maanantai 19. elokuuta 2019

Panimo Honkavuori Carelian Blonde

Panimo Honkavuori Carelian Blonde

Suomalaisten pienpanimoiden valmistamat hyvät belgialaiset oluet eivät ole mikään itsestäänselvyys ja sillä saralla on vielä paljon tekemistä. Muutamia poikkeuksia kuten Malmgårdin Belge ja Ruosniemen Sihteeri ovat onneksi olleet saatavilla. Joensuulainen Panimo Honkavuori toi myyntiin jonkin aikaa sitten oluen nimeltä Carelian Blonde ja kävinkin sitä pullollisen ostamassa arvioitavaksi.

Tykästyin Carelian Blondeen heti kerrasta ja sen jälkeen se on minulla ollut mukana mm. kahdessa oluttastingissa, joita olen käynyt pitämässä ja on sitä tullut uudestaan omaankin lasiin kaadettua.

Panimon sivuilta:
”Ilves (Lynx lynx) on metsiemme ainoa luonnonvarainen kissapeto, joka liikkuu yleensä hämärän jo laskeuduttua. Saalistusretkillään se voi taittaa jopa parikymmentä kilometriä pitkiä taipaleita. Honkavuoren Carelian Blonde on tasapainoinen, vaalea blonde ale muistuttaen makumaailmaltaan vahvempia belgiserkkujaan. Suosittelemme oluen nauttimista sopivasti viilennettynä lasista, kauniiden maisemien keskellä.”

Panimo: Panimo Honkavuori

Panimon sivut
: www.honkavuori.fi

Maa: Suomi

Tyyli: Belgityylinen ale

Voltit: 5,5 %



Fiilikset:

Tuoksu on mausteinen, kukkaisa ja hedelmäinen. Hyvää tasapainoa alusta loppuun ja tästä tulee esiin se hyvä konstailematon tekeminen, mitä belgioluissa pitääkin olla.

Maussa pääsemme tiukemmin mausteiden maailmaan käsiksi. Runko on juuri sopiva. Hedelmäisyys pehmentää hieman mausteisuutta. Tässä oluessa on kyllä hyvä tasapaino. Erittäin onnistunut belgiolut ja se on paljon se, koska harva suomalainen panimo siinä onnistuu.

Tästä tuli kerta heitolla suosikkini Panimo Honkavuoren tuotteista.

Mistä: Ostettu panimon olutpuodista.

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Maista jos tykkäät tasapainoisista, mausteisista ja hedelmäisistä oluista. Belgioluiden ystäville.


Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50


lauantai 17. elokuuta 2019

Jaskan pyöräilyhaaste 2019: Fiilikset huhtikuusta kesäkuun loppuun


Nyt voisikin pitkästä aikaa kirjoitella hieman pyöräilystä ja siitä, että kuinka vuoden 2019 alussa aloittamani pyöräilyhaaste sujuu. Ensinnäkään en ole ehtinyt joka kuukausi täällä päivitellä, kuinka homma sujuu, kun olen ollut koko ajan pyöräilemässä. No heh heh! En siellä koko aikaa ole ollut, mutta ei vaan ole ehtinyt juttuja naputtelemaan. Vedotaan vaikka kiireeseen, kun en muuta keksi. Mennääs sitten asiaan.

Edellinen päivitykseni on maaliskuulta ja silloin pyöräiltäviä kilometrejä oli jäljellä 2045. Tuon jälkeen olen päässyt paremmin vauhtiin ja sairastelut ja polviongelmat ovat hieman helpottaneet. Tämä juttu voisikin olla huhti- kesäkuun yhteenveto.


Huhtikuu 2019: 206 kilometriä tuli ajettua ja siitä suurin osa X-TREME Fat Bikella. Pyörästä onkin toisessa blogissani eli JaskanTestit –blogissa tarkempi kestotesti, että miten on ketju liikkunut. Tässä linkki juttuun.

Toukokuu 2019: 202 kilometriä, joten tahti jatkui tasaisena edelliseen kuukauteen nähden. Tässä vaiheessa täytyi opetella enemmän polkupyörän tekniikkaa, koska vaihteiden kanssa oli ongelmaa. Polkupyörien tekniikka ei ollut entuudestaan tuttua, joten vaati muutamien tuntien opiskelun YouTube-videoiden parissa.

Kesäkuu 2019: Nyt pääsin hyvin vauhtiin ja kilometrejä kertyi kiitettävät 571. Hieman hommaa jarrutti revennyt takarengas, mutta uusi rengas tuli muutamassa päivässä ja sen ajan ajelin vanhalla maastopyörälläni.

Tämän vuoden tavoitteena oli ajaa 2714 kilometriä ja siitä oli kesäkuun lopussa jäljellä vielä 1066 kilsaa. Seuraavassa jutussa sitten luvassa heinäkuusta syyskuuhun fiiliksiä, mutta nyt siirrytään palautumisjuoman pariin.



--


Huhtikuun – Kesäkuun palautumisjuoma

Nokian Panimo Keisari Stout

Nokian Panimon Keisari Stout on kyseisen panimon uusimpia tuotoksia ja tervetullut olut maitokauppojen valikoimiin.

