tiistai 28. toukokuuta 2019

Rocking Bear Brewers Isomäki Musta Nelonen

Rocking Bear Brewers Isomäki Musta Nelonen

Sitten arviota kehiin porilaiselta Rocking Bear Brewersilta. Tällä kertaa lasiin kaatui Isomäki Musta Nelonen, joka on 5,4 % stout. Aikaisemmin olenkin samaiselta panimolta maistanut tummista oluista mm. Linna Portterin ja se oli kyllä hyvää tekoa.


Panimo: Rocking Bear Brewers

Panimon sivut: www.rbb.fi

Maa: Suomi

Tyyli: Dry stout

Voltit: 5,4 %

Fiilikset:
Kuiva ja tasapainoinen stout, jossa kylmää kahvia ja nokisuutta.

Hyvässä tasapainossa jatketaan myös makujen puolella. Kylmää kahvia, kuivahkoa paahteisuutta. Humalointi tulee jälkijunassa nätisti esille tuoden pientä yrttisyyttä ja sitruksisuutta. Isomäki on kyllä erittäin onnistunut stout ja mahtuu vielä hyvin maitokauppamuottiin.



Mistä: Saatu

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Maista jos tykkäät tasapainoisesta tummasta oluesta, jossa kuivaa paahteisuutta.


Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50

torstai 23. toukokuuta 2019

Testissä Olvin pikkupullot


Olvilta tuli vähän aikaa sitten kauppojen hyllyihin tuttuja juomia, mutta pullokoko on normaalia pienempi. Nämä uudet pullot ovat kooltaan 0,25 litraisia ja tällä panimo haluaa saada ihmiset maistelemaan yhä erilaisempia makuja. Idea on kyllä kieltämättä hyvä, vaikka itse tykkään 0,5 litran koosta. Arvioidessa oluita tuo puolikaslitrainen on itselle passeli, koska puolet menee arviota kirjoitellessa ja sitten toisen puolikkaan voi nautiskella, kun arvio tehty.

Nyt sitten otan maistoon nämä tutut juomat ja kerron niistä lyhyesti omat fiilikseni.

Panimo: Olvi Oyj

Panimon sivut: www.olvi.fi

Maa: Suomi


Olvi HI-HOP MILD IPA

Tyyli: Vähäalkoholinen olut (Mild IPA)

Voltit: 2,5 %

Katkerot: 40 EBU

Humalat:  Amarillo, Crystal ja Cascade

Fiilikset:
Tuoksu on sitruspainotteinen ja keveys tulee esiin. Tuoksultaan ei mikään erityisen miellyttävä.

Ensimmäisellä maistelukerralla en tästä juurikaan välittänyt, mutta olen oppinut tykkäämään tästä. Mukava palautumisjuoma pyöräilyretken jälkeen. Mieto, virkistävä ja nopeasti liukuva juoma. Makumaailma on sidottu sitruksien ympärille. Oluena ei mikään maailmaa mullistava, mutta kevyänä janojuomana loistava tapaus.

Maista jos tykkäät kevyestä ja virkistävästä oluesta. 


--

Olvi American Cream Ale

Tyyli: Cream Ale

Voltit: 4,7 %

Katkerot: 25 EBU

Humalat: Monroe, Fantasia ja Kazbek

Fiilikset:
Tuoksu on hyvin mieto ja lagermainen. Viljaisa ja hieman hedelmäinen.
Makumaailma on helposti lähestyttävä (hyvällä tavalla), hedelmäinen, kukkaisa ja viljainen. Kevyttä greippisyyttä myös mukana.

Kokonaisuutena laadukas olut, jossa sopivasti makua. Tällaisella oluella on hyvä lähteä harjoittelemaan reilumpia makuja tarjoavia oluita varten.

Maista jos tykkäät helposta ja hedelmäisestä oluesta, josta löytyy sopivasti makua.
--

Olvi IPA 5,0 %

Tyyli: Session IPA

Voltit: 5,0 %

Katkerot: 58 EBU

Humalat: Mosaic, Galaxy, Comet ja Saphire

Fiilikset:
Tuoksu ei mitenkään erityisen hedelmäinen, jota toivoisin. Melkein menee lager-linjalle.

Maku on kirpeähkön sitruksinen, viljainen ja melko mitäänsanomaton. Yrttisyyttä. 
Olvi IPA on vähiten suosikkini näistä Olvin crafteista olusista.

Maista jos tykkäät kirpeän sitruksisesta pale alesta.
--

Olvi APA


Tyyli: American pale ale

Voltit: 5,0 %

Katkerot: 62 EBU

Humalat: Citra, Chinook ja Equinox

Fiilikset:
Sitruspainotteinen tuoksu, josta vähitellen saamme esille myös trooppista hedelmäisyyttä. Mallaspuoli hyvin vaatimaton.

Suuhun iskee vahva sitrusrintama. Runkoa kokonaisuuteen nähden sopivasti. Loppuveto hakee yrttisiä vivahteita. Olvi APA on varma tapaus. Ei tätä pysty moittimaan ja tarjoilee oikein hyviä makuja.

Maista jos tykkäät vahvasti iskevästä sitruksisesta oluesta, joka virkistää kehoa ja mieltä.
--


Olvi Sandels Pils

Tyyli: Pils

Voltit: 4,8 %

Katkerot: 40 EBU

Fiilikset:
Ruohoinen, raikas, viljaisa ja rapsakka puhdas tuoksu.

Rapsakka puhdas pils, jossa reilusti rapsakkuutta. Viljaisuus läsnä kokomatkan. Paras Sandels tähän mennessä ja erittäin hyvä pils. Varmasti tulen ostamaan useamminkin.

Maista jos tykkäät raikkaasta rapsakasta pilsista.


Mistä: Saatu. Löytyy lähes kaupasta kuin kaupasta.

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3




Yhteenveto:
Oluena näistä kaikki paitsi Olvi IPA ovat sellaisia mitä voin hyvillä mielin käydä lunastamassa kaupasta siemailtavaksi. Laadukkaita juomia, vaikka eivät olekaan mitään hyvin erikoisia. Pikkupullot omalta osaltani tulevat jäämään hyllyyn, vaikka idea onkin hyvä. Nämä oluet ovat kuitenkin itselläni pääasiassa käytössä sauna-, ruoka- ja palautumisjuomana. Noissa tilanteissa suosin puolikasta litraa, koska saunon, ruokailen ja liikun aina pitkän kaavan mukaan :)

torstai 16. toukokuuta 2019

Kotka Steam Brewery Skipper’s Ale

Kotka Steam Brewery Skipper’s Ale

Arvioinnin alla tällä kertaa Kotka Steam Breweryn ensimmäinen olut eli Skipper’s Ale.

Panimon kuvaus:
”Skipper’s Ale on vaaleankeltainen, kevyen hedelmäinen ja raikas pintahiivaolut. Sopii loistavasti niin kipparin kuin maakravun janon ehkäisyyn. Parhaimmillaan jääkylmänä.”

Panimo: Kotka Steam Brewery

Panimon sivut: www.kotkasteambrewery.com

Maa: Suomi

Tyyli: Blond ale

Voltit: 5,2 %

Katkerot: 30 EBU

Fiilikset:
Tuoksussa vaaleahkoa maltaisuutta, yrttisyyttä ja korianterin tapaista mausteisuutta.

Makumaailma jatkaa mausteisella linjalla. Hedelmäisyys melko pehmeän oloista ja ripaus sitruksista kirpeyttä. Olut, joka ei herätä oikein tunteita suuntaan tai toiseen, mutta oikein juotava kuitenkin.


Mistä: Saatu.

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Maista jos tykkäät raikkaasta janojuomasta.


Pisteet:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 29/50

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Homemade Dynamite – Tammikuun 2019 Jaskan mietteet kolmesta parhaasta


Sitten on aika julkaista tammikuun 2019 Homemade Dynamite -olutkilpailun kolmen parhaan oluen fiilikset. Tammikuun osakilpailun voitti Raspberry Pi, joka oli vadelma hapanolut.



Tammikuun kolme parasta olutta olivat
1. Raspberry Pi hapanolut, alc 6,0 %
2. Annan Ale Imperial Stout, alc 11,0%
3. The Hops Are Strong In This One black IPA, alc 7,5%

Tammikuun olutteemana oli Tipallinen Tammikuu ja seuraavaksi minä tulen kertomaan omat fiilikseni näistä kolmesta oluesta. Aloitetaan homma voittajaoluesta eli vadelmainen hapanolut lasiin kiitos.


