torstai 14. maaliskuuta 2019

Jaskan pyöräilyhaaste 2019 – Helmikuun fiiliksiä


Pyöräilyhaasteeni etenee ja nyt on aika julkaista helmikuun juttu. Juttu oli tarkoitus laittaa näkyville tuossa kuun vaihteessa, mutta olin silloin Thaimaan lämmössä, niin julkaisenkin sen nyt. Tässä jutussa kerron sopivan palautumisjuoman ja yhteenvedon helmikuun pyöräilyistäni.

Polkupyöräseura Olutpolkijat halusivat kuulla sopivan palautumisjuoman tyylilajista vaalea lager ja sen kimppuun päästään aivan hetken päästä. Joka kuukausi kerron yhden olutvinkin ja Olutpolkijat päättävät tyylilajin. Kun olen höpissyt oluesta ja kertonut yhteenvedon helmikuulta, niin sitten päästän tarinoimaan yhden Olutpolkijan. Jokaisessa jutussa yksi Olutpolkija pääsee ääneen ja kertomaan pyöräilystään. Samalla sieltä tulee myös joku hyödyllinen pyöräilyvinkki, jolla tämän harrastuksen saa nostettua uudelle tasolle.


Helmikuun palautumisjuoma

Fat Lizard Rib Tickler Rugby Lager

Panimo: Fat Lizard Brewing Company

Tyyli: Premium lager

Voltit: 5,0 %

Nauttimistilanne: 22 kilometriä fatbikella loskassa ja lopputuloksena oli päästä varpaisiin litimärkä pyöräilijä. Pääsin sisälle, napsautin saunan päälle ja seuraavana napsautin liskopurkin auki. Puolet oluesta hävisivät ikeniin ja loppuja sitten ehdinkin jo maistamaan.

Fiilikset:
Fat Lizardin Rib Tickler Rugby Lager on varma valinta jos haluaa laadukkaan lagerin, jossa reilusti makua. Olut pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun juot sen lasissa. Tilanteessani ei vaan tällä kertaa ollut olutlasit mielessä. Mukavan sitruksinen humalointi antaa raikkautta. Hyvä janojuoma ja toimiva juoma pidemmänkin pyöräilylenkin jälkeen.


--



Jaskan pyöräilyhaaste 2019 ja helmikuun yhteenveto
Helmikuu oli hieman flunssan sotkema, joten tämä toi omat haasteensa pyöräilyyn. Kuun alussa saldoni oli 305 km ja jäljellä kilometrejä oli 2409. Alkukuun aikana meni puoli viikkoa flunssassa siitä sitten loppuviikkoon ainoastaan 5 kilometriä. Monipuolisuutta pyöräilyyn toi puolivälissä kuukautta saapunut X-TREME fatbike, jolla rupesin taittamaan kilometrejä myös ulkosalla. Näin myös rupesin käymään töissä pyörällä, niinä päivinä, kun se oli mahdollista. Lopulta kuukauden aikana pyöräilyä tuli kaikkiaan 271 kilometriä, joten olen siihen oikein tyytyväinen, koska yksi viikko meni flunssaillessa. Lisää juttua tuosta yllämainitsemasta fatbikesta löytyy JaskanTestit -blogistani, jossa myös pyöräilyjuttuja. Tässä linkki siihen juttuun!

Kahden kuukauden jälkeen kilometrejä on tullut 576 ja jäljellä on tälle vuodelle ”enää” 2138 kilometriä.




--

Sitten vuoroon pääsee Polkupyörä Olutpolkijoiden Päivi Grönroos. Hän kertoo oman tarinansa pyöräilystä ja antaa vinkkejä pyöräilyyn sopivasta pukeutumisesta.