Panimo: Nokian Panimo

Tyyli: Stout

Voltit: 5,5 %

Nauttimistilanne: Kävin heittämässä Fatbikella 50 km lenkin, jossa puolet matkasta aivan järkyttävä vastatuuli. Siitä kun pääsi kotia, niin kylläpä vaan upposi nätisti.

Fiilikset:
Paahteinen ja liukuva stout, jossa sopivasti nokisuutta. Juotavuus on erittäin hyvä ja toimii myös näin pyörälenkin jälkeen. Oma suosikkini Nokian Panimon tuotteista ja tätä kyllä mielellään ostaa, juurikin monikäyttöisyyden takia.

Tästä oluesta löytyykin blogissani arvio. Tässä linkki.



--

Palautumisjuoma on käsitelty ja sitten saakin Juho kunnian olla huhtikuusta kesäkuuhun esiteltävä Olutpolkija. No Juholla juttua riittääkin kaikkien noiden kuukausien edestä.



Moikka! Nimeni on Juho.

Ajattelin heittää homman päälaelleen ja aloittaa heti oluesta puhumisen, niin lukijat, joita ei pyöräilyhommat niin kiinnosta voi sitten skipata loppuosan. :) Kun siis täysi-ikäisenä ensimmäistä kertaa menin vuosituhannen vaihteessa kauppaan olutta ostamaan päädyin kokeilemaan jotakin itselle vielä tuntematonta merkkiä kaupan ylähyllyltä. Tuohon aikaan valikoima oli melko vaatimaton kaupoissa (Jonnet ei muista) ja tämä olikin äkkiä loppuun kaluttu. Huomasin kuitenkin, että makuja on valtava määrä ja että jokaisen oluen takana oli joku tarina joko valmistusteknisesti, tai sitten raaka-aineiden osalta. Kiinnostuin aiheesta niin paljon, että enää harvemmin törmäsin kädessäni samaan olueen uudelleen. Työskentelin myös opiskelujen aikaan osa-aikaisesti Mustialassa Kuninkaankartanon panimolla panimoapulaisena ja pääsin näkemään oluenvalmistuksen hienoudet ja salat. Kirjoitin alusta pitäen maistamistani oluista lyhyen muistiinpanon ja jossakin vaiheessa pidin aiheesta jopa blogia (My Wonderful World of Beers), mutta tämä homma kuivahti jonkun ajan jälkeen kasaan, kun totesin, että oluen maistaminen, muistiinpanojen tekeminen ja blogaaminen sekä reittaaminen veivät aivan hirveästi aikaa perheelliseltä ihmiseltä. Ja välissä meinasi janokin yllättää. Toisaalta blogini ei ikinä lähtenyt oikein kunnolla lentoon lukijoiden määrän osalta. Siirsin blogaamisen myös Facebookiin hetkeksi saman nimisille sivuille ja pistin lyhyitä luonnehditoja oluista eetteriin. Nykyään teen muistiinpanoja ja kirjaan/reittaan oluet Pint pleaseen. Koitin jossakin vaiheessa myös Untappedia, mutta Pintti vei lopulta voiton suomalaisuudella.

Omat lempiolueni ovat kategorioissa DIPAt, NEIPAt, Stoutit/porterit, sourit, kesällä virkistävät goset, witit sekä syksyisin lämmittävät barley winet, joista lopulta olen oppinut jopa nauttimaan. Oikeastaan lager on ainoa oluttyyli, jota en kaupasta mukanani enää kanna. Olutfestareita tulee kierrettyä vuodessa muutamia ja aina liikkuessani maailmalla pyrin löytämään jotakin paikallista, mieluiten pienpanimotuotetta, tai ainakin paikallisten mukaan parhaat paikat sikäläiseen olutkulttuuriin tutustumiseen. Suomen kamaralla minut voi nähdä liikkeessä olutpyörälläni ja houkuttelenkin ihmisiä tulemaan juttusille joko pyöräilyyn tai olueen liittyen kun stradalla tavataan! ;)



Minua käy myös kiittäminen/syyttäminen tästä blogivaltauksesta OLPOn osalta. Tulin aikoinani kyselleeksi Jaakolta voisimmeko seurana olla auttamassa tavoitteen saavuttamisessa ja tehdä samalla yhteistyötä näkyvyyden parantamiseksi kukin omalla maallaan. Loppu onkin jo historiaa ja yhteistyö molemminpuolinen etu! Pyöritän siis nykyään kampea Olutpolkijoiden hallituksessa varapuheenjohtajana nyt JO ensimmäistä kautta. :) Tämä ei toki tarkoita, että olisin aloittanut pyöräilyn vasta nyt, vaan on enemmänkin elävä todiste siitä, että kun pitää silmänsä auki, niin voi nähdä lähelle. Olin nimittäin viime kesänä pyöräilemässä normaalista poikkeavaa lenkkiä töistä kotiin, kun havaitsin keltapaitaisen polkijan, jota luulin aluksi Rynkebyn tiimin jäseneksi. Eikä siinä, olen Rynkebyn kanssa pyöräillyt myös ennekin, kun kävivät lenkittämässä meidän työporukkaamme. Kuitenkin tarkemmin ajopaitaa katsoessani näin siinä itselleni toista kautta tuttuja logoja, kuten Maku-brewingin tuotelogon. Tästä kiinnostukseni lisäännyttyä tarkistin myös fillaristin muun sotisovan ja huomasin mainosten joukkoon piilotetun tekstin Olutpolkijat sekä pyöräilevän tuoppi-logon. Kotiin päästyäni tarkistin asian Googlesta ja totesin löytäneeni oman porukkani luettuani seuran sivuilla olleen "Pyöräilykin voi olla hauskaa!" –mainoslauseen. Päätin liittyä mukaan. Tapasin porukan ensimmäistä kertaa seuran kaudenpäättäjäisissä, jossa sain jo ensimmäisen palkintoni (ehkä viimeisenkin) Olpon riveissä, kun voitin tilaisuudessa järjestetyn 7-ottelun (ks. Kuva)


