torstai 11. heinäkuuta 2019

Mikkeller Helsinki - Avajaisissa ennen avajaisia!


Mikkeller on yksi olutmaailman tunnetuimpia tekijöitä ja heiltä löytyy aivan älytön määrä erilaisia oluita. Monet niistä ovat aivan maailmanluokkaa, mutta paljon myös vähemmän toimivia.Oluiden lisäksi heillä on lukuisia baareja ympäri maapalloa. Kesäkuun lopussa Mikkeller avasi ensimmäisen baarinsa myös Suomeen ja sehän tipahti Helsinkiin osoitteeseen Kalevankatu 17. Pääsin tsekkaamaan baarin päivää ennen avajaisia.

Olutmaailman tuttu logo on nyt myös näkyvillä Helsingissä

Avajaisten hanavalikoimaa


Mikkeller Helsinki on viihtyisä pienikokoinen baari, josta löytyy tiskin takaa 20 oluthanaa. Valikoima on alkuvaiheessa omaa tuotantoa, mutta vähitellen siihen on tulossa paikkoja myös vierailijoille. Asiakaspaikkoja oli hieman reilu 20 eli siitä löytyy melkein jokaiselle asiakkaalle oma hana :)


Hintataso on kovaa luokkaa, mutta toivottavasti se lähtee siitä liikkumaan hieman alhaisemmaksi. Itse en ole mikään erityinen Mikkeller-fani, joten kynnys maksaa 4 desin perus-IPAsta 14 -15 € on itselleni ylittämätön paikka. Toisaalta saatavilla on myös kovanluokan Mikkeller-herkkuja, joten muutamien oluiden kohdalla kova hinta on perusteltua.

Avajaisissa mukanani oli Brewcatsin kaksikko Laura ja Linda. Lisää ystäviä joukkoomme löytyi baaritiskiltä, jossa olutta siemailemassa istui Hyönteiskokki ja Fat Lizardin Topi.

Tällainen "teho"tiimi tarkasti Mikkeller Helsinki baarin

Lauantaina oli sitten baarin viralliset avajaiset ja jono oli erittäin pitkä, joten startti baarille oli kyllä hyvä (katso kuva alla). Onnea uudelle baarille jatkoon ja nähdään taas!

Kuva: Mikkeller Helsinki


Kuin taulusta :)

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Kesäloman tuskainen startti – Tuska Festival 2019



Kesälomani vuodelle 2019 alkoi Suvilahdesta, jossa kävin ensimmäistä kertaa pyörähtämässä Tuska festivaaleilla. Ehdin nähdä neljä bändiä, ennen kuin siirryin muihin hommiin. Tässä on fiiliksiäni vuoden 2019 Tuskasta. Saavuin paikalle aurinkoiseen Suvilahteen jo hyvissä ajoin ja porttien avauduttua sitten kartoittamaan aluetta. KOFFin juomakojut alkoivat ruveta jo rakentamaan jonoja, ja festarikansa pääsi tankkaamaan ennen ensimmäistä esiintyjää. Itse aloitin kahvilla, koska eihän sitä VR:n tervaa pysty hullukaan juomaan.

Tuskan avasi klo 13.30 Helsinki Stagella tamperelainen Medeia, joka oli itselleni entuudestaan tuntematon bändi. Väkevä esitys, jolla oli hyvä startata nämä festarit. Itse taiteilin kuuman kahvin + kameran kanssa ja sekin oli melkoinen esitys. Ilman palovammoja selvisin siitä keikasta ja suurin osa myös kahvista päätyi oikeaan osoitteeseen. Nyt oli aika lähteä etsimään mallaspitoista juomaa. Festarialueella oli vähän joka puolella KOFFin telttoja, mutta itse etsin aivan jotain muuta. Löytyi BEER & BEER –oluttiski, jossa katsoin olevan hefeweizenia. Tämähän tyylilaji on yksi parhaita hellepäivän juomia, joten sitä lasin täydeltä ja kyllä se olut valui hanasta oikeaan lasiin. Siinä missä muilla tiskeillä oluet tarjoiltiin muovikipoista, niin BEER & BEER –tiskillä juomat sai oikeassa tarjoiluastiassaan ja siitä suuri plussa. Olut itsessään ei ollut, niin raikas kuin tyylissään kuuluisi olla. Upposi, kuitenkin vittuilematta ikeniin auringon piiskatessa säteillään käsivarsiani.

Jono alkaa jo rakentua

Medeia

Medeia

Duckstein Weizen

BEER & BEER hanoja
 
BEER & BEER hinnasto
Sää suosi festarikansaa
Kun olin saanut vehniksen imuroitua, niin sitten lähdin tsekkaamaan, onko Stadin Panimon Panimobaari alueen sisällä. Tämä ei aina ole ollut alueella, mutta nyt se löytyis sisäpuolelta elikkäs nokkaa kohti StaPan baaria. Tänä vuonna Tuskan alueella oli poistunut ns. kaljakarsinat ja koko alue oli anniskelualuetta. Stadin Panimolta otin maistoon Modern Pilsin ja New England IPAn. Kumpainenkin toimivat helteisellä säällä ja terassilta oli hyvä näkyvyys päälavalle. Pils oli oikein piristävä ja NEIPA oli toimiva IPA, mutta neipaisuus melko kaukana (ei kyllä haitannut).


NEIPA ja pils


Arion oli vähitellen aloittamassa settiään päälavalla eli Radio Rock Main Stagella, joten oli aika siirtyä katsomaan esitystä. Olen bändiltä kuullut muutamia biisejä ja oikein toimivaa on ollut. Livenäkin veto oli energistä, vaikka omaan makuuni heidän musiikki onkin hieman kevyttä. Vähitellen siirryin hieman taaemmaksi ja lähdin etsimään kahvia. Ilokseni löysin lappeenrantalaisen Lehmus Roasteryn kahvikojun. Olen aikaisemminkin juonut heidän kahvejaan ja taitaa tälläkin hetkellä olla kaapissa jotain heidän kahveistaan. Festareilla tarjottu kahvi jatkoi sitä laadukasta linjaa, johon heidän tuotteidensa parissa olen tottunut.

Arion
Arion
Lehmus Roasteryn koju
Lehmus Roastery Musta Kahvi
Lehmus Roasteryn hinnasto
Vatsani alkoi ilmoittaa, että olisi aika käydä etsimässä jotain purtavaa, ettei mene tää koko homma pelkäksi oluen lipittämiseksi. Festivaalialueella oli useita ruokakojuja, joten valikoimaa riitti. Kaikkea en kuitenkaan pystynyt syömään, joten valitsin Flying Reindeer –kojulta PRKL Burgerin ja BEER & BEER –kojulta juomaksi Brooklyn Defender IPAn. Burgeri oli kyllä mainion makuinen ja sisälsi valtavasti cheddar-kastiketta. Partanaamalle hankala syötävä, kun turpavärkkä yltäpäältä juustokastikkeessa. Defender IPA ei kyllä ole IPA omaan makuuni. Hyvin pliisu ja vetinen esitys. Ruokaillessa esiin tuli festareiden ainoa miinus, joka oli roskisten vähyys. Tämä ongelma oli ainakin festareiden alussa ruokakojujen edessä olevien ruokapöytien läheisyydessä. Toivottavasti asia korjautui loppufestareiden osalta.

Flying Reindeerin koju

BEER & BEER hanasta Brooklyn Defender IPA

Olutta ja burgeri

Flying Reindeer PRKL Burgeri

Jälkiruoka löytyi Teerenpelin Bloody Pyygin Baarista ja sieltä kipollinen GT:tä. Hyvä gin, mutta drinkin makua huononsi tonic-valinta ja se oli perus Schweppesia. Juoma oli kuin Ferrari peltivanteilla. Toki Schweppes uppoaa suurelle yleisölle, mutta itseäni se ei säväytä, kun tuollakin tonic-akselilla on saatavilla vaikka kuinpa paljon parempia tuotteita.

