sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Fiskarsin Panimo Simon Says – Yarrow Grisette 3,5 %

Fiskarsin Panimo Simon Says – Yarrow Grisette 3,5 %


Nyt otankin ensimmäisen kosketuksen Fiskarsin Panimon uuden pääpanijan oluisiin ja kaatelen lasiini Simon Says -olutsarjan ensimmäisen tuotteen joka kantaa nimeä Yarrow Grisette. Tämä Grisette on oluttyyli, joka on itselleni tuntematon. Lyhyesti sanottuna se on kevyt alkoholinen Saisonin tapainen olut, mutta pidemmin sanottuna sen sanoo parhaiten Olutkulttuuriseura.fi -sivustolla Jukka Kuva.

Jukka on kirjoittanut jutun ”Grisette – Mitä se on ja miksi sitä nyt tehdään?”
Tässä linkkiä siihen juttuun, joten hop hop ja eikun sivistämään itseään. En nimittäin rupea kirjoittamaan mitään uusiksi, jonka toinen henkilö on jo hyvin tehnyt.


Panimo: Fiskarsin Panimo

Panimon sivut: www.fiskarsinpanimo.fi

Maa: Suomi

Tyyli: Grisette

Voltit: 3,5 %

Fiilikset:

Tuoksu on yhdistelmä keveyttä, hedelmäisyyttä ja yrttisyyttä. Kevyttä Saison-meininkiä ja se toimii!

Suussa tuntuu kevyt, mutta hienon kirjon eri makuja tarjoileva virkistävä olut. Runko kevyt, muttei mitään vetisyyttä huomattavissa. Yrttisyyttä, jossa siankärsämö tuon oman mausteensa keittoon. Hedelmäinen ja vahvat yhteydet Saison -tyyliin. Tässä on hyvin paljon samaa kuin Dupont Biolégère -oluessa ja se on vaan hyvä asia. Mukava startti Simon McCaben valmistamiin oluisiin.

Mistä: Saatu panimolta.

Kuvausvekotin: Canon EOS M3


Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 32/50



Lopetan Olutposti.fi blogini kirjoittamisen

Olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt, että lopettaisin Olutposti.fi -sivustolla olevan toisen olutblogini ja nyt sitten lopulta päätin sen lopettaa. Aloitin kirjoittamaan kyseiseen blogiin huhtikuussa 2018 ja tänä aikana olen ehtinyt kirjoittaa sinne ainoastaan neljä juttua. Samalla mietin sitä, että jos saan joskus tehtyä hyvän jutun, niin mieluummin julkaisisin sen omassa JaskanKaljat -blogissani. Tämänkin takia juttuja ei vaan riitä kahteen olutblogiin.

Huom: Alla oleva asia ei liity lopettamispäätökseeni Olutpostin blogissa, vaan lopetuspäätökseni vaikuttava asia oli oma ajanpuute, jonka takia kahden olutblogin pitäminen ei mahdollista. Alla oleva kommentti liittyy asiaan jossa minusta oli kerrottu väärää tietoa. 
(huomio lisätty 24.9.2018 klo 13.28)

Eilen sitten viimein tulin tähän lopetuspäätökseeni, kun kuuntelin jotain Jano-podcastia, jossa Olutpostin porukka puhui olutblogeista. Itsekin sitten pääsin osaksi kyseistä julkaisua, jossa eivät faktat olleet oikein hallussa. Siinä Olutpostin päätoimittaja otti JaskanKaljat -blogini esimerkkinä klikkiotsikot -aiheessa ja puhui kirjoittamastani jutusta, jossa toin julki Hartwallille esittämiäni kysymyksiä. Tässä linkki blogijulkaisuun.

