jotka on lisätty suoraan käymisastiaan käymisen loppuvaiheilla. Tarkoitus toimia kevyinä kesäkaljasoureina tai miksei saunajuomana. Mallaspohja: Viking pilsner, Viking vehnämallas Ei humalaa Kantavierrevahvuus: 1,040 (mango-persikka) ja 1,044 (passio) Hiiva: Mangrove Jack’s M29 French saison Hapatettu Lallemand WildBrew Sour Pitch lactobacillus plantarum-kannalla.”

Linkkejä Kaarlon Kotipanimon sivulle liittyen tähän olueen:
Berliner weissea kattilahapatellen kuunpimennyksen aikaan
Lisää kattilahapattelua ja passiososetta

Tyyli: Sour ale

Voltit: 4,6 %

Pullotettu: 10.3.2019

Fiilikset:
Mangososemaista hedelmäisyyttä ja reilua happamuutta.
Onpas muuten nättimakumaailma. Pehmeää hedelmäisyyttä yhdistettynä melko voimakkaaseen happamuteen. Siltikin kokonaisuus on hyvässä tasapainossa. Alkuun tulee hedelmät ja loppua kohti happamuus vahvistuu. Virkistävä ja laadukas olut.


Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50
--


Sitten testiin toinen näistä hapanoluista, joista edellä mainitun oluen kuvauksessakin oli maininta.


Passio-sour

Tyyli: Sour ale

Voltit: 4,8 %

Pullotettu: 17.3.2019

Fiilikset:
Tuoksusta tulee selkeästi esiin passiohedelmä. Kyseinen hedelmä toimii loistavasti sourien kanssa, koska on jo itsessään hapan.

Kauttaaltaan happamampi, kuin mango-persikka -versio ja jopa hivenen kirpeähkö. Loppu tuo mieleen samoja fiiliksiä mitä passiohedelmän syöminen. Maultaan aggressiivisempi, kuin aikaisemmin maistamani Mango-persikka sour. Tässä happamuutta riittää alusta loppuun. Kokonaisuutena jää yksipuolisemmaksi kuin edeltäjänsä, mutta on sitä mitä lupaa eli passiohedelmä hapanolut.


Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Yleisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 30/50
--


Malus II sour ale

Kotipanimon kuvaus oluesta:
”Malus II  Tämä olut on saanut nimensä omenapuun tieteellisestä nimestä. Vaimoni teki viime kesänä omenasiideriä tuoreesta omenamehusta. Kun siideri pullotettiin, jäi käymisastian pohjalle tuhti kerros omenan hedelmälihaa, hiivaa, mikrobeja ja muuta sakkaa. Kaatelin sekaan useammasta panemastani hapanoluterästä aina muutaman litran kustakin. Jossain vaiheessa maistoin olutta ja tykkäsin kovasti. Tästä tuli Malus I, ja se meni pulloon viime marraskuussa. Jätin kaiken sakan käymisastiaan ja panin päälle uuden vierteen. Tästä syntyi Malus II ja tällä hetkellä saman hiivan päällä on Malus III. Mallaspohja: Weyermann pale ale, vehnähiutale, itse paahdettu ruismallas, Viking Melanoid Ei humalaa Kantavierrevahvuus: 1,053.”

Linkkejä Kaarlon Kotipanimon sivulle liittyen tähän olueen:
Malus, omenasiideri-sour ale


Tyyli: Sour ale

Voltit: 6,3 %

Pullotettu: 23.3.2019

Fiilikset:
Olutta kaataessa sieraimiini tulvi itsetehdyn omenamehun aromi.  Tuoksussa kevyttä yrttisyyttä ja happamuus mietoa.

Tukeva runkoinen ja marjaisan hapan. Omenaisuutta jälkiliu’ussa. Pientä pistävyyttä kurkussa, joita monet voimakkaat belgilambicit tarjoilevat. Vaikuttava olut. Olin viikon Belgiassa ja sen jälkeen maistoin tämän oluen. Heti tuli reissu mieleen ja siellä maistamani happamat oluet. Hyvän hapanoluen tärkeä osa on myös makujen tasapaino. Nykytrendi alkaa olla juuri kahden edellisemmän mango-persikka-passio-akselin hedelmäsourien puolella, mutta tässä mennään hapanoluiden sinne alkulähteille. Ihan hyvin olisi voinut sanoa tämän olevan jonkun lambic-panimon tai sekoittajan teos, koska olemme erittäin lähellä niitä. Hieno olut!!!


Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 5/5
Yleisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50
--


Sahti

Kotipanimon kuvaus oluesta:
”Huhtikuun loppupuolella keitelty sahti, joten ikää alkaa jo olla. Tummahko ja makea, kaljamallasta noin 10 % maltaasta. Tehty perinteiseen malliin suvun reseptin mukaan, eli monituntinen mäskäys, jossa mäskin lämpötilaa nostetaan lisäämällä kuumaa vettä pienissä annoksissa. Mäski on keitetty ja vierre valutettu katajanoksien läpi. Itse olen muokannut reseptiä sen verran, että keitän aina mäskin lisäksi myös vierteen. Monet sahdinpanijat tuntuvat olevan sitä mieltä, että sahtivierrettä ei kuulu keittää, mutta keittäminen parantaa säilyvyyttä ja omasta mielestäni myös makua. Maltaat: Viking Pale ale ja Tuoppi Kaljamallas Hiiva: Suomen hiivan tuorehiiva.”