Teerenpeli Bloody Pyygin Bar

GT rakentuu

Tuska GT


Marko Hietala alkoi viritellä showta käyntiin Helsinki Stagella, joten sinnehän täytyi syöksähdellä vauhdilla. Hietalaa on tullut kuunneltua sekä Tarotin, että myös Nightwishin aikaan eli tuttua settiä. Tällä kertaa isäntä veivasi Suomeksi ja homma toimi kyllä myös tällä kotimaisella kielellä. Aikatauluni oli tiukka, mutta vielä oli aikaa kuunnella yksi bändi ja se oli päästagella esiintynyt Battle Beast.
Marko Hietala vauhdissa...

...ja yleisö tykkäsi


Battle Beast rupesi keräämään melkoisen yleisön ja Tuska alkoi herätä kunnolla loistoonsa. Aurinko piiskasi festarikansaa ja Battle Beast soitti yleisöön menevää musiikkia. Itse en ole koskaan ollut fani, mutta hyvinhän he kyllä esiintyivät.









Tähän päättyi itselläni ensimmäinen Tuska ja kyllähän se tuskaiselta tuntui, koska perjantaina olisi esiintynyt mm. oma suosikkini Amorphis ja myös Dimmu Borgir olisi ollut hieno nähdä. Muilta päiviltä olisin käynyt tsekkaamassa mielelläni seuraavat pumput: Stam1na, Opeth, Slayer, Frank Carter & The Rattlesnakes, Jinjer, Behemoth ja The Hellacopters. Ensi vuonna täytyy paikata tilanne ja varata koko viikonloppu Tuskalle. Tällä kertaa minulla oli kuitenkin perjantaille Mikkeller Helsinki –baariin tutustuminen ennen heidän virallista avajaispäivää ja lauantaiaamuna oli lähtö Belgiaan. Näistä kahdesta juttua tulossa lähiaikoina.

Kiitoksia TUSKA! Nähdään ensivuonna!

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Ruususen Sahti

Ruususen Sahti

Pitäähän se juhannuksena sahtia olla ja niinhän sitä olikin. Tällä kertaa sain maistooni Erno Ruususen valmistamaa sahtia. Erno Innostui sahdin valmistuksesta vuonna 2010, kun hän muutti mummunsa vanhaan maalaistaloon, jossa on sahtia tehty vuosia. Sahdin valmistusta ei ole kukaan hänelle opettanut, vaan itseoppineena on jalostanut tätä taitoa omanlaisekseen. Ernolla on vyöllään jo kaksi Hämeenkosken sahtimestaruutta, joten hyvin on oma oppi mennyt perille.

Tyyli: Sahti

Voltit: 8,0 %

Fiilikset:
Pehmeä tasapainoinen tuoksu. Rukiita tulee esiin aivan alussa ja sitten banaanisuuden kanssa vietetään tovi ja sitten aivan lopussa kevyt humalointi tuo säväyksen.

Suutuntuma on pehmeimmästä päästä mitä sahteihin tulee. Banaanisuus vahvasti esillä ja ruis tuo omaa voimaansa esiin. Tämä on yksi parhaita sahteja mitä olen eläissäni maistanut ja tämä pitää saada suuremmalle yleisölle maistoon. Erno kuvaili sahtiaan, että se on samettinen ja eihän herra paskaa jauhanut, vaan sitähän se juuri oli. Ei siinä tarvitse monia eri makuja olla, mutta kun ne muutamat maut nitoo näin nätisti yhteen, niin homma toimii.

Mistä: Saatu

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 39/50

torstai 27. kesäkuuta 2019

Maistossa Westvleteren 12, Struise Pannepot Reserva 2009 ja Rochefort 8 (5yo)

Belgian reissun fiiliksiä hakemassa!

Belgian reissu on aivan kulman takana ja edessä reissu hienoon olutmaahan, jossa paljon loistavia oluita ja hienoja panimoita. Olut on elintarvike, eikä mikään saatanallinen paha, jota se täällä meillä on. Tässä on vielä viimeiset päivät tullut hiottua tulevaa reissua kohilleen ja nyt on aika vielä ottaa jääkaapista parit maistiaiset ennen siirtymistä maailman parhaiden oluiden pariin. Anteeksi hehkutukseni, mutta olen vaan kuin lapsi jouluaattona lahjojen seassa.

Jääkaapissani on muutamia belgioluita ja niistä silmiini loistivat kolme melko mahtavaa yksilöä. Jos noista ottaisi pienet tyypit ja hakisi vielä viimeisen ns. korkean paikan leirin ennen reissua. Sieltä löytyi viisi vuotta kypsynyt Rochefort 8, Pannepot Reserva 2009 ja viime syyskuussa ostamani Westvleteren 12. Eli kovan luokan pulloja jokainen.

Lähetääs purkamaan ajatuksia, että mitä nämä oluet tarjoilivat maistajalleen.

Rochefort 8 (5yo)

Tuoksut tarjoilevat laajan kirjon aromeja sieltä parhaimmasta päästä. Syvää tummaa hedelmäisyyttä, mausteisuutta ja kaunista aromien tasapainoa. Missään vaiheessa et huomaa mistä toinen tuoksun osa alkaa, vaan tämä menee tasaisesti alusta loppuun.



Fiilikset:
Maku on täydellisessä harmoniassa. Pehmeän hedelmäinen, poreilevaan hiilihappojen tuomaa hapokkuutta ja mausteisuutta. Makumaailma ei hyökkäile, vaan kaikki palaset ovat käsissäni koko maistelun ajan. Lopussa paahteisuutta ja kandisokerista makeutta. Kyseinen R8 on kypsynyt loistavasti ja tekee samanlaista taikaa, kun hänen isoveljensä Rochefort 10, jota olen kans onnistuneesti kypsytellyt. Tässä on olut, joka hipoo täydellisyyttä. Rochefort 8 on tuoreeltaankin yksi olutmaailman hienoimpia luomuksia, mutta kun annetaan aikaa, niin eiku vaan paranee. Osta talteen ja anna olla vähintään kolme vuotta. Maista myös tuoreeltaan ja kirjaa ajatuksesi ylös. Mukava sitten verrata kuinka maku on muuttunut.
--


Struise Pannepot Reserva 2009

De Struise Brouwers on yksi suosikki panimoitani koko maailmassa. Heidän panimonsa on rakennettu viimeisen päälle ja tuotteet ovat aivan maailmanluokkaa. Heidän valmistamat Pannepot –oluet nostivat panimon kaikkien tietoisuuteen ja loppu onkin historiaa. Nyt minulla on lasissani vuoden 2009 –versio Pannepot Reservasta. Tässä oluessa päiväys on 16.8.2016 eli on saanut oikein hyvin kypsyä.


Fiilikset:
Tuoksusta tulee esiin oluen voima. Siellä on iskua vaikka muille jakaa. Mausteisuutta ja kuivahkoa tummaa hedelmää. Pehmeästi ikääntynyt, eikä mitään haittaavia sivuaromeja, vaan pelkkää täydellisyyttä. Siinä missä Rochefort 8 tuoksui mahtavalta, niin tämä kyllä pyyhkii lattiat sillä juomalla.

Kevyttä paahteisuutta. Sellainen lempeän mokkainen aromi. Välifakta: Nykyisinhän De Struisella on oma paahtimo, josta tulee kaikki kahvi mitä käyttävät myös oluissaan. Näin he saavat juuri sellaiset kahvipavut, joita itse haluavat. No niin ja takaisin tähän juomaan.

Harvoin vetää olut näin hiljaiseksi miestä, joka on useammankin oluen eläissään juonut. Maku on sellainen, että meinaa isolle miehelle tulla kyynel silmään (ehkä jopa pikku pisara kävi silmäkulmassa), koska nyt olemme päässeet kohteeseen. Yksi pehmeimpiä oluita, joita olen eläissäni maistanut. Makumaailma on mokkaisan kahvinen, tumman hedelmäinen ja lopussa ripaus mausteisuutta. Alkoholin tuoma voima lämmittää, mutta ei puske läpi. Voisin väittää, että tässä on tämän mennessä elämäni parhaimman makuinen olut mitä olen koskaan maistanut. Vetää oikeasti aivan sanattomaksi, miten pehmeä kokonaisuus. Jos joku on täydellinen, niin tämä on sitä.
--

Westvleteren 12

Viimeisenä maistoon lukuisia kertoja maailman parhaaksi olueksi valittu Westvleteren 12, joka on ostettu Belgiasta luostarin viereisestä In de Vrede-kahvilasta. Kyseinen olut on ollut maistossani yllättävänkin monta kertaa. Siitä on tullut maksettua reilu 20 egeä helsinkiläisessä olutravintolassa. Olen pitänyt belgioluttastingin, jossa kyseinen juoma on parhaimmassa iässään eli noin 3v. Olen myös tuoreena maistanut kyseistä olutta Belgian reissulla viime syyskuussa. Nyt sitten viime reissun tuliainen maistossa eli voisi puhua melko tuoreesta kaverista.



Fiilikset:
Tumman hedelmäinen tuoksu, mutta heti tulee esiin se belgioluiden kypsyttämisen taika. Jos sinulla on vahva belgialainen olut, niin yleensä sen makumaailma paranee kypsyttämällä kellariolosuhteissa. Tässä ei ole sitä pehmeyttä mitä kahdessa ekassa. Tämä ei olekaan mikään vertailu, että mikä olut on maailman paras, vaan tekosyyni fiilistellä mahtavilla oluilla.

Makuhan on taas sitten huumaavan hyvä. Siinä missä R8 ja Panne2009 olivat sulavan pehmeitä, niin Westy12 säväyttää jopa mahtavalla jopa parfyymisella makunautinnollaan. Maku on sellainen mausteisen kirpeä, mutta siellä tummaa hedelmäisyyttä hieman pehmentämässä. Tuo mausteisuus tasoittuu, kun antaa vielä pari vuotta olla. Onneksi on vielä 10 pulloa jemmassa. Maku ei pärjää kahdelle ekalle, mutta on kyllä käsittämättömän hyvä. Tässä on enemmän särmää, kuin kahdessa ekassa yhteensä, mutta itsellä balanssi ja makujen täydellinen sinfonia vie voiton. Tässäkin tatsissaan tämä olut on helposti 44/50, joten voi vaan miettiä mitä aikaisemmat ovat. Pannepotille ei riitä tämä oma asteikkoni!!!
--

Yhteenvetona voisin sanoa, että olen valmis Belgian reissuun ja pääsin maistamaan pitkästä aikaa oikeita belgialaisia oluita. Valinnat sattuivat sieltä aivan kärkipäästä, mutta en lähde valittamaan. Tämä oli tällainen makujen ja aromien fiilistelykirjoitus, joita myös tulen tekemään jatkossa lisää.

Hangaround & Nobody olutnelikko


Hangaround & Nobody olutnelikko

Tämä jyväskyläläinen kotipanimo on jo useamman kerran ollut mukana myös meikäläisen blogijutuissani. Onhan nämä mestarit jo tehneet useamman kaupallisen oluenkin, joten eivät ehkä kuitenkaan ole enää mitään pelkkiä harrastelijoita. Heiltä on tullut muutamia kaupallisia tuotteita, joten oluenystävät ovat mahdollisesti päässeetkin heidän makuihinsa kiinni. Tämä on hieno asia, koska kyllähän ne panimot nousevat juuri kotiolutharrastamisen kautta. 

Tällä kertaa minulle saapui lähetys, jossa oli neljä erilaista putelia.

Olutnelikko:
40250 (2019 Edition), jossa humalien puolelle tehty muutosta. Valmistuspaikkana UG Brewery.

40740 Sturdy Edition DDH DIPA ja tämän ensiesiintyminen tapahtui vastikään Olutsatama –tapahtumassa. Olut on valmistettu Panimoyhtiö X:lla.

Ryemember Vienna Remix, joka on koe-erä ja toimi yllämainitun 40740:n alustavana pohjana.

Orange Is The New Black, joka on dark ale appelsiinitwistillä ja valmistuspaikkana UG Brewery.

Lähdetäänpäs käymään oluita läpi. Mitä aikaisempiin kokemuksiin tulee, niin eipä ole ollut herrojen juomissa moittimista.


Panimo: Hangaround & Nobody Brewing

Panimon sivut: https://hnbrewing.fi/

Maa: Suomi
---

Hangaround & Nobody Brewing 40250 (2019 Edition)


Valmistuspaikka: UG Brewery

Tyyli: American Pale Ale

Voltit: 5,5 %


Fiilikset:
Tuore humalan pellettinen tuoksu. Sitruksista hedelmää. Mallaspuoli pehmentää ja tukee.

Makumaailma on kyllä huumaavan hyvä. Sopivasti purevaa greippistä humalaa. Mallasrunko hyvin tukemassa reilua humalointia. Taustalla yrttisyyttä kuin heittäs Mynthonin suuhun. Taattua laatua taas kerran.
--

Hangaround & Nobody Brewing 40740

Valmistuspaikka: Panimoyhtiö X

Tyyli: Double IPA

Voltit: 7,7 %


Fiilikset:
Tuoretta hedelmäistä humalaa ja taustalla karamellisuus. Hyvä tasapaino.

Hedelmäkarkkinen ja tasapainoinen makumaailma, jossa hieman kirpeyttä. Lopputuntuma karamellisen makea. Mitä enemmän tätä maistelee, niin huomaa miten alussa tuntunut tasapaino alkaa hälvetä ja meininki jatkuu voimakkaalla humalarintamalla. Erittäin piristävä tupla IPA.
--


Hangaround & Nobody Brewing Ryemember Vienna Remix

Tyyli: India Pale Ale

Voltit: 5,4 %


Fiilikset:
Tuoksussa kukkaisuutta, yrttisyyttä ja hedelmäisyyttä. Hyvä aromien balanssi, eikä mitään hyökkäile sieraimiin.

Lempeä suutuntuma, jossa hiilihappotaso melko kevyen oloista. Jopa vaatisi hieman enemmän hiilihappoja. Makumaailma on mallaspainotteinen ja loppua kohti humaloinnistakin saa snadisti potkua irti. Vienna on selkeä elementti, jonka toimivuutta hieman epäilen. Tuo mukanaan karamellisuutta ja pähkinäisyyttä, mutta ei ehkä kuitenkaan sellaisella tavalla, kuin tämän tyylisessä oluessa olen tottunut maistamaan. Jotenkin en saanut tästä oluesta oikein kiinni, vaan jäi itsellä sellaiseksi jonka nopeasti unohtaa.
--



Hangaround & Nobody Brewing Orange Is The New Black

Valmistuspaikka: UG Brewery 

Tyyli: Dark Ale

Voltit: 5,5 %


Fiilikset:
Tuoksussa on paahteisuus pääroolissa. Taustalla appelsiinin kuorta juuri sopivasti. Pyörittelemällä tulee esiin makeutta. Hieman vetää tunkkaiseksi.

Siinä missä tuoksu jätti hieman tunkkaisen olemuksen, niin maku ei sitä ole. Greippisen sitruksinen ja hivenen yrtteihin päin taittuva. Suuhun jää pyörimään tuore greippi. Paahteisuus mietoa ja tulee nätisti koko maistelun ajan esille. Pirteä makumaailma, josta tykkäsin erittäin paljon. Itselle dark ale/Black IPA -hommat on sellainen punainen vaate, mutta tämä olut osoitttaa, että on sielläkin hyviä juttuja.



Yhteenveto: Hangaround & Nobody tekee kerta toisensa jälkeen hyviä oluita ja toki krediittiä myös UG Breweryn ja Panimoyhtiö X:n suuntaan. Tästä neljän oluen setistä löytyi kolme erittäin hyvää olutta ja sitten tämä heidän Ryemember Vienna Remix oli sellainen väliinputoaja, joka helposti unohtuu. Vahva suositus Hangaround & Nobodyn tuotteita kohtaan, kun niitä vaan jossain näette. Apua löytämiseen tämän linkin takaa