Oma historiani pyöräilyssä on lähes yhtä pitkä kuin elämä tähän mennessä. Olen siis pyöräillyt pienestä pitäen aina ja kaikkialle. Poljin pyörällä kouluun ja vapaa-ajalla kavereiden luokse sekä kesäaikaan myös harjoituksiin. Kavereiden kanssa poljettiin kesällä retkiä ja etsittiin rajojamme pyörän sarvissa. Keulimaan en silti ikinä oppinut ja tämä onkin tulevien kesien työlistalla! :) Pidemmät matkat ja tavoitteellisuus tulivat kuvioihin vasta myöhemmin, siskon miehen osittaisella kannustuksella. Lankomies kertoi olleensa kiinnostunut maantiepyörän ostamisesta ja katselimme yllättäen samaa pyöräaihiota samaan aikaan eri liikkeissä. Lopulta kävi niin, että itse kävin ostamassa itselleni tuon kyseisen cyclo crossin, koska halusin kokeilla jotakin maastopyöristä poikkeavaa välillä. Lankomiehen tarina lienee vielä järisyttävämpi, mutta tätä tarinaa ei kerrota tässä yhteydessä. :) Ensimmäistä cycloa ulkoiluttaessani tuli epätodellinen olo: voiko pyöräily olla näin kevyttä?! Tällä pyörällä taittelin työmatkat kesät talvet siitä eteen päin, kunnes uteliaisuus kehittää harrastusta eteen päin valtasi mielen. Eipä aikaakaan, kun tuli hyvä tilaisuus hommata ensimmäinen hiilikuituinen pyörä, kun sen aikainen työnantaja lupasi hieman ylimääräistä taskurahaa, jollen ilmestyisi enää jatkossa töihin. Tästä eteen päin olen päivittänyt kalustoa ja muuttanut ajotottumuksia siten, että nykyään pyöräilen vuodet ympäriinsä työmatkat sekä siihen päälle lenkkiä pääasiassa yksin. Kovasti kiinnostaisi ensi kesänä tehdä enemmän lenkkiä ryhmässä ja tätäKIN varten päädyin polkemaan Olutpolkijoissa! Hauska lisälinkki oluen ja pyöräilyn välillä on myös se, että liityin viime kesänä Brewdogin Chain gangiin, eli skottipanimon harrastekerhoon ja tässä hommassa otin roolin Helsingin Brewdogin Chain gang ride leaderina. Lenkkejä tuli järjestettyä kesän aikana vajaa kymmenkunta ja osallistujia oli välillä vähän ja välillä vielä vähemmän. :) Kokemuksia ryhmäajon mukavuudesta on karttunut sittemmin myös Triathlon cornerin ja aiemminkin mainitun Rynkebyn kanssa ja sen verran hauskaa on kaikissa porukoissa ollut, että lisää ryhmälenkkiä täytyy päästä ajamaan!



Kuvat: Juho


Sitten se pyöräilyaiheinen vinkki:

Risteysalueen väistämisvelvollisuussääntöjen pikakertaus.

Tämä pyöräilijälle elintärkeä tieto olisi hyvä olla tietysti kaikkien ajatuksissa, mutta harmillisen moni menee oman mielen mukaan ja tässä kohtaa pyöräilijän ei auta kuin väistää, vaikka olisikin etuajo-oikeutettu. Harmillisen moni pyöräilijäkin jättää säännöt omaan arvoonsa ja aiheuttaa näin ollen myös suotta skismaa muissa liikennöitsijöissä. Säännöt on kasattu varsin helpposelkoiseksi paketiksi tämän linkin taakse (s. 8)


Itse olen yksinkertaisena ihmisenä yksinkertaistanut tätä pakettia vielä seuraavaan muotoon: pyöräilijä on etuajo-oikeutettu vain kahdessa tilanteessa autoon nähden ja kaksi sääntöä onkin jo helppo muistaa!
  1. Se helpompi sääntö: kun väistämisvelvollisuus on autoilijalle erikseen merkein osoitettu. Pitää sisällään väistämisvelvollisuudesta ilmoittavan kolmiomerkin sekä stop-merkin. Voidaan varustaa pyöräilijöistä erikseen varoittavalla lisäkilvellä, mikäli näkyvyys pyöräilijöihin on heikko.
  2. Kun auto kääntyy ristyksestä ja risteävän tien yli kulkee pyörätienjatke. Tämä sääntö sisältää myös liikenneympyrän molemmat liittymät, sisään sekä ulos.