Linkkejä Kaarlon Kotipanimon sivulle liittyen tähän olueen:
Modernimpi sahtiohje

Tyyli: Sahti

Voltit: n. 7 %

Fiilikset:
Syvätuoksu, jossa makeus viipyilevää. Kun pääsemme makeuteen käsiksi, niin se tuntuu sieraimissa tahmaavan siirappiselta (en siis kaatunut sieraimiini). Tummanmaltainen tuoksu ja kun sahti hieman lämpenee, niin sieltä alkaa tulla esille banaanisuutta.

Suutuntuma on erittäin paksu. Mausta tulee esiin tummaa maltaisuutta, salmiakkia (Turkin pippuri-karkki). Hyvin erilainen sahti, mitä olen yleensä juonut, mutta pidän hyvin paljon suutuntumasta.


Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50
--

Seuraavat kaksi olutta on tehty yhteistyössä kotipanija Ville Mukan kanssa. Ne saattavat olla ainoat oluet, joissa Kaarlo on käyttänyt valmista reseptiä. Yleensä hän kehittää reseptit omasta päästään.


Mango-NEIPA

Kotipanimon kuvaus oluesta:
”Tämä perustuu Clawhammer Supply -panimotarvikekaupan reseptiin, jota on kuitenkin säädetty jonkin verran laitteisto- ja raaka-ainerajoitusten pohjalta. Suhteellisen “perinteinen” NEIPA, siltä osin kun perinnettä on ehtinyt muodostua (jos ei mangoa lasketa). Hedelmämehumaisuutta on haettu. Mallastamattomia viljoja, hedelmäistä brittihiivaa, ei katkerohumalia, kloridipainotteinen vesiprofiili. Mallaspohja: Viking pilsner, mallastamaton ohra, mallastamaton kaura ja mallastamaton vehnä Humalat: Centennial, Willamette, Citra, El Dorado Kantavierrevahvuus: 1,060 Hiiva: Wyeast 1318 London Ale III.”
 
Linkkejä Kaarlon Kotipanimon sivulle liittyen tähän olueen:
https://kaarlonkotipanimo.com/2019/02/02/mango-neipaa-oululaisvahvistuksella/

Tyyli: New England IPA

Voltit: 6,1 %

Fiilikset:
Mangososeinen pehmeä tuoksu, jossa mehuisuutta reilulla otteella.

Humalointiosasto on hienosti hoidettu ja tässä ollaan tyylin ytimessä. Mango antaa hyvää lisäarvoa oluelle, koska se nitoutuu kokonaisuuteen saumattomasti. Aromikas makuelämys.

Pisteytyksessä oluen ulkonäkö kärsi, koska vaahto ei vaan meinannut rakentua. Sameutta löytyi kyllä nätisti. Siitä vaahdon vähyydestä 1 miinuspiste, joten ei paha.


Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50

-- 


IPA

Kotipanimon kuvaus oluesta:
”IPA  NEIPA alkoi pikkuhiljaa tulla korvista ulos, ja tuntui että piti palata jenkki-ipan juurille. Päätettiin tehdä Alesmithin IPAn kloonireseptin pohjalta, koska se oli RateBeer:ssä ykkösenä american ipa -kategoriassa ja siitä oli Brew Your Own -lehden verkkosivuilla klooniresepti. Resepti oli vähän outo, mutta pyrimme kuitenkin noudattamaan sitä niin tarkasti kuin vain kykenimme. Tähän tuli naurettavan pieniä määriä useaa erikoismallasta ja humalalisäyksiäkin omasta mielestäni tarpeettoman monta kertaa. Mutta resepti käski niin tehtiin.

Maltaat: Viking Pilsner, Viking Caramel 50, Viking Munich Light, Viking vehnämallas, Viking Colorado Honey malt ja Weyermann Carapils Humalat: Columbus, Simcoe, Amarillo, Cascade, Chinook Kantavierrevahvuus: 1,070 Hiiva: Wyeast 1056 American ale.”

Linkkejä Kaarlon Kotipanimon sivulle liittyen tähän olueen:
Alesmith IPA -klooni BYO:n reseptillä

Tyyli: India Pale Ale

Voltit: 8 %

Fiilikset:
Tuoksussa on maltaat ja humalointi hyvässä tasapainossa, eikä humalointi hyökkäile. Karamellisuutta tulee esiin, mutta ainoastaan hennosti. Humalapuoli menee sitrukset edellä ja jää pyörimään suuhun pitkäksi aikaa. Mitä enemmän olutta tulee maistettua, niin maltaat antavat humalalle löysiä ja sitruksisuus pääsee entistä enemmän esille. Laatutuote!


Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50
--

Yhteenveto:
Näin laajalla olutotannalla voi sanoa, että Kaarlon Kotipanimolla on oluenvalmistus erittäin hyvin hallussa ja tuotteet ovat täysin kaupallista laatua. Tällä hetkellä on markkinoilla montakin kaupallista panimoa, jotka jos saisivat edes ripauksen tätä laatua omaan prosessiinsa, niin homma toimisi huomattavasti mallikkaammin. Olen maistanut lukuisilta kotiolutharrastajilta oluita, mutta näin kovaa laatua harvoin on tullut vastaan. Hienoa työtä tältä kotipanimolta ja iso hatunnosto kotipanimon verkkosivuista, joissa avoimesti kerrotaan kotiolutharrastuksesta ja reseptit näkyvillä. Tämä on sivusto, joka pitäisi jokaisen kotiolutharrastajan ottaa seurantaan, koska varmasti löytyy hyviä vinkkejä.

perjantai 6. syyskuuta 2019

Panimoyhtiö X Hefner Hefeweizen

Panimoyhtiö X Hefner Hefeweizen

Jyväskyläläisen Panimoyhtiö X:n hefeweizen on nimeltään Hefner ja heidän oluet eivät olekaan useasti vielä omassa lasissani vierailleet. Asiaa lähdetään korjaamaan tällä hefellä.