Tässä jutussa toin esille kysymykset, joita olin kysynyt Hartwallilta, enkä saanut niihin vastausta. Se virheellinen tieto edellä mainitussa podcastissa oli, että Olutpostin päätoimittaja sanoi, että esitin kysymykset, Hartwall vastasi niihin, enkä sitten niitä vastauksia julkaissut. Julkaisin kysymykset 27.10.2017 ja vastaukset julkaisin 31.10.2017. Tästä asiasta kerroin välittömästi kyseisessä julkaisussa, että olen saanut vastaukset ja tulen julkaisemaan ne ja myöskin julkaisin. Pidin myös ihmiset ajan tasalla sosiaalisessa mediassa, että olen saanut vastaukset ja tulen ne myös julkaisemaan.

Minua ei haittaa, että olen esimerkkinä, mutta jos ei ole faktat hallussa, niin silloin kannattaa vain olla hiljaa. Kyseisessä podcastissa puhuttiin ja naureskeltiin myös sille, etten osaa kirjoittaa Suomea. Tämä ei minua haittaa, koska sehän on täysi fakta. Jos minut mainitaan jossain niin silloin on turha heittää randomilla vähän sinnepäin, vaan silloin puhutaan faktoilla.

Vaikuttiko Podcast -kommentti osaltaan lopettamispäätökseen?
Kyseisellä kommentilla ei ollut juurikaan vaikutusta lopettamispäätökseen, mutta sen kommentin jälkeen oli vieläkin helpompi luopua kirjoittelusta Olutpostissa. Haluan myös sanoa, ettei minulla ole mitään ketään Olutpostin ihmisiä vastaan, vaan en tykkää, että minusta puhutaan väärää tietoa. Haluan siirtyä Olutpostin bloggailusta sivuun ja he voivat halutessaan löytää tilalle sellaisen kirjoittajan, jolla on enemmän aikaa ja taitoa kirjoittaa heille.

Olutjutut jatkuvat täten täyspainoisesti täällä www.jaskankaljat.fi -sivustolla ja tietenkin otan vastaan mielenkiintoisia yhteistyökuvioita jos sellaisia on jollain tarjota! Kippis!

Ps. Ja kaikkea hyvää Olutpostille ja kiitoksia. Tulen jatkossakin lukemaan heidän juttujaan, en vaan itse koe olevani henkilö, joka sinne niitä kirjoittaa.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Kanavan Panimo & Bönthöö Bönthöö Paljas Saari

Kanavan Panimo & Bönthöö Bönthöö Paljas Saari

Kanavan Panimon ja Bönthöö Bönthöö -olutblogin yhteistyön tulos on nimeltään Paljas Saari. Kyseessä on 3,5 -prosenttinen gose, jossa ohrainen- ja vehnäinenmallas ovat saaneet kaverikseen korianteria, sitruunamehua ja vuorisuolaa. Paljas Saari niitti mainetta ja mammonaa Suomen Paras Olut -finaalissa voittaen marja-, hedelmä- ja hapanoluet sarjan. Nyt onkin sitten aika testata, että onko palkintonsa ansainnut.

Panimo: Kanavan Panimo

Panimon sivut: www.kanavanpanimo.fi

Maa: Suomi

Tyyli: Gose

Voltit: 3,5 %

Fiilikset:
Tuoksu on melko mieto ja sitruuna on päällimmäisenä. Suolaisuus liukuu vähitellen sieraimiini.

Makumaailma on nätti sekoitus sitruunamehua ja suolaa. Korianteri on hienosti häivytetty, eikä hyökkää päin makuaistiani. Tasapainoinen maku, joka virkistää kehoa ja jopa mieltä. Hieno tuote, joka varmasti ansaitsee palkinnon, koska ei tässä kyllä ole yhtään mikään mennyt vikaan. Mallikas suoritus.