Väistämisvelvollisuushan tarkoittaa sitä, että väistettävälle on taattava esteetön kulku ja tämä harvemmin toteutuu, kun autolla ajetaan pyörätien jatkeen päälle odottamaan vuoroa risteyksessä. Tällekään ei valitettavasti voi jälkikäteen mitään. Ja kuten sanottua: ei paljoa lämmitä mieltä saada sanoa sairaalavuoteessa, että oli oikeassa. Pyöräilijä harvemmin vammoitta yhteentörmäyksestä selviää. Otetaan siis joustomieltä mukaan liikenteeseen ja hätäily ja kiire myös ratin takana pois. ;)

Lopuksi toivotetaan koko kansalle Kireitä ketjuja kaikille tänä kesänä!

torstai 8. elokuuta 2019

Video: JaskanKaljat Goes Pienpanimo: Moose On The Loose Brewing Company

Kuva: Pauliina Erkintalo Photography

Kävin muutama viikko sitten Porissa Moose On The Loose Brewing Companyn kanssa valmistamassa oluen nimeltään JasKalle Kalja. Tämä olut on osa aloittamaani JaskanKaljat Goes Pienpanimo –sarjaani. Tämän sarjan tarkoituksena on tuoda esille suomalaista olutkulttuuria, oluenvalmistamista, kertoa suomalaisten pienpanimoiden tarinoita ja jakaa oluen ilosanomaa. Noiden lisäksi tulen valmistaman jokaisella vierailemallani panimolla oluen. Olut tulee saataville niihin kauppoihin ja ravintoloihin, jotka ovat ajanhermolla ja haluavat oluen valikoimiinsa.

Logo: Idearäätäli Oy

JasKalle Kalja on 5,2 % suodattamaton saksalainen vehnäolut, joka on saanut kaverikseen jenkkihumalia. Lopputulos tarjoaa virkistävän ja janoa sammuttavan kokemuksen.


Kuvasin oluenvalmistuksesta videon ja sitä pääsette katsomaan tästä alta.


Jos haluat oluen kauppasi tai ravintolasi valikoimiin, niin ota yhteys: myynti@mooseontheloosebrewing.com



Pauliina Erkintalo Photography










tiistai 6. elokuuta 2019

Blogini seuraajien Tallinnan matkailuvinkit


Kyselin Facebookin ja Twitterin kautta vinkkejä, että missä kannattaisi Tallinnassa vierailla ja vinkkejä/kommentteja tuli lähes 100. Keräsin näistä kasaan tämän jutun, jotta näistä vinkeistä voisi olla kaikille hyötyä. Itse en tässä vaiheessa kommentoi, että ovatko vinkit hyviä vai huonoja, koska en ole niissä käynyt. Uskon kuitenkin, ettei minun blogini seuraajat huonoissa paikoissa käy.

Jutussa olevat kommentit eivät ole kaikki omia ajatuksiani, vaan lukijoideni ja osan olen poiminut myös Internetistä. En ota vastuuta asiavirheistä. Vinkkejä tuli paljon, joten rajasin kohteet niin, että sijaitsevat maksimissaan 4 km päässä Tallinnan satamasta.

Jokaisesta vinkistä on kerrottu lyhyesti mikä tämä paikka on. Sen lisäksi olen laittanut paikan osoitteen. Osoitetta klikkaamalla ohjaudut Google Mapsiin ja näet sen paikan kartalta. Laitoin myös paljon on etäisyys satamasta jos kohteeseen menee kävellen. Kilometrimäärää klikkaamalla saat reittiohjeen satamasta kyseiseen kohteeseen.

Listasin tähän juttuun yhteensä 14 paikkaa, joissa kannattaa Tallinnassa käydä.
Tässä linkki karttaan, johon kaikki paikat merkittynä.


Koht Pothouse

Mikä: Olutkauppa ja olutravintola, jossa sisäpihalla äärimmäisen sympaattinen terassi oluthanoineen.

Osoite: Lai 8, 10133 Tallinn, Viro

Etäisyys satamasta kävellen: 2,2 km
--


Põhjala Tap Room

Mikä: 24 oluthanaa, jossa Põhjalan omia oluita, mutta myös tuotteita muiltakin panimoilta. Põhjala Taproom on varmasti yksi parhaista ruokamestoista ja tätä suositeltiin allekirjoittaneelle, että varmasti minun mieleeni.

Osoite: Peetri 5, 10415 Tallinn, Viro

Etäisyys satamasta kävellen: 3,1 km

Põhjala Tap Room (Kuva: Ville Vuorinen)

--

Uba ja Humal

Mikä: Uba ja Humal on olut- ja kahvikauppa. Laaja ja laadukas valikoima oluita lähellä satamaa. Tiloista löytyy myös Taproom.