Tässä on panimo sivuilta lyhyesti kerrottuna panimon tarina:
”Panimoyhtiö X sai alkunsa ajatuksesta kokeilla oluen valmistusta ihan kotioloissa. Niinpä Lauri, Matias, Eero ja Mikko perustivat Whatsapp ryhmän nimeltä Panimo X. Olutsatamassa vuonna 2017 tavattiin vielä markkinointiguru Joonas  ja sieltä lähti liikkeelle idea omasta panimosta. Joku päivä meilläkin olisi Olutsatamassa omat oluet myynnissä.

Ensimmäinen tavoite toteutui kesäkuussa 2018 kun osallistuimme Olutsatamaan! Seuraava tavoitteemme oli saada oluemme kaiken kansan huulille eli ei muutakuin panimoa perustamaan. Panimo on nyt perustettu ja viralliset avajaiset pidettiin 2.2.2019! Tällä hetkellä tuotamme olutta itse rakenneltulla 1000 litran järjestelmällä. Lähiaikoina avaamme panimon yhteyteen myös panimokaupan, josta pääsette ostamaan paikallista olutta suoraan panimolta.”



Panimo: Panimoyhtiö X

Panimon sivut: www.panimoyhtiox.fi

Maa: Suomi

Tyyli: Hefeweizen

Voltit: 5,0 %

Katkerot: 10 EBU

Fiilikset:
Banaaninen ja vehnäinen tuoksu. Makeahko ja purukuminen. Toimivaa perushefelinjaa.

Banaanivoittoinen vehnäolut, joka on kokonaisuutena melko kevyt. Hyvin perus Hefeweizenhän tämä on, eikä erotu saman tyylilajin edustajista millään tavalla. Oluessa itsessään ei ole mitään vikaa ja tällaista juo mielellään, mutta näitä löytyy samanlaisia oluita myös huomattavasti edullisemmallakin.

Mistä: Saatu panimolta

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Maista jos tykkäät helposti lähestyvästä vehnäoluesta ja banaanisuus toimii sinulle.

Pisteet:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 30/50



tiistai 3. syyskuuta 2019

Rousal New England IPA Lemon Pils ja Rousal Pils

Rousal New England IPA Lemon Pils ja Rousal Pils

Rousal Brygghus on panimona sellainen, joka ei ole ainakaan omalla leveyspiirilläni hyvin usein tullut vastaan. Kertaalleen olen vuosia sitten maistanut panimon pilsin ja se oli kyllä mainio olut tyylilajissaan. Kävin viime viikonloppuna Kemiössä, josta Rousalille on matkaa ainoastaan 50km, joten maitokaupan hyllystäkin löytyi pari heidän oluttaan. Poimin hyllystä pilsin, koska se on toiminut ennenkin ja toisena käteeni tarttui New England IPA. Näistä jälkimmäinen herätti jo ennen avaamista monia kysymyksiä. Tölkin etiketti oli komean näköinen, mutta tölkin sivusta löytyi jotain sellaista, mikä ei ole aikaisemmin tullut vastaan. Siinä luki seuraavaa:
--

New England IPA, ALK. 5,4 VOL-%
Vatten, kornmalt, vetemalt, havremalt, citra, eldorado, amarillo, humle, jäst och mjölksyra. Kulforvaras 1-8 C.

Lemon Pils, ALK. 5,2 TIL-%
Vesi, ohramallas, vehnämallas, kauramallas, citra, eldorado, amarillo, humala, hiiva ja maitohappo. Säilytys 1-8 C.

--

Eli jos olen ruotsinkielinen, niin tämä olut on minulle New England IPA ja siinä voltteja 5,4 %, mutta jos olen suomenkielinen, niin kyseessä on Lemon Pils ja voltteja 5,2 %. Etiketissä lukee isolla New England IPA, joten kaiken järjen mukaan sitä tämän pitäisi olla ja tähän ainesluetteloon on otsikkoon sattunut virhe. Lähdetään maistamaan, että miten New England IPA Lemon Pils maistuu.

Panimo: Rousal Brygghus

Panimon sivut: www.rousalbrygghus.fi

Maa: Suomi

Rousal New England IPA

Tyyli: New England IPA

Voltit: 5,4 %

Humalat: Citra, Eldorado ja Amarillo

Fiilikset:
Yksi hämmentäviä olutkokemuksia pitkään aikaan.
Tuoksultaan hyvin maitohappoisen hapan ja kirpeän sitruksinen. Mitä ihmettä tämä on? Maitohapon tuoma happamuus on hallitsevin elementti ja jo tuoksun perusteella laittaa miettimään, että onkohan kaikki kunnossa.

Makumaailma jatkaa maitohappoista hapanta linjaa enkä mitenkään löydä tästä NEIPAa, enkä myös Lemon Pilsiä. Maultaan tämä olut on humaloitu hapan olut, mutta ei kumpaakaan mitä tölkki sanoo. Se, että onko tämä 5,2% vai 5,4% niin siihen en pysty ottamaan pienintäkään kantaa, eikä se ole tässä olennaista, koska lopputulos on epäonnistunut. Tätä olutta ei voi lähteä pisteyttämään, koska tämä ei ole pisteiden arvoinen. Epäilys on, että joku on mennyt pahasti vikaan tai jos tämä olut on tarkoitettu tällaiseksi, niin New England IPA –teksti tölkin kyljessä hämää pahasti.
--


Otetaanpas sitten maistoon pils, joka on tarjonnut aikaisemmin miellyttävän olutkokemuksen.