Raspberry Pi


Tyyli: Hapanolut

Voltit: 6,0 %

Jaskan fiilikset:
Onpas muuten herkullinen tuoksu. Aitoa vadelman tuntua, eikä mitään esanssista keinotekoista. Sopusuhtaista makeutta ja kevyt happamuus.

Maun puolella happamuus on tuoksun happamuutta vahvempaa, mutta erittäin hallinnassa. Vadelma jatkaa aitoa tuntua. Hyvä runkoinen hapanolut. Tukeva, mutta silti nätisti liukuva. Jälkiliu’ussa jää hieman polttelemaan kurkkuun. Hieno olut ja tähän mennessä maistetuista Homemade Dynamite -kilpailun oluista ylivoimaisesti paras suoritus.


Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50
--
Sitten lasiin kaatuu 11 pinnainen imperial stout.


Annan Ale Imperial Stout



Tyyli: Imperial Stout

Voltit: 11,0 %

Jaskan fiilikset:
Tuoksu on vahva ja siellä on reilut annokset lakritsisuutta. Humalointi tulee esiin vahvalla rintamalla.
Intensiivinen makumaailma, jossa vahvaa lakritsisuutta ja humalointi voimakasta. Paahteinen ja pientä makeutta. Makeus voimistuu mitä enemmän olut lämpenee. Voimakkaita makuja tarjoileva imperial stout, jota pullollinen yksin nautittavaksi on aivan liikaa. Desin verran pystyy nautiskelemaan, mutta sitten vahva kokonaisuus alkaa hieman tökkimään. Oluessa ei itsessään ole mitään vikaa, mutta onhan tässä melkoisesti makuaistille tekemistä.


Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 34/50


The Hops Are Strong In This One

Tyyli: Black IPA

Voltit: 7,5 %

Jaskan fiilikset:
Tuoksu on voimakkaasti humalavoittoinen, tuhkaista paahteisuutta ja runkoa tuntuu olevan.

Maku antaa puraisun sitruksisuutta ja sitten tulee yrttistä vivahdetta. Jälkiliuku on hyvin lakritsinen. Lopussa tulee esiin kylmää kahvia ja kuivaa paahteisuutta. Sitruksisuus on pääasiassa hyvin greippistä. Laadukas black IPA, joita harvoin kyllä tulee vastaan.



Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 33/50

Yhteenveto:
Yhteenvetona voi sanoa, että tämä kolmen oluen setti oli tämän olutkilpailun laadukkain tähän mennessä ja jokainen näistä kolmesta kelpaa helpostikin kaupallisena oluena. Raspberry Pi oli aivan loistava tuote.

tiistai 14. toukokuuta 2019

Mallaskosken Heller Bock

Mallaskosken Heller Bock

Mallaskoskelta oli tullut maitokauppojen hyllyyn uusi olut, joka on nimeltään Heller Bock. Nämä Heller Bockit ovat vaaleita bock-oluita eli hyvin perinteisiä saksalaistyylisiä oluita. Eroaa tavallisesta bockista hieman vahvemmalla humaloinnillaan. Tyylin sisällä on melkoisesti eroa ja sen voi huomata mm. oluiden väristäkin, kun värit liikkuvat kultaisesta ruskeaan ja jopa amberin-punaiseen.

Panimo: Mallaskosken Panimo

Panimon sivut: https://mallaskoski.fi

Maa: Suomi

Tyyli: Heller bock

Voltit: 5,5 %

Fiilikset:
Makeaa maltaisuutta, ruohoisuutta ja kokonaisuus pyöreän tasapainoinen. Runko tuntuu sieraimissa vahvemmalta, mitä prosentit näyttävät.

Ruohoisesti pureutuva olut muuttuu makeaan maltaiseen pehmeyteen. Siellä on kevyt karamellisuus ja pientä puumaisuutta. Loppuveto on ruohojen ja yrttien yhdistelmä. Maku on tuoksun tavoin hyvässä tasapainossa ja tässä on varma valinta kesään, kun heittelen makkaraa grilliin. Täydellinen pari grillimakkaralle.


Mistä: Ostettu

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Maista jos tykkäät maltaisista oluista ja etsit täydellistä partneria grillimakkaralle.


Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50


keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Video: JaskanKaljat Tasting: 06 BRAXZZ alkoholittomat juomat

Braxzz on hollantilainen yritys, joka on perustettu vuonna 2018. Yritys valmistaa ainoastaan alkoholittomia oluita ja siidereitä. Nämä juomat valmistetaan pääasiassa Saksassa. Isäukkoni KalaHarri kävi kylässä, joten otettiin maistoon viisi tuotetta tältä firmalta ja pistettiin videokamera nauhoittamaan. Videolla maistetaan alla näkyvät juomat ja näitä alkaa olla aika hyvin saatavilla ympäri Suomea. Käykääs katsomassa, kuinka juomat meille maistuivat.

Maistetut juomat:
  • Braxzz Porter
  • Braxzz Barrelled Bock
  • Braxzz Oaked Cider
  • Braxzz Rebel IPA
  • Braxzz Orange IPA





lauantai 4. toukokuuta 2019

Laitilan Kellererbier

Laitilan Kellererbier

Tällä kertaa lasiini kaatuileepi Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kellererbier Kellariolut. Tarina tämän oluen takaa alkaa siitä, kun Wirvoitusjuomatehtaan panimopäällikkö Ville Vilen heitti vuonna 2018 reissun useammalle saksalaista Perle -humalaa viljelevälle tilalle. Villen tavoitteena oli löytää täydellisen aromikas humala uuden kuivahumaloidun oluen raaka-aineeksi. Voiton vei Herr Hubert Kellererin viljelemä humala. Herr Kellererin ammattitaitoa juhlistaakseen Laitila nimesi yhden tuotantoerän oluensa Laitilan Kellererbieriksi.


Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Panimon sivut: www.laitilan.com

Maa: Suomi

Tyyli: Kellerbier

Voltit: 5,0 %

Katkerot: 28 EBU

Humalat: Perle

Maltaat: Pilsner ja Caramel Pale

Fiilikset:
Tuore humalan tuoksu hivelee sieraimiani. Yrttistä vetoa ja kukkaisuutta. Tämä tuoksuu kesältä. Tuoksu jo itsessään kertoo, että tulen tykkäämään tästä oluesta hemmetin paljon.

Ja näinhän siinä kävi. Maku on pettämättömän loistava. Yrttinen ja reilun ruohoinen olut, jossa tuoreet humalat pyörivät suussa. Hyvä tasapaino alusta loppuun. Maltaisuus sopivan simppeliä ja täyteläistä. Jos pitäisi kesäksi valita yksi olut, jota kippailisin, niin se olisi tämä Laitilan Kellererbier.


Mistä: Saatu panimolta.

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Maista jos tykkäät tasapainoisesta oluesta, jossa raikas tuulahdus yrttisyyttä ja ruohoisuutta. Jos tykkää laadukkaasta lagerista, niin tämä on varmaakin varmempi valinta.


Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50



keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Jaskan pyöräilyhaaste 2019 – Maaliskuun fiiliksiä

Nyt on aika julkaista meikäläisen pyöräilyhaasteen seuraavat fiilikset ja nyt käyn pikaisesti läpi maaliskuun pyöräilyt. Sitä ennen kuitenkin on maaliskuun palautumisjuoman aika. Polkupyöräseura Olutpolkijat päättivät, että minun pitäisi löytää tumma lager -oluttyylistä sellainen olut, joka toimisi hyvin pyöräilylenkin jälkeen ja näinhän minä sitten tein. No valitsin oluen, joka on tyyliltään Schwarzbier, joten olemme kuitenkin tummien laakereiden sisällä. Palautumisjuoman jälkeen lyhyt yhteenveto maaliskuun pyöräilyistä, jotka eivät menneet hirveän hyvin. Lopuksi esitellään seuraava Olutpolkija ja tällä kertaa tarinansa kertoo Sami Tenhunen.

Maaliskuun palautumisjuoma

Saimaan Brewer’s Organic Yövesi Dark Lager

Panimo: Saimaa Brewing Co.

Tyyli: Schwarzbier

Voltit: 4,5 %

Nauttimistilanne: Tällä kertaa palautumisjuoma tuli käyttöön lyhyen 11 kilometrin lenkin jälkeen. Olin juuri toipunut pitkästä flunssasta ja kävin ulkona kokeilemassa, että miten ketjut pyörivät. Varovainen lenkki tuli suoritettua melko kosteiden teidän piiskatessa vettä joka puolelle. Siinä sitten takaterassilla tuli nautittua tämä Yövesi.