Osoite: Võrgu 3, 10415 Tallinn, Viro

Etäisyys satamasta kävellen: 1,5 km
--

F-Hoone

Mikä: Telliskiven alueelle: F-Hooneella erinomaiset eväät kohtuuhintaan ja jatko-oluet Pudel-barissa kulman takana. Yksi Tallinnan ruokakulttuurin ilmiöistä.

Osoite: Telliskivi 60a, 10412 Tallinn, Viro

Etäisyys satamasta kävellen: 2,9 km
--

Pudel Baar

Mikä: Olutpub, jossa asialliset hinnat ja hyvä olutvalikoima.

Missä: Telliskivi 60a-5, 10412 Tallinn, Viro

Etäisyys satamasta kävellen: 3,0 km
--

taptap

Mikä: Pullokauppa, josta saa myös hot dogeja, joita inspiroi tanskalainen katuruokakulttuuri. Valikoimasta löytyy noin 230 pulloa ja hanoissa kuusi olutta. Hanaoluita voi ostaa mukaan growlereissa tai vaikka tölkissä, koska heiltä löytyy tölkityskone.

Osoite: Rotermanni 2-10111, 10111 Tallinn, Viro

Etäisyys satamasta kävellen: 1,9 km
--

FLAMM

Mikä: Flammkucheneihin erikoistunut ravintola. Ruokajuomana toimii viinit ja tällä ravintolalla on hyvä valikoima viinejä edulliseen hintaan. Jos joku viini miellyttää sinua, niin voit ostaa sellaisen myös mukaasi.

Osoite: Rotermanni 2, 10111 Tallinn, Viro

Etäisyys satamasta kävellen: 1,8 km
--

Fotografiska Tallinn

Mikä: Tukholmasta lähtöisin oleva valokuvamuseo. Täältä löytyy näyttely- ja tapahtuma-alue, kahvila, ravintola ja valokuvataidemyymälä.

Osoite: Telliskivi 60a-8, 10412 Tallinn, Viro

Etäisyys satamasta: 3,1 km
--

Patarein Vankilamuseo

Mikä: Patarein vankilassa sijaitseva museo, jossa tällä hetkellä menossa vuoden 2019 lokakuun asti kestävä ”Kommunismi on Vankila” –näyttely. Näyttelyalue kattaa noin 1200 neliömetrin suuruisen alueen.

Osoite: Kalaranna 28, 10415 Tallinn, Viro

Etäisyys satamasta kävellen: 2,1 km
--

Kiek in de Kökin linnoitusmuseo

Mikä: Linnoitusmuseo, jossa on Baltian maiden mahtavin tykkitorni Kiek in de Kök (rakennettu vuosina 1475 – 1483). Museossa pääset tutustumaan Tallinnan kehitykseen, kaupungin puolustusjärjestelmien historiaan ja sotatapahtumiin.

Osoite: Komandandi tee 2, 10130 Tallinn, Viro

Etäisyys satamasta kävellen: 2,7 km

--

VLND Burger

Mikä: Hampurilaisravintola. Lukijan kommentti ”Pikkusia burgereita, mutta ihan jäätävän hyviä.” 

Osoite: Kopli 1, 10412 Tallinn, Viro 

Etäisyys satamasta kävellen: 2,4 km
--

One Sixty

Mikä: Ravintola, mikä on erikoistunut savustettuihin ja BBQ-ruokaan. Nimi viittaa siihen, että valmistavat ruoat 160°F –lämpötilassa.

Osoite: Telliskivi 62, Tallinn, 10412 Tallinn, Viro

Etäisyys satamasta kävellen: 2,7 km
--

Kaja Pizza Köök

Mikä: Pizzeria, jonka olen monestakin lähteestä lukenut olevan Tallinnan paras. Pizzat valmistetaan napolilaisessa pizzauunissa, jossa lämpötila on lähes 500 astetta.
Lukijan kommentti: ”Telliskivessä oli myös huikea pizzeria, Kaja Köök. Kunnon napolilainen uuni oli tulilla, ja pizza oli helvetin hyvää. Taikinaa tehdään vain tietty määrä per päivä, joten jos haluaa evästä, niin kannattaa suhteellisen aikaisin olla liikenteessä.”

Osoite: Õle 33, 10319 Tallinn, Viro

Etäisyys satamasta kävellen: 3,7 km

Kaja Pizza Köök (kuva: Ville Järvinen)
Kaja Pizza Köök (kuva: Ville Järvinen)


--

Beer House

Mikä: Panimoravintola, josta löytyy valikoimasta 7 erilaista omaa olutta. Ruokalista melko laaja ja monipuolinen. Lukijan kommentti: ”Erinomainen ruoka, hieno ja viihtyisä paikka. Tekevät useita laatuja oluita itse. Sieltä saa pikkulaseissa usean oluen tastingsetin, joten siitä ei ole turhan tukossa jos vielä haluaa kävellä kaupunki kierroksen.”

Osoite: Dunkri 5, 10123 Tallinn, Viro

Etäisyys satamasta kävellen: 2,3 km

--



Noiden vinkkien lisäksi kannattaa tsekata mm.