Rousal Pils

Tyyli: Pils

Voltit: 4,6 %

Fiilikset:
Tuoksultaan hapan ja marjaisa. Ei löydy pilsiä, ei lageria eikä kyllä mitään muutakaan olutta. Tämä on toistoa aikaisemmin maistamastani New England IPAsta, joka meni happamalla linjalla. Erona on vaan, että tämä pils toimii vieläkin huonommin.

Maultaan pihlajanmarjamaisen hapan. Tällä kertaa pils on ainoastaan muisto siitä, mitä se on joskus tarjonnut, eikä tälle voi lähteä myöskään antamaan pisteitä. Tämä olut maistuu kuin olisi tehty marjamehua sellaisesta marjasta, josta ei olisi ikinä pitänyt tehdä mehua. Marjaisuus on erittäin iskevä.
--

Yhteenveto:
Normaalisti en julkaise pilalla olevista oluista arvioita, mutta nyt en ole varma, että onko tällaista haettu vai ovatko pilalla. Raaka-aineissa mainitaan kuitenkin maitohappo eli jotain sillä on tähän NEIPAan haettu. Pils jatkoi sitten samalla linjalla, joten yhden oluen olisin vielä ymmärtänyt ja laittanut viestiä suoraan panimolle, mutta heti perään toinen mystisen hapan olut, niin päätin kirjoittaa jutun.

Näin kahden oluen otannalla Rousalilla on jotain vikaa tämän hetkisessä prosessissa, koska kumpikin olut oli erittäin happamia ja maistuivat siltä, ettei ne kuuluisi missään nimessä kaupanhyllyyn ja vielä vähemmän kuluttajan lasiin. Toisaalta asiaa olisi voinut tutkia enemmän ja käydä kaupasta vielä pari pulloa testiin, mutta noihin kahteen juomaan meni jo melkein 9 euroa rahaa ja ne menivät täysin hukkaan. Nämä kaksi olutta olivat ylivoimaisesti huonoimmat mitä tänä vuonna on tullut vastaan. Toivottavasti panimo saa homman kuntoon, koska tämän laatuisilla tuotteilla ei pitkään homma pyöri.


Mistä: Ostettu S-Market Kemiöstä

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3
--

maanantai 2. syyskuuta 2019

Brooklyn Special Effects Hoppy Lager

Brooklyn Special Effects Hoppy Lager

Kovan luokan olutasiantuntija Heino Tiilikainen kirjoitti omassa Olutmedia –blogissaan Brooklyn Breweryn uutuus Special Effects Hoppy Lagerista näin ”Minun listallani Hoppy Lager menee heittämällä alkoholittomien kärkeen!” Heinolla on kymmenien vuosien kokemus oluiden maailmasta ja nostan hänen mielipiteensä aivan kärkeen, kun käsitellään mallasjuomiin liittyviä asioita. Näin ollen täytyikin kaupasta hakea pari pulloa tätä 0,4 % lageria testiin. Kaksi pulloa siitä syystä, kun isäukkoni KalaHarri oli tulossa kylään ja hän on jo parisen vuotta juonut ainoastaan alkoholittomia oluita. Voisiko tässä olla hänelle uusi suosikki? Otetaan siitä selvää.

Tässä linkki Tiilikaisen Heinon kirjoittamaan arvioon: Olutmedia - SPECIAL EFFECTS HOPPY LAGER


Panimo: Brooklyn Brewery

Panimon sivut: https://brooklynbrewery.com

Maa: Yhdysvallat

Tyyli: Alkoholiton olut (amber lager)

Voltit: 0,4 %

Fiilikset:

KalaHarri: Tuoksu on kuin mummon villahousuja haistelisi. Humala tulee tässä läpi. Tuoksu ei herätä kiinnostusta.

Maku on hedelmäinen. Jälkimaku on mukava. Suuhun jää tosi mukava maku. Ei mikään kitkerä. Ihan kun joisi voimakaljaa (eli kuin tässä olisi normaalin oluen verran alkoholia). Aivan kuin tulisi suklaarusina, mutta ei sinnepäinkään. Hedelmiä mietin pitkään ja totean, että se on aprikoosi. Tämä olut parani koko ajan loppua kohti. Ei ole mikään janojuoma, vaan seurustelujuoma. Lämmin suositus.
--

Jaska: Tuoksu on hyvinkin oudon maltainen. Kuin rasvatonta lihapiirakan kuorta haistelisi.

Maku on kyllä kohillaan ja heittämällä paras alkoholiton lager-olut. Mallasta tulee ja sitruksinen humalointi. Sopivat hiilihapot, eikä tietoakaan metallisuudesta, joka on holittomien lagereiden suuri ongelma ollut aina. Kyllä tätä pystyy hyvinkin suosittelemaan ottamaan maistoon. Heino kyllä tälläkin kertaa tiesi mistä puhuu, vaikka makuasioitahan nämä ovat.


Mistä: K-Citymarket Joensuu Keskusta

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Maista jos tykkäät lagereista ja haluat juoda alkoholittomia oluita.




sunnuntai 25. elokuuta 2019

Anderson’s Jean Ginie

Anderson’s Jean Ginie


Kun olutpullossasi on korkin päällä vihreä vahakerros ja se sisältää hapanolutta, jossa mukana limeä, kurkkua, korianteria, suolaa ja se on heitetty kypsymään gintynnyriin, mikä tarjoaa sinulle 9,9 % vahvuisen juoman, niin voidaan ehkä tässä tilanteessa käyttää erikoisolut-sanaa? Virolainen gypsy-panimo Anderson’s kävi tekemässä tämän oluen Lehe Pruulikodalla.


Panimo: Anderson’s

Panopaikka: Lehe Pruulikoda

Panimon sivut: www.andersonscraft.com

Maa: Viro

Tyyli: Gose

Voltit: 9,9 %

Fiilikset:
Ohhoh onpas outo tuoksu. Ensimmäisenä sieraimiini tunkeutuu gin ja sitten esiin tulee happamuus. Vaniljamaisuutta ja mausteisuutta. Mitä enemmän tätä tuoksuttelen, niin sitä enemmän alan tykkäämään tästä. Alussa tuntui, että sieltä hyökkää aivan liikaa kaikkea päin näköä, mutta siitä se alkaa tasoittumaan. Olen oikeastaan yllättynyt miten paljon tämän oluen aromit viehättävät.

Makumaailma on jotain sellaista, mitä en ole koskaan kokenut ja ensimmäisen siemauksen jälkeen on positiiviset fiilikset. Gin-tynnyri on tässä vahvin elementti ja gin tulee esiin reilulla otteella. Pehmeää vaniljamaisuutta myös maussa. Happamuutta on reilusti, mutta kokonaisuutena tämä olut on pehmeä nautiskelujuoma. Limeä tulee jälkiliu’ussa ja mausteisuus läsnä alusta loppuun.

Tämän oluen kohdalla voi hyvinkin käyttää sanaa ”erikoisolut”, koska on muuten sellainen juoma, joita ei aivan joka päivä tule vastaan. Omaan suuhuni toimi oikein hyvin, mutta 0,33 litran pullo tätä oli melko iso annos. 1 dl maisteluannos olisi sopivampi, joten osta pullo ja jaa parin kaverin kanssa.


Mistä: Saatu.

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Maista jos tykkäät erikoisesta oluesta. Tykkäät ginistä ja happamuudesta.


Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50



perjantai 23. elokuuta 2019

JaskanKaljat X Moose On The Loose JasKalle Kaljan saatavuustiedot



JaskanKaljat –blogin ja Moose On The Loose Brewing Companyn yhteistyöntulos JasKalle Kalja on nyt saatavilla ja vähitellen lähtee jakeluun ravintoloihin ja kauppoihin. Tähän juttuun päivittyy paikat, josta vähitellen olutta saa. Tarkkaan en osaa sanoa, että milloin löytyvät hyllystä ja hanasta.

JasKalle Kalja on 5,2 % saksalainen vehnäolut, joka on humaloitu jenkkityyliin Cascadella, Eurekalla ja Yakiman humalafarmin omalla Falconer’s Flight –humalablendillä.

Näissä paikoissa tulee olemaan tai on jo myynnissä:

(lista päivittyy sitä mukaa, kun uusia paikkoja ilmenee)




Helsinki:
K-supermarket Munkki
--

Joensuu:
60’s Palaver
Citymarket Pilkko
K-Market Ankkuri
K-Market Omppu

--

Jyväskylä:
Explosive Bar
K-Supermarket Länsiväylä
--

Kokkola:
Citymarket Kokkola
Oluthuone Huismann
--

Kuopio:
Malja

Lohja:
Deli Baker's
--

Pori:
K-Citymarket Pori Puuvilla
K-supermarket Kampus
K-Supermarket Ruokapori
Havana Coffee & Bar
Moose On The Loose Brewing Company Olutpuoti
Prisma Pori Mikkola
Pub Winston
Ravintola Kirjakauppa
--
Riihimäki:
K-Citymarket Riihimäki

Seinäjoki:
Mallas Kabacka
--

Tampere:
Kievari Kahdet Kasvot
Pyynikin Brewhouse
Ravintola Sasor
--

Turku:
Citymarket Kupittaa


Jos oma kantapaikkasi tai ruokakauppasi puuttuu listalta, niin kannattaa ottaa siellä puheeksi ja kehoittaa tilaamaan JasKalle Kalja.

Ravintoloille ja kaupoille yhteydenotot oluen saamiseksi omaan hyllyyn/hanaan: myynti@mooseontheloosebrewing.com



keskiviikko 21. elokuuta 2019

JaskanKaljat Goes Pienpanimo jatkuu ja seuraava kohde on Kimito Brewing

Tällä hetkellä kauppojen hyllyihin ja ravintoloiden hanoihin on alkanut liikkumaan Moose On The Loose Brewing Companyn kanssa valmistettu JasKalle Kalja ja lisää olutta on tulossa. Seuraavana JaskanKaljat Goes Pienpanimo –sarjan panimona on Kemiön saarella Varsinais-Suomessa sijaitseva Kimito Brewing. Tämä vuonna 2016 perustettu pienpanimo on meikäläisen seuraava kohteeni, kun ensi viikon viikonloppuna 30.8. – 1.9.2019 valmistamaan sinne olutta. Luvassa on tarinaa panimosta ja muutamien viikkojen päästä tulee saataville myös olut.



Ja mikäs olikaan JaskanKaljat Goes Pienpanimo?
JaskanKaljat Goes Pienpanimo –sarjan tarkoituksena on tuoda esille suomalaista olutkulttuuria, oluenvalmistamista, kertoa suomalaisten pienpanimoiden tarinoita ja jakaa oluen ilosanomaa. Noiden lisäksi tulen valmistaman jokaisella vierailemallani panimolla oluen. Olut tulee saataville niihin kauppoihin ja ravintoloihin, jotka ovat ajanhermolla ja haluavat oluen valikoimiinsa.

Lähiaikoina luvassa myös enemmän infoa, että minkälainen olut on tulossa, joten pysykää kanavalla.




maanantai 19. elokuuta 2019

Panimo Honkavuori Carelian Blonde

Panimo Honkavuori Carelian Blonde

Suomalaisten pienpanimoiden valmistamat hyvät belgialaiset oluet eivät ole mikään itsestäänselvyys ja sillä saralla on vielä paljon tekemistä. Muutamia poikkeuksia kuten Malmgårdin Belge ja Ruosniemen Sihteeri ovat onneksi olleet saatavilla. Joensuulainen Panimo Honkavuori toi myyntiin jonkin aikaa sitten oluen nimeltä Carelian Blonde ja kävinkin sitä pullollisen ostamassa arvioitavaksi.

Tykästyin Carelian Blondeen heti kerrasta ja sen jälkeen se on minulla ollut mukana mm. kahdessa oluttastingissa, joita olen käynyt pitämässä ja on sitä tullut uudestaan omaankin lasiin kaadettua.

Panimon sivuilta:
”Ilves (Lynx lynx) on metsiemme ainoa luonnonvarainen kissapeto, joka liikkuu yleensä hämärän jo laskeuduttua. Saalistusretkillään se voi taittaa jopa parikymmentä kilometriä pitkiä taipaleita. Honkavuoren Carelian Blonde on tasapainoinen, vaalea blonde ale muistuttaen makumaailmaltaan vahvempia belgiserkkujaan. Suosittelemme oluen nauttimista sopivasti viilennettynä lasista, kauniiden maisemien keskellä.”

Panimo: Panimo Honkavuori

Panimon sivut
: www.honkavuori.fi

Maa: Suomi

Tyyli: Belgityylinen ale

Voltit: 5,5 %



Fiilikset:

Tuoksu on mausteinen, kukkaisa ja hedelmäinen. Hyvää tasapainoa alusta loppuun ja tästä tulee esiin se hyvä konstailematon tekeminen, mitä belgioluissa pitääkin olla.

Maussa pääsemme tiukemmin mausteiden maailmaan käsiksi. Runko on juuri sopiva. Hedelmäisyys pehmentää hieman mausteisuutta. Tässä oluessa on kyllä hyvä tasapaino. Erittäin onnistunut belgiolut ja se on paljon se, koska harva suomalainen panimo siinä onnistuu.

Tästä tuli kerta heitolla suosikkini Panimo Honkavuoren tuotteista.

Mistä: Ostettu panimon olutpuodista.

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Maista jos tykkäät tasapainoisista, mausteisista ja hedelmäisistä oluista. Belgioluiden ystäville.


Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50


lauantai 17. elokuuta 2019

Jaskan pyöräilyhaaste 2019: Fiilikset huhtikuusta kesäkuun loppuun


Nyt voisikin pitkästä aikaa kirjoitella hieman pyöräilystä ja siitä, että kuinka vuoden 2019 alussa aloittamani pyöräilyhaaste sujuu. Ensinnäkään en ole ehtinyt joka kuukausi täällä päivitellä, kuinka homma sujuu, kun olen ollut koko ajan pyöräilemässä. No heh heh! En siellä koko aikaa ole ollut, mutta ei vaan ole ehtinyt juttuja naputtelemaan. Vedotaan vaikka kiireeseen, kun en muuta keksi. Mennääs sitten asiaan.

Edellinen päivitykseni on maaliskuulta ja silloin pyöräiltäviä kilometrejä oli jäljellä 2045. Tuon jälkeen olen päässyt paremmin vauhtiin ja sairastelut ja polviongelmat ovat hieman helpottaneet. Tämä juttu voisikin olla huhti- kesäkuun yhteenveto.


Huhtikuu 2019: 206 kilometriä tuli ajettua ja siitä suurin osa X-TREME Fat Bikella. Pyörästä onkin toisessa blogissani eli JaskanTestit –blogissa tarkempi kestotesti, että miten on ketju liikkunut. Tässä linkki juttuun.

Toukokuu 2019: 202 kilometriä, joten tahti jatkui tasaisena edelliseen kuukauteen nähden. Tässä vaiheessa täytyi opetella enemmän polkupyörän tekniikkaa, koska vaihteiden kanssa oli ongelmaa. Polkupyörien tekniikka ei ollut entuudestaan tuttua, joten vaati muutamien tuntien opiskelun YouTube-videoiden parissa.

Kesäkuu 2019: Nyt pääsin hyvin vauhtiin ja kilometrejä kertyi kiitettävät 571. Hieman hommaa jarrutti revennyt takarengas, mutta uusi rengas tuli muutamassa päivässä ja sen ajan ajelin vanhalla maastopyörälläni.

Tämän vuoden tavoitteena oli ajaa 2714 kilometriä ja siitä oli kesäkuun lopussa jäljellä vielä 1066 kilsaa. Seuraavassa jutussa sitten luvassa heinäkuusta syyskuuhun fiiliksiä, mutta nyt siirrytään palautumisjuoman pariin.



--


Huhtikuun – Kesäkuun palautumisjuoma

Nokian Panimo Keisari Stout

Nokian Panimon Keisari Stout on kyseisen panimon uusimpia tuotoksia ja tervetullut olut maitokauppojen valikoimiin.