Fiilikset:
Vahva savuinen tuoksu, jossa syvää paahteisuutta. Makumaailma menee savuisella linjalla ja tarjoilee hyvän juotavuuden. Paahteisuus hyvin läsnä alusta loppuun. Mainitsemani savuisuus on vahvimmillaan jälkimaussa. Tasapainoinen tumma lagerolut, joka toimii näin pyörälenkin jälkeen kuten myös vaikka ruokajuomana.


Jaskan pyöräilyhaaste 2019 ja maaliskuun yhteenveto
Maaliskuu oli suoraan sanottuna paska kuukausi pyöräilyhaasteelleni. Olin Thaimaan reissulla 11 maaliskuuta asti ja siellä ehdin ainoastaan polkemaan kuntopyörällä 10 kilometriä. Siitä sitten Suomeen ja harrastamaan sellainen pari viikkoa flunssaa. Pyöräilykertoja tuli ainoastaan viisi ja niistä kertyi koko maaliskuulle ainoastaan 93 kilometriä. Kuun alussa kilometrejä oli jäljellä 2138 ja kuun lopussa saldo näytti 2045 km eli kohta pääsen alle kahdentuhannen kilometrin. Pyöräilyt tulee hoidettua X-TREME Fatbikella.
--

Sitten lähdetäänkin kuulemaan seuraavan Olutpolkijan tarinoita ja tällä kertaa äänessä on Sami Tenhunen.

Kuka on Sami Tenhunen? Never heard!

(Kuvat: Sami Tenhunen) 


No mäpä kerron itsestäni vähäsen. Oon vuosimallia 1977 ja motti surisee aika hyvin vielä. Pidän pyöräilystä kuin hullu puurosta ja palautusjuomaksi kelpaa oikein hyvin perinteinen vaalealager. Luonteeltani oon introvertti ja en ees somesta hirveesti välitä. Instagramista ja Stravasta mut löytää nimeltä Olut Polkija. Kumpaakaan en aktiivisesti seuraa, enkä myöskään jaa kuvia tai lenkkitietoja kovin tiuhaan. Treenaamisen suhteen ajattelen, että aina voi vähän parantaa. Jostain aina löytyy se kovempi, mutta helpolla mä en luovuta.

Miten pitäisi treenata? Hauskuus mukana ennen kaikkea. Ei liian tavoitteellista (kilpaileminen on eri juttu), koska se tappaa motivaation helposti. Toinen seikka on säännöllisyys. On parempi ajaa useita lyhyitä treenejä viikossa kuin ajaa viikonloppuisin kaksi pitkää treeniä. Kannattaa hommata joku sykemittari tai pyöräilymittari missä on GPS, koska niiden kylkiäisinä saa yleensä jonkun nettipalvelun mihin kaikki data tallentuu.  Silloin tulee automaattisesti pidettyä harjoituspäiväkirjaa ja sieltä pystyy sitten seuraamaan omaa kehitystään. Kannattaa myös harkita sellaista mittaria, joka antaa arvion palautumisesta. HUOM! Mikään mittari ei kerro absoluuttista totuutta. Ne voi auttaa ymmärtämään omaa rasitustasoa. Jutun lopussa on mun syvempiä mietteitä treenaamisesta.

Pyöräilyelämänkertani mahdollisimman lyhyesti:

Oon pitänyt pyöräilystä siitä lähtien, kun eno otti ne paskat apupyörät pois (eno oli sanonut, että osaahan se poika ajaa ilman noita paskoja apupyöriä).

Lapsena en harrastanut mitään (taloudelliset syyt), mutta koulun kisoista kuitenkin voitin (pituushyppy, 60m juoksu, keihäs ja hiihto) niitä lusikoita ja kulhoja. Pyöräily oli kivaa ajelua ja siirtymistä paikasta toiseen. Teini-ikäisenä sit harrastin omatoimisesti juoksua ja kuntosalia (Arskan ja Syltyn leffoilla oli merkitystä salitreeniin).