Sooloiluja –niminen sivusto, jossa on kattava tietopaketti matkailuun Tallinnassa




Kiitoksia kaikille vinkeistä!!

maanantai 5. elokuuta 2019

Joenbruu Father & Son

Joenbruu Father & Son

Kotikaupunkini Joensuu sai vähän aikaa sitten uuden pienpanimon ja samalla panimoiden määrä Joensuussa tuplaantui kerta heitolla. Uusin tulokas on nimeltään Joenbruu Beer Company, ja heidän ensimmäinen oluensa on vehnäolut nimeltään Father & Son. Olut on 4,4 % ja siinä on käytetty humalina Zeus ja Hercules –humalia. Humalien kautta onkin helppo löytää idea oluen nimelle.


Panimo: Joenbruu Beer Company

Panimon sivut: https://www.joenbruu.com/

Maa: Suomi

Tyyli: Wheat ale

Voltit: 4,4 %

Humalat: Zeus ja Hercules


Fiilikset:
Kirpsakan sitruksinen raikas olut, jossa keveys läsnä tuoksun alusta loppuun. Vehnäisyyttä löytyy, mutta runko jää vetiseksi. Loppu on hivenen mausteinen. Humalat ovat vahvasti esillä.

Olut aukesi lähes täysin ilman ääntä ja sieltä kuului ainoastaan pieni hiilihappojen tuoma suhahdus. Pitäisikö olla enemmän? Mielestäni kyllä, koska hiilihappoja tämä kaipaa. Makumaailma on sitruksisen kitkerä ja se sitruksisuus jää pyörimään suuhun pitkäksi aikaa. Humalat edellä menevä vehnäolut, jossa runkoa ei juurikaan ole. Loppuveto on hyvin greippistä ja kyllähän tämä on raikas ja liukuva tapaus. Tuosta kun saadaan enemmän poretta pulloon, niin tällaista kevyttä humalavoittoista vehnistähän siemailee oikein mielellään. Tässä kunnossa olut jää vähäisille pisteille, mutta pienellä parannuksella antamani 27 pistettä voi helpostikin olla noin 6 – 8 pistettä enemmän.

Mistä: Saatu.

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Maista jos tykkäät kevyistä humalavoittoisista vehnäoluista, joissa sitruksisuus vahva elementti


Pisteet:

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Yleisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 27/50



keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Valamo Pale Ale

Valamo Pale Ale

Tämän oluen tarina juontaa juurensa Saimaa Brewing Companyn ja Valamon Luostarin välisen Luostari Dubbel oluen valmistussopimuksen loppumiseen. Valamon Luostarin munkit ovat siitä lähtien pyytäneet (lue: vaatineet) Tuotantopäällikkö Asko Ryynäseltä uutta olutta luostarille. Pitkän tovin jälkeen löytyi aikaa kehitellä sopiva olut ja se valmistettiin Akaalla Hopping Brewstersilla.

Valamo Pale Ale on brittiläistyylinen pale ale ja se valikoitui tyyliksi Askon oman kuin veljestön makumieltymysten takia. He halusivat konstailemattoman, helposti juotavan mutta myöskin maukkaan oluen.

Olen itsekin brittioluiden suuri ystävä, joten suurella innolla lähden tätä olutta arvioimaan. Maailma on pullollaan jenkki-ipoja ja apoja, mutta samalla nämä brittityyliset ovat jääneet selkeästi jalkoihin. Okei okei! Ne eivät ole ehkä olleet vuosikausiin se kaikkein trendikkäin juttu. Tasaisia oluita, joissa ei mitään erikoista. Kuitenkin niissä monesti on asiat hyvin kohdallaan. Tasapainoa löytyy ja ei mitään turhuuksia. Olen jo pidemmän aikaa puhunut, että tasapainoiset ja puhtaat maut tulevat olemaan seuraava oluttrendi ja olen edelleen sitä mieltä, että olutmaailma menee vähitellen sitä kohti. Tämä onkin sellainen aihe, johon täytyy paneutua erillisen postauksen kautta ja nyt sitten ruvetaan maistamaan tätä olutta.


Panimo: Hopping Brewsters

Valmistuttaja: Valamon Luostari

Panimon sivut: www.hoppingbrewsters.fi

Maa: Suomi

Tyyli: English pale ale

Voltit: 5,3 %

Katkerot: 20 EBU

Humalat: Hallertau Magnum ja Fuggles

Maltaat: Maris Otter ja Crystal

Fiilikset:
Tuoksultaan melko mieto, mutta oikeita asioita tarjoileva pale ale. Tässä on haluttu mennä brittityylillä ja se on kyllä tuoksusta lähtien hoidettu kotiin. Kevyttä karamellisuutta ja maltaat etulinjassa.

Tasapainoinen makumaailma keskittyy karamellisuuteen, brittipuuhun ja kevyeen sitruksisuuteen loppuliu’un aikana. Itse rakastan tällaisia ns. simppelejä brittioluita. Niissä ei ole mitään erityistä, eikä niissä olla lähdetty kikkailemaan. Tehty ainoastaan laadukas, maistuva ja hyvin juotava olut ja sehän todellakin riittää. Paljon mieluummin minä juon tällaista kuin kaiken maailman pirtelö & mehu ipoja. Toisaalta juon näitä myös mieluummin, kuin jenkki-ipoja. Loistava tuote!