Panimo: Nokian Panimo

Tyyli: Stout

Voltit: 5,5 %

Nauttimistilanne: Kävin heittämässä Fatbikella 50 km lenkin, jossa puolet matkasta aivan järkyttävä vastatuuli. Siitä kun pääsi kotia, niin kylläpä vaan upposi nätisti.

Fiilikset:
Paahteinen ja liukuva stout, jossa sopivasti nokisuutta. Juotavuus on erittäin hyvä ja toimii myös näin pyörälenkin jälkeen. Oma suosikkini Nokian Panimon tuotteista ja tätä kyllä mielellään ostaa, juurikin monikäyttöisyyden takia.

Tästä oluesta löytyykin blogissani arvio. Tässä linkki.



--

Palautumisjuoma on käsitelty ja sitten saakin Juho kunnian olla huhtikuusta kesäkuuhun esiteltävä Olutpolkija. No Juholla juttua riittääkin kaikkien noiden kuukausien edestä.



Moikka! Nimeni on Juho.

Ajattelin heittää homman päälaelleen ja aloittaa heti oluesta puhumisen, niin lukijat, joita ei pyöräilyhommat niin kiinnosta voi sitten skipata loppuosan. :) Kun siis täysi-ikäisenä ensimmäistä kertaa menin vuosituhannen vaihteessa kauppaan olutta ostamaan päädyin kokeilemaan jotakin itselle vielä tuntematonta merkkiä kaupan ylähyllyltä. Tuohon aikaan valikoima oli melko vaatimaton kaupoissa (Jonnet ei muista) ja tämä olikin äkkiä loppuun kaluttu. Huomasin kuitenkin, että makuja on valtava määrä ja että jokaisen oluen takana oli joku tarina joko valmistusteknisesti, tai sitten raaka-aineiden osalta. Kiinnostuin aiheesta niin paljon, että enää harvemmin törmäsin kädessäni samaan olueen uudelleen. Työskentelin myös opiskelujen aikaan osa-aikaisesti Mustialassa Kuninkaankartanon panimolla panimoapulaisena ja pääsin näkemään oluenvalmistuksen hienoudet ja salat. Kirjoitin alusta pitäen maistamistani oluista lyhyen muistiinpanon ja jossakin vaiheessa pidin aiheesta jopa blogia (My Wonderful World of Beers), mutta tämä homma kuivahti jonkun ajan jälkeen kasaan, kun totesin, että oluen maistaminen, muistiinpanojen tekeminen ja blogaaminen sekä reittaaminen veivät aivan hirveästi aikaa perheelliseltä ihmiseltä. Ja välissä meinasi janokin yllättää. Toisaalta blogini ei ikinä lähtenyt oikein kunnolla lentoon lukijoiden määrän osalta. Siirsin blogaamisen myös Facebookiin hetkeksi saman nimisille sivuille ja pistin lyhyitä luonnehditoja oluista eetteriin. Nykyään teen muistiinpanoja ja kirjaan/reittaan oluet Pint pleaseen. Koitin jossakin vaiheessa myös Untappedia, mutta Pintti vei lopulta voiton suomalaisuudella.

Omat lempiolueni ovat kategorioissa DIPAt, NEIPAt, Stoutit/porterit, sourit, kesällä virkistävät goset, witit sekä syksyisin lämmittävät barley winet, joista lopulta olen oppinut jopa nauttimaan. Oikeastaan lager on ainoa oluttyyli, jota en kaupasta mukanani enää kanna. Olutfestareita tulee kierrettyä vuodessa muutamia ja aina liikkuessani maailmalla pyrin löytämään jotakin paikallista, mieluiten pienpanimotuotetta, tai ainakin paikallisten mukaan parhaat paikat sikäläiseen olutkulttuuriin tutustumiseen. Suomen kamaralla minut voi nähdä liikkeessä olutpyörälläni ja houkuttelenkin ihmisiä tulemaan juttusille joko pyöräilyyn tai olueen liittyen kun stradalla tavataan! ;)



Minua käy myös kiittäminen/syyttäminen tästä blogivaltauksesta OLPOn osalta. Tulin aikoinani kyselleeksi Jaakolta voisimmeko seurana olla auttamassa tavoitteen saavuttamisessa ja tehdä samalla yhteistyötä näkyvyyden parantamiseksi kukin omalla maallaan. Loppu onkin jo historiaa ja yhteistyö molemminpuolinen etu! Pyöritän siis nykyään kampea Olutpolkijoiden hallituksessa varapuheenjohtajana nyt JO ensimmäistä kautta. :) Tämä ei toki tarkoita, että olisin aloittanut pyöräilyn vasta nyt, vaan on enemmänkin elävä todiste siitä, että kun pitää silmänsä auki, niin voi nähdä lähelle. Olin nimittäin viime kesänä pyöräilemässä normaalista poikkeavaa lenkkiä töistä kotiin, kun havaitsin keltapaitaisen polkijan, jota luulin aluksi Rynkebyn tiimin jäseneksi. Eikä siinä, olen Rynkebyn kanssa pyöräillyt myös ennekin, kun kävivät lenkittämässä meidän työporukkaamme. Kuitenkin tarkemmin ajopaitaa katsoessani näin siinä itselleni toista kautta tuttuja logoja, kuten Maku-brewingin tuotelogon. Tästä kiinnostukseni lisäännyttyä tarkistin myös fillaristin muun sotisovan ja huomasin mainosten joukkoon piilotetun tekstin Olutpolkijat sekä pyöräilevän tuoppi-logon. Kotiin päästyäni tarkistin asian Googlesta ja totesin löytäneeni oman porukkani luettuani seuran sivuilla olleen "Pyöräilykin voi olla hauskaa!" –mainoslauseen. Päätin liittyä mukaan. Tapasin porukan ensimmäistä kertaa seuran kaudenpäättäjäisissä, jossa sain jo ensimmäisen palkintoni (ehkä viimeisenkin) Olpon riveissä, kun voitin tilaisuudessa järjestetyn 7-ottelun (ks. Kuva)