Helmikuun Olutpolkija - Päivi Grönroos

Siideripissiksen kertomus rakkaudesta lajiin:
Siinä on se voima ja tunne kun pääsee pyörän selkään ja maantielle. Muistan vieläkin tunteen kun ostin itse säästämilläni rahoilla ensimmäisen polkupyörän, Tunturin. Samanlainen fiilis taitaa olla aina vieläkin kun uusi menopeli tulee perheeseen. Yläasteella tuli kurvailtua maastofillarilla ja jossain vaiheessa keltainen käyräsarvinen Tunturi, jolla puolitosissani kellotin työmatkoja. Perhe-elämä ja lapset veivät useamman vuoden elämästä, mutta jossain taustalla pyöräily kuitenkin kummitteli. Kun lapset olivat jo isompia, sain lahjaksi hybridin, jolla ajoin työmatkoja sekä vakiolenkiksi muodostui asuinpaikan lähellä oleva parinkympin lenkki. Ja samaa reittiä kun ajaa useamman kerran niin jotenkin sitä alkoi matkamittarista seuraamaan käytettyä aikaa. Hyvä lenkki kun aika parani, huono lenkki jos lisäaikaa. Jotain tietysti jo silloin ymmärsi tuulen merkityksestä pyöräilyyn, mutta tuulen mukaan ei tullut lenkkejä suunniteltua. Joku kaunis kesäilta kun hikoilin 12kg painavaa hybridiä polkiessani meni joku sukkahousumies vauhdikkaasti ohi. Täytyy sanoa, että silloin viimeistään ihastuin maantiepyörään ja päätin, että joku kaunis päivä minäkin sujahdan muiden pyöräilijöiden ohi höyhenen keveästi. Terveisiä vaan tälle sukkahousumiehelle kuka sitten olitkaan ja älkää vaan kysykö millä pyörällä ajoi, koska silloin siihen ei kiinnittänyt huomiota. 

Jonkin aikaa sitten pohdiskelin maantiepyörän ostoa ja netistä yritin katsella eri vaihtoehtoja. En halunnut ostaa sitä halvinta, että tekniikka toimisi, mutta en myöskään kalleinta, jos en sitten ajaisikaan paljoa. Eräänä kesäpäivänä minun piti mennä vähän vain katselemaan paikalliseen pyöräliikkeeseen pyörään. No joo kyllä oli aikomusta, että ehkä ostaakin, jos sopiva löytyy koolta ja hinnalta. No kyllähän sen tiesi miten siinä kävi. Tuplasti kalliimpi pyörä lähti mukaan lisävarusteineen kaikkineen. Sinä kesänä ehdin muutamia lenkkejä ajella upouudella Trekilläni ja opetella lukkopolkimien käyttöä. Useamman kerran sain juuri viime hetkellä klossin irti, mutta muutaman kerran en. Aloittelijat, harjoitelkaa siis klossin irrottamista rauhallisella alueella, jossa ei ole haittaa, vaikka klossia ei heti irti saisikaan. Itselläni huvittavin tapaus klossien opettelussa oli kun liikennevaloihin tullessa hiljensin, otin oikean puolen klossin irti ja kallistin itseni vasemmalle. Siinä sitä pötkötin asvaltilla ja hiukan oli koppakuoriaisfiilis, kun yritti potkia toistakin klossia irti, että pääsisi nousemaan ylös maasta. Onneksi liikenne lauantainaamuna oli niin vähäistä, ettei ollut paljoa liikennettä eli juuri kukaan ei nähnyt kompuroimistani.

Yllätyshulluna minut sai ajamaan muutaman kuntoajon, jotka sujuivat ihan mukavasti, sieltä tuli muutama yllätysvoittokin. Ja jos jollaakin iskee keväällä auto- ja/tai asuntokuume, niin minulle tietysti pyöräkuume. Trekissä ei ollut mitään vikaa, päinvastoin, mutta kun ne sähkövaihteet, oih ja voih.  Sähkövaihteita piti päästä kokeilemaan ja seuraavana pyöränä olikin hukkapätkälle sopivan kokoinen sähkövaihteinen BH. Ja niinhän se on, kuka on sähkövaihteiden makuun päässyt, niin mitään muuta vaihtoehtoa ei ole enää.

Nälkä se vain paheni syödessä joten seuraavaksi piti päästä ajamaan Vätternrundan. Tuo 300 kilometrin rutistus, ja yleensä ajaminen yöllä. Pääsinkin mukaan mukavaan porukkaan, jossa tuli tutustuttua muun muassa Olutpolkijoiden puheenjohtaja Essiin, sekä muihin jäseniin Samiin, Anssiin, Ilkkaan ja keitä teitä nyt olikaan. Ei muuta kuin yölaivalla Ruottiin, seuraavana päivänä bussilla Motalaan ja yöllä ajamaan Vätterniä ympäri ja seuraavana päivänä yölautalla takaisin Suomeen. Ensimmäinen Vättern sujui varsin mallikkaasti, käytetty aika 9:04, jolla yllätin jopa itsenikin.