Mistä: Saatu. Saatavilla Trapesa-ravintola ja Valamon Viinimyymälä.

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Maista jos tykkäät tasapainoisista oluista, joissa ei mennä katkerohumalat edellä. Brittioluiden ystäville toimii takuuvarmasti.

Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50


torstai 11. heinäkuuta 2019

Mikkeller Helsinki - Avajaisissa ennen avajaisia!


Mikkeller on yksi olutmaailman tunnetuimpia tekijöitä ja heiltä löytyy aivan älytön määrä erilaisia oluita. Monet niistä ovat aivan maailmanluokkaa, mutta paljon myös vähemmän toimivia.Oluiden lisäksi heillä on lukuisia baareja ympäri maapalloa. Kesäkuun lopussa Mikkeller avasi ensimmäisen baarinsa myös Suomeen ja sehän tipahti Helsinkiin osoitteeseen Kalevankatu 17. Pääsin tsekkaamaan baarin päivää ennen avajaisia.

Olutmaailman tuttu logo on nyt myös näkyvillä Helsingissä

Avajaisten hanavalikoimaa


Mikkeller Helsinki on viihtyisä pienikokoinen baari, josta löytyy tiskin takaa 20 oluthanaa. Valikoima on alkuvaiheessa omaa tuotantoa, mutta vähitellen siihen on tulossa paikkoja myös vierailijoille. Asiakaspaikkoja oli hieman reilu 20 eli siitä löytyy melkein jokaiselle asiakkaalle oma hana :)


Hintataso on kovaa luokkaa, mutta toivottavasti se lähtee siitä liikkumaan hieman alhaisemmaksi. Itse en ole mikään erityinen Mikkeller-fani, joten kynnys maksaa 4 desin perus-IPAsta 14 -15 € on itselleni ylittämätön paikka. Toisaalta saatavilla on myös kovanluokan Mikkeller-herkkuja, joten muutamien oluiden kohdalla kova hinta on perusteltua.

Avajaisissa mukanani oli Brewcatsin kaksikko Laura ja Linda. Lisää ystäviä joukkoomme löytyi baaritiskiltä, jossa olutta siemailemassa istui Hyönteiskokki ja Fat Lizardin Topi.

Tällainen "teho"tiimi tarkasti Mikkeller Helsinki baarin

Lauantaina oli sitten baarin viralliset avajaiset ja jono oli erittäin pitkä, joten startti baarille oli kyllä hyvä (katso kuva alla). Onnea uudelle baarille jatkoon ja nähdään taas!

Kuva: Mikkeller Helsinki


Kuin taulusta :)

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Kesäloman tuskainen startti – Tuska Festival 2019



Kesälomani vuodelle 2019 alkoi Suvilahdesta, jossa kävin ensimmäistä kertaa pyörähtämässä Tuska festivaaleilla. Ehdin nähdä neljä bändiä, ennen kuin siirryin muihin hommiin. Tässä on fiiliksiäni vuoden 2019 Tuskasta. Saavuin paikalle aurinkoiseen Suvilahteen jo hyvissä ajoin ja porttien avauduttua sitten kartoittamaan aluetta. KOFFin juomakojut alkoivat ruveta jo rakentamaan jonoja, ja festarikansa pääsi tankkaamaan ennen ensimmäistä esiintyjää. Itse aloitin kahvilla, koska eihän sitä VR:n tervaa pysty hullukaan juomaan.

Tuskan avasi klo 13.30 Helsinki Stagella tamperelainen Medeia, joka oli itselleni entuudestaan tuntematon bändi. Väkevä esitys, jolla oli hyvä startata nämä festarit. Itse taiteilin kuuman kahvin + kameran kanssa ja sekin oli melkoinen esitys. Ilman palovammoja selvisin siitä keikasta ja suurin osa myös kahvista päätyi oikeaan osoitteeseen. Nyt oli aika lähteä etsimään mallaspitoista juomaa. Festarialueella oli vähän joka puolella KOFFin telttoja, mutta itse etsin aivan jotain muuta. Löytyi BEER & BEER –oluttiski, jossa katsoin olevan hefeweizenia. Tämähän tyylilaji on yksi parhaita hellepäivän juomia, joten sitä lasin täydeltä ja kyllä se olut valui hanasta oikeaan lasiin. Siinä missä muilla tiskeillä oluet tarjoiltiin muovikipoista, niin BEER & BEER –tiskillä juomat sai oikeassa tarjoiluastiassaan ja siitä suuri plussa. Olut itsessään ei ollut, niin raikas kuin tyylissään kuuluisi olla. Upposi, kuitenkin vittuilematta ikeniin auringon piiskatessa säteillään käsivarsiani.