Noin 14v vanhana kunnostin (useita pyöriä kunnostin omaan käyttöön) itselleni vanhan retki Crescent 10 vaihteisen (muistaakseni oli sen merkkinen). Maalasin rungon, ehostin vaihteet ja käsityöluokassa sorvasin uuden poljinkammen kiinnityspultin. Myös kaiken ylimääräisen riisuin pois (lokarit, tarakan ja seisontajalan). Sillä pyörällä tein ekan pitkän reissun (280km). Rinkka selässä, vaelluskengät jalassa ja varvaskoukkupolkimilla. 3 päivää meni reissuun ja yhden yön nukuin tienposkessa teltassa ja makuupussissa. Kammenkiinnityspultti petti ku pääsin perille. No en kyl ois halunnut takas kotiin ees ajaa, kun rinkkkaselässä ajaminen ei ollut kivutonta.

Mopoikäisenä sain vanhan Helkama Raisun. No se kesti 2 viikkoa ennen ku hajosi. Sitä yritettiin korjata vaihtamalla mäntää ja sylinteriä, pakoputkea ja kaasaria. Mikään ei auttanut! Se kulki kaasupohjassa 20 km/h. Mä aattelin, että paska olkoon ja menin Kesporttiin ostamaan polkupyörän. Ostin mainostenjaosta säästämilläni rahoilla Nopsa Barcelonan (maastopyörä, joka makso 3000 mummonmarkkaa). Jumankekka, että mä olin ylpee siitä pyörästä! 18 vaihdetta, ovaalia eturatasta ja kunnon nappularenkaat. Silloin alkoi mun maastopyöräilyinnostus. Joitain kertoja sain ajaa kavereiden mopolla. Siinä oli mun mopoilut. Armeijaan asti pyöräily säily mun elämässä ja pyörä oli aina pikkuhiljaa vaihtunut vähän paremmaksi. Armeijaan mennessä (1/1996) myin pyöräni pois, kun tarvitsin rahaa.

Vuosituhannenvaihteen jälkeen rupesin herättelee taas pyöräilyä harrastuksena. Maastopyörän ostin ja rupesin taas opettelee ajotekniikkaa. Nyt oli jo etujousitus fillarissa. Täytyy kyllä ihmetellä kuinka ennen pysty paukuttaa täysjäykällä maastopyörällä sellasia polkuja ja alamäkiä. Ylläri ylläri. Nälkä kasvaa syödessä. Pyörä vaihtu parempaan ja sit rupes vaihtumaan parempia osia pyörään. Ei se pyöräily aina oo halpaa.

Vuonna 2005 tuli yksi suuri muutos minun pyöräilynsuhteen. Myin silloin auton pois ja siitä jääneillä rahoilla ostin itselleni täysjoustomaastopyörän. Siitä lähtien olen kulkenut työmatkat polkupyörällä ympäri vuoden ja säällä kuin säällä. Voin sanoa, että kyllä joillain lumimyräkkäkeleillä on ärräpäitä kuullut koko kylä mun suusta.

Vuonna 2008 ostin ensimmäisen maantiepyörän. Pyöräily sai ihan uuden innostuksen harrastamiseen. Mutta sitten napsahti! Kaaduin työmatkalla työmatkafillarilla ja sääriluu meni yläpäästä halki ja pala irti. Siitä seurasi leikkaus ja titaaniruuveilla ruuvattiin luut yhteen. Siitä seurasi puolenvuoden kävelykielto ja sairasloma. Vasemman jalan lihakset kutistui puoleen siitä mitä oikean jalan lihakset oli. Liikunnasta tykkäävälle ihmiselle se oli aivan karseeta aikaa. Kuntoutus oli hidasta ja polven liikerata oli suppea.



Vuonna 2009 onnistuin kuntouttamaan itseni sen verran, että pääsin osallistumaan Tour de Helsinkiin (140km). Tulos ei ollut kummonen, mutta henkinen voitto sitäkin suurempi. Syksyllä sitten poistettiin ruuvit jalasta.

Vuonna 2010 paransin aikaani Tour de Helsingissä, mutta parannettavaa jäi vieläkin. Jalkaan tehtiin myös kolmas leikkaus, missä poistettiin rustottumia ja metallinpalasia.

Vuonna 2011 paransin entisestään aikaani Tour de Helsingissä. Aikani oli 4h ja 8min. Siitä jos olisin halunnut parantaa, niin olisi pitänyt lähteä jo kilpailemaan. Silloin se ei ollut vaihtoehto minulle. Samana vuonna selvisi, että polveni ei tule koskaan entiselleen. En saa koskaan juosta pitkiä matkoja ja polven liikerata ei tule olemaan täysi. Jos ajan alle 100 km viikossa fillarilla, niin joudun syömään särkylääkettä polven kipeytymisen takia. Sain siitä kolmosluokan pysyvänvamman papereihini, mutta ei sillä invapysäköintilupaa taida kuitenkaan irrota. No eipä mulla ole ees sitä autoakaan. Sinä vuonna myös minulle kerrottiin , että meidän yhteiseen kotiin ei tule pyörät sisälle. Mulla oli siihen aikaan kolme pyörää keittiössä ja yksi eteisessä (poikamiehenä). No myin pyörät pois ja ostin Cyclocrossarin itselleni ja uskottolin sen riittävän minulle (mitä ei mies tekisi naisensa eteen).

Vuonna 2015 osallistuin Vätternrundaniin (300km), kun olin töissä kuullut siitä työkavereiltani niin paljon. Osallistuin sinne sillä Cyclocrossarillani, mutta olin kuitenkin laittanut maantierenkaat siihen nappurenkaiden tilalle. Paras muisto siitä reissusta on se, kun näin yöllä (ajettiin yötä vasten) 150 km kyltin ja tajusin oikeasti pystyväni tähän. Silloin silmäkulmani kostui toisen kerran elämässäni onnesta (eka oli pojan syntymä -99). Ostin myös maastopyörän taas itselleni.

Vuonna 2016 halusin parantaa Vätternrundanin aikaa entisestään ja nyt oli jo maantiepyörä alla. Aika parani ja samalla reissulla tutustuin Lehtisen veljelksiin (Essi ja Kalle) ja Olutpolkijoihin. Kari puhui Master-cupista mulle. En ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta. Se on yli 40 vuotiaiden maantiekilpapyöräilysarja. Ajoin muutaman muunkin kuntotapahtuman sinä vuonna. ps. ei kannata yrittää muuttaa itseään toisen takia.
 
Vuonna 2017
mulla ei ollut joukkuetta millä osallistua kilometrikisaan ja kysyin Essiltä, että mahtuisiko Olutpolkijoihin mukaan. No sinne mahtu ja pääsin mukaan porukkaan. Lähdin myös ajamaan kilpaa sinne Master-cuppiin. Ajoin kolme kisaa ja edustin Olutpolkijoiden Tiimiä. Yhdessä kisassa olin 2. Lisäksi ajoin Vätternrundanin fiilistellen ja pari muuta kuntotapahtumaa. Sit vuoden kohokohta oli reissu Välimereltä Itämerelle. 9 päivää ja 1412 km pyöräillen  Essin (Esa Lehtinen) kanssa ja Esko Lehtinen ajoi huoltoautoa.



Vuonna 2018 ajoin kaikki Master-cupin kisat ja edustin Olutpolkijoiden omaa pyöräilyseuraa. Kokonaispisteissä pääsin 3. sijalle. Ykkössija kilpailuissa on vielä antanut odottaa, mutta ei se kaukana ole ollut. Aina on kuitenkin parannettavaa (vaikka olis ykkönen).

Tulevaisuus on tutkimaton. Ainakin vuonna 2019 ajan joitain kilpailuja Master-cupissa ja yritän olla vielä kovemmassa kunnossa kuin aikaisemmin. Se kuinka kovassa kunnossa muut on, niin se jää nähtäväksi. Pyöräily ainakin säilyy mun elämässä, kun se on parasta mitä voi tehdä vaatteet päällä. Maailmassa on paljon hienoja maisemia missä voi pyöräillä ja mä haluan nähdä paljon niitä maisemia vielä. Mut voi bongata n.100km säteellä pääkaupunkiseudulta treenilenkiltä ja muualta maailmasta vähän harvemmin.   Enkä mä oikeesti harrasta pyöräilyä. Mä rakastan pyöräilyä. Pyöräily on kivaa. Niin ja loppuun mainitsen, että 2018 ajoin fillarilla yli 13 tkm. Elämäni varrella olen monena vuonna ajanut yli 10 tkm fillarilla, vaikka mulla ei ole ollut sitä maantiepyörää.

Miten mä harjottelen? Siinäkin asiassa olen introvertti. Ajan 95% pyöräilykilometreistäni yksin. Epäsäännölliset työajat myös vaikuttaa siihen. Yksin ajaessa voi pitää treenin juuri sopivana itselleen. Mä en tarvitse valmentajaa potkimaan mua persuksille ja käskemään lenkille. Osaan myös pitää lepoa tarvittaessa. Mulla ei ole koskaan ollut valmentajaa. Olen lukenut kirjoja treenaamisesta, luennoillakin olen käynyt, netistä lukenut myöskin juttuja (keskustelupalstat ei välttämättä ole paras paikka imuroida tietoa. Eikä välttämättä kavereidenkaan puheet), ja sitten tietysti olen itse kokeillut omakohtaisesti erilaisia tapoja treenata (mm. pyöräergotesti laktaattitestillä,joka kertoo paljon kunnosta).



Vinkkejä treenaamiseen:

Treenaaminenhan ja kehittyminen ei ole rakettitiedettä. Sun vaan tarvii saada kropalle riittävästi rasitusta ja ärsykettä nousujohteisesti ja treenien välissä riittävästi lepoa. Huom kaiken AA ja OO on LEPO! Lihakset kehittyy nimenomaan levossa, joten sen tärkeyttä ei pidä unohtaa. Jos kaikki olis vain määrästä kiinni, niin kisoissa voittaisi aina se joka on eniten ajanut. Liian kovat treenit rupeaa syömään itseasiassa kuntoa. Koska lihastenenergiavarasto on rajallinen ja se vaatii omanaikansa täyttyäkseen (matalatehoisessa treenissä energia tulee pääsääntöisesti rasvavarastosta). Treenien seuranta on myös tärkeää. Koska muuten ei tiedä miten kehitys on edennyt. Sykemittari on ehdoton, jos haluaa kehittyä. Wattimittari tuo treenistä tarkempaa dataa, mutta ilman sitäkin pystyy ajamaan kovaa (mä ajoin 2018 kisat ilman wattimittaria). Mä olen peruskuntopohjaisen treenaamisen suosittelija. Eli 80% peruskuntotreeniä ja vain 20% kovaa ja maksimivetoja. Tosin mun harjotusmäärät on noin 10 - 20 h viikossa (riippuu työvuoroista ja väsymyksestä).

Kuntosaleilla ja personaltreinerit välillä myyvät nopeasti kuntoon osiota. Tulee nopeesti tuloksia, mutta niiden haittapuoli on se ettei ne ole pysyviä. Silloin saavuttaa oman peruskuntonsa huipun ja siellä huipulla ei voi pysyä koko aikaa. Kestävyysurheilu on kuin pyramidi. Mitä leveämpi alaosa niin sitä korkeammalla huippu on. Kestävyysurheilussa se peruskunto on tärkeä osio. Sillä on merkitystä miten elimistö käyttää energiaa ja verenkierron kehitykseen. Ei ole oikeasti oikotietä onneen. Joskus kuulee, että kovat kaverit puhuu ettei tartte treenata paljoa pärjätäkseen. Se pitää paikkaansa, jos sä olet joskus ollut tosi kovassa kunnossa. Lihastuma (Tumat osallistuvat ratkaisevasti lihasten proteiinisynteesiin. Siinä tehdään aineksia, joiden avulla lihas pystyy tekemään työnsä eli supistumaan) ei katoa ja jos niitä on paljon, niin vähäinen treeni nostaa kunnon nopeammin ja ylläpitää myös kunnon helpommin. Mutta niitä lihastumien määrää voi kasvattaa vain treenaamalla ja kovilla kavereilla on se pohjatyö tehty jo aikaisemmin. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa treenata. Jos olisi, niin kaikkihan noudattaisi sitä. Kokeilemalla ja seuraamalla omaa kuntoa voi löytää itselleen toimivan tavan treenata, mutta pitää myös samalla kuunnella omaa kehoa. Kukaan ulkopuolinen ja mitkään mittarit eivät pysty suoraan sitä kertomaan. Joku kuitenkin voi antaa sulle ne ohjeet alkuun pääsemiseen. Jos on motivoitunut kaveri ja Olutpolkijoiden jäsen, niin voin kyllä auttaa alkuun.