Mistä: Heila Lähiruokatori (Hilpeä pienpanimokauppa)

Kuvausvekotin: Canon EOS M3


Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50



perjantai 21. syyskuuta 2018

OLVI Hi-Hop Mild IPA 2,5 %

OLVI Hi-Hop Mild IPA 2,5 %

Iisalmesta satelee maitokauppojen hyllyille parikin uutuutta ja nyt tulee ensimmäisestä arvio.
Peli avataan 2,5 -prosenttisella Hi-Hop Mild IPAlla. Itse vierastan IPA-sanan käyttöä, kun prosentteja on noinkin vähän mitä tämä olut tarjoilee, mutta toisaalta edessä lukeekin Mild, joten annan anteeksi.

Mikäs tämä Hii Hoppi sitten onkaan?
Edellä mainitsinkin, että voimaa alkoholin puolella on 2,5 % ja Olvi itse puhuu, että kyseessä on ultra-low session IPA. Se on suodattamaton, pastöroimaton täysmaltainen pintahiivaolut, jossa aromihumaloinnin hoitelee Amarillo, Crystal ja Cascade. Katkeruutta siitä löytyy 40 EBU:n verran.

Toinen Olvin uutuus on Sandels Pils 4,8 % ja siihen palataan myöhemmin. Tämä myöhemmin palaaminen siksi, kun olen jonnekin hukannut kyseisen tölkin, enkä löydä sitä mistään. Sama pää kesät talvet :)

Olvin sivuilla näyttäisi olevan myös pari muuta uutuutta. American Brown Ale löytyy nyt 5,0 % -versiona ja sitten on 5,0 % Olvin Jouluolut.


Panimo: Olvi Oyj

Panimon sivut: www.olvi.fi

Maa: Suomi

Tyyli: Vähäalkoholinen olut (ultra-low session IPA)

Voltit: 2,5 %

Katkerot: 40 EBU

Humalat: Amarillo, Crystal ja Cascade

Fiilikset:
Sitruksinen mieto tuoksu. Pieni metallisuus. Pientä havuisuutta. Jotenkin jää puolitiehen, eikä oikein lähde käyntiin.

Makumaailma jatkaa tuoksun linjoilla. Suuhun jää pyörimään greippi. Onhan tässä sitä katkeroa ja sitruksisuutta, mutta nämä oluet ovat niin epätasapainossa, että aivan hirvittää. No se on tietenkin luonnon laki jos prosentteja on 2,5 % ja EBUja 40, ettei harmonia löydy. Se on myös syy minkä takia minä en näistä tykkää.

Kyseessä on ultra mieto IPA ja maku kyllä lunastaa tämän lupauksen. Maku on hyvin mieto esitys, jota en aio itse ainakaan jatkossa katsoa. Tykkään reilummista ja täyteläisemmistä mauista ja tämä ei sitä tarjoa. Jos haluan IPAa, niin juon IPAn ja jos haluan miedompaa, niin sitten juon vettä! No okei! Jos haluan miedompaa, niin sitten juon sellaisen oluen joka toimii miedompana.

Mistä: Saatu panimolta. Tulee löytymään kaupoista ympäri Suomea.

Kuvausvekotin: Canon EOS M3


Pisteet:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 1/5
Yleisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 23/50



sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Duvel Tripel Hop Citra

Duvel Tripel Hop Citra

Duvel on yksi suurista olutmaailman klassikoista ja oman olutharrastukseni alkuaikojen suunnannäyttäjä. Duvelin perusversio oli ensimmäisiä ns. ”erikoisoluita” joita tuli maistettua ja kyseinen olut avasi silmäni oluiden mielenkiintoiselle ja monivivahteiselle maailmalle. Nyt maistossani on Duvelin Tripel Hop, jossa humalana on Citra. Tripel Hop Citra on Duvel-fanien äänestämä paras Tripel Hop -sarjan olut ja oli viimeksi myynnissä vuonna 2012. Nyt tätä Citra-versiota tulee saamaan useammin, koska siitä tuli vakituinen tuote.