2017 heinäkuussa olin ajamassa kasikympin lenkkiä ja pidin paikallisessa kyläpahasessa kahvitaukoa huoltoasemalla. Siinä kahvia ryystäessä huoltoaseman pihaan kaartaa iso jengi sukkahousumiehiä keltaisissa ajoasuissa. Ilahduin kun tunnistin Olutpolkijoiden ajoasut sekä tuttuja kasvoja. Olutpolkijat olivat olleet viikonloppureissussa Sysmässä ja tulivat sattumoisin samaan paikkaan ja aikaan tankkaamaan kuin minä kotimatkallaan. Eipä poikien tarvinnut paljoa ympäripuhua, niin lähdin saattamaan heitä. Tiedossa oli vain 20km lisälenkki hiukan toista reittiä kuin olin aikaisemmin ajatellut. Pitihän minun kavereita jeesata, kun pojat tarvitsivat (muka) vetoapua. Siinä Mäntsälään ajaessa, Essi sitten heitti, jospa liittyisin Olutpolkijoihin. Eihän se mikään hassumpi ajatus ollut, mutta pakko oli varmistaa, että hyväksyykö seura naisjäseniä ja toiseksi kun en kauheasti olutta juo. Mutta Essin mielestä asialle ei ollut mitään estettä ja kun tiet erkanivat Mäntsälässä, luvattiin palata asiaan.

Olutpolkijoiden vetoapuna Sysmän reissulla 2017


Sitten syksyllä, kun toivuin pahasta pyöräkolarista, Essi kysyi liittyisinkö Olutpolkijoihin. Minä olin aivan otettu sellaisesta kunniasta, että minulle soitetaan pyöräseurasta tulisinko heidän seuraansa. Ilmeisesti Essillä oli joku pitkän ajan suunnitelma, koska pelkkä jäsenkirja sitten ei riittänytkään. Alkoikin hirveä lobbaus Masterkisojen ajamiseen. Muutaman kisan lupauduin ajamaan, mutta miten ihmeessä kaikki maantiekisat sitten ajoin. Seurauksena oman sarjan maantie- ja tempomestaruus.

Kieltämättä Olutpolkijoissa ollessani olen oppinut pyöräilystä todella paljon, puhumattakaan miten paljon olen saanut uusia ystäviä. Täytyy kyllä kiitellä poikia, miten kärsivällisesti ja hienosti ovat suhtautuneet siideripissikseen, vai oliko se prinsessa nimitys sittenkin oikeampi. Koko Olutpolkijoiden kesken ajatusten vaihto pyöräilystä ja muista aiheista, on mielekästä ja palkitsevaa, ja yhteiset tapaamiset ovat olleet ratkiriemukkaita. Oluiden osalta olen edelleen noviisi, mutta ehkä pikkuhiljaa sitäkin puolta opettelen.

Pyöräilyvinkki - Pukeutuminen

Ja sitten pyydettiin vinkkiä miten pukeudut kun lähdet pyöräilemään. Yksi tärkeimmistä on kunnolliset ajo- eli vaippahousut ja tässä kyllä suosittelen huomioimaan sukupuolen. Tosin jokainen tietää ja tuntee itse, mikä on omalle pyrstölle parasta, mutta kehottaisin, että ottakaa mimmit naistenmalliset ajohousut. Istuvat huomattavasti satulaan paremmin kuin miesten versiot, henkselit ovat sitten jo makuasia. Tosin helpottaa ainakin mimmejä kun ei tarvitse koko vaatekertaa riisua tauolla henkseleiden takia, vaikka silti itse ajankin henkselihousuilla. Irtolahkeet, irtohihat sekä tuuliliivi viileällä säällä, sateen uhatessa sadetakki mukaan. Yllättävän paljon mahtuu pyöräilypaidan taskuihin, ja jotkut säilyttävät esim. sadetakkia toisessa juomapullotelineessä. Jos sinua paleltaa vielä 5-10 ensimmäisen ajominuutin jälkeen, niin sinulla saattaa olla liian vähän päällä. Ajoasu kannattaa olla mahdollisimman virtaviivainen ja tyköistyvä, jolloin ilmanvastus on pienempi eivätkä vaatteet lepata tuulessa. Luonnollisesti kypärä päähän, ja jotta näytät propyöräilijältä, otat kypärästä sen lipan pois 😉 Kireitä ketjuja ja pyöräilyn iloa kaikille.
--

Seuraava juttu sitten maaliskuun ja huhtikuun taitteessa. Siellä sitten seuraava palautumisjuoma, minun pyöräilyni yhteenveto ja Olutpolkijan tarinoita vinkkien kera!

2 kommenttia: