keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Valamo Pale Ale

Valamo Pale Ale

Tämän oluen tarina juontaa juurensa Saimaa Brewing Companyn ja Valamon Luostarin välisen Luostari Dubbel oluen valmistussopimuksen loppumiseen. Valamon Luostarin munkit ovat siitä lähtien pyytäneet (lue: vaatineet) Tuotantopäällikkö Asko Ryynäseltä uutta olutta luostarille. Pitkän tovin jälkeen löytyi aikaa kehitellä sopiva olut ja se valmistettiin Akaalla Hopping Brewstersilla.

Valamo Pale Ale on brittiläistyylinen pale ale ja se valikoitui tyyliksi Askon oman kuin veljestön makumieltymysten takia. He halusivat konstailemattoman, helposti juotavan mutta myöskin maukkaan oluen.

Olen itsekin brittioluiden suuri ystävä, joten suurella innolla lähden tätä olutta arvioimaan. Maailma on pullollaan jenkki-ipoja ja apoja, mutta samalla nämä brittityyliset ovat jääneet selkeästi jalkoihin. Okei okei! Ne eivät ole ehkä olleet vuosikausiin se kaikkein trendikkäin juttu. Tasaisia oluita, joissa ei mitään erikoista. Kuitenkin niissä monesti on asiat hyvin kohdallaan. Tasapainoa löytyy ja ei mitään turhuuksia. Olen jo pidemmän aikaa puhunut, että tasapainoiset ja puhtaat maut tulevat olemaan seuraava oluttrendi ja olen edelleen sitä mieltä, että olutmaailma menee vähitellen sitä kohti. Tämä onkin sellainen aihe, johon täytyy paneutua erillisen postauksen kautta ja nyt sitten ruvetaan maistamaan tätä olutta.


Panimo: Hopping Brewsters

Valmistuttaja: Valamon Luostari

Panimon sivut: www.hoppingbrewsters.fi

Maa: Suomi

Tyyli: English pale ale

Voltit: 5,3 %

Katkerot: 20 EBU

Humalat: Hallertau Magnum ja Fuggles

Maltaat: Maris Otter ja Crystal

Fiilikset:
Tuoksultaan melko mieto, mutta oikeita asioita tarjoileva pale ale. Tässä on haluttu mennä brittityylillä ja se on kyllä tuoksusta lähtien hoidettu kotiin. Kevyttä karamellisuutta ja maltaat etulinjassa.

Tasapainoinen makumaailma keskittyy karamellisuuteen, brittipuuhun ja kevyeen sitruksisuuteen loppuliu’un aikana. Itse rakastan tällaisia ns. simppelejä brittioluita. Niissä ei ole mitään erityistä, eikä niissä olla lähdetty kikkailemaan. Tehty ainoastaan laadukas, maistuva ja hyvin juotava olut ja sehän todellakin riittää. Paljon mieluummin minä juon tällaista kuin kaiken maailman pirtelö & mehu ipoja. Toisaalta juon näitä myös mieluummin, kuin jenkki-ipoja. Loistava tuote!

Mistä: Saatu. Saatavilla Trapesa-ravintola ja Valamon Viinimyymälä.

Kuvausvekotin: Huawei Nova 3

Maista jos tykkäät tasapainoisista oluista, joissa ei mennä katkerohumalat edellä. Brittioluiden ystäville toimii takuuvarmasti.

Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50


torstai 11. heinäkuuta 2019

Mikkeller Helsinki - Avajaisissa ennen avajaisia!


Mikkeller on yksi olutmaailman tunnetuimpia tekijöitä ja heiltä löytyy aivan älytön määrä erilaisia oluita. Monet niistä ovat aivan maailmanluokkaa, mutta paljon myös vähemmän toimivia.Oluiden lisäksi heillä on lukuisia baareja ympäri maapalloa. Kesäkuun lopussa Mikkeller avasi ensimmäisen baarinsa myös Suomeen ja sehän tipahti Helsinkiin osoitteeseen Kalevankatu 17. Pääsin tsekkaamaan baarin päivää ennen avajaisia.

Olutmaailman tuttu logo on nyt myös näkyvillä Helsingissä

Avajaisten hanavalikoimaa


Mikkeller Helsinki on viihtyisä pienikokoinen baari, josta löytyy tiskin takaa 20 oluthanaa. Valikoima on alkuvaiheessa omaa tuotantoa, mutta vähitellen siihen on tulossa paikkoja myös vierailijoille. Asiakaspaikkoja oli hieman reilu 20 eli siitä löytyy melkein jokaiselle asiakkaalle oma hana :)


Hintataso on kovaa luokkaa, mutta toivottavasti se lähtee siitä liikkumaan hieman alhaisemmaksi. Itse en ole mikään erityinen Mikkeller-fani, joten kynnys maksaa 4 desin perus-IPAsta 14 -15 € on itselleni ylittämätön paikka. Toisaalta saatavilla on myös kovanluokan Mikkeller-herkkuja, joten muutamien oluiden kohdalla kova hinta on perusteltua.

Avajaisissa mukanani oli Brewcatsin kaksikko Laura ja Linda. Lisää ystäviä joukkoomme löytyi baaritiskiltä, jossa olutta siemailemassa istui Hyönteiskokki ja Fat Lizardin Topi.

Tällainen "teho"tiimi tarkasti Mikkeller Helsinki baarin

Lauantaina oli sitten baarin viralliset avajaiset ja jono oli erittäin pitkä, joten startti baarille oli kyllä hyvä (katso kuva alla). Onnea uudelle baarille jatkoon ja nähdään taas!

Kuva: Mikkeller Helsinki


Kuin taulusta :)

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Kesäloman tuskainen startti – Tuska Festival 2019



Kesälomani vuodelle 2019 alkoi Suvilahdesta, jossa kävin ensimmäistä kertaa pyörähtämässä Tuska festivaaleilla. Ehdin nähdä neljä bändiä, ennen kuin siirryin muihin hommiin. Tässä on fiiliksiäni vuoden 2019 Tuskasta. Saavuin paikalle aurinkoiseen Suvilahteen jo hyvissä ajoin ja porttien avauduttua sitten kartoittamaan aluetta. KOFFin juomakojut alkoivat ruveta jo rakentamaan jonoja, ja festarikansa pääsi tankkaamaan ennen ensimmäistä esiintyjää. Itse aloitin kahvilla, koska eihän sitä VR:n tervaa pysty hullukaan juomaan.

Tuskan avasi klo 13.30 Helsinki Stagella tamperelainen Medeia, joka oli itselleni entuudestaan tuntematon bändi. Väkevä esitys, jolla oli hyvä startata nämä festarit. Itse taiteilin kuuman kahvin + kameran kanssa ja sekin oli melkoinen esitys. Ilman palovammoja selvisin siitä keikasta ja suurin osa myös kahvista päätyi oikeaan osoitteeseen. Nyt oli aika lähteä etsimään mallaspitoista juomaa. Festarialueella oli vähän joka puolella KOFFin telttoja, mutta itse etsin aivan jotain muuta. Löytyi BEER & BEER –oluttiski, jossa katsoin olevan hefeweizenia. Tämähän tyylilaji on yksi parhaita hellepäivän juomia, joten sitä lasin täydeltä ja kyllä se olut valui hanasta oikeaan lasiin. Siinä missä muilla tiskeillä oluet tarjoiltiin muovikipoista, niin BEER & BEER –tiskillä juomat sai oikeassa tarjoiluastiassaan ja siitä suuri plussa. Olut itsessään ei ollut, niin raikas kuin tyylissään kuuluisi olla. Upposi, kuitenkin vittuilematta ikeniin auringon piiskatessa säteillään käsivarsiani.

Jono alkaa jo rakentua

Medeia

Medeia

Duckstein Weizen

BEER & BEER hanoja
 
BEER & BEER hinnasto
Sää suosi festarikansaa
Kun olin saanut vehniksen imuroitua, niin sitten lähdin tsekkaamaan, onko Stadin Panimon Panimobaari alueen sisällä. Tämä ei aina ole ollut alueella, mutta nyt se löytyis sisäpuolelta elikkäs nokkaa kohti StaPan baaria. Tänä vuonna Tuskan alueella oli poistunut ns. kaljakarsinat ja koko alue oli anniskelualuetta. Stadin Panimolta otin maistoon Modern Pilsin ja New England IPAn. Kumpainenkin toimivat helteisellä säällä ja terassilta oli hyvä näkyvyys päälavalle. Pils oli oikein piristävä ja NEIPA oli toimiva IPA, mutta neipaisuus melko kaukana (ei kyllä haitannut).


NEIPA ja pils


Arion oli vähitellen aloittamassa settiään päälavalla eli Radio Rock Main Stagella, joten oli aika siirtyä katsomaan esitystä. Olen bändiltä kuullut muutamia biisejä ja oikein toimivaa on ollut. Livenäkin veto oli energistä, vaikka omaan makuuni heidän musiikki onkin hieman kevyttä. Vähitellen siirryin hieman taaemmaksi ja lähdin etsimään kahvia. Ilokseni löysin lappeenrantalaisen Lehmus Roasteryn kahvikojun. Olen aikaisemminkin juonut heidän kahvejaan ja taitaa tälläkin hetkellä olla kaapissa jotain heidän kahveistaan. Festareilla tarjottu kahvi jatkoi sitä laadukasta linjaa, johon heidän tuotteidensa parissa olen tottunut.

Arion
Arion
Lehmus Roasteryn koju
Lehmus Roastery Musta Kahvi
Lehmus Roasteryn hinnasto
Vatsani alkoi ilmoittaa, että olisi aika käydä etsimässä jotain purtavaa, ettei mene tää koko homma pelkäksi oluen lipittämiseksi. Festivaalialueella oli useita ruokakojuja, joten valikoimaa riitti. Kaikkea en kuitenkaan pystynyt syömään, joten valitsin Flying Reindeer –kojulta PRKL Burgerin ja BEER & BEER –kojulta juomaksi Brooklyn Defender IPAn. Burgeri oli kyllä mainion makuinen ja sisälsi valtavasti cheddar-kastiketta. Partanaamalle hankala syötävä, kun turpavärkkä yltäpäältä juustokastikkeessa. Defender IPA ei kyllä ole IPA omaan makuuni. Hyvin pliisu ja vetinen esitys. Ruokaillessa esiin tuli festareiden ainoa miinus, joka oli roskisten vähyys. Tämä ongelma oli ainakin festareiden alussa ruokakojujen edessä olevien ruokapöytien läheisyydessä. Toivottavasti asia korjautui loppufestareiden osalta.

Flying Reindeerin koju

BEER & BEER hanasta Brooklyn Defender IPA

Olutta ja burgeri

Flying Reindeer PRKL Burgeri

Jälkiruoka löytyi Teerenpelin Bloody Pyygin Baarista ja sieltä kipollinen GT:tä. Hyvä gin, mutta drinkin makua huononsi tonic-valinta ja se oli perus Schweppesia. Juoma oli kuin Ferrari peltivanteilla. Toki Schweppes uppoaa suurelle yleisölle, mutta itseäni se ei säväytä, kun tuollakin tonic-akselilla on saatavilla vaikka kuinpa paljon parempia tuotteita.

Teerenpeli Bloody Pyygin Bar

GT rakentuu

Tuska GT


Marko Hietala alkoi viritellä showta käyntiin Helsinki Stagella, joten sinnehän täytyi syöksähdellä vauhdilla. Hietalaa on tullut kuunneltua sekä Tarotin, että myös Nightwishin aikaan eli tuttua settiä. Tällä kertaa isäntä veivasi Suomeksi ja homma toimi kyllä myös tällä kotimaisella kielellä. Aikatauluni oli tiukka, mutta vielä oli aikaa kuunnella yksi bändi ja se oli päästagella esiintynyt Battle Beast.
Marko Hietala vauhdissa...

...ja yleisö tykkäsi


Battle Beast rupesi keräämään melkoisen yleisön ja Tuska alkoi herätä kunnolla loistoonsa. Aurinko piiskasi festarikansaa ja Battle Beast soitti yleisöön menevää musiikkia. Itse en ole koskaan ollut fani, mutta hyvinhän he kyllä esiintyivät.









Tähän päättyi itselläni ensimmäinen Tuska ja kyllähän se tuskaiselta tuntui, koska perjantaina olisi esiintynyt mm. oma suosikkini Amorphis ja myös Dimmu Borgir olisi ollut hieno nähdä. Muilta päiviltä olisin käynyt tsekkaamassa mielelläni seuraavat pumput: Stam1na, Opeth, Slayer, Frank Carter & The Rattlesnakes, Jinjer, Behemoth ja The Hellacopters. Ensi vuonna täytyy paikata tilanne ja varata koko viikonloppu Tuskalle. Tällä kertaa minulla oli kuitenkin perjantaille Mikkeller Helsinki –baariin tutustuminen ennen heidän virallista avajaispäivää ja lauantaiaamuna oli lähtö Belgiaan. Näistä kahdesta juttua tulossa lähiaikoina.

Kiitoksia TUSKA! Nähdään ensivuonna!