Jono alkaa jo rakentua

Medeia

Medeia

Duckstein Weizen

BEER & BEER hanoja
 
BEER & BEER hinnasto
Sää suosi festarikansaa
Kun olin saanut vehniksen imuroitua, niin sitten lähdin tsekkaamaan, onko Stadin Panimon Panimobaari alueen sisällä. Tämä ei aina ole ollut alueella, mutta nyt se löytyis sisäpuolelta elikkäs nokkaa kohti StaPan baaria. Tänä vuonna Tuskan alueella oli poistunut ns. kaljakarsinat ja koko alue oli anniskelualuetta. Stadin Panimolta otin maistoon Modern Pilsin ja New England IPAn. Kumpainenkin toimivat helteisellä säällä ja terassilta oli hyvä näkyvyys päälavalle. Pils oli oikein piristävä ja NEIPA oli toimiva IPA, mutta neipaisuus melko kaukana (ei kyllä haitannut).


NEIPA ja pils


Arion oli vähitellen aloittamassa settiään päälavalla eli Radio Rock Main Stagella, joten oli aika siirtyä katsomaan esitystä. Olen bändiltä kuullut muutamia biisejä ja oikein toimivaa on ollut. Livenäkin veto oli energistä, vaikka omaan makuuni heidän musiikki onkin hieman kevyttä. Vähitellen siirryin hieman taaemmaksi ja lähdin etsimään kahvia. Ilokseni löysin lappeenrantalaisen Lehmus Roasteryn kahvikojun. Olen aikaisemminkin juonut heidän kahvejaan ja taitaa tälläkin hetkellä olla kaapissa jotain heidän kahveistaan. Festareilla tarjottu kahvi jatkoi sitä laadukasta linjaa, johon heidän tuotteidensa parissa olen tottunut.

Arion
Arion
Lehmus Roasteryn koju
Lehmus Roastery Musta Kahvi
Lehmus Roasteryn hinnasto
Vatsani alkoi ilmoittaa, että olisi aika käydä etsimässä jotain purtavaa, ettei mene tää koko homma pelkäksi oluen lipittämiseksi. Festivaalialueella oli useita ruokakojuja, joten valikoimaa riitti. Kaikkea en kuitenkaan pystynyt syömään, joten valitsin Flying Reindeer –kojulta PRKL Burgerin ja BEER & BEER –kojulta juomaksi Brooklyn Defender IPAn. Burgeri oli kyllä mainion makuinen ja sisälsi valtavasti cheddar-kastiketta. Partanaamalle hankala syötävä, kun turpavärkkä yltäpäältä juustokastikkeessa. Defender IPA ei kyllä ole IPA omaan makuuni. Hyvin pliisu ja vetinen esitys. Ruokaillessa esiin tuli festareiden ainoa miinus, joka oli roskisten vähyys. Tämä ongelma oli ainakin festareiden alussa ruokakojujen edessä olevien ruokapöytien läheisyydessä. Toivottavasti asia korjautui loppufestareiden osalta.

Flying Reindeerin koju

BEER & BEER hanasta Brooklyn Defender IPA

Olutta ja burgeri

Flying Reindeer PRKL Burgeri

Jälkiruoka löytyi Teerenpelin Bloody Pyygin Baarista ja sieltä kipollinen GT:tä. Hyvä gin, mutta drinkin makua huononsi tonic-valinta ja se oli perus Schweppesia. Juoma oli kuin Ferrari peltivanteilla. Toki Schweppes uppoaa suurelle yleisölle, mutta itseäni se ei säväytä, kun tuollakin tonic-akselilla on saatavilla vaikka kuinpa paljon parempia tuotteita.

Teerenpeli Bloody Pyygin Bar

GT rakentuu

Tuska GT


Marko Hietala alkoi viritellä showta käyntiin Helsinki Stagella, joten sinnehän täytyi syöksähdellä vauhdilla. Hietalaa on tullut kuunneltua sekä Tarotin, että myös Nightwishin aikaan eli tuttua settiä. Tällä kertaa isäntä veivasi Suomeksi ja homma toimi kyllä myös tällä kotimaisella kielellä. Aikatauluni oli tiukka, mutta vielä oli aikaa kuunnella yksi bändi ja se oli päästagella esiintynyt Battle Beast.
Marko Hietala vauhdissa...

...ja yleisö tykkäsi


Battle Beast rupesi keräämään melkoisen yleisön ja Tuska alkoi herätä kunnolla loistoonsa. Aurinko piiskasi festarikansaa ja Battle Beast soitti yleisöön menevää musiikkia. Itse en ole koskaan ollut fani, mutta hyvinhän he kyllä esiintyivät.









Tähän päättyi itselläni ensimmäinen Tuska ja kyllähän se tuskaiselta tuntui, koska perjantaina olisi esiintynyt mm. oma suosikkini Amorphis ja myös Dimmu Borgir olisi ollut hieno nähdä. Muilta päiviltä olisin käynyt tsekkaamassa mielelläni seuraavat pumput: Stam1na, Opeth, Slayer, Frank Carter & The Rattlesnakes, Jinjer, Behemoth ja The Hellacopters. Ensi vuonna täytyy paikata tilanne ja varata koko viikonloppu Tuskalle. Tällä kertaa minulla oli kuitenkin perjantaille Mikkeller Helsinki –baariin tutustuminen ennen heidän virallista avajaispäivää ja lauantaiaamuna oli lähtö Belgiaan. Näistä kahdesta juttua tulossa lähiaikoina.

Kiitoksia TUSKA! Nähdään ensivuonna!