Aikaisempia Duvel -arvioita:
Duvel -arvio vuodelta 2014
Duvel Tripel Hop Mosaic -arvio vuodelta 2014 



Panimo: Duvel Moortgat

Maa: Belgia

Tyyli: Belgian Strong Ale

Voltit: 9,5 %

Katkerot: 48 EBU


Humalat: Styrian Golding, Saaz ja Citra

Fiilikset:
Tuoksu on aromaattinen, belgihiivainen ja mukavasti purevaa greippistä sitruksisuutta. Voima tuntuu, mutta sitrus samalla tekee tästä yllättävänkin virkistävän oloisen.

Sitrushedelmäisen kirpsakka, poreilee suussa ja hivenen makeahkon maltainen. Klassikko Duvel saa Citrasta boostia, kuin eläkeläinen heittäisi nitron huuleensa. Piristävä ja raikas tuttavuus, mikä on kokonaisuutena toimiva. Onko parempi, kuin tavallinen versio, niin sitä on paha mennä sanomaan. Tämä kuitenkin uppoaa paremmin lämpimämpänä päivänä, koska Citra taittaa paksuhkoa pyöreyttä hieman liukkaamman puolelle. Duvel + Citra on kuin belgihiivalla synnytetty Tupla IPA ja varmasti IPA-ihmisten on helpompi lähestyä tätä kuin alkuperäistä. Vaikka kyseessä oli hyvä olut, niin ei ole normi-Duvelin voittanutta.


Mistä: Saatu. Löytyy Alkon valikoimasta.

Kuvausvekotin: Canon EOS M3


Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50



tiistai 11. syyskuuta 2018

Jaska reissussa: Belgia 2018 – Belgian Beer Tours osa 3


Kolmas päivä olikin sitten reissun ensimmäinen, jossa lähdimme tutustumaan belgialaisiin panimoihin. Tälle maanantaille oli sovittu käynnit kolmella panimolla. Ensiksi suuntasimme vuonna 1979 perustettuun Abbeye Des Rocs -nimiseen panimoon. Omat kokemukseni panimosta ovat tähän mennessä olleet yksi olut, joka on  nimeltään Abbaye des Rocs Brune. Tämä olut on ehdottomasti yksi parhaita Belgian Strong Aleja, joita on tullut vastaan.

Abbeye Des Rocs valmistaa oluitaan edelleen samoilla laitteilla, joilla ovat aloittaneetkin ja viime vuonna ovat päivittäneet laitteitaan ostamalla lisää käymistankkeja. Vanhassa rakennuksessa sitä oikeaa käsityöläismeininkiä. Panimokierroksen jälkeen siirryimme muutaman sadan metrin päähän vanhalle vesimyllylle, joka on muutaman vuoden ajan ollut panimon omistuksessa. Siellä heillä oli pieni baari, jossa joka sunnuntaiaamu kyläläiset pääsevät nauttimaan panimonantimista. Samassa pihapiirissä oli menossa myös rakennusprojekti, jossa tarkoituksena on tehdä sellainen panimo johon voi tulla tekemään oman oluensa. Tämä oli mielenkiintoinen juttu, johon täytyy palata myöhemmin, kun projekti etenee. Hieno paikka lähteä Belgiaan lomalle, käydä tekemässä oma olut ja nauttia rauhallisesta maalaistunnelmasta loistavien oluiden ympärillä. Panimokierroksen meille piti Nathalie Eloir, joka on jatkanut panimolla vanhempiensa jalan jäljillä. Nathalie oli ehdottomasti yksi lämminsydämisiä ihmisiä, joita olen pitkään aikaan tavannut ja hänestä huokui positiivisuus työtänsä kohtaan. Hieno vierailu, joka kruunattiin maistamalla useampi heidän tuotteistaan.






Baari








Seuraavana etappina olikin yhden suosikkiolueni valmistaja ja oluthan on Saison Dupont. Panimohan on tietenkin Brasserie Dupont. Perustettu vuonna 1950 ja hyvin erilainen, kuin päivän ensimmäinen panimo. Tämän reissun panimovierailut olivat mielenkiintoisia, koska ne erosivat kaikki toisistaan hyvin paljon. Huomattavasti teollisempi panimo, kuin Abbeye Des Rocs, mutta oluenvalmistustilat yllättävän pienen kokoiset siihen nähden, että melko paljon valmistavat olutta. Vierailun päätteeksi saimme lahjaksi 1,5 litran Bons Voeux -pullot. Oman pulloni annoin oppaallemme, koska kyseinen pullo painoi melkein 5 kiloa ja olisi vienyt melkoisen tilan laukustani (olisin tietysti voinut lähettää sen itselleni Suomeen, mutta tämä oli elämysmatka eikä mikään oluen hamstrausreissu). Kävimme myös panimonpuodissa, joka oli rakennettu Drive-inn periaatteella eli ajat puodin viereen, nappaat juomat ja maksun jälkeen jatkat matkaasi. Oluiden hinnat olivat järkyttävän alhaisia. 0,33 l Saison Dupont 0,97 €, heidän Pils 0,63 € jne…




"kallista"



Nämä lähti mukaan ja maksoi hurjat 7,43€

Päivän viimeinen panimovierailu oli Brouwerij Alvinne, jonka oluet eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja. Meidät vastaanotti Glenn Castelein, joka saman tien ohjasi meidät yläkertaan, jossa heillä oli pullokauppa ja baari. Sieltä laseihin olutta ja rupattelemaan. Glen kertoi heidän panimostaan ja samalla maistoimme useamman heidän oluensa. Tällä panimolla löytyi lähes joka nurkasta jonkinlainen oluttynnyri. Panimo käyttää oluissaan Morpheus -hiivaa, mikä on heidän ns. talon hiiva. Hiiva on otettu talteen vuonna 2008 Auvergnesta Ranskasta ja sekoitus Saccharomyces cerevisae ja Lactobacillus hiivakantoja. Hyvin mielenkiintoinen panimo, mikä valmistaa juuri omanlaisiaan oluita.




Välipala


Alvinne olikin sitten päivän viimeinen panimovierailumme ja lähdimme kohti seuraavaa majapaikkaamme, joka oli Ranskan ja Belgian rajalla sijaitsevassa pienessä Watou -nimisessä kylässä. Yöpaikkana meillä oli St. Bernardus -panimon Brouwershuis. Pieni ja idyllinen B & B -paikka aivan panimon vieressä. Illalla kävimme katsomassa edesmenneen pyöräilijän Frank Vandenbroucken kunniaksi järjestettyä hyväntekeväisyyspyöräilytapahtumaa VDB Foreveria. Tapahtumassa oli tarjolla olutta ja hampurilaisia. Siellä 500 pyöräilijää ajoivat leikkimielisesti kilpaa hyvän asian puolesta. Voitteko kuvitella, että tapahtumassa oli tarjolla olutta ja sitä aluetta ei ollut aidattu mitenkään. Siellä oli myös lapsia leikkimässä pomppulinnassa. Hurjaa meininkiä!
Brouwershuis

Brouwershuis pihalta




VDB Forever







Illaksi sitten yöpaikkaan, jossa alakerran olohuoneessa oli mukavan rauhallinen tunnelma. Himmeä valaistus ja rauhallinen musiikki soi taustalla. Istuimme useamman tunnin pyöreän pöydän ääressä keskustellen oluesta ja ehkä myös maistoimme oluita. Siellä oli kolme jääkaappia täynnä St. Bernarduksen oluita ja niiden yläpuolella avonainen purkki. Purkissa luki ”Jääkaapissa on olutta, olkaa hyvä. Tämän purkkiin voitte maksaa omantunnon mukaan.” Siinä se ilta menikin nätisti taskusta kolikoita tuhlaten.