Oma historiani pyöräilyssä on lähes yhtä pitkä kuin elämä tähän mennessä. Olen siis pyöräillyt pienestä pitäen aina ja kaikkialle. Poljin pyörällä kouluun ja vapaa-ajalla kavereiden luokse sekä kesäaikaan myös harjoituksiin. Kavereiden kanssa poljettiin kesällä retkiä ja etsittiin rajojamme pyörän sarvissa. Keulimaan en silti ikinä oppinut ja tämä onkin tulevien kesien työlistalla! :) Pidemmät matkat ja tavoitteellisuus tulivat kuvioihin vasta myöhemmin, siskon miehen osittaisella kannustuksella. Lankomies kertoi olleensa kiinnostunut maantiepyörän ostamisesta ja katselimme yllättäen samaa pyöräaihiota samaan aikaan eri liikkeissä. Lopulta kävi niin, että itse kävin ostamassa itselleni tuon kyseisen cyclo crossin, koska halusin kokeilla jotakin maastopyöristä poikkeavaa välillä. Lankomiehen tarina lienee vielä järisyttävämpi, mutta tätä tarinaa ei kerrota tässä yhteydessä. :) Ensimmäistä cycloa ulkoiluttaessani tuli epätodellinen olo: voiko pyöräily olla näin kevyttä?! Tällä pyörällä taittelin työmatkat kesät talvet siitä eteen päin, kunnes uteliaisuus kehittää harrastusta eteen päin valtasi mielen. Eipä aikaakaan, kun tuli hyvä tilaisuus hommata ensimmäinen hiilikuituinen pyörä, kun sen aikainen työnantaja lupasi hieman ylimääräistä taskurahaa, jollen ilmestyisi enää jatkossa töihin. Tästä eteen päin olen päivittänyt kalustoa ja muuttanut ajotottumuksia siten, että nykyään pyöräilen vuodet ympäriinsä työmatkat sekä siihen päälle lenkkiä pääasiassa yksin. Kovasti kiinnostaisi ensi kesänä tehdä enemmän lenkkiä ryhmässä ja tätäKIN varten päädyin polkemaan Olutpolkijoissa! Hauska lisälinkki oluen ja pyöräilyn välillä on myös se, että liityin viime kesänä Brewdogin Chain gangiin, eli skottipanimon harrastekerhoon ja tässä hommassa otin roolin Helsingin Brewdogin Chain gang ride leaderina. Lenkkejä tuli järjestettyä kesän aikana vajaa kymmenkunta ja osallistujia oli välillä vähän ja välillä vielä vähemmän. :) Kokemuksia ryhmäajon mukavuudesta on karttunut sittemmin myös Triathlon cornerin ja aiemminkin mainitun Rynkebyn kanssa ja sen verran hauskaa on kaikissa porukoissa ollut, että lisää ryhmälenkkiä täytyy päästä ajamaan!



Kuvat: Juho


Sitten se pyöräilyaiheinen vinkki:

Risteysalueen väistämisvelvollisuussääntöjen pikakertaus.

Tämä pyöräilijälle elintärkeä tieto olisi hyvä olla tietysti kaikkien ajatuksissa, mutta harmillisen moni menee oman mielen mukaan ja tässä kohtaa pyöräilijän ei auta kuin väistää, vaikka olisikin etuajo-oikeutettu. Harmillisen moni pyöräilijäkin jättää säännöt omaan arvoonsa ja aiheuttaa näin ollen myös suotta skismaa muissa liikennöitsijöissä. Säännöt on kasattu varsin helpposelkoiseksi paketiksi tämän linkin taakse (s. 8)


Itse olen yksinkertaisena ihmisenä yksinkertaistanut tätä pakettia vielä seuraavaan muotoon: pyöräilijä on etuajo-oikeutettu vain kahdessa tilanteessa autoon nähden ja kaksi sääntöä onkin jo helppo muistaa!
  1. Se helpompi sääntö: kun väistämisvelvollisuus on autoilijalle erikseen merkein osoitettu. Pitää sisällään väistämisvelvollisuudesta ilmoittavan kolmiomerkin sekä stop-merkin. Voidaan varustaa pyöräilijöistä erikseen varoittavalla lisäkilvellä, mikäli näkyvyys pyöräilijöihin on heikko.
  2. Kun auto kääntyy ristyksestä ja risteävän tien yli kulkee pyörätienjatke. Tämä sääntö sisältää myös liikenneympyrän molemmat liittymät, sisään sekä ulos.

Väistämisvelvollisuushan tarkoittaa sitä, että väistettävälle on taattava esteetön kulku ja tämä harvemmin toteutuu, kun autolla ajetaan pyörätien jatkeen päälle odottamaan vuoroa risteyksessä. Tällekään ei valitettavasti voi jälkikäteen mitään. Ja kuten sanottua: ei paljoa lämmitä mieltä saada sanoa sairaalavuoteessa, että oli oikeassa. Pyöräilijä harvemmin vammoitta yhteentörmäyksestä selviää. Otetaan siis joustomieltä mukaan liikenteeseen ja hätäily ja kiire myös ratin takana pois. ;)

Lopuksi toivotetaan koko kansalle Kireitä ketjuja kaikille tänä kesänä!